Kuinka moni masentunut on vuosikausia joutunut kestämään negatiivisia vanhempia?
Minun lapsuus meni kuunnellessa vanhempien riitelyä ja haukkumista. Oltiin sisarusten kanssa ties mitä sikoja ja pilattu erään tyrannin elämä saapumalla tähän maailmaan. Nykyään väittää ettei koskaan ole sanonut niin, eihän se ole montaa muutakaan asiaa sanonut.
Jossain vaiheessa mulla napsahti enkä jaksanut enää. Ei elämä voinut olla vain syyttelyä, vihaamista ja pahaa oloa. Aloin sanomaan heille suoraan takaisin. Muutuin hankalaksi lapseksi ja hankalaksi aikuiseksi.
Suruuni sain kuulla haukkuja kuinka ongelmainen vaikea tyyppi olin ja kuinka pitäisi ryhdistäytyä. Suruni hetkellä sain aina lisaa kiviä reppuuni, olin saamaton, hankala, tyhmä, muiden ilkeilyn syy oli minussa jne.
Elämäni pelastavat enkelit olivat sisarukseni. Ilman heitä minua ei enää olisi.
Olen ollut vuosikausia vanhempieni rakkauden kerjäläinen. Nyt monta vuotta aikuiselämää viettäneenä tiedät etten tule koskaan saamaan vanhemmiltani sellaista rakkautta mitä tavalliselta inhimilliseltä ihmiseltä saa. He eivät osaa käsitellä surua, vaan he hyökkäävät "puukkojen" kanssa kimppuuni jos haen heiltä apua asiaani ja hyväksyntää. He eivät muutu, heidän voima lähtee vihasta ja toisten piikittelystä.
Elämäni olisi ollut huomattavasti helpompaa jos he olisivat olleet toisenlaisia. Tai sekin olisi auttanut jos olisin itsekin ollut erilainen.
Nyt olen jo niin syvällä suossa, että tahtoisin vain kuolla pois.
Juttelin tänään rakkaan sisarukseni kanssa... en voi tehdä sitä hänelle, että poistuisin täältä. Toisaalta haluaisin kostaa vanhemmille vuosikausien piinan. Vihaan sitä tosiasiaa että olen ollut niin heikko etten ole päässyt heistä eroon vuosiin. Vasta nyt kun sisimpäni ja ulkokuoreni on teoriassa kuollut voin riuhtaista itseni eroon. Se ei vaan hyödytä sillä en saa enää koskaa onnea takaisin. Minusta on tullut todella raihnainen ja ruma tämän vuosikausien piinan takia - ei kukaan mies halua kaltaistani rumilusta.
Pelastakaa ihmiset itsenne myrkyttävistä ihmissuhteista ennen kuin ne lopulliset tappavat teidät. Kukaan ei ole oikeutettu vähättelemään teitä. Lähtekää ja jättäkää kaikki vähättelijät taakse. Muutos on vaikeaa kun olette heikoilla, mutta tehkää se ennen kuin toivo paremmasta jättää teidät. Minulla meni liian kauan ja olen teoriassa kuollut.
Minun lapsuus meni kuunnellessa vanhempien riitelyä ja haukkumista. Oltiin sisarusten kanssa ties mitä sikoja ja pilattu erään tyrannin elämä saapumalla tähän maailmaan. Nykyään väittää ettei koskaan ole sanonut niin, eihän se ole montaa muutakaan asiaa sanonut.
Jossain vaiheessa mulla napsahti enkä jaksanut enää. Ei elämä voinut olla vain syyttelyä, vihaamista ja pahaa oloa. Aloin sanomaan heille suoraan takaisin. Muutuin hankalaksi lapseksi ja hankalaksi aikuiseksi.
Suruuni sain kuulla haukkuja kuinka ongelmainen vaikea tyyppi olin ja kuinka pitäisi ryhdistäytyä. Suruni hetkellä sain aina lisaa kiviä reppuuni, olin saamaton, hankala, tyhmä, muiden ilkeilyn syy oli minussa jne.
Elämäni pelastavat enkelit olivat sisarukseni. Ilman heitä minua ei enää olisi.
Olen ollut vuosikausia vanhempieni rakkauden kerjäläinen. Nyt monta vuotta aikuiselämää viettäneenä tiedät etten tule koskaan saamaan vanhemmiltani sellaista rakkautta mitä tavalliselta inhimilliseltä ihmiseltä saa. He eivät osaa käsitellä surua, vaan he hyökkäävät "puukkojen" kanssa kimppuuni jos haen heiltä apua asiaani ja hyväksyntää. He eivät muutu, heidän voima lähtee vihasta ja toisten piikittelystä.
Elämäni olisi ollut huomattavasti helpompaa jos he olisivat olleet toisenlaisia. Tai sekin olisi auttanut jos olisin itsekin ollut erilainen.
Nyt olen jo niin syvällä suossa, että tahtoisin vain kuolla pois.
Juttelin tänään rakkaan sisarukseni kanssa... en voi tehdä sitä hänelle, että poistuisin täältä. Toisaalta haluaisin kostaa vanhemmille vuosikausien piinan. Vihaan sitä tosiasiaa että olen ollut niin heikko etten ole päässyt heistä eroon vuosiin. Vasta nyt kun sisimpäni ja ulkokuoreni on teoriassa kuollut voin riuhtaista itseni eroon. Se ei vaan hyödytä sillä en saa enää koskaa onnea takaisin. Minusta on tullut todella raihnainen ja ruma tämän vuosikausien piinan takia - ei kukaan mies halua kaltaistani rumilusta.
Pelastakaa ihmiset itsenne myrkyttävistä ihmissuhteista ennen kuin ne lopulliset tappavat teidät. Kukaan ei ole oikeutettu vähättelemään teitä. Lähtekää ja jättäkää kaikki vähättelijät taakse. Muutos on vaikeaa kun olette heikoilla, mutta tehkää se ennen kuin toivo paremmasta jättää teidät. Minulla meni liian kauan ja olen teoriassa kuollut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa surullista, mutta ei ole liian myöhäistä löytää onnea itselleen. Oletan, että olet vielä nuori. Ala rakastamaan itseäsi ja varmasti löydät miehen, joka rakastaa sinua.
Et ole ruma.
Tunnet paljon hylkäämistä, mutta onneksi sittenkin järkesi sanoo, että olet rakastamisen arvoinen. Onneksi teillä on hyvät sisarussuhteet ja teidän kannaatt tukea ja olla kimpassa, vaikka elämä vie itsekutakin omalle taholle. Kyllähän se tekisi mieli kostaa, mutta mitäs se hyödyttäis? Nuo vanhemmat ovat itse tilanteelleen sokeita ja omilla toihuillaan he ovat teidät hankkineet tänne elämään. Ette te ole pyytäneet heitä synnyttämään tänne. Ei kannata kantaa kaunaa ja vihaa, koska se msentaa lopulla ja syö omaa energiaa.
Onneksi aikuinen ihminen voi elää omaa elämäänsä. Maailma on täynnä ihmisiä, joilla on ollut surkeat eväät elämään, esim. ennen oli huutolaislapset. Kuitenkin monistga heistä on tullut erittäin vahvoja ja onnistuneita jopa onnellisa elämässään. Ei tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi. Asenne elämään ratkaisee. Ainakin voit itse nyt päättää, että et anna samanlaista lapsuutta omille lapsille, jos niitä tulee.
Kun se pohjaton rakkaudennälkä ja tunnevajaus mielessä yllättää, niin kannattaa silloinkin vain tiedostaa, että se on heijastumaa sieltä menneisyydetä. Silloin kannattaa ajatella mitä elämässä on hyvin ja että kyllä sittenkin elämä kantaa ja aikuinen ei ole lapsen lailla riiippuvainen toisesta.
ja kun itsetunto kasvaa ja huomaa että tässähän pärjätään, niin eteen tulee hyviäkin ihmisiä. Eläm alkaa loistaa.
Narsisti- ja sadistivanhempien uhreja on paljon. Saat hyvää vertaistukea Suku on pahin-palstalta.
Oiskohan 'paras' "kosto" vanhemmillesi, että alkaisit ymmärtää ja kenties 'rakastaa' heitä ja heidän vikojaan. Osoita omalla käytökselläsi ja suorilla, rehellisillä sanoilla, että olet 'suurempi' ja vahvempi ja tiedät, mikä on oikein ja että he eivät niin toimi.
Kun on 'vain' "teoriassa kuollut", niin eläväiseen ruumiiseen voi helposti puhaltaa uuden hengen. Työtä se vaatii, mutta siksihän täällä ollaan.