JOTAIN RAJAA TYTÖT

Tämän kyseisen päivän aikana olen alkanut häpeämään itseäni ja ajatuksiani, varsinkin tämän keskustelun luettuani. Olin pitkään tyytyväinen itseeni, kunnes jossain vaiheessa napsahti, että olen hirveän läski... Laihduin tajuttoman lyhyessä ajassa 9 kiloa, kiroilin jatkuvasti, maistoin (oikeasti maiston teelusikallisen :D) ensimmäistä kertaa alkoholia ja olin todella lapsellinen. Nyt olen varsinkin riparin jälkeen alkanut tajuta että elämästä ei tule yhtään sen parempaa vaikka kuinka feikkiä ja tyrkkyä esittäisi.

Tämän kesän aikana tajusin, että juuri sellaiset ihanat ja kohteliaat pojat joista niin kovasti pidän, odottavat minulta samanlaista aikuismaista käytöstä, itsehillintää ja itsevarmuutta - ja se tieto ja tiedon oivaltaminen mullisti elämäni oikeasti. Hei, mähän kelpaan itsenäni! Se oli jotain niin vapauttavaa. Olemalla mukava ja järkevä sain paljon uusia ystäviä, joita rakastan suunnattomasti. Ei perjantaikännejä tai mitään tyhmää.

Rakastan tuota sananpartta "älkää muokatko itseänne muiden silmiin", kaikki teinitytöt näyttävät samalta, polttavat ja juovat poikien iloksi. Mutta todellisuudessa kestävään ystävyyteen ja suhteeseen tarvitaan vakaampi pohja kuin ylkonäkö ja esiintyminen.

Kohtasin elämäni ensirakkaudenkin vähän tämän tajuamisen jälkeen, mutta koska elämäntilanteemmekin olivat niin erillaiset, olemme nyt vain hyviä ystäviä. Ja se on okei, itse asiassa erittäin hyvä. En halua suhdetta, jossa kävellään kaupungilla käsi kädessä ja nuoleskellaan esittelemässä omaa kultaansa. Haluan vakaan suhteen, jossa voidaan luottaa toiseen. Totta kai haluan "söpöstelyä", mutta ei yli-imelää katuromanssia. Suoraan sanottuna hävettää olla 15-vuotias nyky-yhteiskunnassa, kun oletetaan kaikkia samanlaisiksi aivottomiksi känniääliöiksi. En halua olla sellainen.

Tämä on taas yksi niistä asioista, joista voisi keskustella maailman tappiin asti, mutta tässä hieman omaa tarinaani. (;

hei mitää, joku on kopsannu mun nimimerkin ja tekstin? :D mulla on oma juttu tuolla?