Moikka! Mä en tiedä, onks järkee tulla tänne tästä avautumaan, mutta tuunpa kuitenkin. Eli oon 13- vuotias, ja mun isä on alkoholisti. Se on juonut nyt kuusi vuotta, ja tänä vuonna välillä on ollut muutaman kuukauden taukoja (kiitos antabuksen). Nyt mun iskällä on taas juominen päällä. Se käyttää antabusta kolmen päivän välei, mutta ei se auta sitä. Ennen se käytti joka päivä, ja silloin ei ollut ongelmaa vähään aikaan, mutta silloinkin se aina ratkes.
Se myöntää TODELLA harvoin juomisensa. Tänään löysin kaljan meidän jääkaapista, ja se sano että oon lavastanut sen. Se on ihan tosissaan, niinkuin se ei oikeesti ois sitä sinne laittanut, mutta näin on käyny useesti. Monesti se on jääny kiinni itse teossa, ja silti se ei "koskaan" oo ryypänny. Pulloja löytyy, mutta ei se tiiä kenen ne on. Tää on niin naurettavaa ja voimia vievää.. Epäilen ihan oikeesti että sillä on dementia, ei tää voi olla totta.
En tiiä mitä mä teen, se käy aina välilla A-klinikalla, mutta ratkeaa silti. Sillä ei oo vakituista työtä, mutta tekee mun isovanhempien luona aina välillä tallitöitä.
Onks tää mun kohtalo ? Emmä jaksa enään kaataa sitä saatanan alkoholia viemäriin. Mun on vaan ehkä pakko hyväksyä tää, vaikka se pahalta tuntuu. Joskus mä vaan toivon että mä olisin yks niistä lapsista jotka saa asua vanhempien ja muutaman sisaren kanssa jossain hienossa omakotitalossa.
Te ette voi tietää kuinka paha olo mulla on.. mä en kestä enään.
Se myöntää TODELLA harvoin juomisensa. Tänään löysin kaljan meidän jääkaapista, ja se sano että oon lavastanut sen. Se on ihan tosissaan, niinkuin se ei oikeesti ois sitä sinne laittanut, mutta näin on käyny useesti. Monesti se on jääny kiinni itse teossa, ja silti se ei "koskaan" oo ryypänny. Pulloja löytyy, mutta ei se tiiä kenen ne on. Tää on niin naurettavaa ja voimia vievää.. Epäilen ihan oikeesti että sillä on dementia, ei tää voi olla totta.
En tiiä mitä mä teen, se käy aina välilla A-klinikalla, mutta ratkeaa silti. Sillä ei oo vakituista työtä, mutta tekee mun isovanhempien luona aina välillä tallitöitä.
Onks tää mun kohtalo ? Emmä jaksa enään kaataa sitä saatanan alkoholia viemäriin. Mun on vaan ehkä pakko hyväksyä tää, vaikka se pahalta tuntuu. Joskus mä vaan toivon että mä olisin yks niistä lapsista jotka saa asua vanhempien ja muutaman sisaren kanssa jossain hienossa omakotitalossa.
Te ette voi tietää kuinka paha olo mulla on.. mä en kestä enään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkälaiset välit sinulla on äitisi kanssa? Ónko sinulla muita läheisiä aikuisia, joihin luotat?
Läheisen alkoholismi on ikävää, varsinkin kun oma vanhempi juo. Kannustaisin sinua kääntymään kouluterveydenhoitajan puoleen, pianhan koulut jo alkavatkin. Ehkä olet jo hänelle kertonutkin?
Olet vielä pitkään lapsi, ja aikuisen kuuluisi huolehtia sinun turvallisuudestasi ja hyvinvoinnistasi. Tärkeää ei ole se, asutko kerros-, rivi- tai omakotitalossa, vaan se, minkälainen turvallisuudentunne sinulla on.
Eli luota koulusi terveydenhoitajaan, kun näet hänet. Hän on ihan sitä varten, että hän kuuntelee sinun huolesi tuosta asiasta.
Toivon sinulle parasta mahdollista tulevaisuutta ja hyvää loppukesää. Jos kirjoittelet lisää, voin edelleen vastata, kuten ehkä joku muukin. Kirjoitteleminen helpottaa usein, kun joku painaa mieltä.
On erittäin tärkeää että lapsi saa kasvaa omakotitalossa niinkuin tämäkin lapsi haluaisi. Et sinä aikuinen sitä voi sanoa että sillä ei ole völiä. Kyllä varmasti on. Lapsethan kisaavat sillä että kenellä on mitäkin hienompaa ja enemmän kun toisella. Se on vaan vanhempien kateellista ja typerää lössytystä että ei muka ole väliä missä talossa asut tai millä autolla vanhemmat ajaa tai että onko faija joku yrittäjä tai sitten joku duunari..kyllä näillä on väliä!
Jokainen kulkee omia polkujaan,alkoholisti menee sairautensa kanssa sitä omaa polkua.Jos alkaa "kantamaaan" lähimmäisen sairautta niin siitä tulee tarpeetonta kärsimystä.Sinun on tärkeintä huolehtia itsestäsi niin ettet kärsi toisen ihmisen puolesta.
Minun isäni oli alkoholisti ja minusta näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia että vanhempani erosivat ja isäni asui toisella puolella kaupunkia.Se minua on jäänyt vaivaamaan että en juuri koskaan käynyt isäni luona mutta vietimme kuitenkin aikaa yhdessä koska isäni jaksoi pitää yhteyttä silloin kun ei ollut juopottelemassa.