En uskalla kertoa tunteista.

ajattelen sit, et tyydyn niihin joille uskallan avata suuni ja itseäni voin vaan syyttää

Torjutuksi tulemisen pelko on ikävää, mutta olisiko niistä tunteista helpompi kertoa, vaikka puhelimessa tai sähköpostilla?

Lähtökohtaisesti miehen ei kannata kertoa tunteistaan vaan tehdä aloite.
Ne ovat kaksi eri asiaa.

Tunteiden kertominen on moka koska se lataa aika kovat odotusarvot naiselle jonka tulee reagoida niihin ja suurimmalla osalla naisista ei ole siihen kanttia ellei nainen ole täysin rakastunut sinuun jo valmiiksi joka on äärimmäisen epätodennäköistä.

Sinun siis pitää kertoa kiinnostuksestasi ja pyytää häntä treffeille EI kertoa tunteistasi.

Treffeille pyytäminen ei ole mikään iso juttu ja maailmanloppu kenellekään. Pakkeja tulee varmasti kenelle tahansa ajan kuluessa.

Tulet huomaamaan kuinka helpottunut olo on jälkeenpäin kun miehenä teit jotain asialle etkä jäädyt vain odottelemaan jotain tapahtuvaksi koska naisethan eivät aloitteita tee vaan ovat juuri niitä kuormat housussa odottelijoita.

Sinun tulee olla rohkea ja kokeilla jonka jälkeen voit siirtyä eteenpäin elämässäsi jos ei käy onni.
Aluksi se voi satuttaa, mutta on se järkevämpää kuin tuo haaveilu sekä jälkikäteen katumus kun ei osoittanut kiinnostusta riittävän ajoissa ja joku toinen vei tytön/naisen.

Ajoitus tosin noissa hommissa voi mennä muutenkin pieleen joten ei pidä ottaa niin vakavasti.
Naisellakin on siinä oma vastuunsa joten turha hakata päätä seinään yksin jos ei onnistu.

Valitettavan suuri osa naisista ei tunnista hyvää miestä ja heille sopivaa kumppania vaikka se joka päivä oleskelisi vastatusten vieressä.

He ovat ailahteleviin tunteisiin perustuvia olentoja joiden järjen juoksua ei kannata alkaa pähkäilemään vaan toimia.

Kyllä se tunteiden kertominenkin on parempi juttu kun ei mitään. Vähän vaikea tilanne sekin, jos koet jota kuta kohtaan hyvin voimakkaasti ja pyydät treffeille ja tämä suostuukin, mutta sitten ilta menee omasta mielestäsi hyvin mutta toinen on eri mieltä eikä halua enää tavata. Toki sekin tuntuu pahalta jos kertoo tunteistaan, mutta toinen tyrmää tai ei sano mitään. Liian vähän rakkautta jää antamatta ja saamatta tässä kylmässä nykymaailmassa.

Itse jätin aikoinaan kaikki ihastumiset kertomatta. Nämä tytöt tosin vaikuttivat vihaavan minua ja pyörivät eri kaveriporukoissakin eli varmaan naurut olisin vain saanut. Katkera en ole mistään enkä ikävöi ketään heistä. Lähinnä harvoin miestiskelen, että mitäköhän jos silloin olis uskaltanu... Yhdellä on kumppanikin, toivottavasti on onnellinen hänen kanssaan, heille toivotan kaikkea hyvää.

aivan eli ei kannata tehä mitää vitun alotteita ym paskaa..

Se on pelottavaa kohdata ihastus, koska siinä on aina riskinsä tulla torjutuksi.

Toisaalta, oon ite koittanut ajatella niin, että ihastuminen on hieno tunne ja ei ole omalla vastuullani, miten toinen siihen reagoi. Eikä se ole itseltä pois, jos toinen ei tykkää, ei se tunne tuu katoamaan mihinkään. Se on olemassa ilman vastakaikuakin. Ei ole mitään syytä hävetä itseään.

Voisitko tehdä aloitteen ihan kaveripohjalta ja katsoa, onko nainen kuinka kiinnostunut susta? Kyllä se lopullinenkin tunne selviää aikanaan.
Ujona naisena en itse uskalla tehdä aloitetta (sama pelko kuin sulla).
Olisihan se ihanaa jos joku mies olisi kiinnostunut musta ja tulisi vaikka kaverina juttelemaan... :)

lahdessa :))

Et menettänyt mitään.

voisitko viellä yrittää, vaikka eihän tämä ole viellä edes alkanut kunnolla ;)

Ylä-asteella koulun jälkeen menin yhen tytön luo hetken mielijohteesta kertomaan tunteistani hänelle. Noh, kaikkihan rämähtivät nauruun ja muijallakin oli semmonen wtf ilme. Juoksin itkien kotiin enkä oo sen koomin uskaltanut kellekään ihastukselle kertoa tunteistani.

okei, voi harmi. mutta se oli yläasteella se :D, eiköhän ihminen vanhetessaan kasva vähän aikuisemmaksi =)
Tuskin enää naurais

Älä kerro tunteista. Vaan kysy kiinnostaisiko toista lähteä jonnekin, minne nainen ja sinä haluaisit mennä (ei sellainen missä nainen jännittää). Ja tutustu vähän enemmän, voitteko tavata lisää. Huomaat eleistä sitten kiinnostaako toista, jos lähteekin. Ja jonakin eri ajankohtana voi kysyä kiinnostaako enemmän vai oliko siinä. Jos nainen osoittaa kiinnostusta jo kysyessäsi eka kerran, se on parempi merkki kuin täysi kylmyys taas voi olla huono - onko innokas lainkaan, jätetääkö väliin. Tai jos tutustuessa nainen kiinnostuu. Sellainen ystävällinen vastaus pitäisi olla, ja vapaa nainen.

Itse tiedän heti kiinnostaako mies enemmän vai ei, voi vaikka heti multa kysyä. Ja se voi näkyä mokailuna jos kiinnostaa, kompastun portaissa, tavarat lentää tai kaadan vahingossa vesilasin miehen päälle. Okei ehkä liioittelin, mokat voivat olla pienempiäkin.

Mä oon ihastunu mun luokkalaiseen, mut en uskalla kertoo sitä sille. Oon pyytäny sitä meille pelaa, ja se mun muistaakseni suostu. Paljon myöhemmi Eino pyys mua niille pelaa, mut oli menoja😢. Meidän katseet kohtaa aika usein, ja se juttelee mulle. Tuntuu ku se ois ihastunu muhun, mut ei uskalla kertoo sitä. Mitä mä voin tehä?

Hei olen 11v poika joka on ihastunut erääseen tyttöön mutta en uskalla kertoa sitä hänelle :( ei multa löydy pokkaa. Olen aika varma että hän pitää minusta samalla lailla kuin minä hänestä mutta en mä vaan uskalla kertoo. voitteko PLZ auttaa :)

Kahdesti jo tehnyt saman virheen ja kolmannen kohdalla et vieläkään osaa ryhdistäytyä?

Mulla on ihastus mut en uskalla kertoa vaikka luulen et se tietää???

Älä vain Reettaan haksahda

Tutustu ees niihin naisiin vähä paremin et näät edes että oliko ne tunteet vain sun omia unelmia ja siinä ei muu kuule auta kun lähteä viettään aikaa kiinostavan naisen kanssa...
Toivon et löydät aitoutta tässäkin ajassa....
Semoista et tyyppi on sitä mitä on ja että maltatvtustua häneen etkä ihastu johonkin mielikuvaan tai odotuksern tai omaan kuvitelmaasi hänrstä tai nasista yleensä.

Joilakin homma lipsuu nopsaankin erotiikan. puolelle toiset vasn vietyää aikaa muuten toisieen tutustuen...
Teknolokia on oma lunkunsa mut suosittelen
Muuta tekemistä ja kirjaimelista näkemistä ja tapaamista ja yhdessä tekemistä mieluumin kun treffi palveluita viestittelyä ja muuta semmoista.....
Helppoa ratkasua missä mitää vaivaa ei tarvi nähä ei ole...
Tekemään siis...

Tunteita ei kannata möläyttää heti ...
Vaan oottaa hiukan pidenpään sillä...
Pikatunteiussa vaanii isoinmat pettymykset...
Vaikka siinon myös suuri roihu...

Joskus kohde voi säikähtää...
Tai jopa suuttua...
Yhtä suuri pettymys on se jos on niin luuseri ettei yskalla sanoa että tykkää...

Minulla on yks semoinen kokemus missä en kertonut mutta tilanne oli semoinen että kohde oli varattu.
Sen moraalin pitää suu kiinni siinä tapauksessa ymärtää varmas kaikki...

Osasta josta oon tykänny on tullu jotain...
Osa on ollu pettymyksiä mut niistäkin on selvinny eteenpäin...

Kauheampaa olis jos en koskaan uskaltasi elää kun pelkään... Ja haluaisin konroloida kaikkea...
Sinäkin voit oppia itsestäsi oli se lopputulos kumpi vain...
Sisäistä se et rakkaus on rohkeiden laji
Ja mikään ei oo yhtä epävarmaa kun rakkauden lopputulema ...

Pelkäät oikeastaa juuri sitä arvaamatonta ja seikkaulua mihin voisit joutua mihin ei voi täysin itse vaikuttaa... Mut muista kaikkea ei voi hallita.
Onnea silti matkaan sydämmen tielle ❤️

Kerran se kirpaisee. Lopputulostahan ei voi etukäteen tietää eikä arvailla. 🍩🤴