Olen kolmekymppinen heteronainen. Jo toisen kerran elämässäni olen rakastunut homomieheen.
Olen huomannut, että tosi usein ihmisille tulee sanasta 'homomies' mieleen sellainen naisellinen, huivi kaulassa ja hiukset raidoitettuna tepasteleva mies tai vaihtoehtoisesti armoton mustaan nahkaan pukeutunut machoilija.
Toisin kuin ehkä jotkut muut naiset, minulla rakatuminen ei kohdistu homouteen, ja sen stereotyyppeihin, vaan yksilöpersooniin. On sattumaa, että olen jo kahdesti rakastunut homomieheen.
Ilmeisesti jokin ominaisuus, joka homoilla on yleisempi kuin heteroilla, en tiedä mikä, vetoaa minuun.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Tai näkemystä siitä, mikä tällaisen "taipumuksen" voisi aiheuttaa?
Olen huomannut, että tosi usein ihmisille tulee sanasta 'homomies' mieleen sellainen naisellinen, huivi kaulassa ja hiukset raidoitettuna tepasteleva mies tai vaihtoehtoisesti armoton mustaan nahkaan pukeutunut machoilija.
Toisin kuin ehkä jotkut muut naiset, minulla rakatuminen ei kohdistu homouteen, ja sen stereotyyppeihin, vaan yksilöpersooniin. On sattumaa, että olen jo kahdesti rakastunut homomieheen.
Ilmeisesti jokin ominaisuus, joka homoilla on yleisempi kuin heteroilla, en tiedä mikä, vetoaa minuun.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Tai näkemystä siitä, mikä tällaisen "taipumuksen" voisi aiheuttaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vastaavaa on tapahtunut itselle, muttei ihastumiseen tai rakastumiseen asti.
Olen siis mies ja huomannut että lesbo/bi-naiset ovat jostain syystä kiinnostavia. Johtuneeko siitä että osa heistä on "poikamaisempia", rennompia ja heillä saattaa olla lyhyet hiukset eivätkä korosta heteroseksuaalista naisellisuuttaan niin vahvasti.
On sikäli aikamoinen ongelma koska olen mies joka kiinnostuu nimenomaan yksilöstä, mutta tietysti täytenä heterona on pakko valkata nainen joka on kiinnostunut miehistä.
Minulla on ollut joitain lesbokavereita ja huomannut että jos he olisivat olleet "saatavilla" niin olisin aika helposti kiinnostunut heistä ja ihastunut heihin.
Olen päätellyt että se johtuu siitä että en niin paljon perusta heteronormatiivisuudesta vaikka itse olen kaiketi aika maskuliininen mies monellakin tapaa ja myös empaattinen.
Homoseksuaalit ovat todennäköisesti irrallaan tuosta normista ja he voivat seksuaalisuutensa kautta sitten ehkä olla "vapaamman oloisia" kuin keskimäärin ihmiset.
Tällä hetkellä olen tavallaan kiinnostunut eräästä naisesta joka sattuu olemaan varattu, mutta hänessä on sellaisia poikatytön piirteitä ja hän haiskahtaa bi-seksuaalilta.
Pidän, kiinnostun ja ihastun yksilöihin jotka eivät yritä olla jotakin johonkin ryhmään kuuluen vaan omia itsejään vaikka itse tosiaan nähtäisiin noin keskimäärin aika perusmiehenä sillä erotuksella että tulen naisten kanssa ehkä poikkeuksellisen hyvin toimeen myös tuttavina.
Olisko kyse sinun kohdalla siitä että he jotenkin luontevammin suhtautuvat sinuun nuo homot jos teidän välillä ei ole liian voimakasta jännitettä ja niitä heteronormatiivisia odotusarvoja?
Itse kaipaisin ennen kaikkea sellaista naista joka ymmärtäisi ja olisi sinut itsensä kanssa sekä minun kanssani tasolla jota on vaikea selittää. Olen kuitenkin noin päällepäin varsin normaali eikä minulla ole mitään enemmän tai vähemmän omituisia seksuaalisiakaan taipumuksia.
Olen siis varsin maskuliininen, mutta en jaksa vetään mitään roolia naiselle että mitä olla heteronormatiivinen mies ja se henkilökohtaisesti pitää minut tällä hetkellä mm. selkeästi deittailuskenen ulkopuolella.
"Olisiko kyse sinun kohdalla siitä että he jotenkin luontevammin suhtautuvat sinuun nuo homot jos teidän välillä ei ole liian voimakasta jännitettä ja niitä heteronormatiivisia odotusarvoja?"
Minusta tuntuu, että minun kohdallani tässä "taipumuksessani" ihastua homomiehiin, on ehkä kyse siitä, etten tavallaan osaa olla ns. tavallisen heteromiehen kanssa. 'Tavallinen heteromies' on tietenkin raju yleistys, mutta tarkoitan sillä sellaista miestä, jonka täytyy koko ajan esittää omaa sukupuoltaan, riittävän miehekästä miestä, jotta varmistaisi asemansa ja saisi hyväksynnän muiden miesten joukossa.
Tähän 'tavalliseen heteromieheen' verrattuna ns. epätavallinen mies, esim. homomies, pystyy olemaan vapaampi ja rohkeampi, sellainen, jonka ei koko ajan tarvitse ajatella, mitä muut ajattelevat. Eli jos on jo valmiiksi vertailuryhmäänsä nähden jotenkin deviant, voi elää vapaampaa elämää.
Tietysti muutenkin ihastun / rakastun miehiin, jotka ovat erikoisempia. Eli homous on vain yksi tapa olla erikoinen.
Ymmärrän mitä kerroit roolin vetämisen vastenmielisyydestä. Olen samaa mieltä.
Aloittaja, oletko 100% varma, että kyseessä on homo?
Hmm, melko varma, mutta en voi sanoa, että 100% varma.
No sitten kannattaa varmistaa asia, häneltä itseltään! :)
Mulla on 3 kerta jo menossa :( Ihastun ja en voi saada vastarakkautta, en tiedä miksi.