Että kalat ovat herkkiä, mutta suuttuessaan, todella suuttuneita? Ilmaiskaa mielipiteenne ;)
Onko totta?
Kala syvyyksistä..
141893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllähän sitä on aika herkkä ihminen. Suuttuessani olen aika kesy, vähän kuin heittäisi kiven veteen - vähän väreilee, mutta tasaantuu melko nopeasti. En jaksa vihoitella kovinkaan kauan.
Mutta joskus raivostun oikein toden teolla. Se ei ole enää vitsikästä. Osaan myös loukkaantua syvästi, ja teen ns. "skorpparit"; jätän minua loukanneen ihmisen toveripiirini ulkopuolelle, ikään kuin vahingossa "unohdan" hänet...
"Ai, onko minulla kunnia tuntea arvon herra/neiti? Olette kyllä erehtynyt henkilöstä. Painukaapas nyt siitä helvettiin minua ahdistelemasta, senkin mato, tai soitan poliisit."
Väkivaltaa en ole käyttänyt. Tätäkin pitää koko ajan vakuutella, koska minulle ei tuottaisi mitään ongelmia vetäistä ihmisiä turpaan suutuspäissäni. Kaduttaisi jälkikäteen, luulisin.
Tulevaisuudenkuvissani näen itseni punaviiniä kittaavana pianotaitelijana, jolla on vakavia henkisiä ongelmia ja joka on väkivaltainen kaikkia ja kaikkea kohtaan. Baskeri päähän ja baanalle. Ettekö te tiedä kuka minä olen?! Hahaa, tapellaanks?!
jk. Kalat ovat usein myös synkistelijöitä ja pessimistejä. Miehet ovat usein liioitellun machoja, koska pelkäävät herkän puolensa aiheuttavan hilpeyttä kavereissaan.
Mutta on meissä yhtä paljon hyvää kuin huonoakin. Kuten kaikilla merkeillä.
Mulla ainaki se no silleen et ku suutun niin en tosiaankaan oo kauan vihanen enkä suutu mitenkään pahasti...:) Ja kyllähän me kalat herkkiä ollaan! ;)
suuttunut mieskala on sarkastisuuden huippu ja niin pirulinen ja pistävä ettei mitään rajaa!
suuttu mä ossaan ja välillä liianki nopiaa.Temperamenttia riittää vaikka muille jakaa. Ja ku suutun nii sana sota alakaa ja sen jälkee hiljasuus ja kohta on paha mieli et pitää pyytää anteeks ja sit kaduttaa ja harmittaa jälkeen päin.
No joo.. minä ainakin olen tuli ja leimaus.. huudan, räyhään, tärisen ja kipinöin.. mutta, en kauan. En ole pitkä vihainen..paitsi että, pahana tapana on sitten välillä kaivella niitä menneitä... lepytettyä saa kun tulee halaa ja pitää paikallaan...
Tunnistan itseni.
Jep kyl se ihan totta on :) Tai no ite ainaski. Jos suutun sitten suutun kunnolla.
Kyllä toi muhun kans pätee. Kun suutun, sen todella huomaa ja kuulee. Tosin sit rauhotun ja lepyn myös nopeasti, kun höyryt on saanut purettua.
mulla on kans sama juttu, ku suutun, suutun kunnolla, mutta lepyn helposti :) ja masennun kans aika helposti...tänääki harkitsin itsemurhaa :((( yhtäkkiä alko vaa masentaa koulussa...............
Ei sitä itsemurhaa tosissaan, joskus vaan miettii murto-osa sekunnin että mitä jos..Nopeasti sekin menee ohi :)
onneks se menee sitte ohi..:):):):):)
Mä olen ainaki herkkä, mutta en pitkävihane! Ja mun kaveri on ihan samanlainen ja myös kalat!
on kalanainen, ainaskin minä. Suuttumaan ei saa oikein millään, mutta jos kynnys ylittyy (pari kertaa niin käynyt 40 vuoden aikana) niin sitten tulee muutama minuutti tuutin täydeltä, loppupäivä mökötystä ja sitten taas kun ei mitään. Herkkiä me olemme ja haavemaailmassa elämme.
Suuttuminen vie hirveästi energiaa. Mutta jos sama tai samantapainen tilanne toistuu uudelleen ja uudelleen, mittani täyttyy kyllä lopullisesti. Sen jälkeen ei hellytä mihinkään selitykseen.