Ja ehkä myös

Tä-h.-...varsiNAINEN olen joo...jonkunlaisessa varrenpäässä..

...voi tsiisus,.mikään miäs...Yksi persoona ainakin tähän yhteen persukseen vaan mahtuu,..

väliäkö sillä silti täällä onko nainen vai mies. :)

lottamari<3 kirjoitti:

Tä-h.-...varsiNAINEN olen joo...jonkunlaisessa varrenpäässä..

...voi tsiisus,.mikään miäs...Yksi persoona ainakin tähän yhteen persukseen vaan mahtuu,..

väliäkö sillä silti täällä onko nainen vai mies. :)

Lottis on ja sama kuin Secret. Välillä ihan hyviäkin juttuja, mutta enimmäkseen vaan provoaa ja ärsyttää. Erikoistunut piilovittuiluun.

Nainen tuo kirjoitti:

Lottis on ja sama kuin Secret. Välillä ihan hyviäkin juttuja, mutta enimmäkseen vaan provoaa ja ärsyttää. Erikoistunut piilovittuiluun.

Vai niin...mitä tuohon pitäisi sanoa....No...

ei pidä paikkaansa.

En edes tiedä mitä piilokettuilu on...ehkä se on sinun vilkas mielikuvituksesi, joka kääntää asioita itsellesi epäedulliseen muotoon.

lottamari<3 kirjoitti:

Vai niin...mitä tuohon pitäisi sanoa....No...

ei pidä paikkaansa.

En edes tiedä mitä piilokettuilu on...ehkä se on sinun vilkas mielikuvituksesi, joka kääntää asioita itsellesi epäedulliseen muotoon.

vain päätelmäni, johon joskus tulin. Voi olla totta, tai sitten ei. Sitähän täällä ei voi tietää. Eikä sillä sinänsä ei mitään väliä mulle ole.

Tuo oli kirjoitti:

vain päätelmäni, johon joskus tulin. Voi olla totta, tai sitten ei. Sitähän täällä ei voi tietää. Eikä sillä sinänsä ei mitään väliä mulle ole.

oikeastaan lisätä "sitähän täällä ei voi tietää, kuten ei mitään muutakaan". Irl:ssä ainoastaan voi tietää miten asiat oikeasti on.

Tai pitäisi kirjoitti:

oikeastaan lisätä "sitähän täällä ei voi tietää, kuten ei mitään muutakaan". Irl:ssä ainoastaan voi tietää miten asiat oikeasti on.

sielläkään.... ;)

tosin ei aina kirjoitti:

sielläkään.... ;)

tarpeellisen voi. Niin ainakin mulla. Ei ole epäselvyyksiä ihmissuhteiden suhteen, oikeastaan missään vaiheessa ollutkaan.

Kyllä kaiken kirjoitti:

tarpeellisen voi. Niin ainakin mulla. Ei ole epäselvyyksiä ihmissuhteiden suhteen, oikeastaan missään vaiheessa ollutkaan.

Toki, toki, mutta tarkoitin kaikkea mahdollista kaikkeen liittyvää.

tosin ei aina kirjoitti:

Toki, toki, mutta tarkoitin kaikkea mahdollista kaikkeen liittyvää.

omissa suhteissani olen tiennyt kaiken, mitä niihin on liittynyt. Ne suhteet on aina olleet irl, ja irl ne kaikki suhteet on myös selvitetty. Ei mulla niiden suhteen mitään epäselvyyksiä ole missään vaiheessa ollut.

Kyllä mä kirjoitti:

omissa suhteissani olen tiennyt kaiken, mitä niihin on liittynyt. Ne suhteet on aina olleet irl, ja irl ne kaikki suhteet on myös selvitetty. Ei mulla niiden suhteen mitään epäselvyyksiä ole missään vaiheessa ollut.

En puhukaan ihmissuhteista.

tosin ei aina kirjoitti:

En puhukaan ihmissuhteista.

mistä sitten puhut? Eikös näillä palstoilla ihmissuhteista kirjotella? (Ei sinänsä edes kiinnosta, mutta vastaa nyt, jos haluat.)

Jaa jaa, kirjoitti:

mistä sitten puhut? Eikös näillä palstoilla ihmissuhteista kirjotella? (Ei sinänsä edes kiinnosta, mutta vastaa nyt, jos haluat.)

"Irl:ssä ainoastaan voi tietää miten asiat oikeasti on. "

No kuuluhaan sinne irl:ään muutakin kuin ihmissuhteita. Tai ainakin muitakin ihmiisuhteita kuin romanttisia tai parisuhteita...

tosin ei aina kirjoitti:

"Irl:ssä ainoastaan voi tietää miten asiat oikeasti on. "

No kuuluhaan sinne irl:ään muutakin kuin ihmissuhteita. Tai ainakin muitakin ihmiisuhteita kuin romanttisia tai parisuhteita...

kysymykseen? Mutta sanoin jo tossa yllä, miten mun asiat on. Ei epäselvyyksiä. En jaksa toistaa itseäni.

Samoin täällä..ei voi kyynelehtimättä tuota kuunnella...aina yhtä koskettava ja herkkä ja niin sielunsopukoihin käyvä...Oikeastaan, joka kerran kun kuuntelen tämän biisin, niin joka kerta näen kaiken tuon silmissäni miten tuo mies sammuttaa sen telkun, kävelee siihen ikkunan ääreen ja sytyttää tupakan illan pimeydessä,...vetää verhot sivuun ja antaa katseen harhailla yöllisessä hiljaisessa katulyhtyjen himmeässä maisemassa.....ja toteaa, että on jälleen yksin, mutta samalla tietää tai ajattelee, mutta varma ei voi olla, että tuolla jossain on joku samoin tunteva, ikävissään ja yksin....

:/

Voiko elämässä olla varma mistään, miten varmuutta voi hankkia, kun varmuuskin on vain epävarma käsite?

Herkkä ja haavoittuva...reipasotteinen vain tietyissä asioissa..niin,..tilanteen mukaan ollaan varmaan kaikki välillä reippaita välillä epävarmoja...joskus olisi parempi olla tietämättä mitään ja toisinaan taas haluta tietää kaikki...

niin..kumpi parempi....se tieto vai tietämättömyys...?

lottamari<3 kirjoitti:

Voiko elämässä olla varma mistään, miten varmuutta voi hankkia, kun varmuuskin on vain epävarma käsite?

Herkkä ja haavoittuva...reipasotteinen vain tietyissä asioissa..niin,..tilanteen mukaan ollaan varmaan kaikki välillä reippaita välillä epävarmoja...joskus olisi parempi olla tietämättä mitään ja toisinaan taas haluta tietää kaikki...

niin..kumpi parempi....se tieto vai tietämättömyys...?

Omalla luonteenlaadullani, se tieto :).

et voi olla varma kirjoitti:

Omalla luonteenlaadullani, se tieto :).

Joskus tulet vielä huomaamaan, että et sittenkään voi olla varma haluatko tietää totuutta vai haluatko jatkaa elämää tietämättä sitä..

sydämessäsi silti tiedät, mutta et välttämättä halua kuulla sitä toiselta..tai uskoa..

Ihmismieli on hyvin omalaatuinen, kun se haluaa suojella itseään joskus myös pettämällä itseään tai kätkemällä ja hautaamalla tuon totuuden syvälle sydämeensä..,saadakseen rauhassa jatkaa kuvielmaansa siitä, että kaikki on kuten ennenkin..

elämä heittää aina uusia haasteita vastaan, jossa vankatkin mielipiteet ja ajatukset voi muuttua ja mennä päälaelleen...

lottamari<3 kirjoitti:

Joskus tulet vielä huomaamaan, että et sittenkään voi olla varma haluatko tietää totuutta vai haluatko jatkaa elämää tietämättä sitä..

sydämessäsi silti tiedät, mutta et välttämättä halua kuulla sitä toiselta..tai uskoa..

Ihmismieli on hyvin omalaatuinen, kun se haluaa suojella itseään joskus myös pettämällä itseään tai kätkemällä ja hautaamalla tuon totuuden syvälle sydämeensä..,saadakseen rauhassa jatkaa kuvielmaansa siitä, että kaikki on kuten ennenkin..

elämä heittää aina uusia haasteita vastaan, jossa vankatkin mielipiteet ja ajatukset voi muuttua ja mennä päälaelleen...

"elämä heittää aina uusia haasteita vastaan, jossa vankatkin mielipiteet ja ajatukset voi muuttua ja mennä päälaelleen..."

Tuon allekirjoitan täysin. Tuohon kätkeytyy myös se syy, miksi olen itse tänne päätynyt.

Mutta tuo kaikki muu: uskon, että monellekin voi noin käydä ja on tosi kurjaa, jos tuo on omasta elämästäsi. On mulla kuitenkin jo niin paljon ikää, etten varmaan tuon suhteen muuksi muutu. Mieluummin karvaskin totuus, vaikka se voi olla vaikea hyväksyä. Oon semmoinen porskuttaja kuitenkin loppupeleissä, että tarvin ennemmin tai myöhemmin sen totuuden, jotta voin ensin rypeä ja sitten jatkaa elämää. Ei musta ole hautomaan epävarmoja asioita kovin pitkiä aikoja.

et voi olla varma kirjoitti:

"elämä heittää aina uusia haasteita vastaan, jossa vankatkin mielipiteet ja ajatukset voi muuttua ja mennä päälaelleen..."

Tuon allekirjoitan täysin. Tuohon kätkeytyy myös se syy, miksi olen itse tänne päätynyt.

Mutta tuo kaikki muu: uskon, että monellekin voi noin käydä ja on tosi kurjaa, jos tuo on omasta elämästäsi. On mulla kuitenkin jo niin paljon ikää, etten varmaan tuon suhteen muuksi muutu. Mieluummin karvaskin totuus, vaikka se voi olla vaikea hyväksyä. Oon semmoinen porskuttaja kuitenkin loppupeleissä, että tarvin ennemmin tai myöhemmin sen totuuden, jotta voin ensin rypeä ja sitten jatkaa elämää. Ei musta ole hautomaan epävarmoja asioita kovin pitkiä aikoja.

Voin sanoa sinulle varmuudella, että vaikka uskomme vakaasti tuntevamme itsemme niin hyvin ja luotamme omaan vakaaseen ajatusmaailmaamme ja haluumme pitää siitä kiinni, niin usko tai älä olemme siinäkin suhteessa heikkoja.

Sinäkin tulet vielä huomaamaan jossain elämäsi kohdassa, että joidenkin asioiden kannattaa vaan antaa olla ilman, että alkaa kaivelemaan totuutta. Ikä ei tuo suojaa, olet aina yhtä haavoittuvainen, kun kysymys on sinulle tärkeästä ihmisestä ja rakkaastasi, jolle olet valmis antamaan kaiken anteeksi, jotta saat pitää hänet itselläsi.

Et ole sellainen kuin uskottelet itsellesi olevan tiedän sen, koska jokainen meistä joutuu joskus vastakkain sellaisen eteen, että on pakko alistua ja tehdä toisenlainen päätös, jotta ei häviäisi enemmän kuin itsepäisesti pitämällä kiinni periaatteistaan.

Elämä ei ole vaan sinulleja sinun totuudellesi tehty..joskus sinun täytyy olla valmis ottamaa sen toisenkin totuus vaikka se olisi valhekin vastaan ja nieltävä se, jos asia ei siitä muuksi muutu...

lottamari<3 kirjoitti:

Voin sanoa sinulle varmuudella, että vaikka uskomme vakaasti tuntevamme itsemme niin hyvin ja luotamme omaan vakaaseen ajatusmaailmaamme ja haluumme pitää siitä kiinni, niin usko tai älä olemme siinäkin suhteessa heikkoja.

Sinäkin tulet vielä huomaamaan jossain elämäsi kohdassa, että joidenkin asioiden kannattaa vaan antaa olla ilman, että alkaa kaivelemaan totuutta. Ikä ei tuo suojaa, olet aina yhtä haavoittuvainen, kun kysymys on sinulle tärkeästä ihmisestä ja rakkaastasi, jolle olet valmis antamaan kaiken anteeksi, jotta saat pitää hänet itselläsi.

Et ole sellainen kuin uskottelet itsellesi olevan tiedän sen, koska jokainen meistä joutuu joskus vastakkain sellaisen eteen, että on pakko alistua ja tehdä toisenlainen päätös, jotta ei häviäisi enemmän kuin itsepäisesti pitämällä kiinni periaatteistaan.

Elämä ei ole vaan sinulleja sinun totuudellesi tehty..joskus sinun täytyy olla valmis ottamaa sen toisenkin totuus vaikka se olisi valhekin vastaan ja nieltävä se, jos asia ei siitä muuksi muutu...

Tossa ei kyllä päätä eikä häntää... :) Eihän se, että uskoo johonkin asiaan, tarkoita että pitää olla joku arvofundamentalisti:)

erä)s)mies kirjoitti:

Tossa ei kyllä päätä eikä häntää... :) Eihän se, että uskoo johonkin asiaan, tarkoita että pitää olla joku arvofundamentalisti:)

Millainen olet..." Melkoinen oksymoroni:)

lottamari<3 kirjoitti:

Voin sanoa sinulle varmuudella, että vaikka uskomme vakaasti tuntevamme itsemme niin hyvin ja luotamme omaan vakaaseen ajatusmaailmaamme ja haluumme pitää siitä kiinni, niin usko tai älä olemme siinäkin suhteessa heikkoja.

Sinäkin tulet vielä huomaamaan jossain elämäsi kohdassa, että joidenkin asioiden kannattaa vaan antaa olla ilman, että alkaa kaivelemaan totuutta. Ikä ei tuo suojaa, olet aina yhtä haavoittuvainen, kun kysymys on sinulle tärkeästä ihmisestä ja rakkaastasi, jolle olet valmis antamaan kaiken anteeksi, jotta saat pitää hänet itselläsi.

Et ole sellainen kuin uskottelet itsellesi olevan tiedän sen, koska jokainen meistä joutuu joskus vastakkain sellaisen eteen, että on pakko alistua ja tehdä toisenlainen päätös, jotta ei häviäisi enemmän kuin itsepäisesti pitämällä kiinni periaatteistaan.

Elämä ei ole vaan sinulleja sinun totuudellesi tehty..joskus sinun täytyy olla valmis ottamaa sen toisenkin totuus vaikka se olisi valhekin vastaan ja nieltävä se, jos asia ei siitä muuksi muutu...

"Voin sanoa sinulle varmuudella, että vaikka uskomme vakaasti tuntevamme itsemme niin hyvin ja luotamme omaan vakaaseen ajatusmaailmaamme ja haluumme pitää siitä kiinni, niin usko tai älä olemme siinäkin suhteessa heikkoja."

Taas allekirjoitan tämän osuuden täysin. Taas palaan tähän, miksi täällä olen. Koko tämä hemmetin "prosessi" on osoittanut minulle juuri tuon. Luulin tuntevani itseni läpikotaisin, ennen kuin tapasin tämän kaipailuni kohteen. Tämä jos mikä on ollut todella kasvattavaa ja opettavaista. Nyt tunnen itseni paremmin kuin ennen, ja osa niistä asioista, joita olen itsestäni oppinut, on kaikkea muuta kuin imartelevia.

Jotkut periaatteet edelleen olen kuitenkin pitänyt, ja uskon, että pidänkin.

erä)s)mies kirjoitti:

Tossa ei kyllä päätä eikä häntää... :) Eihän se, että uskoo johonkin asiaan, tarkoita että pitää olla joku arvofundamentalisti:)

Eihän rakkaudessa muilla arvoilla mitään merkitystä olekaan kuin rakkaus ja rakastaminen. Usko ilman arvoja on hyödytön, mutta rakkaudessa nuo arvot ovatkin sallivampia...itsen, toisen ja yhteisen hyväksi.

Jos ymmärrät mitä tarkoitan :)

et voi olla varma kirjoitti:

"Voin sanoa sinulle varmuudella, että vaikka uskomme vakaasti tuntevamme itsemme niin hyvin ja luotamme omaan vakaaseen ajatusmaailmaamme ja haluumme pitää siitä kiinni, niin usko tai älä olemme siinäkin suhteessa heikkoja."

Taas allekirjoitan tämän osuuden täysin. Taas palaan tähän, miksi täällä olen. Koko tämä hemmetin "prosessi" on osoittanut minulle juuri tuon. Luulin tuntevani itseni läpikotaisin, ennen kuin tapasin tämän kaipailuni kohteen. Tämä jos mikä on ollut todella kasvattavaa ja opettavaista. Nyt tunnen itseni paremmin kuin ennen, ja osa niistä asioista, joita olen itsestäni oppinut, on kaikkea muuta kuin imartelevia.

Jotkut periaatteet edelleen olen kuitenkin pitänyt, ja uskon, että pidänkin.

Hahm..niin siinä ihmiselle yleensä käy. Aina kun kuvittelet olevasi, löytäväsi itsestäsi tai jostakin jonkun viisasten kiven ja uskot, että löytö on vienyt sinut eteenpäin oman itsesi ja maaimankäsityksesi sekä ihmistuntemuksesi ymmärtämiseen, niin huomaat kohta jo olevasi taas ihmettelemässä miksi kaikki ei sittenkään mennyt niin kuin varmana olit luullut.

Olen äärimmäisen hyvä ihmistuntija,,vaikka sen itse sanonkin, mutta tullut siltikin huomaamaan, että ihminen on aina toiselle ihmiselle loppupeleissä arvoitus ja käsittämätön. Meitä ohjaa oma halumme, omat vietit, oman onnellisuuden takaaminen. Teemme asioita salaa vaikka sydämemme sanookin että se on väärin, pyrimme kaiken aikaa varmistamaan, että elämän onnellisuus pysyy tasapainossa ja unelma siitä säilyy kauniina.

Tuntuu siltä, että elämä ei opetakaan meitä missään, sen ei edes ole tarkoitus opettaakaan mitään vaan kaikki vaan sattuu ja tapahtuu ja siitä on vain keksittävä miten jatkaa eteenpäin. Mitään emme kuitenkaan opi sen olen huomannut, sitä on turha meidän edes sanoa, että nyt olen viisaampi ja oppinut jotain ja kasvanut tässäkin asiassa...pah,,,.ihminen on ihminen..eikä hän mitään opi...se on totuus.

Paljas totuus ihmisestä on se, että olemme kertakaikkiaan avuttomia olentoja. Meillä ei ole kuin vajavaista tietoa itsestämme saati toisistamme, Koko elämä on yhtä monimutkaista arvoitusten sarjaa, käsittämätöntä ihmisen ymmärtää. Ainut tapa hahmottaa tätä kokonaisuutta, itseään ja toisia on vaan elää joka ikinen hetki siinä tietoisuudessa, että olen osa luonnon kiertokulkua, maata, jonka ajatukset kaikki palaavat aina ja joka kerta takaisin samaan alkupisteeseen.

Luulemme tietävämme, emme tiedä mitään....Joku tuolla alempana sanoi asian hyvin : "Lottis ei tiedä mitään"...Se oli hemmetin hyvin sanottu...paremmin ei voisi sanoa ja vielä kun tuohon lisää sen, että kukaan meistä ei tiedä yhtään mitään, niin olemme tosi fiksuja :D

lottamari<3 kirjoitti:

Hahm..niin siinä ihmiselle yleensä käy. Aina kun kuvittelet olevasi, löytäväsi itsestäsi tai jostakin jonkun viisasten kiven ja uskot, että löytö on vienyt sinut eteenpäin oman itsesi ja maaimankäsityksesi sekä ihmistuntemuksesi ymmärtämiseen, niin huomaat kohta jo olevasi taas ihmettelemässä miksi kaikki ei sittenkään mennyt niin kuin varmana olit luullut.

Olen äärimmäisen hyvä ihmistuntija,,vaikka sen itse sanonkin, mutta tullut siltikin huomaamaan, että ihminen on aina toiselle ihmiselle loppupeleissä arvoitus ja käsittämätön. Meitä ohjaa oma halumme, omat vietit, oman onnellisuuden takaaminen. Teemme asioita salaa vaikka sydämemme sanookin että se on väärin, pyrimme kaiken aikaa varmistamaan, että elämän onnellisuus pysyy tasapainossa ja unelma siitä säilyy kauniina.

Tuntuu siltä, että elämä ei opetakaan meitä missään, sen ei edes ole tarkoitus opettaakaan mitään vaan kaikki vaan sattuu ja tapahtuu ja siitä on vain keksittävä miten jatkaa eteenpäin. Mitään emme kuitenkaan opi sen olen huomannut, sitä on turha meidän edes sanoa, että nyt olen viisaampi ja oppinut jotain ja kasvanut tässäkin asiassa...pah,,,.ihminen on ihminen..eikä hän mitään opi...se on totuus.

Paljas totuus ihmisestä on se, että olemme kertakaikkiaan avuttomia olentoja. Meillä ei ole kuin vajavaista tietoa itsestämme saati toisistamme, Koko elämä on yhtä monimutkaista arvoitusten sarjaa, käsittämätöntä ihmisen ymmärtää. Ainut tapa hahmottaa tätä kokonaisuutta, itseään ja toisia on vaan elää joka ikinen hetki siinä tietoisuudessa, että olen osa luonnon kiertokulkua, maata, jonka ajatukset kaikki palaavat aina ja joka kerta takaisin samaan alkupisteeseen.

Luulemme tietävämme, emme tiedä mitään....Joku tuolla alempana sanoi asian hyvin : "Lottis ei tiedä mitään"...Se oli hemmetin hyvin sanottu...paremmin ei voisi sanoa ja vielä kun tuohon lisää sen, että kukaan meistä ei tiedä yhtään mitään, niin olemme tosi fiksuja :D

Ehdottoman syvästi / ettemme tiedä mitään..."

lottamari<3 kirjoitti:

Hahm..niin siinä ihmiselle yleensä käy. Aina kun kuvittelet olevasi, löytäväsi itsestäsi tai jostakin jonkun viisasten kiven ja uskot, että löytö on vienyt sinut eteenpäin oman itsesi ja maaimankäsityksesi sekä ihmistuntemuksesi ymmärtämiseen, niin huomaat kohta jo olevasi taas ihmettelemässä miksi kaikki ei sittenkään mennyt niin kuin varmana olit luullut.

Olen äärimmäisen hyvä ihmistuntija,,vaikka sen itse sanonkin, mutta tullut siltikin huomaamaan, että ihminen on aina toiselle ihmiselle loppupeleissä arvoitus ja käsittämätön. Meitä ohjaa oma halumme, omat vietit, oman onnellisuuden takaaminen. Teemme asioita salaa vaikka sydämemme sanookin että se on väärin, pyrimme kaiken aikaa varmistamaan, että elämän onnellisuus pysyy tasapainossa ja unelma siitä säilyy kauniina.

Tuntuu siltä, että elämä ei opetakaan meitä missään, sen ei edes ole tarkoitus opettaakaan mitään vaan kaikki vaan sattuu ja tapahtuu ja siitä on vain keksittävä miten jatkaa eteenpäin. Mitään emme kuitenkaan opi sen olen huomannut, sitä on turha meidän edes sanoa, että nyt olen viisaampi ja oppinut jotain ja kasvanut tässäkin asiassa...pah,,,.ihminen on ihminen..eikä hän mitään opi...se on totuus.

Paljas totuus ihmisestä on se, että olemme kertakaikkiaan avuttomia olentoja. Meillä ei ole kuin vajavaista tietoa itsestämme saati toisistamme, Koko elämä on yhtä monimutkaista arvoitusten sarjaa, käsittämätöntä ihmisen ymmärtää. Ainut tapa hahmottaa tätä kokonaisuutta, itseään ja toisia on vaan elää joka ikinen hetki siinä tietoisuudessa, että olen osa luonnon kiertokulkua, maata, jonka ajatukset kaikki palaavat aina ja joka kerta takaisin samaan alkupisteeseen.

Luulemme tietävämme, emme tiedä mitään....Joku tuolla alempana sanoi asian hyvin : "Lottis ei tiedä mitään"...Se oli hemmetin hyvin sanottu...paremmin ei voisi sanoa ja vielä kun tuohon lisää sen, että kukaan meistä ei tiedä yhtään mitään, niin olemme tosi fiksuja :D

Haa, mehän ollaan melkein kaikesta samaa mieltä :D!

Ei niin, että se olisi itsetarkoitus. Mutta ajattelen pitkälti samoin kuin sinä. Ainoa, mistä olen eri mieltä, on tuo oppimisasia. Olen sitä mieltä, että oppimista tapahtuu koko ajan, kuitenkin. En väitä, että olisin nyt "kaiken oppinut", vaan että prosessi jatkuu yhä. Olen tuskin koskaan valmis, en ainakaan tässä elämässä ;).

Kiitos tästä keskustelusta Lottis, saanhan sanoa "Lottis"? :)

et voi olla varma kirjoitti:

Haa, mehän ollaan melkein kaikesta samaa mieltä :D!

Ei niin, että se olisi itsetarkoitus. Mutta ajattelen pitkälti samoin kuin sinä. Ainoa, mistä olen eri mieltä, on tuo oppimisasia. Olen sitä mieltä, että oppimista tapahtuu koko ajan, kuitenkin. En väitä, että olisin nyt "kaiken oppinut", vaan että prosessi jatkuu yhä. Olen tuskin koskaan valmis, en ainakaan tässä elämässä ;).

Kiitos tästä keskustelusta Lottis, saanhan sanoa "Lottis"? :)

Toki saat sanoa Lottis...

Tuosta oppimisesta. Olet vielä sillä tiellä näemmä, että uskot sokeasti siihen teoriaan, että oppimista tapahtuu jatkuvasti ja opit uutta ja ihmeellistä tai kaiken aikaa tulet tieotisemmaksi uusista ennenkokemattomista asioista.

Tiedätkö kamu...saanhan sanoa "kamu" :)

Usko tai älä, tuo käsitys on täysin harhaa. Niin, eikö tunnukin hullulta väittää näin, mutta mitä pidemmälle elät, mitä enemmän koet ja näet, niin huomaat olevasi lähes yhtä tietämätön kuin pieni lapsi tärkeimpien kysymysten äärellä. Katsos, kun kaikki se tieto ja ymmärrys mitä me tarvitsemme kätkeytyy meiltä aina ja pysyy lähes salassa.

Tieto mitä me saamme ja mitä pidämme tärkeänä oppina ei ole kuitenkaan meille lopultakaan minkään arvoinen. Se tieto mitä meille annetaan, mitä jatkuvasti saamme ja joka tuutista itseemme imemme ei ole sellaista tietoa, joka meitä lopulta tyydyttäisi tai auttaisi. Olemme itsemme varassa....toisen tieto voi olla arvokasta, mutta siltikin olemme itsemme varassa...

Ei ole olemassa mitään elämisen oppiprosessia kamuseni...se sinun tulisi ymmärtää. Mitä enemmän yrität ymmärtää itseäsi, toista ihmistä, elämää ja maailmankaikkeutta sen kauemmaksi se sinusta pakenee...

Totuus on ystäväiseni se, että emme voi koskaan saada tiedon arkkuamme täyteen, emme koskaan tule tietämään totuutta, emmekä oppimalla viisastu. Tämä on paradoksi, joka aina löytyy edestämme menimmepä minne tahansa, matkustammepa vaikka Tiibetiin hakemaan vastauksia ja valaistumaan...totuus löytyy vain sinusta itsestäsi ja se totuus on....

lottamari<3 kirjoitti:

Toki saat sanoa Lottis...

Tuosta oppimisesta. Olet vielä sillä tiellä näemmä, että uskot sokeasti siihen teoriaan, että oppimista tapahtuu jatkuvasti ja opit uutta ja ihmeellistä tai kaiken aikaa tulet tieotisemmaksi uusista ennenkokemattomista asioista.

Tiedätkö kamu...saanhan sanoa "kamu" :)

Usko tai älä, tuo käsitys on täysin harhaa. Niin, eikö tunnukin hullulta väittää näin, mutta mitä pidemmälle elät, mitä enemmän koet ja näet, niin huomaat olevasi lähes yhtä tietämätön kuin pieni lapsi tärkeimpien kysymysten äärellä. Katsos, kun kaikki se tieto ja ymmärrys mitä me tarvitsemme kätkeytyy meiltä aina ja pysyy lähes salassa.

Tieto mitä me saamme ja mitä pidämme tärkeänä oppina ei ole kuitenkaan meille lopultakaan minkään arvoinen. Se tieto mitä meille annetaan, mitä jatkuvasti saamme ja joka tuutista itseemme imemme ei ole sellaista tietoa, joka meitä lopulta tyydyttäisi tai auttaisi. Olemme itsemme varassa....toisen tieto voi olla arvokasta, mutta siltikin olemme itsemme varassa...

Ei ole olemassa mitään elämisen oppiprosessia kamuseni...se sinun tulisi ymmärtää. Mitä enemmän yrität ymmärtää itseäsi, toista ihmistä, elämää ja maailmankaikkeutta sen kauemmaksi se sinusta pakenee...

Totuus on ystäväiseni se, että emme voi koskaan saada tiedon arkkuamme täyteen, emme koskaan tule tietämään totuutta, emmekä oppimalla viisastu. Tämä on paradoksi, joka aina löytyy edestämme menimmepä minne tahansa, matkustammepa vaikka Tiibetiin hakemaan vastauksia ja valaistumaan...totuus löytyy vain sinusta itsestäsi ja se totuus on....

niin, arvaatko mikä totuus on?

lottamari<3 kirjoitti:

Toki saat sanoa Lottis...

Tuosta oppimisesta. Olet vielä sillä tiellä näemmä, että uskot sokeasti siihen teoriaan, että oppimista tapahtuu jatkuvasti ja opit uutta ja ihmeellistä tai kaiken aikaa tulet tieotisemmaksi uusista ennenkokemattomista asioista.

Tiedätkö kamu...saanhan sanoa "kamu" :)

Usko tai älä, tuo käsitys on täysin harhaa. Niin, eikö tunnukin hullulta väittää näin, mutta mitä pidemmälle elät, mitä enemmän koet ja näet, niin huomaat olevasi lähes yhtä tietämätön kuin pieni lapsi tärkeimpien kysymysten äärellä. Katsos, kun kaikki se tieto ja ymmärrys mitä me tarvitsemme kätkeytyy meiltä aina ja pysyy lähes salassa.

Tieto mitä me saamme ja mitä pidämme tärkeänä oppina ei ole kuitenkaan meille lopultakaan minkään arvoinen. Se tieto mitä meille annetaan, mitä jatkuvasti saamme ja joka tuutista itseemme imemme ei ole sellaista tietoa, joka meitä lopulta tyydyttäisi tai auttaisi. Olemme itsemme varassa....toisen tieto voi olla arvokasta, mutta siltikin olemme itsemme varassa...

Ei ole olemassa mitään elämisen oppiprosessia kamuseni...se sinun tulisi ymmärtää. Mitä enemmän yrität ymmärtää itseäsi, toista ihmistä, elämää ja maailmankaikkeutta sen kauemmaksi se sinusta pakenee...

Totuus on ystäväiseni se, että emme voi koskaan saada tiedon arkkuamme täyteen, emme koskaan tule tietämään totuutta, emmekä oppimalla viisastu. Tämä on paradoksi, joka aina löytyy edestämme menimmepä minne tahansa, matkustammepa vaikka Tiibetiin hakemaan vastauksia ja valaistumaan...totuus löytyy vain sinusta itsestäsi ja se totuus on....

Kamu kuulostaa hyvältä :)

Hauskaa, miten oletat minusta yhtä ja toista - kuten minäkin sinusta. Noiden samojen kysymysten äärellä olen itsekin painiskellut - ja päätynyt ihan samaan lopputulokseen. Tuot vain asiat perusteellisemmin esille.

Nyt muualle...

et voi olla varma kirjoitti:

Kamu kuulostaa hyvältä :)

Hauskaa, miten oletat minusta yhtä ja toista - kuten minäkin sinusta. Noiden samojen kysymysten äärellä olen itsekin painiskellut - ja päätynyt ihan samaan lopputulokseen. Tuot vain asiat perusteellisemmin esille.

Nyt muualle...

Niin set totuus = Kaikki on totuus.

https://www.youtube.com/watch?v=8rpgDntj9xY

ihana, se jokin tässä on

tuu nyt takas äläkä möksötä jookos ei viittis eihän