Minulla on jo pidempään jatkunut ongelma. Olin ihastunut erääseen mutta en saanut suutani auki. Myöhemmin kun emme enää samassa seuraporukassa toisiamme nähneetkään otin häneen muuta kautta yhteyttä ja kerroin ajatuksistani. En saanut oikein minkäänlaista vastausta, en myönteistä en kielteistä. Välillä ajattelen, että hänkin ajattelee ehkä samalla tavalla minusta mutta ei uskalla vain kertoa. Välillä taas ajattelen että ei hän minusta ole kiinnostunut. En haluaisi väkisin tivata, kun pöhkön maineenhan siitä saisi jos hän ei itse olisi kiinnostunut. Mutta toisaalta en jaksa tätä epätoivoakaan.
Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Tämä päivä alkoi hyvin. Mutta iltaa kohden olen tullut taas epätoivoiseksi. Olin yrittänyt järjelläkin miettiä. Mielestäni hän osoitti kiinnostuksen merkkejä, mutta välillä hän vaikutti inhoavan minua. Olen kaiken lisäksi yksinäinen. Muutaman kerran olen ohimennen jonkun kaverini kanssa asiasta koittanut ohimennen puhua, mutta eivät he tunnu oikein ymmärtävän. En jaksa tätä enää, en innostu oikein enää mistään enkä saa itseäni niskasta kiinni, että saisin tärkeitä asioita tehtyä. Olen aina pitänyt leffojen katsomisesta, mutta nyt sekin tuottaa lähinnä ikävän tunteita. Sen tiedon vain haluaisin onko hän kiinnostunut vai ei
Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Tämä päivä alkoi hyvin. Mutta iltaa kohden olen tullut taas epätoivoiseksi. Olin yrittänyt järjelläkin miettiä. Mielestäni hän osoitti kiinnostuksen merkkejä, mutta välillä hän vaikutti inhoavan minua. Olen kaiken lisäksi yksinäinen. Muutaman kerran olen ohimennen jonkun kaverini kanssa asiasta koittanut ohimennen puhua, mutta eivät he tunnu oikein ymmärtävän. En jaksa tätä enää, en innostu oikein enää mistään enkä saa itseäni niskasta kiinni, että saisin tärkeitä asioita tehtyä. Olen aina pitänyt leffojen katsomisesta, mutta nyt sekin tuottaa lähinnä ikävän tunteita. Sen tiedon vain haluaisin onko hän kiinnostunut vai ei
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksinäisellä ei ole kavereita,ja yhden asian vielä sanoa työelämässäoleville työkaverit ei ole kavereita joten en sitäkään ryhmää asettaisi sosiaalisenkanssakäymisen korvaajaksi
Lähtisin kyllä johokin jos joku vain pyytäisi. Mutta yksin ei viitsisi lähteä mihinkään, miksi yksin istua jossakin baarissa ja pelkään että epätoivoisuus paistaa läpi
Ahaa. Olen kiinnostunut. Hyvin kiinnostunut. Kiinnostat minua joka tavalla. Mutta että olen aivan sairaan kiinnostunut. Voisitko olla minun sielunkummpani tai ehkä jopa kaksoisliekkini? Näin sen TÄYTYY olla, vai oletko sittenkään, olen todella utelias.
Keskustellaan ensin muutama sana häiritsevistä tekiöistä pois alta.
http://www.youtube.com/watch?v=2odICbdZZNc
Mutta että sielunkummpani? sä itse paljastit oman häpeäsi ajat sitten. Yrittämällä kaikkea säälittävää!
Ja sitten on sekin riski että baarissa joku ihastuisi minuun. Mielestäni se olisi aika kurjaa sille kun minulla on tunteita toista kohtaan. Kuinka kauan toisen ajatuksia pitäisi odottaa?