You no love me no more

you,and i`m not happy without of you.give me one more change.jotenkin noin..

we bought know that I love you too much and you too know that I love you too much and you too love me..

Tiedät itsekin, miten asiat on. En mä susta pääse... enkä tunteistani sua kohtaan.

http://www.youtube.com/watch?v=Oo4OnQpwjkc

kerjäämiseksi se menee, jos uutta mahdollisuutta ei anneta, niin sitten ei anneta..ovet on voinut olla auki liiankin helpolla ja kauan, jotta niistä on päässyt tulemaan ja menemään miten huvittaa, mutta joskus vaan huomaa, että se ovi on lopullisesti sulkeutunut, eikä se enää aukene vaikka siihen kuinka kolkuttaisi.

Minusta on hyvä antaa jokaiselle vielä tilaisuus, mutta niitä kertoja ei saisi tulla mielestäni kuin yksi. Yhdestä ihmisen olisi jo otettava opiksi, muuten hän ei ole toisen kanssa tosissaan vaan käyttää toista vaan hyväkseen.

Silti, kun miettii omalle kohdalleen armottomuutta, niin toivoisi, että joka kerta katuvana ja nöyrtyneenä saisi uuden mahdollisuuden, toinen jaksaisi uskoa ja ehkä lopulta tuo toisen usko ja toivominen ja luottaminen toisi toivotun tuloksen...

ehkä rakkaudessa ei ole armottomuutta,...ehkä siksi sitä pidetään liian helppona, itsestäänselvänä ja pilkkanakin...Ihmisen itsensä on tultava ymmärtämään kuinka arvokasta se on kun joku oikeasti sinua rakastaa...mutta se hätä tuleekin vasta sitten meille, kun se joku lakkaakin rakastamasta, kun emme ole osanneet arvostaa hänen rakkauttaan.

huh,,,mitä sunnuntai saarnaa taas..-pappi,..siitä olen varma, se minusta olisi täytynyt sittenkin tulla :D Luultavasti minut revittäisiin saarnastuolista irti väkipakolla tulenpalavien saarnojeni vuoksi kuin Imatran pappi konsanaan...

mutta...

Syyttävät ja armottomat sanat eivät ketää auta, totuus olisi tuotava esiin armollisesti ja ihmisen omaa mieltä herättävästi...

Nyt on pakko lopettaa taas tältä päivältä täällä roikkuminen.

me has no honey
=O(