kun ei ole entisillekkään lapsille tarjottavana kiinteää kotia? Kun lasta heitellään paikasta toiseen jo pieninä, niin sama rumba jatkuu muidenkin osalta, kukapa nyt saman ihmisen kanssa eläisi lopuelämänsä, kun on siihen kierteeseen kerran joutunut.
On väärin että jotku lapsi saisi elää omassa kotonaan ja toiset lapset joutuisivat mtkustelemaan talota toiseen, eikä omaa paikkaa ole missään. Miksi se sallittaisiin uusille lapsille eikä niille ensimmäisille? Mitä miettii lapset, miksi noilla on koti ja hänellä ei? Mutta eihän lapsia kuunnella.
Hävettääkö aikuisia edes? Enpä usko, näistä asihoistahan ei saa puhua, vaan olla hiljaa. Kulisseissa on hyvä elää.
Oikea perhe on ajettu alas, tilalle on tullut lapsia syrjivä olomuoto, jossa aikuiset elävät mutta lapset ovat kuin lainakirjoja. Haetaan ja palautetaan, riidellään rahasta, ruuasta, kuka maksaa kuka hakee... syrjitään ja haukutaan.
Ennen perhe oli tärkein ja lasten hyvä paikka elää. Nykyisin perhettä ei ole, on vain paikka missä olla.. joka on täynnä vieraita ihmisiä, kummassakin paiakssa.
Se ensimäinen lapsi on irtolainen jota voi heitellä paiaksta toiseen, mitä ajattelee lapsi? Ei hän saa ajatella mitään, on vaan luovittava ja liikuttava isän ja äidin väliä joka viikko, että muut saavat olla omissa kodeissaan, kun lapsi liikkuu.
On väärin että jotku lapsi saisi elää omassa kotonaan ja toiset lapset joutuisivat mtkustelemaan talota toiseen, eikä omaa paikkaa ole missään. Miksi se sallittaisiin uusille lapsille eikä niille ensimmäisille? Mitä miettii lapset, miksi noilla on koti ja hänellä ei? Mutta eihän lapsia kuunnella.
Hävettääkö aikuisia edes? Enpä usko, näistä asihoistahan ei saa puhua, vaan olla hiljaa. Kulisseissa on hyvä elää.
Oikea perhe on ajettu alas, tilalle on tullut lapsia syrjivä olomuoto, jossa aikuiset elävät mutta lapset ovat kuin lainakirjoja. Haetaan ja palautetaan, riidellään rahasta, ruuasta, kuka maksaa kuka hakee... syrjitään ja haukutaan.
Ennen perhe oli tärkein ja lasten hyvä paikka elää. Nykyisin perhettä ei ole, on vain paikka missä olla.. joka on täynnä vieraita ihmisiä, kummassakin paiakssa.
Se ensimäinen lapsi on irtolainen jota voi heitellä paiaksta toiseen, mitä ajattelee lapsi? Ei hän saa ajatella mitään, on vaan luovittava ja liikuttava isän ja äidin väliä joka viikko, että muut saavat olla omissa kodeissaan, kun lapsi liikkuu.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tämän päivän irtolaiset ilman oikeuksia.
Lapsilla on vain nimellisiä oikeuksia. On hypättävä vanhempien pillin mukaan. Vanhemmilla on OIKEUS (kadotettuun) vanhemmuuteen, jotta omatunto antaisi helpotusta.
Ei käy lapsia kateeksi.
Vastaan 1. kysymykseesi. Tietyntyyppiset ihmiset luulevat, että kumppanin voi sitoa itseensä tekemällä hänen kanssaa lapsen mahdollisimman nopeasti. Tätä he yrittävät jokaisen kohdalla ja huomaavat erehtyneensä joka kerran.
Tuo on totta. Tavallaanhan ne onnistuvatkin, kun mies joutuu maksamaan lapsitaan monia vuosia. Lapsettomille hyvä rahastus keino. Lapsentekoon ei rakkautta tarvi, mutta se on vaan pois sitten niiltä lapsilta, jotka on tehty rakkaudesta, ne ensimmäiset. (Siis kenen kanssa mies on ollut naimisissa)
Perhe on tärkein, mutta ei kaille, varsinkin sellaiset, joilla sitä ei ole, pitää kyhätä kasaan vaikka väkisin. Nykymalli on lapsille huono esimerkki.
Tä! mikä on lapsettomille hyvä rahastus keino?????????????????????????????????
Miksi ei perhe ole Kaille tärkee, onko Kaitsu jotenkin erilainen?
Kenestähän Kaitsusta on kysymys, ettei vain se joka ei tosiaan välitä, taidan tuntea
Siis avioliittohan nykypäivänä ei merkitse sitä, että se toinen osapuoli on juuri se oikea ja kaikista perimmäisin rakkaus, Valitettavasti. Naimisiin mennään heppoisin perustein, tehdään lapsia heppoisin perustein "koska tuntuu siltä".. Sitten erotaan.
Ja meinaatko, että jos 30 vuotta avoliitossa oleva pariskunta tekee lapsia ja pysyy yhdessä hamaan loppuun asti niin kyseessä ei ole rakkaus?
Kyllä minun vanhempani viettivät juuri 30v "hääpäivää" ilman, että on koskaan saanut papin siunausta ja edelleen ovat onnellisia yhdessä.
Mitä nykyisen avomieheni kanssa olen keskustellut avioliitosta, hän oli suhteen alussa täysin akoko käsitystäkin vastaan. Piti avioliittona vain pelkkänä paperin palasena ja nykypäivänä merkityksettömänä.
Jätimme asian siihen. Nyt muutaman vuoden jälkeen tästä keskustelusta on mies itse alkanut puhua, josko sittenkin menisimme joskus naimisiin. Että alkaa nytten ymmärtämään mitä voi tarkoittaa, jos löytää "sen oikean" ja haluaa eleenä todistaa sen kaikille.
Nojoo. Ei ihan sanasta sanaan noin, mutta sinne suuntaan.
Eli, Jos miehelläni on edellisestä AVOliitosta 2 lasta.
Ja meillä yhteisiä ja ekaa kertaa elmässään on jopa pelkästään avioliiton puolesta ajattelija. Niin tarkoittaako se sitä, että mies ei rakasta minua vaan eksäänsä enemmän?
Kysyin häneltä eräänä päivänä, miksi hän eksänsä kanssa lapsia teki, kun eksä nyt hänen mielestään näyttää olevan niin ärsyttävä ja ajattelematon ihminen. Niin vastaus oli tämä "olin nuori ja tyhmä, kuvittelin, että joskus päästään kaikkien ongelmien yli. ja se nyt kauheasti halusi lapsia. Se oli tyhmä päätös. Jos olisin ollut fiksunmpi, olisin eronnut. Mutta ainakin rakastan lapsiani joka tapauksessa."..
että näin.
Ei tunteet ja rakkaus ole sidoksissa mitenkäänsiihen, miten ne ilmaistaan tai ketä kohtaan saati siihen missä vaiheessa ihmisen elämää ne eletään. Jotkut tunteet kuolevat ja ja jotkut syvenevät. Niihin vaikuttaa monia asioita.
Jotkut asiat tehdään harkitusti ja oikein perustein. Jotkut taas ei.
Niiin ja lisäisin vielä, että itsekin eli avoliitossa useita vuosia miehen kanssa jota rakastn (tai ainakin luulin rakastavani).
Häät oli tulossa ja mies reilun kahden vuoden ajan kinusi, että olisi aika alkaa tekemään lapsia.
Itse en siihen pystynyt. vaikka ajatus kauheasti houkuttikin.
Loppupeleissä kuitenkin tiedän, että äiti eli minä (jos olisin lapsia alkanut hänen kanssa tekemään) on se ihminen, joka tapahtui mitä tapahtui, olisi siinä lapsen kanssa. Yksin. Vaikka mies päättäisikin, että ei enää suhteessa halua olla (huom. suhteessa, en tarkoita, ettäkö olisi isuyydestä irtisanoutunut).
Meillä oli kommunikaatio ongelmia ja itse en halunnut ottaa sitä riskiä, että teen lapsia "väärän henkilön kanssa väärään tilanteeseen".
Meidän ongelmat lopulta kulminoitui niin pahaksi, että ero tuli.
Tänäkin päivänä olen onnellinen päätöksestäni. Koska nyt olen ihmisen kanssa, jonka kanssa lasten teko on tunutunut luonnolliselta ja oikealta. Eikä ongelmiakaan ole sen suurempia monen vuodenkaan jälkeen.
Niin ne tilanteet muuttuu ja ihmiset elämässä. Jokainen tekee omat päätöksensä ja elää niiden seurausten mukaan.
Minä ainakin kuvittelin että me pysymme yhdessä perheenä ja olemme lastemme turvalliset vanhemmat. Jos erotaan sen pitää käydä meidän päätöksestä yhdessä. Mutta kuinka ollakkaan vieras perheenrikkoja tuli väliin ja hajoitti lupaa kysymättä perheemme. Katkera kun oli, hänellä ei ollut mitään menetettävää, joten päätti että meidän perhe on niin onnellinen, että pakko rikoa se idylli.
Lapset jäivät ilman isää, ja minä viestä, toista vastuu henkilä lapsista, jotka olivat silloin osa kotona ja osa koulussa jo.Nyt ovat kyllä jo aikuisia ja omat perheet osalla. Mutta silloin se tuntui aivan kauheelta, jäädä yksin lasten kanssa, vain sen tähdne että joku halusi hajottaa perheemme. Sitä emme ole anteneet anteeksi emmekä anna. Ikinä emme unohda.
Ei unohda kyllä mieskään, lapset hylsäivät isänsä, eikä mies tunne oelvansa edes vaari lasten lapsille. Joten kyllä tietää, mitä on tullut tehtyä.
Jos lapsensa vaihtaa lapsettomiin naikkosiin, ei muuta voi odottaakkaan kuin hylkäsystä lapsilta ja koko suvulta.
Jos ero olisi ollut yhteinen asia olisi aivan toinen, mutta kun kolmas tuli väliin ja halusi rikkoa onnellisen perheen, se on asia mitä ei koskaan pidä hyväksyä.
nähtävästi teidän kuvittelut, arvot, tilannetaju, toiveet, tarpeet eivät osuneet yhteen, koska ette tosiaan enää ole yhdessä.
Harva eronnut pariskunta on tosta noin vaan eronnut. Kyllä kaikilla on ollut "ilmassa" jo jotain merkkejä tyytymättömyydestä tai muita kriisivaiheita joista ei ole pästy yli eikä ympäri. Ei se turvallinen ja onnellinen koti aja ketään hakemaan sitä jo olemassa olevaa onnea muualta. Niin se vaan valitettavasti on.
Lapset eivät varmastikaan jääneet ilman isaa. Eroissahan on kyse siitä, että vaikka pariskunta eroaa, ei se isyys mihinkään katoa, saati lasten oikeus molempiin vanhempiin. Ero tilanteisahan asiaa pitää juuri käsitellä lasten oikeuksien kannalta, kun muutenkin joutuvat käymään läpi joskus hyvinkin myrskyisän eron.
Ja ero on aina ero. Se on pariskunnan välinen asia. Yhtälailla kuin heidän suhteensakin. Siihen eivät kuulu ulkopuoliset. Eivät suku, ystävät.
Tottakai se vaikuttaa tiettyihin rutiineihin ja tapoihin, mutta suku ei ole parisuhteessa kyseisen ihmisen kanssa, eikä ystävätkään. Kuulostaahan se aika hullulta jos ottaisi eron "suvusta". Oma suku on aina ja pysyy.
Puolison suku on puolison suku. Lasten kautta tottakai myös lasten suku. Mutta ei enää sen eronneen osapuolen. Hänellä on jo oma suku.
Harmi, että juuri sinulle kävi niin, että joku ulkopuolinen nainen tuli ja vei miehesi hänen tahtoaan vastaan. Onneksi tämä ei aina kuitenkaan mene niin.
Yleensä tosiaan suhteen molemmilla osapuolilla on jo jonkinlainen käsitys siitä, jos suhde rakoilee.
No paperilla mies on aina isä, mutta ei käytännössä ole ollut. Ja onnihan on se että elarit on pakko maksaa, joten jos ei isyys muuten kiinnosta, niin maksa sitten! Se on hyvä asia että elarit on pakko isyys ei.
Meillä lapset jäi ilman isää, kun ei enää uskaltanut heitä kohdata, kun pelkäsi että naikkonen jättää ja hän jää ihan yksin, ktoia ei ollut likaisella miehellä enää asiaa, hyi kauhee...
Vaikeehan se on uskoa että joku rikkoo toisten pehreen jos itse on se rikkoja, eihän kukaan itseään syyttelemään vika on aina lapsissa ja exässä.
Meillä perheenrikkoja tuli, sen tietää koko sukum naapurit ym ystävät ja tutu, me kerroimme joten eipä kehdannut mieskään enää nähdä sukulaisiaan, hävettäähän tuo, kun uskooo naikkosiin.
Onneksi lapsetkin jätti isänsä, se on minusta niin hvyä rangaistus miehelle, ettei parempaa. Nauramme välillä jo asioille, ja ihmettlemme että täytyy olla aikamoinen suttura, joka voiton vie omista lapsista, ja koko suvusta ja perheestä! Kyllä silloin täytyy olla jotian ihmeellistä ja ihanaa, että yksi suttura voittaa kaikki omat ja läheiset.
Toisille perhe vaan on erittäin täkrä, mutta meidän miehelle suttura.. jopa tärkeepi kuin omat lapset.
Aika huonon miehen olet joskus itsellesi ottanut kun noin paljon hänelle merkkasit ja saati sitten lapset. Voi että, kunpa olisit huomannut ajoissa mikä roisto on kyseessä ja olisit tehnyt lapset jonkun paremman miehen kanssa.
Miksi vielä kaipaat tuolaasta miestä, ihan renttu, joka päivä hän on sun mielessäsi, oliko sillä suhteita montakin liittonne aikana ,joita sitte sulatit ja sitte tuli se viimeinen johon se miehesi rakastui ja lähti. Lapsiakin teit jopa 5 kappaletta tuolaiselle.
Lapsesi ilmeisesti on hyväksynyt tilanteen ja jatkaneet eläänsä, mutta sinä kaipaat ja itket joka päivä rentun perään.
perimmäinen kysymys on: Miksi tehdä lapsia suhteeseen, joka ei ole terve?
Sen vuoksi on näitä erolapsia.
Meidän perhe on ollut tosi onnekas. Mies ei ole koskaan pakottanut meitä näkemään hänen naikkosia, eikä lapset ole koskaan joutuneet pakolla näkemään isänsä sutturoita. Olemme paljolta säästyneet, kun rauhassa ollaan saatu asua ja olla. Kukaan ulkopulinen ihminen ei ole meitä haukkunut eikä häiriköinnyt elämäämme, kun kielsimme jo alussa, että sutturat on pidettävä poissa meidän elämästä. Riitti kun rikkoivat perheemme.
En voisi kuvitella, millaisia olisvat lapset nyt jos olisvat joutuneet isän naikkosten kiusattvaksi, emme varmasti edes tuntisi toisiamme, sillä en voisi katsoa lapsiani silmiin, jos olisin antanut lapseni ulkopuolisten sutturuoiden käsiin. Ihan hirvittää koko ajatuskin.
Lapsetkin sanoo että olen maailman paras äiti, ha anoppi on onnekas kun olemme yhä hänelle parhaita lapsia ja minä paras miniä.
Ajatella miten jotkut voivat pilata omien lasten elämän, antamalla heidät haukuttavaksi ja kiusattaviksi. Meillä ei koskaan ole tarvittu ex isän sutturoita.
käytätkö Copy-pastea?
Meidän perhe on ollut tosi onnekas. Mies ei ole koskaan pakottanut meitä näkemään hänen naikkosia, eikä lapset ole koskaan joutuneet pakolla näkemään isänsä sutturoita. Olemme paljolta säästyneet, kun rauhassa ollaan saatu asua ja olla.
Kukaan ulkopuolinen ihminen ei ole meitä haukkunut eikä häiriköinnyt elämäämme, kun kielsime jo alussa, että sutturat on pidettävä poissa meidän elämästä. Riitti kun rikkoivat perheemme.
En voisi kuvitella, millaisia olisvat joutuneet isän naikkosten kiusattavaksi, emme varmasti edes tuntisi toisiamme, sillä en voisi katsoa lapsiani silmiin, jos olisin antanut lapseni ulkopuolisten sutturoiden käsiin. Ihan hirvittää koko ajatuskin.
Lapsetkin sanoo että olen maailman paras äiti ha anoppi on onnekas kun olemme yhä hänelle parhaita lapsia ja minä paras miniä.
Ajatella miten jotkut voivat pilata omien lasten elämän, antamalla heidät haukuttavaksi ja kiusattavaksi. Meillä ei koskaan ole tarvittu ex isän sutturoita.
käytitkö Copy-pastea?