Että mitäkö minä haluan.. Mitä sinä haluat? ottaa sen, minkä voit saada.. voisit saada minut. Rakkauteni, minut kokonaan. Mutta mitä sinä haluat?
Riudun näissä tunteissani. En tiedä mitä niille teen. Kun vielä puhuit, en osannut kuunnella, olin vain täynnä kaiken vaikeutta. Entä nyt -kaikki on vielä yhtä vaikeaa. Ja jälleen kysyn minkä arvoista on rakkaus. Minkä arvoista se, kun pystyy tuntemaan, tunteita, joiden olemassa olon oli unohtanut.
Joka siunatun päivä minä kaipaan. Välillä itken välillä en. Välillä ajattelen, että rakkauden arvo on yhteinen. Näin se ei ole arvoistaan. Jos sinä et tunne näin, rakkaus ei ole minkään arvoista. Se ei merkitse mitään.
Mitä sitä rakastunut ihminen yleensä haluaa.. antaa kaikkensa. Rakastella, tuntea rakkaansa halun ja hellyyden. Läheisyyden, haluaa päästä lähelle. Haluaa olla onnellinen.
Rakkaus on haluamista. Tahto ja halu.
Mutta kun on epävarma toisen tunteista, ei uskalla näyttää omiaan. Tuskissaan riutuu siinä sitten ja suree sitä, eikö käteni kosketus tunnukaan sinusta hyvältä. Etkö halua olla lähelläni. Halveksitko minua, eivätkö tunteeni merkitse mitään.
Eihän rakkaus ole tuollaista. Vai onko. Milloin, miksi siitä tuli tuollaista. Inhoatko minua. Miksi edes kosket. Miksi mieleeni edes tulee tuollaista.
En tiedä mitä ajattelet, en tiedä mitä tunnet. Paitsi kaikki ne ylitsepääsemättömät esteet, jotka ovat olleet alusta asti. Niitä ei ole tahtoa ylittää. Koska tämä riittää. Niin mikä riittää. Mikään ei riitä. Sinä riittäisit. Hellyytesi. Eikö se olisi meidän yhteinen voima, ensimmäinen yhteinen askel, uskaltaa luottaa.
Rakkauteni sinuun on aidointa minussa ikinä. Sisimmässäni. Sielussani.
Sen takia minussa on kaikki. Se on minun arvokkuuteni, arvo ja kunnia. Jos sinä et sitä ymmärrä, se on myös sinun menetyksesi. Ilman tunnetta ei ole mitään muutakaan. Älä pelkää sitä minulle sanoa. Sydän on rohkea, rakkaus voisi olla rohkeaa. Ja minä olen rohkea kuulemaan vastauksesi.
Älä pelkää loukata minua. Se loukkaa pahiten.
Gone with the wind?! Katso se joskus ;)
Riudun näissä tunteissani. En tiedä mitä niille teen. Kun vielä puhuit, en osannut kuunnella, olin vain täynnä kaiken vaikeutta. Entä nyt -kaikki on vielä yhtä vaikeaa. Ja jälleen kysyn minkä arvoista on rakkaus. Minkä arvoista se, kun pystyy tuntemaan, tunteita, joiden olemassa olon oli unohtanut.
Joka siunatun päivä minä kaipaan. Välillä itken välillä en. Välillä ajattelen, että rakkauden arvo on yhteinen. Näin se ei ole arvoistaan. Jos sinä et tunne näin, rakkaus ei ole minkään arvoista. Se ei merkitse mitään.
Mitä sitä rakastunut ihminen yleensä haluaa.. antaa kaikkensa. Rakastella, tuntea rakkaansa halun ja hellyyden. Läheisyyden, haluaa päästä lähelle. Haluaa olla onnellinen.
Rakkaus on haluamista. Tahto ja halu.
Mutta kun on epävarma toisen tunteista, ei uskalla näyttää omiaan. Tuskissaan riutuu siinä sitten ja suree sitä, eikö käteni kosketus tunnukaan sinusta hyvältä. Etkö halua olla lähelläni. Halveksitko minua, eivätkö tunteeni merkitse mitään.
Eihän rakkaus ole tuollaista. Vai onko. Milloin, miksi siitä tuli tuollaista. Inhoatko minua. Miksi edes kosket. Miksi mieleeni edes tulee tuollaista.
En tiedä mitä ajattelet, en tiedä mitä tunnet. Paitsi kaikki ne ylitsepääsemättömät esteet, jotka ovat olleet alusta asti. Niitä ei ole tahtoa ylittää. Koska tämä riittää. Niin mikä riittää. Mikään ei riitä. Sinä riittäisit. Hellyytesi. Eikö se olisi meidän yhteinen voima, ensimmäinen yhteinen askel, uskaltaa luottaa.
Rakkauteni sinuun on aidointa minussa ikinä. Sisimmässäni. Sielussani.
Sen takia minussa on kaikki. Se on minun arvokkuuteni, arvo ja kunnia. Jos sinä et sitä ymmärrä, se on myös sinun menetyksesi. Ilman tunnetta ei ole mitään muutakaan. Älä pelkää sitä minulle sanoa. Sydän on rohkea, rakkaus voisi olla rohkeaa. Ja minä olen rohkea kuulemaan vastauksesi.
Älä pelkää loukata minua. Se loukkaa pahiten.
Gone with the wind?! Katso se joskus ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin niin onnettomissa tunteissa päivällä kirjoittaessani tätä.. illan tultua, olen rauhoittunut.
Elämä menee, kuten menee. Ei siinä sen kummempaa.
Onneksi sinä tunteitteni kohde et varmaankaan täällä ikinä ole, saati, että tunnistaisit minut näistä järettömistä kirjoituksista. tunteet vei ja järki lähti. Saavu jo tasapainoni.
;)
Kuulostat ihan minulta..
Niin meitä on monta, mitäpä me täällä muuten..