Okei, eli tämä on lähinnä siksi, että käsittelen menneitä aikoja ja yritän tolkuttaa itselleni mihin en saa enään palata.
Minun ei olisi pitänyt syntyä, lääkäreiden mukaan om ihme että elän. Minun olisi pitänyt kuolla ensimmäisellä elinviikollani, mutta toisin kävi. 1,200 kg painava tyttö oli heikko kakara rasitusastmoineen kaikkineen, mutta siitä se lähti. Vanhempani ottivat asumuseron minun ollessani kolme ja koska he olettivat etten ymmärrä tilannetta, minulle ei kerrottu. En muista paljoa siltä ajalta, vain hämmennyksen. Olin hämmentynyt siitä miksi vamhempani eivät olleet ikinä yhdessä kotona. Isäni kävi meillä omilla avaimillaan siihen asti kun täytin kuusi ja lopullinen avioero tuli voimaan. Isäni oli pettänyt äitiäni jo ennenkuin olin edes syntynyt ja hän on mitä ilmeisimmin myös hakannut äitiäni. Kun vanhempieni ero oli lopullinen, äitini masentui. Minullehan ei kerrottu miksi äiti ja minä muutamme pois kotoa, vaan kuusi vuotias joutui itse pähkäilemään miksi isä ei enään tule mukaan :/ No joo, minulla alkoi koulu ja siitä se alamäki alkoi. Koska olin pienestä asti kotona kuunnellut vanhempieni riitelyä, äitini lohdutonta itkua ja niin pois päin, tiesin miten sanat voivat vaikuttaa. Muut huomasivat nopeasti että olin kiltti enkä sanonut kenellekkään EI. Oikeasti minä tein mitä vain toiset pyysivät koska en haunnut sanoa ei. No tietenkin tätä käytettiin hyväksi ja minua alettiin kiusata. Hakkaamista, hyväksikäyttämistä ja niin edelleen. Samalla kotona oli masentunut äiti. Minä laitoin ruokaa, minä pesin pyykkiä, minä siibosin kotia, kävin kaupassa. Äitini tehtävänä oli vain maksaa laskut ja käydä töissä.
Tiöanne muuttui koulussa kun vaihdoin kolmannella luokalla koko koulua. Äotini pääsi masennuksesta yli ja kolme kuukautta kaikki näytti hyvältä... kunnes.
Isästäni ei ollut kuulunut kolmeen buoteen yhtikäs mitään ja eräänä päivämä tuo tuli käymään. Äiti ja isä lähtivät ulos puhumaan ja minä jäin kotiin. Tään keslustelun jälkeen en ole tuntenut äitiäni.
Siitä lähtien, jokapäivä, tuo on hiutanut minulle, silmittömällä raivolla. Minä olen syy kodin epäsiisteyteen, huonoon säähän, siihen ettei ole rahaa, äitini kurjuuteen, omaan rumuuteeni, olen kiittämätön ja paska ihminen. Aluksi en uskonut äitini puheita, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat juurtua kallooni. Olen luonnostani ihminen joka ei tee kärpäsellekkään pahaa ja koska rakastan äitiäni kaikesta huolimatta, tuo sanat sattuvat. Se ihminen kenen pitäisi eniten rakastaa minua, vihaa minua. Se jos mikä on kova pala. No koulussa aloin saada kavereota ja meni hyvin lunnes yksikereallaan he käänsivät selkänsä minulle ja häipyivät luotani... Äidilläni on aina ollut rahaa. Meillä on asunto Floridassa ja omakotitalo sekä kesämökki yms. Rahasta ei ole pula, mutta kaikesta muusta on. Roinaa ja kamaa kalliita koruja ja merkkivaatteita on nurkat täynnä, mutta koko talosta puituu läheisyys. Olen sanonut suoraan, että asuisin vaikka roskiksessa ilman puhelinta meikkejä tai mitään... Jos vain tuntisin äitini. Minulla diagnosoitiin viidennellä luokalla vaikea masennus. Lääkkeeitä ei ostettu koska äitini haöusi kieltää totuuden ja sysäsi minut syrjään. Kuudennella luokalla minulla oli enään kaksi ystävää, minua vohaava äiti ja masemnus. Äitini huutaa minulle edelleen åäivittäin ja haukkuu pystyyn. Seiskaluokalla mukaan tuli itsetuho ja viiltely. Häpesin asiaa ja olin aina pitkät housut jaöassa koska viiltelen sääriin. Koulun uintiinvetelin sääriin hirveät kasat meikkivodetta ja uinnin jälkeen kävin pikasuihlussa jonkajäökeen juoksin pukkariin ja pitkät housut jalkaan. Häpesin itseäni, vihasin kaiklea itsessäni. Koulussani ei oölut hyvä olla koska vaikka monä olin se joka ratkoi toisten riidat ja kuunteli sekä lohdutti, mimua ei lohduttanut kukaan. Kaikista pahinta oli se että kouluterveyden hoitajan tailka kuraattorin luokse en vpinut mennä koska he tunsivat henkilökohtaisesti äitini. Enkä halua äitiäni huonoon valoon muiden silmissä, hän oli ihana ihminen ja on edelleen... Jahka saan vain sen puolen hänestä esiin. Tänä kesänä jäin kiinni biiltelystä kun äitini näki minun kävelevän pyyhepäällä saunasta (mökillä ollessamme) ja siitähän sitten tuli koko suvun skandaali. Isä soitti ja haukkui minut sekä äitini surkeiksi hmisiksi ja äidin puolen isovanhemmat pakottivat äidin lähettämään minut terapiaan. Nyt on myös lääkkeet masennukseen. Luotettavia ystäviä minulla on yksi, muut ovat vain niitä hyvänpäivän tuttuja jotka rivät tiedä totuutta minusta ja olettavat minun olevan itse hyvyyden perikuvaa heehee tietäisivätpä vaan... No joo, nyt on suunta ylöspäin, äitini huutaa ja raivoaa edelleen, mutta terapia auttaa....
Eli masennukseen ja itsetuhoon saa ka PITÄÄKIN hakea apua! Se oikeasti auttaa.
Tuo oli todella typistetty versio elämästäni ja jätin paljon suhdedraamaa koulussa ja kiusaamiseen sekä isääni liittybiä asioita pois, koska en jaksa kirjoittaa kännykällä, mutta mahtavaa jos joku jaksoi lukea....
Kirjoitusvirheistäni huolimatta xDD
Minun ei olisi pitänyt syntyä, lääkäreiden mukaan om ihme että elän. Minun olisi pitänyt kuolla ensimmäisellä elinviikollani, mutta toisin kävi. 1,200 kg painava tyttö oli heikko kakara rasitusastmoineen kaikkineen, mutta siitä se lähti. Vanhempani ottivat asumuseron minun ollessani kolme ja koska he olettivat etten ymmärrä tilannetta, minulle ei kerrottu. En muista paljoa siltä ajalta, vain hämmennyksen. Olin hämmentynyt siitä miksi vamhempani eivät olleet ikinä yhdessä kotona. Isäni kävi meillä omilla avaimillaan siihen asti kun täytin kuusi ja lopullinen avioero tuli voimaan. Isäni oli pettänyt äitiäni jo ennenkuin olin edes syntynyt ja hän on mitä ilmeisimmin myös hakannut äitiäni. Kun vanhempieni ero oli lopullinen, äitini masentui. Minullehan ei kerrottu miksi äiti ja minä muutamme pois kotoa, vaan kuusi vuotias joutui itse pähkäilemään miksi isä ei enään tule mukaan :/ No joo, minulla alkoi koulu ja siitä se alamäki alkoi. Koska olin pienestä asti kotona kuunnellut vanhempieni riitelyä, äitini lohdutonta itkua ja niin pois päin, tiesin miten sanat voivat vaikuttaa. Muut huomasivat nopeasti että olin kiltti enkä sanonut kenellekkään EI. Oikeasti minä tein mitä vain toiset pyysivät koska en haunnut sanoa ei. No tietenkin tätä käytettiin hyväksi ja minua alettiin kiusata. Hakkaamista, hyväksikäyttämistä ja niin edelleen. Samalla kotona oli masentunut äiti. Minä laitoin ruokaa, minä pesin pyykkiä, minä siibosin kotia, kävin kaupassa. Äitini tehtävänä oli vain maksaa laskut ja käydä töissä.
Tiöanne muuttui koulussa kun vaihdoin kolmannella luokalla koko koulua. Äotini pääsi masennuksesta yli ja kolme kuukautta kaikki näytti hyvältä... kunnes.
Isästäni ei ollut kuulunut kolmeen buoteen yhtikäs mitään ja eräänä päivämä tuo tuli käymään. Äiti ja isä lähtivät ulos puhumaan ja minä jäin kotiin. Tään keslustelun jälkeen en ole tuntenut äitiäni.
Siitä lähtien, jokapäivä, tuo on hiutanut minulle, silmittömällä raivolla. Minä olen syy kodin epäsiisteyteen, huonoon säähän, siihen ettei ole rahaa, äitini kurjuuteen, omaan rumuuteeni, olen kiittämätön ja paska ihminen. Aluksi en uskonut äitini puheita, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat juurtua kallooni. Olen luonnostani ihminen joka ei tee kärpäsellekkään pahaa ja koska rakastan äitiäni kaikesta huolimatta, tuo sanat sattuvat. Se ihminen kenen pitäisi eniten rakastaa minua, vihaa minua. Se jos mikä on kova pala. No koulussa aloin saada kavereota ja meni hyvin lunnes yksikereallaan he käänsivät selkänsä minulle ja häipyivät luotani... Äidilläni on aina ollut rahaa. Meillä on asunto Floridassa ja omakotitalo sekä kesämökki yms. Rahasta ei ole pula, mutta kaikesta muusta on. Roinaa ja kamaa kalliita koruja ja merkkivaatteita on nurkat täynnä, mutta koko talosta puituu läheisyys. Olen sanonut suoraan, että asuisin vaikka roskiksessa ilman puhelinta meikkejä tai mitään... Jos vain tuntisin äitini. Minulla diagnosoitiin viidennellä luokalla vaikea masennus. Lääkkeeitä ei ostettu koska äitini haöusi kieltää totuuden ja sysäsi minut syrjään. Kuudennella luokalla minulla oli enään kaksi ystävää, minua vohaava äiti ja masemnus. Äitini huutaa minulle edelleen åäivittäin ja haukkuu pystyyn. Seiskaluokalla mukaan tuli itsetuho ja viiltely. Häpesin asiaa ja olin aina pitkät housut jaöassa koska viiltelen sääriin. Koulun uintiinvetelin sääriin hirveät kasat meikkivodetta ja uinnin jälkeen kävin pikasuihlussa jonkajäökeen juoksin pukkariin ja pitkät housut jalkaan. Häpesin itseäni, vihasin kaiklea itsessäni. Koulussani ei oölut hyvä olla koska vaikka monä olin se joka ratkoi toisten riidat ja kuunteli sekä lohdutti, mimua ei lohduttanut kukaan. Kaikista pahinta oli se että kouluterveyden hoitajan tailka kuraattorin luokse en vpinut mennä koska he tunsivat henkilökohtaisesti äitini. Enkä halua äitiäni huonoon valoon muiden silmissä, hän oli ihana ihminen ja on edelleen... Jahka saan vain sen puolen hänestä esiin. Tänä kesänä jäin kiinni biiltelystä kun äitini näki minun kävelevän pyyhepäällä saunasta (mökillä ollessamme) ja siitähän sitten tuli koko suvun skandaali. Isä soitti ja haukkui minut sekä äitini surkeiksi hmisiksi ja äidin puolen isovanhemmat pakottivat äidin lähettämään minut terapiaan. Nyt on myös lääkkeet masennukseen. Luotettavia ystäviä minulla on yksi, muut ovat vain niitä hyvänpäivän tuttuja jotka rivät tiedä totuutta minusta ja olettavat minun olevan itse hyvyyden perikuvaa heehee tietäisivätpä vaan... No joo, nyt on suunta ylöspäin, äitini huutaa ja raivoaa edelleen, mutta terapia auttaa....
Eli masennukseen ja itsetuhoon saa ka PITÄÄKIN hakea apua! Se oikeasti auttaa.
Tuo oli todella typistetty versio elämästäni ja jätin paljon suhdedraamaa koulussa ja kiusaamiseen sekä isääni liittybiä asioita pois, koska en jaksa kirjoittaa kännykällä, mutta mahtavaa jos joku jaksoi lukea....
Kirjoitusvirheistäni huolimatta xDD
Vastaukset 7
Vanhimmat
isoisäni kuulemma näki kalan.
*ittu sä oot kova jätkä kun tulet aukoo päätäs henkilölle jolla on selvästi ollut todella vaikeeta koko tähän astinen elämä. Ihan oikeesti vituttaa tollaset 10 v. jonnet, mitäs sitten jos sua aletaan kiusaamaan tms.? Toisaalta sä taidat kyllä ansaita sen täysin.
Ja alottajalle: Ihme että oot jaksanu elää noin rankkaa elämää, kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään tollasesta koskaan. Tsemppiä ;)
Kiitos puolustuksestasi ja yhdyn tuohon Jonne-mielipiteeseen ;)
Ja kiitos tuesta! :D
kuules apina, kenelle olen aukonut päätä? tuossa oli vain toteamuslause.
"isoisäni kuullemma näki kalan"
mitä sitten?
mä en ole nyt vittuillu kenellekkään, eikä mulla ole miitän vitun hajua mitä tossa lukee.
sinä taas taidat olla sadisti lesbo, joka saa nähtävästi sairasta mielihyvää siitä kun toisia kiusataan.
Mitä tekemistä sillä, että isoisäsi kuulemma näki kalan on tuolla tekstillä? Vastaus, jolla ei ole mitään tekemistä aloittajan kanssa kertoo jotain "jonneudesta," kuten kertoo jonkun lesboksi sanominen ilman pitäviä todisteita. Mene juomaan Euroshopperia, 11-v Viljami.
Loistavaa sanailua egettaja!
Kiitos kiitos.