Huhhuh..Nightwishin tie sieltä Kiteen koulun perukoilta Wackenin päälavalle armon vuonna 2013. Olisikohan herra Tuomas Holopainen koskaan voinut kuvitella mitä kaikkea hänen elämäänsä tulee kätkeytymään perustamansa bändin muodossa silloin nuorena ujona miehenä?? Bändin jonka ei pitänyt koskaan keikkailla tms. Nuorten ujojen miesten ja naisen, joka nousi myös maailmanmaineeseen sieltä Kiteen koulun esiintymislavalta.
Tarina on vertaansa vailla, mutta myös aika tavallinen tarina...oli ainakin ennen. Autotallien perukoilta on moni bändi ponnistanut.
Nykyisin on valjastettu musiikkikoneistot luomaan näitä tarinoita. Luodaan ostettuja, maksettuja bändejä joille tie on siloiteltu jo valmiiksi, kunhan hyppää lavalle ja nostaa palkkaa. Ilman että käsiä on tarvinnut paljon liata bändin rakennustalkoissa. Kumpi parempi? Itse luotan siihen aitoon tarinaan. Ihmiset haluavat lukea tarinoita joissa on 'verta, hikeä ja kyyneleitä'.
Edelleen suomalaisena, myönnän rehellisesti, että Tarja Turunen oli 'rouva Nightwish'. Armoton keulakuva ja ääni, se on tunnistettavissa. Missä tahansa kuulee laulun, niin Tarjan äänen tunnistaa. Se on ominaisuus joka kantaa pitkälle. Samoin on Ville Valon laita. Jokainen tunnistaa Ville Valon. Oma ääni, soundi on se millä noustaan suuriin korkeuksiin.
Vain Tuomas ymmärsi musiikkinsa syvyyden, mutta sen ymmärsi myös Tarja Turunen. Kaksi briljanttia, lahjakasta ihmistä tukivat toinen toisiaan. En halua aliarvostaa muuta bändiä, mutta nämä kaksi kulkivat jotain musiikillista jokea pitkin samassa veneessä. Sanomatta sanaakaan kumpikin ymmärsi tunteen, ja kuinka se pitää välittää muille kuultavaksi.
Mutta virta vie ja virta tuo. Jokainen tietää tarinan lopun.
Anette Olzon reppana hyppäsi sellaisiin saapaisiin, että useampaa hirvitti. Nostan Anetelle hattua rohkeudesta ja sisukkuudesta. Kaunisääninen Anette, joka ei missään vaiheessa tuntunut pääsevän virran vietäväksi. Missään vaiheessa ei tullut 'ahaa-elämystä' että tämä on sitä mitä pitääkin. Tai sanotaan että Anetelle sävelletty Storytime on Aneten parasta antia. Edes Floor ei pysty esittämään sitä niin hyvin kuin Anette.
Luulen että Aneten valttina oli jalat maassa-asenne ja järkevyys. Hän ei lähtenyt tuulen vietäväksi ja piti oman tyylinsä loppuun saakka. Se oli hänen nousunsa ja tuhonsa. Henkisesti vahva Anette alkoi murtua lopulta yleisen paineen alla. Jatkuvaa ilotulitusta siitä miltä hän näytti, mitä oli päällä, miten lauloi, paljonko painoi...ulkomusiikilliset asiat tai niiden puiminen uhmasi musiikin tenhoa ja kantoivat sen ylitse. Toisaalta hyvä niin. Anette ei miltään osin koskaan kuulunut Nightwishiin. Häneltä puuttui synnynnäinen asenne metallimusiikkiin, esiintymiseen jne. Yrityksestä ei voi syyttää, mutta Anette ei koskaan 'kotiutunut' metallimaailmaan. Puuttuiko häneltä se synnynnäinen 'synkkyys ja melankolia' mitä me kannamme jo verenperintönä. Tilannetajun puute, se oli ehkä suurin ongelma. Anette jatkaa onnellisena perhe-elämää...niin onneksi hänellä on perhe ja musiikallisuutensa. Niillä hän pärjää elämässään eteenpäin. Anetelle kiitos ja kumarrus, mutta häntä emme kaipaa...emmekä kohta enää muistakaan.
Tarina on vertaansa vailla, mutta myös aika tavallinen tarina...oli ainakin ennen. Autotallien perukoilta on moni bändi ponnistanut.
Nykyisin on valjastettu musiikkikoneistot luomaan näitä tarinoita. Luodaan ostettuja, maksettuja bändejä joille tie on siloiteltu jo valmiiksi, kunhan hyppää lavalle ja nostaa palkkaa. Ilman että käsiä on tarvinnut paljon liata bändin rakennustalkoissa. Kumpi parempi? Itse luotan siihen aitoon tarinaan. Ihmiset haluavat lukea tarinoita joissa on 'verta, hikeä ja kyyneleitä'.
Edelleen suomalaisena, myönnän rehellisesti, että Tarja Turunen oli 'rouva Nightwish'. Armoton keulakuva ja ääni, se on tunnistettavissa. Missä tahansa kuulee laulun, niin Tarjan äänen tunnistaa. Se on ominaisuus joka kantaa pitkälle. Samoin on Ville Valon laita. Jokainen tunnistaa Ville Valon. Oma ääni, soundi on se millä noustaan suuriin korkeuksiin.
Vain Tuomas ymmärsi musiikkinsa syvyyden, mutta sen ymmärsi myös Tarja Turunen. Kaksi briljanttia, lahjakasta ihmistä tukivat toinen toisiaan. En halua aliarvostaa muuta bändiä, mutta nämä kaksi kulkivat jotain musiikillista jokea pitkin samassa veneessä. Sanomatta sanaakaan kumpikin ymmärsi tunteen, ja kuinka se pitää välittää muille kuultavaksi.
Mutta virta vie ja virta tuo. Jokainen tietää tarinan lopun.
Anette Olzon reppana hyppäsi sellaisiin saapaisiin, että useampaa hirvitti. Nostan Anetelle hattua rohkeudesta ja sisukkuudesta. Kaunisääninen Anette, joka ei missään vaiheessa tuntunut pääsevän virran vietäväksi. Missään vaiheessa ei tullut 'ahaa-elämystä' että tämä on sitä mitä pitääkin. Tai sanotaan että Anetelle sävelletty Storytime on Aneten parasta antia. Edes Floor ei pysty esittämään sitä niin hyvin kuin Anette.
Luulen että Aneten valttina oli jalat maassa-asenne ja järkevyys. Hän ei lähtenyt tuulen vietäväksi ja piti oman tyylinsä loppuun saakka. Se oli hänen nousunsa ja tuhonsa. Henkisesti vahva Anette alkoi murtua lopulta yleisen paineen alla. Jatkuvaa ilotulitusta siitä miltä hän näytti, mitä oli päällä, miten lauloi, paljonko painoi...ulkomusiikilliset asiat tai niiden puiminen uhmasi musiikin tenhoa ja kantoivat sen ylitse. Toisaalta hyvä niin. Anette ei miltään osin koskaan kuulunut Nightwishiin. Häneltä puuttui synnynnäinen asenne metallimusiikkiin, esiintymiseen jne. Yrityksestä ei voi syyttää, mutta Anette ei koskaan 'kotiutunut' metallimaailmaan. Puuttuiko häneltä se synnynnäinen 'synkkyys ja melankolia' mitä me kannamme jo verenperintönä. Tilannetajun puute, se oli ehkä suurin ongelma. Anette jatkaa onnellisena perhe-elämää...niin onneksi hänellä on perhe ja musiikallisuutensa. Niillä hän pärjää elämässään eteenpäin. Anetelle kiitos ja kumarrus, mutta häntä emme kaipaa...emmekä kohta enää muistakaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Floor Jansen, on sitten aika mamma, täytyy sanoa. Rautarouva. Joka 'muutaman minuutin' varoajalla hyppäsi pieniinsuuriin saappaisiin ja jo alusta asti tuntui että hänen on täytynyt ennenkin esiintyä Nightwishin kanssa tai sitten kotona on todella soinut Nightwish-levyt puhki. Tarjan hyvä ystävätär...toivottavasti vieläkin! Kumpikohan ihaili kumpaa? Ehkä se oli molemminpuolista. Tarjan Nightwishin jälkeinen musiikki on ollut hieman taiteellisempaa ja erikoisempaa ja vaikeammin omaksuttavaa kuin NW. Samoin on Floorin Revampin kanssa. Se ei ehkä avaudu ensimmäisellä kuuntelulla.
Floor Jansen, metalliamatsooni joka on aina kärsinyt muiden varjosta. Koskaan hän ei ole päässyt siihen tähteyteen jonka olisi ehkä ansainnut. Tilanne on vähän päinvastainen. Floor nousi varjoista valoihin ja Tarja taas on 'taantunut' sinne entisen Floorin tasolle. Kumpikin upeita naisia. Erilaisia, mutta jotenkin niin samanhenkisiä. Tosin Floor on rajumpi. Hän on aito metallinainen henkeen ja vereen. Pukeutuminen, esiintyminen, kaikki on hänelle luontaista metallin hengessä.
Floor on aina ollut hyvä 'jätkä', mitä Tarja ei ollut ehkä koskaan...korkeintaan alkuaikoina. Kummallakin on varmasti diivamaisuutta, mutta Tarja on the Queen, Floor tekee itsestään numeron maltillisemmin.
Floor ei ihan yllä Tarjan äänialaan ja siihen tunnelmaan mikä on alkuaikojen Nightwish-biiseissä. Se johtuu veneestä ja virrasta. Siihen kuuluivat vain Tuomas ja Tarja. Mutta Floor yrittää, ei liikaa, mutta hän ymmärtää musiikin hengen, hänellä on ääntä, ulkonäköä, itsevarmuutta ja esiintymistaitoa. Hän yltää ulkomusiikillisiin asioihin, tuntee musiikkimaailman lainalaisuudet, on se hyvä jätkä, yksi porukassa eikä nipota niistä, mistä Tarja käänsi bändille selkänsä. Iltaiset ja yölliset 'happohyökkäykset', niitä Tarja ei voinut sietää. Floorin pinna venyy varmasti pidemmälle.
Floorin myötä Nightwish on saanut uskottavuutensa takaisin ja näkisin hänen jatkonsa hyvin luonnollisena jatkumona. Se ei edelleenkään ole esteensä sille että vielä joskus vuosien päästä samalla lavalla olisi vielä Tarja ja Nightwish. Edes yhden keikan verran. Mutta sydämestäni toivon Flying Dutchwomanille mitä parhainta jatkoa Nightwishissä!! Hän on sytyttänyt kynttilään valon. Se liekki palakoon kirkkaana ja valoisana!
Hyvin kirjoitettu - kiitos!
En toivo koskaan näkeväni Tarjaa enää samalla lavalla Nightwishin kanssa, Floorin toivon jatkavan bändin keulilla mielellään aina ja ikuisesti. Ei tartte kun verrata vaikka näitä kahta esitystä niin vaikka molemmat on erittäin kyvykkäitä solisteja niin kyllä Floor vetää homman kotiin 100-0. Laatu ei tietenkään päätä huimaa mutta DVD:tä odotellessa!
http://www.youtube.com/watch?v=5ZwvFOUK9K8
http://www.youtube.com/watch?v=8Pjh0visgJI
Floor on uskottavampi ja herkempi. Tarja jotenkin vain runnoo läpi olipa minkälainen kappale ja teksti hyvänsä kyseessä....
Ei ikinä Tarjaa takaisin, ei sitten ikinä. Oma Nightwish-fanitukseni alkoi tasan siitä päivästä kun Tarja erotettiin ja loppuu tasan siihen päivään jos Tarja nousee lavalle Nightwishin kanssa. Miettikääpä muuten sitä rahan määrää joka pitäisi maksaa Mr. Cabulille jotta tuo keikka olisi mahdollista...ei pelkoa.
Herrajumala mitä skeidaa Tuomaksen ja Tarjan yhteisestä blaa...blaa...blaaaa.
Älä ikinä vertaa Tuomas Holopaista ja Tarja Turusta keskenään. Holopainen on tämän ajan Mozart joka kulkee omassa sarjassaan, Turunen on tankeroenglannilla operoiva b-luokan ulisija, jolle ei ole sijaa oopperamaailmassa joten on katsonut parhaimmaksi pyöriä metallin puolella koska siellä tuntuu löytyvän höynäytettäviä joihin uppoaa hänen tekotaiteellinen *****.
Eiks sulla muuta sanottavaa tosiaan ole. Täytyypä taas todeta loputtoman syvällinen ajattelutapasi. On siis edelleen vain mustaa ja valkoista, sääli. No, elämä kyllä viellä opettaa alan huippuarvostelijaa.
Vai Mozart, just joo. Tuskinpa Tuomas itsekkään hyväksyisi moista kunniaa, vaikkakin on huippu lahjakas.
Ap:lta ehdottoman aito ja rehellinen tarina bändistä. Kunnia niille kelle se kuuluu.
ei sen kummempaa. Joillekkin se on sairaanloisen vaikea myöntää.
Tuomas Holopainen retostelee: "Arvaapa mitä tein Turusen Tarjan kanssa aikoinaan?" Emppu Vuorinen vastaa tähän epäuskoisena: "Nait vissii?!" - metalglory.
Vertailu Tuomaksen ja Tarjan välillä ei tarkoita sellaista vertailua, että kumpi tekee parempia biisejä tms. Ylipäätään se ei ole vertailua. Se on kyky hahmottaa musiikkia ja ymmärtää sen sisältö, sanoma, osata tuottaa se ulos tekijän vaatimalla tai haluamalla tavalla. Tässä Tuomas ja Tarja kulkivat samaa virtaa. Pitää muistaa että Tarja on aina ollut musiikin kanssa tekemisissä, hän osaa soittaa instrumentteja, hän sanoittaa, säveltää myös. Hänellä on siis 'kyky' ymmärtää musiikin ydinolemus. Ja tässä hän loisti ymmärtämällä Tuomaksen tekemien biisien ydin. Tarja osaa tulkita.
Missään nimessä se ei tarkoita kilpajuoksua laulujen tekemisessä, vaan sielukkuuden ymmärtämistä.