Pauliina Salminen: Miehittäjän morsiamet.
Rakkautta ja petoksia jatkosodan Itä-Karjalassa.
Koskettava kuvaus sota-ajan naisten kohtaloista.
Rakkautta ja petoksia jatkosodan Itä-Karjalassa.
Koskettava kuvaus sota-ajan naisten kohtaloista.
Minkä kirjan olet viimeksi lukenut?
R´R
45391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Vanhaa päiväkirjaani tänään.
Sivelin, sielu ja maisema, Kaarlo Törmi. 2011. Romaanin päähenkilö on Renne Haverinen joka oli oppaana karenialisteille Vienan Karjaan 1890 -93. Aineistona Törmi on käyttänyt Luis Sparren ja Eva Mannerhimin kirjoja. Luin ensiksi nuo aluperäiset todellisuuteen perustuvat taiteilijoiden matkapäiväkirjat ja sen jälkeen romaanin.
Olipa pettymys. Aineistosta olisi saanut huikean tarinan, mutta Törmi oli päätynyt hyvin tavanomaiseen jza kuluneeseen teemaan: uskovainen mies lankeaan syntiin; viinaan, naisiin, kiroiluun ja piehtaroi sitten synninliemessään.
Tuo kaikki on täysin päinvastoin kuin alkuperäisteoksissa ilmenee. Miten pilkallisesti olikaan kuvattu minun isäni äidin ukkia.
Iris Johansson (s. 8.4.1945): Toinen maailma jonka tunnen - autistin tarina.
Toiseen kertaan sen luin.
Oppiakseni.
Ainut kirja, jonka olen kahteen kertaan lukenut.
Et arvaakaan, mitä joku ilmeisen kehitysvammainen saattaa sinusta nähdä ja tietää.
Kiitos vinkistä sitroen, kävin kirjaston nettisivuilla ja tuo kirja löytyy valikoimista. Ensi viikolla haen sen luettavakseni.
Veit sanat näppylöistäni Anceli; minäkin pistin jo sitroenin mainitseman kirjan nimen muistiin.
Itse luin viimeksi Carl Jacob Cardbergin kirjan caminosta, ostin sen jopa itselleni huuto.netistä kun siihen viitataan niin monen ns. pyhiinvaeltajan teksteissä.
"sitroen"
Yhdyn sinuun. Tai totanoin, en sinuun lihallisesti :) vaaaan mielipidellisesti.
Olen lukenut tuon Iris Johanssonin kirjan ja olihan siinä miettimistä, kun sitä kirjaa silmillään ahmi.
Oli Iriksen kannalta "lottovoitto" syntyä sellaiseen hmmm... outoon, erilaiseen perheeseen. Tarkoitan sitä ihmismäärää, joka siellä asusteli ja oli. Iris sai klavaata kintuis, tai kököttää pöydän alla ja kuunnella muiden puhumisia salaa. Tavallaan salaa.
Iriksen isä oli aivan ainutlaatuinen. Hän uskoi Irikseen. Hän ei antanut periksi. Hän ei suostunut ajattelemaan, että Iris on hullu.
Miten ihana oli lukea Iriksen isän huolehtivasta asenteesta lastaan kohtaan. Hän otti Iriksen lypsylle, pisti Iriksen istumaan vasikoitten kanssa ja jaksoi jutella hänelle koko ajan. Isä oli Irikselle turvasatama.
Hyvin mielnkiintoinen kirja.
Todellakin Voi olla toinen maailma jollekin.
Kuinka monet ja monet Iriksen kaltaiset ihmiset on suljettu laitoksiin.
Mitenkäs sattuikin, Anceli, saimaantaka, minäkin otin sitroenin vinkistä vaarin..
Eräs tuttu työskentelee autistien kanssa ja joutuu välillä tosi lujille.Siis lujille siinä mielessä, että asiakkaat näkevät oman ammattiroolin taakse ja tekevät sellaisia analyysejä, ettei niitä ihan kylmiltään tahdo kestää...Itse en tunne autismin koko kirjoa, eikä ole heistä kokemusta.
Sivusta.
Luin juu kommentin, piti vaan miettiä, mitä itse vastaisi.
Luen aivan varmasti po kirjan. Olen jäsenenä Autismiliitossa. Johtuupi siitä, itellä jonkin tasoinen Aspergerin oireyhtymä, mikä kuuluu autismin kirjoon. Noh, ei kehnossa seurassa olla, nopeesti tunnetuinpia suomalaisia aspeja on Juice Leskinen ja Miina Äkkijyrkkä, ulkomaisista Charles Darvin ja Albert Einstain...
Itelle asia selvisi vasta taannoin. Helpotti elämää. Mun mielestä muut ihmiset on omituisia :DDDDD
Laitan linkin, kandee lukaista:
http://www.autismiliitto.fi/
Mä en mitenkään siis ole peitellyt asiaa, mutta en ole valtavasti siitä keuhkonnutkaan. Kun sanoo sanan "autismi", hullun leima otassa. Mun mielestä yks mustilainen teki miehen työn, kun ilmoitti olevansa hullu, sen jälkeen kun sillä oli diagnisoitu sktitsofrenia. Tyypin nimi on Rainen Friman. En erityisemmin muusikkona tyyppiä arvosta, mutta ihmisenä kyllä paljon.
Asioita voi ajatella monilla tavoilla, useimmat ei ajattele milään tavalla.
=DW=
Onhan näitä, hulluiksi ilmoittautuneita. Peter Meurman esiintyi jossakin mielenterveysillassa ja esitteli itsensä: olen muusikko ja hullu. Hän on bipolaari, eli maanisdepressiivinen kuten mm Jukka Virtanen, Riku Korhonen (Anna-Leena Härkösen puoliso), edesmennyt Harri Sirola ja koko joukko muita taiteilijoita.
Liisa Laukkarisella on Asberger-poika. Hän on kirjoittanut Markuksesta kirjan: "Yhden asian mies". Pojalla oli Asbergerin lisäksi alkoholiongelma, eikä hän ole oikein tainnut saada elämästä kiinni. (Tämä on siis julkista tietoa, pojan ja äidin itsensä kertomaa).
Diagnoosin saaminen on monille helpotus, alkuun.
=DW=
Suosittelen sinulle Andrew Solomonin kirjaa "Far From The Tree".
Se käsittelee autismia ja monia muitakin mielenkiintoisia aiheita.
Sivuja on 900, mutta asiaakin on paljon.
Löytyykö tuota kirjaa suomeksi?
Ian McEwan: "Polte". Kertoi tiedemiehestä, joka halusi ratkaista maailman energiaongelmat. Tieteen osalta teksti meni yli hilseen, mutta tiedemaailman kuvaus tuntui uskottavalta. Henkilökuvauksessa, mihin kiinnitän aina eniten huomiota, McEwan on mestari.
Kesä on mennyt muissa kuin lukupuuhissa, eilen hain kirjastosta varaamani Camilla Läckbergin uusimman dekkarin.
Se täytyy lukea nopeasti, kun on kuulemma varauksia.
Syksyn tullen keskityn enemmän lukemiseen, listalla on useampikin kiinnostava kirja.
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli. Sen sain luettun olikos se viikko sitte. Tämä kirja on palkittu Pulitzer-palkinnolla. Ja saanut Yhdysvaltain kriitikkojen palkinnon. Time-lehtikin on nimennyt sen vuoden parhaaksi tietokirjaksi.
Joo, että monet monet muutkin on tykännyt siitä, en vaan minä. Suosittelen. Kirjan teksti on mukavalla tavalla kirjoitettu. Myös huumori pilkistelee sielä täällä, vaikka onkin kyse aika raskaista aiheista.
Aloin muutama päivä sitten lukemaan uutta kirjaa. Tuota pikaa se on jo luettu. En voinut laskea sitä kädestäni.
Beate Grimsrud: Hullu vapaana
(Grimsrud, synt. 1963, on palkittu norjalainen kirjailija.)
Kirjan takakannessa lukee:
"Hullu vapaana on harvinaisen raaka mutta kauniin lyyrinen kertomus mielisairaan taiteilijan sisäisestä elämästä." -Dagsavisen
"Hullu vapaana valloittaa sekä kehon että mielen." -Expressen
Hyvä kun muistututit, heikun.... Minulla on tuo kirja hyllyssäni - kirpparilta ostettu luultavasti - mutta en ole saanut aloitetuksi, vaikka esittelyteksti lupaa hyvää.
Jospa sitten syksyllä, kun ilta tulee varhain...
P.s. Tarkoitin siis seitsemännen portaan enkeliä...
Harvinaisen hyvä löytö kirpputorilta. Kirppareilla on usein myytävänä sellaisia kirjoja, jotka on mitäänsanomattomia ja siksi heitetty myyntiin.
Joskus tosiaankin löytää jonkun aarteen. Ihmettelen, että joku on halunnut luopua tuosta "Seitsemännen portaan enkelistä", sen kun voisi lukea vaikkapa toiseenkin kertaan. Aikomukseni on etsiä tämän samaisen kirjailijan muitakin kirjoja luettavakseni. Hänen hauska kerrontatapa on miun maun mukkainen.
Aivan ihastuttava kirja, niin realistinen, niin kaunis, niin surullinen mutta toivoa ja yritystä täynnä. Jonkin verran ystäväni kautta katolisen Irlannin Atlantin-rannikon elämästä tiedänkin (Eugenelle terkkuja!). Kirja kolahti kerralla. Niitä harvoja jotka haluan lukea uudelleen.
Seitsemännen portaan enkelille on jatko-osakin, Amerikan ihmemaassa, mutta se ei kuitenkaan enää antanut yhtä voimakasta lukuelämystä - ja olihan kertojan elämäntilannekin jo toinen siellä "amerikoissa". Kannattaa sekin toki lukea. Frank McCourt on myös kirjoittanut Liitupölyä-nimisen kirjan, ja se minun pitää myös lukea.
Harmi että kirjoittaja McCourt kuoli jo pois. Harvinainen sanataituri oli hän.
Minäpä taidan tänään käydä hakemassa kirjastosta tuon mainitsemasi jatko-osan.
Sain eilen illalla luettua edellisen kirjan loppuun. Ja tuo liitupöly-kirja kans kiinnostaa. Voishan senkin vetästä silmillä pään sisälle muistiin :)
Lisäystä, lisäystä.
Joo, anteeksi ku jaksan jauhaa näistä kirjoista, mutku ....
Mä hain eilen jatko-osan eli ton kirjan "Amerikan ihmemaassa".
Sen takakannessa luki, mitä Jari Tervo oli Kodin kuvalehdessä sanonut tuosta "Seitsemännen portaan enkelistä". Hän oli sanonut: "Naurattaa melkein koko sen ajan, kun ei itketä".
Heh, vallattoman hyvin sanottu. Juuri noin minäkin ajattelen.
Kirjailijan mainio kerrontatapa sai tosiaan nauramaan ja sitten välillä naurun lomassa jopa piti toppuuttaa ittiään, että hei hoi älä nyt naura, ku kyse on oikeastaan kovin surullisesta asiasta. Piti panna itsensä tilanteen tasalle, kuvitella kirjailijan elämässä tapahtuneita asioita, että miltä ne Tuntuivat hänestä silloin, kun ne olivat sillä hetkellä menossa.
Ihan pikkusen luin eilen illalla myöhään tuota uutta kirjaa ja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tässäkin kirjassa kerrontatapa on peräti viehkeä.
Toisiaan, näinhän kirjankannen arvostelu (Tervo) kuului; harva luonnehdinta osuu paremmin kohdilleen kuin se.
Amerikan ihmemaassa -kirjaa lukiessa oli jännä olo kun suunnilleen tunsi ne alueet joista kirja kertoo Manhattanilla. Ja ajattelin että kirjailija itse on kulkenut niillä kulmilla samaan aikaan kuin minäkin - mukava tunne. Seuraavaksi etsin minäkin käsiini Liitupölyä-kirjan, kunhan helteet hiukan helpottaa.
Sain muuten eilen uuden kirjavinkin: Piiat. Luin jo joitakin kirja-arvosteluja, esimerkiksi käännöstä joltain osin arvosteltiin. Voisi olla hyvä idea lukea kirja englanniksi niinkuin jotkut olivat tehneet - tahtoo sanasto ja sanontatavat vuosikymmenten myötä unohtua joten olisipahan aivoille aktiivista muistin virittelyä samalla. Eikä haittaisi vaikka oppisi samalla muutaman uudenkin sanan ;-)
No ton uskon, että sulla oli jännä olo kun suunnilleen tunsit ne alueet, joista kirja kertoo. Vautsi-vaude-vauvau :) Sait napostella kirjan sivuja ihan eri napostelusysteemillä, kuin esimerkiksi minä.
Piiat. Kuka on kirjoittanut sen? Pistähän tulemaan nimi, niin voin kurkistaa googlesta tarkempia tietoja kirjasta.
Kathryn Stockett?
Minäkin tykkäsin, ja oli pakko lukea se jatko osakin, - onneksi en ole opettaja..:)
Niin taisi olla, en painanut mieleen... Piiat-sanalla minäkin sitä hain ja löytyihän se. ;-D
..lisään ja tarkennan..heikku, että tarkoitin etten ole luokanopettaja, Sinä taisit olla soitonopettaja ja uskon ettei tunneillasi ole kurinpidollisia vaikeuksi :)
Heps kukkuu Pirrelle.
Kenties viittasit tuohon kirjaan (jatko-osaan), kun opettajasta praatailit.
Kirja on minulla vasta alullaan, oon vasta sivulla 82, joten en osaa sanoa kirjasta vielä paljon mitään. Kirjan takakannesta luin, että hän opiskeli äidinkielenopettajaksi.
Joo, muistelenkin niin ettet luokanopettaja ole. Mitä itseeni tulee, niin en minäkään luokanopettaja ole, mikä on aivan mainio juttu, sillä en tahtoisi opettaa isoa ryhmää yhtäaikaa. Joskus kauan sitten olin työni ohessa opettamassa yhden vuoden työväenopistolla jatkoryhmää ja silloin oli paikalla n. 20 ihmistä. Aikuisia miehiä ja naisia. Silloin koin sen hankalana ja muutinkin opetussysteemiä kevätlukukaudelle.
Onneksi en paljastanut kirjasta enempää, mutta hyvä opettaja tästä irlantilaisesta köyhällistökorttelin pojasta tuli...älykäs ja sisukas ihminen.
Tänään täällä sataa kaatamala, ja ajattelinkin poiketa kirjastoon, koko kesä melk. mennyt lukematta, toivottavasti en taas ahnehdi repullista kirjoja..kun ne on luettava kummiskin yksi kerrallaan :)
Sade on tullut täältä sinne. Kaiketi. Eilen nimittäin sade suorastaan ryöppysi maahan. Ukkonen paukutteli hirvittävällä metelillä. Nyt ei sada ja ilma on kivan lämmin, tosin aurinko ei paista.
Mulla oli yhteen aikaan kans semmonen hommeli, että kun menin kirjastoon, niin rohmusin kirjoja oikein olan takaa. Ja kuten sanoit kirjoja luetaan yks kerrallaan, niin mitäpä niitä selkä vääränä kantamaan, kun voi kaapasta uuden kirjan vanhaa kirjaa viedessä. Nykyään yritän olla maltillinen lainaaja.
Nykyään kierrän kaukaa kauppojen kirja-ale-pöydät. Olen täysin pitelemättömissä, jos meen niitä kirjoja katselemaan. Tää on halpa, tää on varmaan kiva, tää ja tää ja tää ja tää...... kohta sylissä on valtaisa kasa kirjoja. Ehei, ei, parasta ku kiertää kirjapöydät, niin ei tuu tehtyä heräteostoksia.
Jos-jos et tiedä tarkkaan, minkä kirjan lainaisit, niin lainaapa vaikkapa Sabine Kueglerin Viidakon lapsi. Paluu viidakkoon on jatko-osa tuolle Viidakon lapselle.
Tositapahtumiin perustuva ja erittäin mielenkiintoinen.
Kiitos, pitääpä laittaa nimi talteen, ja etenkin muistilappu mukaan, tänään se jäi kotiin :), mutta kyl mie neljä kirjaa valitsin..huoks..oisi riittänyt vähempikin kerralla.
Vähän samaa aihepiiriä, aloittaja, oli käsittääkseni Katja Ketun Kätilö. Saksalaisten lähtö Lapista ja sotamorsiamen osa. Lapin naiset ovat omaa lajiaan, mutta monille on liikaa heidän suoraviivainen elämänasenteensa ja ronski kielenkäyttönsä.
Mato Valtonen: Rakkaani Alkoholi.
Vähän pettymys, se kertoi lähinnä Sleeppareiden kännisekoiluista. Olisin odottanut vähän syvällisempää pohdiskelua aiheen tiimoilta.
Tämä on kuuskymppisten palsta, kirjallisuutta käsitellään muualla.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3365
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3365
Luin viimeksi kajaanilaisen eläkkeelle siirtyneen optikko Lilli Kaakisen omakustannuskirjan Yli 7 elefanttia.
Muistelmakirjat ovat yleistyneet, tavalliset ihmiset haluavat selkeyttää menneisyyttään ja tallentaa muistojaan tuleville sukupolville. Tykkään lukea kirjoja, jotka sivuavat lapsuuttani, nuoruuttani siis omaa kokemaani.
Eeva Nikokoskelainen: Itikkakesä
Suosittelen. Jo syystä, että sisältö koskettaa ikääntyviä, mutta on samalla hauska, ajatuksia herättävä ja voisi olla totta.
Keväällä Hans Lidmanin Pohjoiskalotin ihmisiä.
Kirjan olen hankkinut jo 1970 alussa.
Kirja on aina joka-keväinen muistelo vaellus-aikoihin, tyyliin:
"Vieläköhän kerran lähtisi..."
Mukavan realistinen kirja, ilman turhia kuvitteluja, koettuja maalailuja vain.
H.
Menisit sinne Pohjoiskalottiin, lopullisesti. Sellaiseen paikkaan missä ei ole nettiyhteyksiä:D
Toin kirjastosta ison kassillisen poistokirjoja. Ajattelin lukea ne talven aikana.
Olen lukemassa pehmytkantista Koillissanomien kirjapainon julkaisemaa kertomusta: Vain sängyssä.
Eka sivulla lukee: Tässä romaanissa kerrotaan Suomalisen sotilaan dramaattisista elämänkokemuksista, rakkaudesta, seksistä sekä taisteluista isänmaan puolestasen vapauttamiseksi ja vapauden turvaamiseksi. Eino Ervasti
Ajattelin että kirja on omakustanteinen, vähän siltä vaikuttaa. Siinä on mielenkiitoisiakin kohtia, kauinka sotilaat pärjäsivät huonoissa olosuhteissa. Ottivat ilonsa sieltä mistä sattuivat löytämään, oikeaa rakkauttakin syttyi.
Sivuaa aiheeltaan aloittajan lukemaa kirjaa, sotilaan näkökulmasta.
Tuli kirjoitusvirheitä, kirjoitan kissa sylissä :)
"pertta-j"
Pitäisiköhän minun kirjoittaa naisten-kirja:
"Hän laittoi vapansa sivuun" ?
Olisi yhtä hölmö kuin.....
H.
Siitä kirjasta tulisi samanlainen kuin aikoinaan Hans Selon kirjoittamasta. Sitä ei ymmärrä kirjoittaja itsekään :)
En ole vielä tähän mennessä lukenut ainuttakaan kirjaa.
Mut eihän mulla ole vielä ikää 65v.
Tehtiinhän lapsiakin ennenkin ilman kirjoja, ja jopa töitäkin.
Nyt kai ei enää ole aikaa tuollaisin touhuihin, kun kaikki aika kuluu kai niihin kirjojen lukemisin?
"Toivottuja ja toivuttuja rakkauksia"