Meillä on tapahtunut ikävä rikos lastamme kohtaan. Vastakkain on lapsemme ja 10 vuotta vanhempi (nuori)mies. Tarina vastaan tarina. Tiedämme lapsemme valitettavasti puhuvan totta ja olevan uhri. Tiedämme siis toisen osapuolen valehtelevan, mutta muut todisteet puuttuvat. Onko vastaavia tilanteita kellään? Taitaa olla aika epätoivoista, että oikeus voisi tapahtua?
Tarina vastaan tarina
Tepa
91348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näyttö puuttuu ilmeisesti tässä tapauksessa.
Poikasi väitteen tai kannanoton tueksi olisi löydyttävä esimerkiksi todistaja tai jotain muuta näyttöä siitä että tämä vanhempi on syyllistynyt rikokseen.
Syyttäjä ei yleensäkään aja juttuja, joissa näyttö on ns. tasan, ellei kyseessä ole erityisen tärkeä juttu tai vakava rikos. Oikeuskin tuomitsee usein jutut vahventavan näytön puutteessa epäillyn eduksi, mikäli kyseessä on ns. sana vastaan sana - tilanne ilman lisänäyttöä.
Ei taida paljon auttaa. Ainahan se oma lapsi on oikeassa. Oma lapsi ei koskaan valehtele. Jos teillä ei ole mitään näyttöä eikä todisteita rikoksesta niin antakaa olla.
se varmaan on. Emme ole mitenkään "verenhimoisia päänahanmetsästäjiä". Kyse on seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja me elämme kyllä niiden jälkien kanssa, mitä tapahtuma on jättänyt. Lausunnotkin on psykiatreilta, mutta ne ovat niin varovaisia, että en tiedä mihin ne riittävät. Poliisi antoi kuitenkin ymmärtää, että näytöt ovat tasan.
Me (psykiatrien avustuksella)hoidamme varmasti oman lapsemme niin kuntoon kuin mahdollista, mutta toinen osapuoli taitaa jäädä ilman asiaankuuluvaa ohjausta.
Kannattaisikohan ennemmin mennä ihan poliisilaitoksella asiaa käsittelemään. Jotainhan ainakin on jo pohjalla, jos kerran psykiatriltakin on lausunto...
Laitokselle vain ja käyminen ei mitään maksa...
Tämänkaltainen lapsiin kohdistuva rikos on nimenomaan törkeän asteella ja ylittää varmuudella tutkintakynnyksen jo pelkän asiallisen ilmoituksen perusteella.
Vaikka tapauksessa ei välttämättä ole alustavasti näyttöä voivat psykiatrin lausunnot hyvinkin tukea esitutkinnan alkuvaiheessa poliisin tutkintasuunnitelmia ja mahdollista jutun priorisointia. Lapsiin sekautumiset otetaan lähtökohtaisesti asian vaatimalla vakavuudella ja juttuihin paneudutaan hyvin. Rikoksesta epäillyn kuulusteluissa on saatu usein hyvinkin positiivisia tuloksia, vaikka on lähdetty ns. nollatilanteesta liikkeelle. Suosittelen, että käyt ehdottomasti tekemässä asiasta ilmoituksen, vaikka kyseessä onkin arkaluontoinen asia. Uskon vahvasti, että jutun eteenpäin viemisellä on positiivinen vaikutus lapseesi pidemmällä tähtäimellä. En voi tietysti väittää, että juttu selviää, mutta tämän tasoisen jutun pyyhkäiseminen maton alle voi vaikuttaa ikävästi lapsesi kasvuun ja henkiseen hyvinvointiin vielä vuosienkin päästä.
Tapauksessa tulee huomioida myös seuraavia seikkoja:
Lapsesi ikä vaikuttaa tapauksen kokonaisarviontiin. Mikäli lapsesi on esim. 15-vuotias ja henkisesti sekä fyysisesti kehittynyt lähelle "aikuisen" tasoa ei juttua pidetä välttämättä niin törkeänä, jos se olisi liittynyt esim. 5-vuotiaaseen lapseen. Toinen merkityksellinen seikka on tietysti seksuaalisen kanssakäymisen taso. Onko kyseessä ollut yhdessä tuumin tehty teko vai onko lapsesi pakotettu/painostettu seksuaaliseen kanssakäymiseen. Useinhan nuoret aloittavat seksuaalisen heräämisen ja kokeilut 14-16 vuoden tienoilla. Tämä ei kuitenkaan poista mitenkään rikoksen rangaistavuutta.
tehneet ilmoituksen. Poikamme on alle 10-v. ja hyväksikäyttäjä yli 10-v., ikäeroa 10-v. Seksuaaliset kokeilut on siis aloitettu meidän poikaamme kohdistuneena: käpälöintiä, tirkistelyä, itsensäpalastelua yms. leikin ja pelien varjolla.
Tekijä kiistää kohteliaasti kaikki syytökset. Minun lastani ei ole henkilökohtaisesti kuultu lainkaan.
Kiitos vastauksestasi. Juttu on vielä kesken, mutta meistä siinä on edetty jotenkin oudosti.
Kyllä silti kannattaa kaikki keinot yrittää ja tehdä. Kommenttini ei ollut tarkoitettu pahalla vaan niin se yleensä menee. Jos ei ole muuta näyttöä kuin lapsen tai kenen tahansa sana niin yleensä se aina katsotaan että oma on oikeassa, ja omaa puolustetaan. En tarkoita että tässä niin olisi. Kyllä psykiatrin yms. lausunnot ja lääkärin lausunnot ovat täysin pitäviä todisteita. Vaikka lausunnot ovat varovaisia niin kyllä poliisi saa tietoonsa kaiken tarvittavan. Toivotaan todella että tekijä saataisiin vastuuseen. Voimia ja jaksamista teille.
ja tässäkin tapauksessa myös vastapuolen vanhemmat ilmeisesti uskovat omaa "lastansa", joka on jo kuitenkin vastuussa näistä teoistaan.
Pienellä paikkakunnalla sitä tulee mieleen myös mahdolliset kytkökset, vaikka kuinka kunnioitan poliisia. Juttumme on edennyt hitaasti, poikamme uskottavuutta on epäilty ennen psykiatrin lausuntoja, on epäilty syyttäjän jättävän syyttämättä, meidän lastamme ei ole kuultu/kuulusteltu henkilökohtaisesti, ei mitään videointeja. Meillä on kieltämättä epätoivoinen olo. Aiomme siitä huolimatta jatkaa prosessia.
Onneksi hoitosuunnitelma omalle lapsellemme on ammattilaisten käsissä, mutta vastapuoli astelee lähistöllämme ja leikkii nyt toisten lasten kanssa.
Kytköksiä ja väärinkäytöksiä on isommillakin paikkakunnilla. Se nähtiin, kun niiden avulla poliisi tunkeutui kotiimme ja vei vammaisen lapsemme laitokseen eristykseen. Kaiken huipuksi tapahtumakirjaukset, joilla peitellään kovaotteiset teot, ovat vääriä. Siinä on pienen perheen sana vastaan poliisin sanaa.
Toivottavasti teidän asianne selviää paremmin.
Täytyy vain taistella lastemme puolesta, vaikka enää ei voi luottaa edes poliisiin.