En tiedä mitä tarkalleen tapahtui/on tapahtunut, mutta juuri nyt havahduin siihen etten enää ole yksinäinen!! Ajatella, ennen vietin kaiken aikani netissä ja juuri näillä palstoilla suremassa miten huono ihminen olen eikä kukaan halua olla tällaisen kaveri, yms. yms... Nyt avasin pitkästä aikaa tämän palstan ja tajusin että enhän minä tarvi tätä enää, uskomatonta:) Voihan se olla että juuri täältä sain apua ja rohkeutta kohdata ihmisiä, mutta sen vinkin voin antaa, että ei se yksinäisyys helpota kotona masentumalla. Lähtekää jonnekin, ihan sama minne, ulos, pois kotoa, sulkekaa tv viikoksi ja käykää koneella vain tarkistamassa pakolliset asiat. Itse piristyn jo vaikka kirjastossa käymisestä tai pitkästä lenkistä metsässä. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, niin se ihan oikeasti auttaa. Katse maasta ylös ja liikkeelle, ihmiset masentuu ihan turhanpäiväisistä asioista. Ei kukaan tule hakemaan ketään kotoa, pitää itse mennä ja ottaa se mitä haluaa. Lopettakaa se yksinäisyys ja itsesäälissä rypeminen ja tehkää elämästä sellaista kuin siitä haluatte.
En ole enää yksinäinen
happyyyy
3147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi kun hienoa. Ihan samaa teet niin kuin minäkin. Kun asuu pienellä paikkakunnalla niin on niitä tuttuja ja tutuntuttuja. Jos lähtee kirjastoon, kauppaan, hautausmaalle, minne tahansa, niin eikös vain tule muutama tuttu vastaan ja voi ainakin tervehtiä ja vaihtaa muutaman sanan. Meilläpäin ei ole hölmöä jos alkaa juttelemaan jossain ulkona ihan itselle vieraankin kanssa.
Kun teen selkoa suvustani, niin nälkä kasvaa syödessä. On niin kuin laatiessa vaikeata sanaristikkoa: mikä ahaaelämys kun saa uuden tiedonjyväsen, yskityiskohdan, tarinan tai tilannekuvauksen sukunsa edustajasta tai asuinpaikasta ym.
Ihmisen pitää säilyttää luovuus ja avoimuus uusille asioille ja harrastuksille. Nyt olen hurahtanut tähän juurieni selvittelyyn. Vuoden päästä saattaa olla päällä jo täysin erilainen villitys. Minusta on ihan kiva lueskella ja seurata tätäkin palstaa. Kannustavaa, jos olet saanut vinkkejä ja rohkaisua tämän palstan kautta.
laihduttaisit.
Kiitos, kannustavaa ja rohkaisevaa kirjasitte.
Vaikka minulle yhä usein tulee sisällejääntipäiviä tyhmine toimintoineen 'mediakeskuksessani',
niin aloittajan kokemuksiakin minulla kyllä on.
Lauantaina pidemmällä kävelylläni kun pakostakin näin tosi paljon kansaa myös kesästä nauttimassa (tiedän, erakko-sinkku ei niin aina nauti kesästä), niin tarkkailtuani miten monenlaista väkeä olikaan liikkeellä,
niin se kaikki kokonaisuus auttoi minua.
Esimerkiksi kun näkee muita selvästikin yksinään haahuilemassa ja aavistaa, että varmaan yhtä kaveriton ja puolisoton kuin itsekin tuossa menee tai istuu, niin minä saan kuin jonkin selittämättömän yhteyden näihin muihin, joita arvioin kaltaisikseni. Näinpä koenkin olevani vertaisseurassa, hihh.
Tää ei sentäs ole virtuaaliseura, eikä ole live-kontaktipitoinen seura, mutta se vaan kulkeutuu näkölinssin ja fiiliksen kautta ilmaa pitkin, että heip meillä on yhteistä.
Näkee, ettei maailma kaadu noilla muillakaan. Ulkona voi käppäillä kuin ei-ennalta sovitussa yhteisössä, vaikka kaupungissa harvoin näen tuttuja...
Ähhh, osaanko selittää, mutta se jokin yhteys, kun näkee vaan muita, niin se helpottaa oloa.
Plus helpottaahan liikunta itsessään fysiikan kautta.
Tätäkin tarkoitan rohkaisuksi, vaikka huonoja päiviä itsellänikin välistä on.