Mietiskelen vain, että jos pääsee niin pitkälle, että kustannustoimittaja alkaa korjata käsikirjoitusta, niin minkätyyppisiä nuo korjaukset ovat ja kuinkahan paljon niitä on esimerkiksi per sivu? (tietty riippuu käsikirjoituksesta mutta keskimäärin) Ja minkä verran on paljon ja minkäverran vähän korjauksia? Onko sivulla keskimäärin kolme pientä punakynän sutaisua, vai 20?
Ovatko nuo korjaukset kielioppiasioita vai puuttuuko toimittaja myös ilmaisuun, esim. ehdottaa jonkun sanan tilalle toista sanaa tms. Kiinnostaisi kovasti tietää, kun tuskin koskaan pääsen itse siihen tilanteeseen, että voisin omin silmin tuon kokea.
Minkä verran korjauksia kustantaja tekee?
dkfjfdkljd
39
444
Vastaukset
- Faktas
KISS = Keep It Simple Stupid.
Vasta kalkkiviivoilla ei kannattaisi tuollaisia funtsia. Matkasi on pitkä. - zsexdrctfvgybuh
Riippuu täysin kulloisestakin käsikirjoituksesta. Kustannustoimittajan työtä on tehdä tarjotusta käsikirjoituksesta paras mahdollinen. Niin että sen verran ehdottaa korjauksia kuin mielestään tarvitaan, jotta käsiksestä saisi parhaan mahdollisen version. Ei ole mitään keskiarvoja, jokaisen kirjailijan jokainen käsikirjoitus on erillinen toisista.
- joopajoppajoo
Minulta on korjattu pilkkuvirheitä, ehdotettu vaihdettavaksi joitain yksittäisiä sanoja ja poistettu turhia lauseita. Isommassa mittakaavassa on sitten sanottu esim. että jokin kohtaus on pliisu tai ei toimi. ja etttä voisin miettiä siihen toisenlaisen ratkaisun. Kustannustoimittaja tekee merkintänsä lyijykynällä (taisin joskus lukea jonkun kustannustoimittajan sanovankin noin, ja minun toimittajani ainakin tekee niin), ja kirjoittaja päättää, mitä tahtoo muuttaa.
- 11+15
Ei sellaista kässäriä oteta kustannusohjelmaan, jossa on keskimäärin 20 korjausta per sivu. Haetaan melko valmiita tekstejä ja kirjoittajia, jotka osaavat tehdä korjauksia muutenkin kuin lyijykynän avustuksella eli myös keskustelun pohjalta. Jos kömpelöitä lauserakenteita ja kielioppivirheitä löytyy liikaa, teksti löytyy hylkypinosta. Sekä rakennetta että tekstiä voidaan korjata, mutta kuinka paljon, riippuu kokonaan kirjoittajasta niin kuin edelliset jo kertoivat.
- povari1
Harri Haanpäähän antoi jossain haastattelussa ymmärtää, että on editoinut esim. Rosa Liksomin tekstiä todella paljon. Tää oli mulle todellinen järkytys, koska olin pitänyt Liksomia luonnonlahjakkuutena.
- eijärkyttynyt
Yllättävän yleistä tuntuu olevan, että luullaan käsikirjoitusten päätyvän sellaisenaan painoon.
- järggend
eijärkyttynyt kirjoitti:
Yllättävän yleistä tuntuu olevan, että luullaan käsikirjoitusten päätyvän sellaisenaan painoon.
ei kai kukaan sellaista luule.
Mutta aloittajahan halusi haarukoida virheiden määrää.
Yksi sanoi että jo virheitä 20 / sivu, niin hylkypinoon. Toinen sanoo että Liksomin tekstiä editoitu todella paljon.
Ota tuosta sitte selvää :)
Voin kuvitella että aloittajalla on valmis käsikirjoitus ja nyt miettii kuinka paljon kuluttaa aikaa kaikkien pikkuvirheiden kanssa vai uskaltaako jättää niitä muutamia. - 11+15
järggend kirjoitti:
ei kai kukaan sellaista luule.
Mutta aloittajahan halusi haarukoida virheiden määrää.
Yksi sanoi että jo virheitä 20 / sivu, niin hylkypinoon. Toinen sanoo että Liksomin tekstiä editoitu todella paljon.
Ota tuosta sitte selvää :)
Voin kuvitella että aloittajalla on valmis käsikirjoitus ja nyt miettii kuinka paljon kuluttaa aikaa kaikkien pikkuvirheiden kanssa vai uskaltaako jättää niitä muutamia.Muutaman kömpelön lauseen tai pilkkuvirheen korjaaminen tekstistä kuuluu editoimiseen, mutta virheitä vilisevän, kielioppia hallitsemattoman kirjoittajan tekstiä ei ryhdytä korjailemaan, se ei ole editointia, vaan kuuluu äidinkielenopettajan työsarkaan. Tekstiä lähettävän kannattaa muistaa, että tarjolla on runsaasti tekstejä, joissa kielioppi on hallussa, joten jos tuntuu epävarmalta, panostaa kirjoittajakoulutukseen.
- nähtäväksi jää
11+15 kirjoitti:
Muutaman kömpelön lauseen tai pilkkuvirheen korjaaminen tekstistä kuuluu editoimiseen, mutta virheitä vilisevän, kielioppia hallitsemattoman kirjoittajan tekstiä ei ryhdytä korjailemaan, se ei ole editointia, vaan kuuluu äidinkielenopettajan työsarkaan. Tekstiä lähettävän kannattaa muistaa, että tarjolla on runsaasti tekstejä, joissa kielioppi on hallussa, joten jos tuntuu epävarmalta, panostaa kirjoittajakoulutukseen.
kyllä tuo oppi lyötiin päähän äidinkielen tunnilla :)
Ainakin enemmistö kielioppiasioista on päässä ja useimmille epäselvyyksille löytyy nopeasti varmistus netistä. Joitakin asioita ei varmaankaan saa täysin oikein, mutta ne ovat harvinaisempia ja kierrettävissä muilla ilmauksilla.
Mutta jos kirjailijanalku on ollut koululaisena laiska tai muuten vaan ei ole kielioppi kiinnostanut, niin voi joku lisäkoulutus olla tarpeen.
Mikähän on ollut kirjailijanalkujen suhde äidinkielen opetukseen koulussa?
Toinen asia, johon pelkään 11 15:n vihjaavan tuolla kirjoittajakoulutuksella, on koulutus, jota tarvitaan kieliopin hallitsemisen lisäksi. Itse en tiedä mitä se on ... ja se voi olla se jokin, joka tai jonka puute pistää lopullisen pisteen omalle kirjoittelulleni ... valitettavasti.
- ammattilaisenasiaa
Korjaukset teet sinä itse. Ensin katsotaan juoni ja henkilöt, yleensä niitä pitää karsia ja vaikka kirjan loppu muuttaa. Sen jälkeen lauserakenteet ja kokonaisuus, lopuksi viilataan sanatasolla. Sen jälkeen voit saada sopimuksen. Jotkut onnekkaat saavat sen jo jossain välissä.
Eli kustantamoilla ei ideana ole se, että joku saa rustatuksi kässärin vaan se, että se joku jaksaa myös muokata sitä kässäriä.
Ja tosiaan, Stig Larssonin ensimmäisessä kässärissä oli 2000 sivua (kuulemma), eihän sellaista tuollasenaan voi julkaista. - 3+2
Kyllä kieliasun tulee olla kunnossa, eihän ole mitään mieltä alkaa työstämään tekstiä, jossa on virheitä. Kirjoittamista ei kustantaja enää siis opeta.
- povari1
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/henkilokuvassa-harri-haanpaa-tekstia-on-tarvittaessa-veistettava-vaikka-kirveella
Tässä linkki yhteen juttuun Haanpäästä; tosin ei siihen Hesarin juttuun, jossa hän kertoi avoimesti korjailleensa paljonkin Liksomia ja Oksasta. Mie haluisin vaikka hylkäyskirjeen tuolta mieheltä!- eijärkyttynyt
Nähtävästi Haanpää on tehnyt sinuun vaikutuksen "avoimuudellaan", mutta ainakin minulle selvisi jo ensimmäisellä kirjoittajakurssilla, että kaikkia tekstejä editoidaan. Editointi ei ole mitään kieliopin opettamista ja korjaamista, vaan juuri sellaista, että kirjoittaja itse tekee työn editoijan näkemyksen pohjalta. On itsestäänselvyys, ettei tekstissä voi olla montaakaan kielioppivirhettä ja pilkkusäännöt pitää osata eli kyllä minusta kolme virhettä joka sivulla on jo liikaa, kun tekstiä lähettää.
- povari1
eijärkyttynyt kirjoitti:
Nähtävästi Haanpää on tehnyt sinuun vaikutuksen "avoimuudellaan", mutta ainakin minulle selvisi jo ensimmäisellä kirjoittajakurssilla, että kaikkia tekstejä editoidaan. Editointi ei ole mitään kieliopin opettamista ja korjaamista, vaan juuri sellaista, että kirjoittaja itse tekee työn editoijan näkemyksen pohjalta. On itsestäänselvyys, ettei tekstissä voi olla montaakaan kielioppivirhettä ja pilkkusäännöt pitää osata eli kyllä minusta kolme virhettä joka sivulla on jo liikaa, kun tekstiä lähettää.
Juu, juu, ymmärrän kyllä, että asia on niin. Haanpää vaan antoi ymmärtää siinä Hesarin haastattelussa, että hän puuttui todella voimakkaalla kädellä sekä tekstien sisältöihin että kieliasuihin - tavallaan "teki" kirjailijan.
- ketjun aloittaja
povari1 kirjoitti:
Juu, juu, ymmärrän kyllä, että asia on niin. Haanpää vaan antoi ymmärtää siinä Hesarin haastattelussa, että hän puuttui todella voimakkaalla kädellä sekä tekstien sisältöihin että kieliasuihin - tavallaan "teki" kirjailijan.
Minulle pilkkuasiat vain ovat niiiiin vaikeita! Tiedän suurimman osan yleisistä pilkkusäännöistä, mutta kun sääntöihin on aina poikkeuksia...Siis vaikka useimmiten kuin-vertauksen kanssa ei tule pilkkua, niin silti joskus tulee, tai välillä joka-sanan kanssa tulee pilkku ja välillä ei, tai sanat jonkin, jotain, siksi jne. Omassa tekstissäni lauseet ovat aika pitkiä ja tuntuu että en osaa tehdä enempää pilkuille kuin olen nyt tehnyt. Aika paljon korvakuulolta voi kuunnella, mihin se pilkku tuntuisi tulevan.
Mutta kun ottaa huomioon, että käsikirjoitus on 400 sivua pitkä ja jos jokaista virkettä alkaa oikein nysväämään, tuntuu että tulee hulluksi niiden pilkkujen kanssa, kun koko ajan epäilyttää tuleeko tähän sittenkään pilkku vai ei.
Onko paha, jos sivulla ei ole muita virheitä, mutta vaikka 30 pilkkua, joista 5 on väärin...? - povari1
ketjun aloittaja kirjoitti:
Minulle pilkkuasiat vain ovat niiiiin vaikeita! Tiedän suurimman osan yleisistä pilkkusäännöistä, mutta kun sääntöihin on aina poikkeuksia...Siis vaikka useimmiten kuin-vertauksen kanssa ei tule pilkkua, niin silti joskus tulee, tai välillä joka-sanan kanssa tulee pilkku ja välillä ei, tai sanat jonkin, jotain, siksi jne. Omassa tekstissäni lauseet ovat aika pitkiä ja tuntuu että en osaa tehdä enempää pilkuille kuin olen nyt tehnyt. Aika paljon korvakuulolta voi kuunnella, mihin se pilkku tuntuisi tulevan.
Mutta kun ottaa huomioon, että käsikirjoitus on 400 sivua pitkä ja jos jokaista virkettä alkaa oikein nysväämään, tuntuu että tulee hulluksi niiden pilkkujen kanssa, kun koko ajan epäilyttää tuleeko tähän sittenkään pilkku vai ei.
Onko paha, jos sivulla ei ole muita virheitä, mutta vaikka 30 pilkkua, joista 5 on väärin...?Kuin-sanan eteen tulee pilkku, kun sen aloittamassa lauseessa on verbi. Jos joka-sana sanaa aloittaa sivulauseen, pilkku tulee aina, paitsi jos kaksi sivulausetta on peräkkäin ja niitä yhdistää esim. ja-sana.
Varsinaisia pilkkusääntöjä on kolme. Näistä vain yhdessä on poikkeuksia. - fbfggfb
povari1 kirjoitti:
Kuin-sanan eteen tulee pilkku, kun sen aloittamassa lauseessa on verbi. Jos joka-sana sanaa aloittaa sivulauseen, pilkku tulee aina, paitsi jos kaksi sivulausetta on peräkkäin ja niitä yhdistää esim. ja-sana.
Varsinaisia pilkkusääntöjä on kolme. Näistä vain yhdessä on poikkeuksia.Kiitos Povari! Oon kampaillun noiden kuin-sanan pilkkujen kanssa, kun en ole tiennyt tuota sääntöä. Jostain luon vain ettei kuin sanan kanssa tule pilkkua, mutta kun selailin julkaisseiden kirjailijoiden kirjoja, huomasin että monissa oli kuin sanan kanssa käytetty pilkkua ja aloin ihmetellä, että tuleeko vai ei?
- ydjjghfj
fbfggfb kirjoitti:
Kiitos Povari! Oon kampaillun noiden kuin-sanan pilkkujen kanssa, kun en ole tiennyt tuota sääntöä. Jostain luon vain ettei kuin sanan kanssa tule pilkkua, mutta kun selailin julkaisseiden kirjailijoiden kirjoja, huomasin että monissa oli kuin sanan kanssa käytetty pilkkua ja aloin ihmetellä, että tuleeko vai ei?
Hmmm...aloin miettimään, meneekö tuo muka tosiaan niin, että kuin sanan edelle tulee pilkku jos sen aloittamassa sivulauseessa on pilkku. Nimittäin nykyajan kielenopas (http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.3.html) sanoo näin:
Pilkkua ei tarvita kuin-sanan edelle
Vanhat pilkkusäännöt sanovat, että kuin-sanan edelle tulee pilkku, jos se aloittaa sivulauseen. Esimerkiksi virkkeessä ”Se on kauniimpi kuin muistinkaan” pitäisi tämän mukaan olla pilkku. Sääntöön on kuitenkin tehty eri tavoin muotoiltuja poikkeuksia ja lievennyksiä, kuten se, että pilkku jätetään pois, jos ”edellä on sana, johon kuin viittaa”. Tässähän ”kauniimpi” on sellainen sana. Käytännössä kuin-lauseet ovat erittäin usein tätä tyyppiä.
Ja kun tuon koko Kuin-sanaan liittyvät kohdat käy lukemassa tuolta, niin missään ei mainita verbeistä mitään, enemmänkin tuo koko kohta mainostaa sitä, että kuin-sanaa ennen ei oikeastaan koskaan tule pilkkua..... - povari1
ydjjghfj kirjoitti:
Hmmm...aloin miettimään, meneekö tuo muka tosiaan niin, että kuin sanan edelle tulee pilkku jos sen aloittamassa sivulauseessa on pilkku. Nimittäin nykyajan kielenopas (http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.3.html) sanoo näin:
Pilkkua ei tarvita kuin-sanan edelle
Vanhat pilkkusäännöt sanovat, että kuin-sanan edelle tulee pilkku, jos se aloittaa sivulauseen. Esimerkiksi virkkeessä ”Se on kauniimpi kuin muistinkaan” pitäisi tämän mukaan olla pilkku. Sääntöön on kuitenkin tehty eri tavoin muotoiltuja poikkeuksia ja lievennyksiä, kuten se, että pilkku jätetään pois, jos ”edellä on sana, johon kuin viittaa”. Tässähän ”kauniimpi” on sellainen sana. Käytännössä kuin-lauseet ovat erittäin usein tätä tyyppiä.
Ja kun tuon koko Kuin-sanaan liittyvät kohdat käy lukemassa tuolta, niin missään ei mainita verbeistä mitään, enemmänkin tuo koko kohta mainostaa sitä, että kuin-sanaa ennen ei oikeastaan koskaan tule pilkkua.....Jos kuin-sana aloittaa sivulauseen, siinä on automaattisesti verbi, koska lause on lause vasta, jos se sisältää verbin. Tämä on tosiaan vanha sääntö ja ehkä menossa roskikseen.
- Kielipuoli
Mutta kun ottaa huomioon, että käsikirjoitus on 400 sivua pitkä ja jos jokaista virkettä alkaa oikein nysväämään, tuntuu että tulee hulluksi niiden pilkkujen kanssa, kun koko ajan epäilyttää tuleeko tähän sittenkään pilkku vai ei.
Oikoluettuna:
Mutta kun ottaa huomioon, että käsikirjoitus on 400 sivua pitkä ja jokaista virkettä alkaa oikein nysvätä, tuntuu, että tulee hulluksi niiden pilkkujen kanssa, kun koko ajan epäilyttää, tuleeko tähän sittenkään pilkku vai ei. - homma ei kaadu
Pilkuilla ei ole väliä. Itselleni kustannustoimittaja lisäsi pilkkuja melkein joka sivulle. Muuten kielioppi tosin oli ok. Mutta pilkut voinette unohtaa; homma ei kaadu niihin.
- 11+15
Pilkkuja ei kannata unohtaa. Säännöt eivät ole niin vaikeita, etteikö niitä voisi oppia. Neuvoa parin sivun korjaamiseen ja ongelmakohtiin voi kysyä vaikka asian hallitsevalta kaverilta.
Jos teksti on kieliopin kannalta ja tyyliltään sujuvaa, eivät pilkut ratkaise, mutta käytännössä tekstissä, jossa on kielioppiongelmia, on usein muitakin vakavia ongelmia, joita kirjoittaja ei vain itse huomaa. Jos käsikirjoitus on hylätty, ei kyse ole vain pilkuista ja kieliopista.
Eräältä pari vuotta sitten esikoiskirjan julkaisseelta kirjailijalta kysyin tätä ja hän sanoi että hänen tekstiään muokattiin tuskin lainkaan. Arvelisin että se on hyvin paljon kustantajasta, kirjailijasta ja varmasti kohderyhmästäkin kiinni.
- aloittaja jatkaa
Pilkkusäännöt on niin vaikeita. Kun yleensä että-sanan kanssa tulee aina pilkku, eikö vain? Mutta entä seuraava lause:
"Kun Saara palasi asuntoon, hän huomasi että muuttomiehet olivat jo käyneet."
Jos lauseen aloittaa kun-sanalla, niin pilkku tulee mielestäni luontevasti tuohon kohtaan kuin esimerkkilauseessa. Mutta tuleeko pilkku tuossa tapauksessa myös että-sanaa ennen? Kun jotenkin korvakuulolta tuntuu, että tuo virke olisi parempi ilman toista pilkkua, mutta jos taas että-sanan eteen pitää aina laittaa pilkku....en tiedä!!
Tällaista tämä on koko käsikirjoitukseni läpi käynti. Jokaisen lauseen kohdalla mietin näin samalla tavalla. Ja ihan varmasti niitä pilkkuvirheitä sinne jää. Voi että, kun tämän voisi vain syöttää johonkin ohjelmaan, joka automaattisesti korjaisi kaikki pilkut. Tässä menee vuosia että saan pilkut kohdalleen. - juipsjuipsjuis
aloittaja jatkaa kirjoitti:
Pilkkusäännöt on niin vaikeita. Kun yleensä että-sanan kanssa tulee aina pilkku, eikö vain? Mutta entä seuraava lause:
"Kun Saara palasi asuntoon, hän huomasi että muuttomiehet olivat jo käyneet."
Jos lauseen aloittaa kun-sanalla, niin pilkku tulee mielestäni luontevasti tuohon kohtaan kuin esimerkkilauseessa. Mutta tuleeko pilkku tuossa tapauksessa myös että-sanaa ennen? Kun jotenkin korvakuulolta tuntuu, että tuo virke olisi parempi ilman toista pilkkua, mutta jos taas että-sanan eteen pitää aina laittaa pilkku....en tiedä!!
Tällaista tämä on koko käsikirjoitukseni läpi käynti. Jokaisen lauseen kohdalla mietin näin samalla tavalla. Ja ihan varmasti niitä pilkkuvirheitä sinne jää. Voi että, kun tämän voisi vain syöttää johonkin ohjelmaan, joka automaattisesti korjaisi kaikki pilkut. Tässä menee vuosia että saan pilkut kohdalleen.Noin rankaksi mennyt pilkunviilaus on aivan turhaa. Lopeta. Tottakai kielioppi on tärkeä juttu, mutta kässärisi läpimeno ei kaadu siihen, ovatko pilkut oikein. Kuten aiemmin sanoin, minun puuttuvat pilkkuni lisäsi kustannustoimittaja. Olen itse ammatiltani toimittaja, ja kirjoitan pidettyjä juttuja, joista saan rahaa, vaikka kävikin siis niin, että kässärini pilkuissa oli kosolti virheitä. Jos tarinasi on muuten valmis, laita se postiin vaan.
- povari1
aloittaja jatkaa kirjoitti:
Pilkkusäännöt on niin vaikeita. Kun yleensä että-sanan kanssa tulee aina pilkku, eikö vain? Mutta entä seuraava lause:
"Kun Saara palasi asuntoon, hän huomasi että muuttomiehet olivat jo käyneet."
Jos lauseen aloittaa kun-sanalla, niin pilkku tulee mielestäni luontevasti tuohon kohtaan kuin esimerkkilauseessa. Mutta tuleeko pilkku tuossa tapauksessa myös että-sanaa ennen? Kun jotenkin korvakuulolta tuntuu, että tuo virke olisi parempi ilman toista pilkkua, mutta jos taas että-sanan eteen pitää aina laittaa pilkku....en tiedä!!
Tällaista tämä on koko käsikirjoitukseni läpi käynti. Jokaisen lauseen kohdalla mietin näin samalla tavalla. Ja ihan varmasti niitä pilkkuvirheitä sinne jää. Voi että, kun tämän voisi vain syöttää johonkin ohjelmaan, joka automaattisesti korjaisi kaikki pilkut. Tässä menee vuosia että saan pilkut kohdalleen."Kun Saara palasi asuntoon, hän huomasi että muuttomiehet olivat jo käyneet."
Tämä virke sisältää yhden päälauseen (hän huomasi) ja kaksi sivulausetta ("kun Saara palasi asuntoon" ja "että muuttomiehet olivat käyneet").
Sääntö numero 1: Päälause ja sivulause erotetaan aina toisistaan pilkulla. - 4+4
povari1 kirjoitti:
"Kun Saara palasi asuntoon, hän huomasi että muuttomiehet olivat jo käyneet."
Tämä virke sisältää yhden päälauseen (hän huomasi) ja kaksi sivulausetta ("kun Saara palasi asuntoon" ja "että muuttomiehet olivat käyneet").
Sääntö numero 1: Päälause ja sivulause erotetaan aina toisistaan pilkulla."Päälause ja sivulause erotetaan aina toisistaan pilkulla. "
ei kai se noin ehdotonta ole?
Ks.
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhuolto/oikeinkirjoitus/valimerkit/pilkku/#lyhyiden_lauseiden - povari1
4+4 kirjoitti:
"Päälause ja sivulause erotetaan aina toisistaan pilkulla. "
ei kai se noin ehdotonta ole?
Ks.
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhuolto/oikeinkirjoitus/valimerkit/pilkku/#lyhyiden_lauseidenOk, taidan olla niin vanhanaikainen, että vetäydyn keskustelusta :).
- eijärkyttynyt
povari1 kirjoitti:
"Kun Saara palasi asuntoon, hän huomasi että muuttomiehet olivat jo käyneet."
Tämä virke sisältää yhden päälauseen (hän huomasi) ja kaksi sivulausetta ("kun Saara palasi asuntoon" ja "että muuttomiehet olivat käyneet").
Sääntö numero 1: Päälause ja sivulause erotetaan aina toisistaan pilkulla."Kun Saara palasi asuntoon, hän huomasi, että muuttomiehet olivat jo käyneet."
Eikös tuossa ole kaksi rinnasteista päälausetta (Saara palasi asuntoon, muuttomiehet olivat käyneet), joiden välissä on sivulause Saaran huomaamisesta. Ei mitenkään erikoinen tapaus pilkkujenkaan osalta.
Ap:n kannattaa lyhentää lauseitaan, koska pitkiin lauseisiin tulee helposti kaikenlaisia kielioppivirheitä. Tälläkin sivustolla huomaa monesti saman asian. - povari1
eijärkyttynyt kirjoitti:
"Kun Saara palasi asuntoon, hän huomasi, että muuttomiehet olivat jo käyneet."
Eikös tuossa ole kaksi rinnasteista päälausetta (Saara palasi asuntoon, muuttomiehet olivat käyneet), joiden välissä on sivulause Saaran huomaamisesta. Ei mitenkään erikoinen tapaus pilkkujenkaan osalta.
Ap:n kannattaa lyhentää lauseitaan, koska pitkiin lauseisiin tulee helposti kaikenlaisia kielioppivirheitä. Tälläkin sivustolla huomaa monesti saman asian.En oikeasti ole mikään kielioppifanaatikko, joten haluaisin lopettaa tällaisen keskustelun. Tämä on siis viimeinen kommentti: että-sana on ns. alistuskonjunktio. Alistuskonjunktiolla alkava lause on yksi kolmesta sivulausetyypistä. Tämä on fakta.
Jatkan varsinaisesta aiheesta: pilkuttomuus saattaa olla myös tehokeino esim. tajunnanvirta-tyyppisessä tekstissä. Huomattavasti vakavampia ja kirjoittajan taidoista enemmän kertovia virheitä ovat yhdyssanavirheet. - eijärkyttynyt
povari1 kirjoitti:
En oikeasti ole mikään kielioppifanaatikko, joten haluaisin lopettaa tällaisen keskustelun. Tämä on siis viimeinen kommentti: että-sana on ns. alistuskonjunktio. Alistuskonjunktiolla alkava lause on yksi kolmesta sivulausetyypistä. Tämä on fakta.
Jatkan varsinaisesta aiheesta: pilkuttomuus saattaa olla myös tehokeino esim. tajunnanvirta-tyyppisessä tekstissä. Huomattavasti vakavampia ja kirjoittajan taidoista enemmän kertovia virheitä ovat yhdyssanavirheet.En minäkään osaa välttämättä selittää oikein miksi jossain kohtaa on pilkku, vaikka mielestäni osaan pilkkusäännöt ihan hyvin. Siksi haluaisinkin tietää, miksi että-sanan eteen ei muka tulisi pilkkua tässä tapausessa? Siis oppiakseni, jos olen väärässä.
- povari1
eijärkyttynyt kirjoitti:
En minäkään osaa välttämättä selittää oikein miksi jossain kohtaa on pilkku, vaikka mielestäni osaan pilkkusäännöt ihan hyvin. Siksi haluaisinkin tietää, miksi että-sanan eteen ei muka tulisi pilkkua tässä tapausessa? Siis oppiakseni, jos olen väärässä.
Tulee, tulee pilkku. Juuri siksi, että se aloittaa sivulauseen. Alkuperäinen oli jättänyt pilkun pois, ja kun kopioin lauseen, se jäi sellaiseksi. Pilkkusääntöjä on todellakin kolme kappaletta, ja kaikki perustuvat pää- ja sivulauseen tunnistamiseen. Sitten on tietysti luettelot ja lisäykset, mutta ne varmaan kaikki osaavat.
- eijärkyttynyt
povari1 kirjoitti:
Tulee, tulee pilkku. Juuri siksi, että se aloittaa sivulauseen. Alkuperäinen oli jättänyt pilkun pois, ja kun kopioin lauseen, se jäi sellaiseksi. Pilkkusääntöjä on todellakin kolme kappaletta, ja kaikki perustuvat pää- ja sivulauseen tunnistamiseen. Sitten on tietysti luettelot ja lisäykset, mutta ne varmaan kaikki osaavat.
Asia selvä, siis pilkun puuttuminen oil painovirhe.
Mutta päälause ei mielestäni voi olla sellainen lause, joka ei toimi yksinään. Saara huomasi ei siis voi olla päälause, vai mitä. Muistelen lisäksi, että myös asiayhteys voi vaikuttaa siihen, mikä lauseessa kulloinkin on pääasiana eli päälauseena.
Mutta olen elävä todiste siitä, että pilkkusäännöt voi osata, vaikkei osaisikaan erottaa pää- ja sivulausetta toisistaan, jos olen tässä asiassa väärässä :) Olisi varmasti syytä kerrata koko kielioppi. Yksittäisiä sääntöjä muistelemalla voi mennä vielä pahemmin metsään.
- povari1
Saara huomasi on päälause. Se toimii yksinään tietyissä tilanteissa. Sivulauseita on kolmea lajia: 1. Konjunktiolauseet, jotka alkavat alistuskonjunktiolla (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka...) 2. Relatiivilauseet, jotka alkavat joka- tai mikä-pronominilla tai niiden taivutusmuodoilla 3. Kysyvät sivulauseet, jotka alkavat kysymyssanalla tai ko-, kö-päätteisellä sanalla.
- eijärkyttynyt
Varmaan olet oikeassa, ei "Saara huomasi" ainakaan sivulause ole. Täytyy kerrata kielioppia, nämä ovat ihan perusasioita. Nyt olen järkyttynyt :)
- povari1
eijärkyttynyt kirjoitti:
Varmaan olet oikeassa, ei "Saara huomasi" ainakaan sivulause ole. Täytyy kerrata kielioppia, nämä ovat ihan perusasioita. Nyt olen järkyttynyt :)
Älä turhaan, elämässä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin pilkkusäännöt :).
Näin kieliopista keskusteleville suosittelen lämpimästi sellaista kirjaa, kuin Käyttökielioppi (SKS, 2009). Kirja on varsin selkokielinen lyhennelmä Isosta suomen kieliopista, jonka sisältö muuten löytyy myös Kotuksen sivuilta täältä: http://scripta.kotus.fi/visk/ . Kirjaa käytetään muun muassa pääsykokeissa Helsingin yliopiston suomen kielen laitokselle, joten sen sisältö on aivan varmasti hyödyllinen myös meille kirjailijoille.
- hgfd
Palatakseni aloittajan aiheeseen...olen sivusta seurannut erästä kustannusprosessia ja tuo kommentointi, että sivulla saisi olla enintään kolme virhettä kuulostaa järjettömältä!
Tiesittekö, että käsikirjoitusta muokataan kustannustoimittajan kanssa monta kierrosta, kolmesta jopa kahdeksaankin? Ja jokaisella kierroksella tekstistä löytyy AINA korjattavaa. Olen omin silmin nähnyt sellaisia korjattuja arkkeja, ja kyllä niissä on vähintään se kaksikymmentä korjausta per sivu, pilkkuvirheitä ynnä muita. Toki varmasti joukossa on myös sivuja joissa ei ole kuin se pari korjausta.
Ei kukaan kustantaja ole niin hullu, että antaa hyvän tarinan mennä ohi sormiensa vain, jos siinä on tavallista enemmän pilkkuvirheitä, täytesanoja, muutamia huonoja sanavalintoja tai vääriä sanajärjestyksiä. Toki toimittaja joutuu tekemään hieman enemmän töitä, mutta toisaalta kun kyse on kokemattomasta esikoiskirjailijasta, on luonnollista, että korjattavaa on vielä enemmän.
- pilkku1
Pilkuista on sanottava sekin, että kaunokirjallisuudessa kielioppisääntöjä voi vähän venyttää. Ei mahdottomuuksiin, mutta ensisijaista on luettavuus eikä kieliopinmukaisuus. Pilkut luovat tekstiin myös rytmiä ja niillä sitä voi säätää.
Muutaman pilkkuvirheen takia ei hyvää kässäriä hylätä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174706
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1962564Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731677Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291585- 211329
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon221275Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641217- 1431053
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42952- 171924