Okei, tää on rohkaisuksi teille jotka kärsitte...
Mä oon käyny niin syvällä kuin vain voi. Kaksi vuotta sitten minulla todettiin vaikea masennus, kyllä, olen viillellyt ja tämäb kesän alussa tuli yhdeksäs reissu teholle, itsemurha yrityksiä on "muutama". Mä TIEDÄN miltä tuntuu elää kaksois elämää. Itkeä kotona jam maata sängyssä. Ahdistus ja paha olo kuristaa rintaa ja tuntuu ettei saa edes henkeä. Itseinho on niin voimakasta että viiltelyä häpeää eikä halua näyttää sitä kenellekkään ja tuntuu että on ihan yksin. Kukaan ei ymmärrä ja missään ei ole valoa. Se on kamala tunne, tiedän.
Mutta rohkaisuksi teille, haluun kertoa että siitä pääsee ohi. Aina on joku joka välittää ja joku joka oikeasti halusa auttaa! Älä ala inttämään että ei ole, minulls itsemurha yritykset aiheuttivat juuri äiti ja isä, sekä pari "kaveria." Se apu tulee jostain yllättävältä taholta. Koettakaa jaksaa ja älkää jooko hypätkö talojen katolta kuolemaan?
Kun niitä asioita ajattelee, tiedän omasta kokemuksesta että silloin ei paljoa valoa näy.
Okei mä nyt yritän tässä jotenkin sanoa että Masennuksesta, itsetuhostaja itseinhosta VOI PÄÄSTÄ YLI.
Voimia teille.
Mä oon käyny niin syvällä kuin vain voi. Kaksi vuotta sitten minulla todettiin vaikea masennus, kyllä, olen viillellyt ja tämäb kesän alussa tuli yhdeksäs reissu teholle, itsemurha yrityksiä on "muutama". Mä TIEDÄN miltä tuntuu elää kaksois elämää. Itkeä kotona jam maata sängyssä. Ahdistus ja paha olo kuristaa rintaa ja tuntuu ettei saa edes henkeä. Itseinho on niin voimakasta että viiltelyä häpeää eikä halua näyttää sitä kenellekkään ja tuntuu että on ihan yksin. Kukaan ei ymmärrä ja missään ei ole valoa. Se on kamala tunne, tiedän.
Mutta rohkaisuksi teille, haluun kertoa että siitä pääsee ohi. Aina on joku joka välittää ja joku joka oikeasti halusa auttaa! Älä ala inttämään että ei ole, minulls itsemurha yritykset aiheuttivat juuri äiti ja isä, sekä pari "kaveria." Se apu tulee jostain yllättävältä taholta. Koettakaa jaksaa ja älkää jooko hypätkö talojen katolta kuolemaan?
Kun niitä asioita ajattelee, tiedän omasta kokemuksesta että silloin ei paljoa valoa näy.
Okei mä nyt yritän tässä jotenkin sanoa että Masennuksesta, itsetuhostaja itseinhosta VOI PÄÄSTÄ YLI.
Voimia teille.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mutta onko itsetuhoisuus aina pahasta, jos se tosiaan auttaa? Auttaa jaksamaan huomiseen, vastaanottamaan sitä tekstiä, mitä kuulet päivittäin.
Muru, niin vaikeaa kuin se onkin, se on oikeasti pahasta. Ihminen joka satuttaa itseään ei voi silloin hyvin, itsr pidin itseäni alusta asti hulluna.
Viiltelystä sain rauhaa ja unsin ansainneeni sen, mutta usko mua. Loppu peleissä siitä ei ole hyötyä... Mä en tiedä miten sulle kertoisin, että oikeasti viiltely kannattaa jättää ja purkaa tunteensa johonkin muuhun:/
Tiedän että nämä asiat ovat yksilöllisiä enkä minä ole mikää kommentoimaan toisten elämää ja tekemisiä, mutta yeitän vain auttaa...
pärjäile?
" Mä en tiedä miten sulle kertoisin, että oikeasti viiltely kannattaa jättää ja purkaa tunteensa johonkin muuhun:/"
Niinkö? Vai että johonkin muuhun käykö jonkun toisen "pärstä kerroin".
Ei, ei varmaankaan vai kuinka?
Ne on aivopesay sutki toho -.- oikeeasti viiltely on hyvä asia joillekli joita se auttaa. Media ym. On aivopessy ihmiset vaa ajattelee tollee. Mä viiltelen jos haluun. Kyl mu äiti tietää et viiltelen. Kaikki varmaa on nähny mu viillot koska mulle oniha sama näkeekö niit kukaa vai ei koska kukaa ei tee mitää kosk ketää ei kiinnosta. Paitsi jos joku kysyy ni kiellän. Se vaa auttaa mua. Ja siit tulee parempi olo eli se on hyvä asia!
Jos sä sen haluut noin ajatella ni okei, se on sun ratkasu. Mutta ei mua oo kukaanaivopessyt vaan ihan omista kokemuksista puhun :/ Enkä mö tullu myöskään ososttaaa syyttävällä sormella, että "Sinä viilteliä, lopeta! Sinä viilteliä, lopeta!" vaan rohkasee niitä jotka haluu päästä yli. :)
Mulla on sama juttu; kyllä minunkin viiltelystä tietää muutama - mutta he antavat minun jatkaa. Koska se auttaa.
Yleensä ihmiset näkevät asian aina negatiivisena, juuri median takia. En kyllä menisi kuitenkaan kenellekään suosittelemaan tätä, sillä kyllä, parempiakin tapoja olisi. Mutta jos tämä on viimeinen keino mikä auttaa - go ahead. Parempi päästää se kaikki sisällä vellova tuska ulos edes jotenkin, kuin antaa sen pakkautua tuonne jonnekin, kunnes päästään siihen pisteeseen, ettei enää jaksa.
Osaksi (ainakin mielestäni) ihmiset myös karsastavat itsensä vahingoittamista myös siksi, että se liitetään samantien itsemurhaan. On toki totta, että aika monella viiltelijällä käy myös itsemurha mielessä, mutta onneksi sanoista ei siirrytä tekoihin ihan noin vain.
Eli siis; kyllä, olen sitä mieltä, että itsensä vahingoittaminen on niin kauan ok, kunnes sillä haetaan kuolemaa.
Hanki nyrkkeilysäkki
Mä oon 13 ja meinasin tänään hypätä 2 kerroksesta...ja oon viillelly. Kaveri sai shokin kun kuuli mitä oon tehny kesällä itelleni...
Ite täytän elokuussa 14, yhdeksän itsari yritystä takana, terapia ja lääkkeet menossa 6 kertaa teholla, viillelly ja mullaon tällä hetkellä menossa myös tarkkailu...
Haluutko puhuu jonkun kaa jos tahot niin voin antaa s-postini...
Ja jep, joskus menee todella paskasti ja tuntuu rttä valoa ei ole missään. Mutta oikeasti, siellä se on ja jos tahdot sä voit llytää sen... Onko sulla ketään läheistä kaveria? joille voisit purkaa ittees vai ootko ihan yksin?
Voimia sulle, oikeesti :)
ootko tyttö vai poika sie nimetonnnnn
Ihan kuule tyttö, kuinka niin???
No... Sie kirjotit jollekki että voit antaa s-postis ja mulla ei oo ketään luotrttavaa ihmistä jolle voi avautuu. Mie viiltelen ja oon harkinnu itsarii. Oon tuttö ja liian nuori!! 10.v vasta
joten voitisko vaihtaa vai miten sen nyt kirjottais että pystyttäis jutteleen??
Juu, tietysti voin vaihtaa, sä näät sen mun osoitteen siitä toisesta viestiketjusta, lähetä sinne vaan :)
en tajunnu? sorii
no voitko mieluummin kirjottaa tähän vaan??
[email protected]
Mun ongelma on mulle iso. Oon viiltäny pari kertaa, mutta lopetin sen heti alkuunsa. Mutta nyt mua on jääny vaivaamaan se kauheesti! Joka ikinen päivä se tulee uudelleen ja uudelleen mun mieleen ja mua hävettää niin että voisin kuolla siihen! Se on kamala tunne! Mitä voin tehä, tää asia aiheuttaa mulle hirveesti stressiä! 4 kaveria ja äiti tietää.
Juuri näin! Itsellänikin on ollut jo vuoden vakava paniikkihäiriö ja alussa tuntui etten milloinkaan selviäisi. Mutta nyt - vaikken ole täysin selvinnyt - tuntuu, että parempaan päin ollaan menossa!