äitejä nykypäivänä. Heti on onelmia kun on vauva tulossa ja on yksi lapsi ennestään, mitään ei osata tehdä ilman kotiapua.
Mulla yksi kaveri jolla oli aikanaan sisaruksia 8, isä oli töissä ja äiti kotona. Silloin ei ollut edes tälläistä kodinkone impperiumia talossa kuin mitä on nyt. Mitään ei tarvi tehdä itse, senkun nappulasta pianaa, ja silti ei pysty hoitamaan yhtä lasta!!!!
Tämä esimerkki äiti hoiti itse ne 8 lasta, eikä ollut autoja eikä puhettakaan palkakata lastenhoitoavusta!!!
Siis mikä vaivaa näitä hienohelmoja nykyisin??? Tekokynisiä ja hiustenpidennyksiä osataan tehdä ja istua netissä, mutta arkiaskareet ei hoidu, ei sitten millään.
Mulla yksi kaveri jolla oli aikanaan sisaruksia 8, isä oli töissä ja äiti kotona. Silloin ei ollut edes tälläistä kodinkone impperiumia talossa kuin mitä on nyt. Mitään ei tarvi tehdä itse, senkun nappulasta pianaa, ja silti ei pysty hoitamaan yhtä lasta!!!!
Tämä esimerkki äiti hoiti itse ne 8 lasta, eikä ollut autoja eikä puhettakaan palkakata lastenhoitoavusta!!!
Siis mikä vaivaa näitä hienohelmoja nykyisin??? Tekokynisiä ja hiustenpidennyksiä osataan tehdä ja istua netissä, mutta arkiaskareet ei hoidu, ei sitten millään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Puhut vähän mutta asiaa!
No sepäs siinä just onkin, koneistettu huusholli. On annettu ihmiselle vapaus ja helppous tekemisisistä, koneet hoitaa, ihminen vaan käynnistää. Silti valitetaan kun aika ei riitä.
Työtön äiti saattaa viedä lapsenkin päiväkotiin, jotta jää aikaa painella koneiden nappeja, ja voi voi kun on tehty taas paljon kotitöitä....
On syntytnyt saamaton vanhemmuus, joka ei osaa enää m itään, ei jaksa mitään, ei halua tehdä mitään, ei tarvi enää edes konkreettisesti tavata ketään, kun kirjottaa facebookkiin, että nyt minä olen kylvyssä, nyt minä lakkaan kynsiä... olen pitseriassa......
Vaikka huusholli onkin "koneistettu", en minä silti vähättele kotiäidin arkea nykypäivänäkään, kuten sinä teet. En tiedä, mistä ärtymyksesi kumpuaa, mutta sinulla kai on siihen omat syysi. Enkä ole koskaan ymmärtänyt sellaista ajattelutapaa, että "ennen oli vaikeampaa, turha marista ja valittaa". Kyllä tämä maailma muuttuu jatkuvasti, ja uudet sukupolvet elävät aivan toisenlaista elämää kuin 50-luvulla syntyneet, mutta eihän se ole heidän vikansa.
Kyllä minunkin äiti toisinaan kertoo lapsuudestaan. Kuinka herkkupäivä oli kerran kuukaudessa, tuolloin sai pienen pullon limsaa. Kuinka vesi haettiin kaivosta. Kuinka ei ollut imureita, vaan puulattiat lakaistiin ja luututtiin päivittäin. Kuinka piti huolehtia kymmenestä pienemmästä sisaruksesta, ei ollut huoletonta lapsuutta. Kuinka leipää piti säännöstellä, ettei kuoltaisi nälkään.
Siltikään minun äitini ei tuomitse minua tai minun lapsiani siitä, että teknologia on kehittynyt, että asiat ovat helpompia ja että ei enää eletä sellaisessa köyhyydessä. Ei hän ole marttyyri ja valita, kuinka ennen ei ollut sitä eikä tätä. Jos minä olen väsynyt ja pyydän äitiä avuksi, tai äiti tulee joskus lapsiani katsomaan jotta pääsen hierontaan, ei hän sano, että voi voi, enpäs tule, ei ennenkään sillai tehty vaan kärsittiin.
Vaikka napin painalluksella saa nykypäivänä asioita aikaiseksi, en siltikään kotiäidin arkea vähättele, kuten edellä jo mainitsin. Tiskikoneen nappia voi painaa, mutta se tiskikone pitää myös täyttää ja tyhjentää. Pyykkikoneen nappia voi painaa, mutta sekin kone pitää täyttää, ja ripustaa pyykit kuivumaan, silittää ja viikata ne. Yllättävän paljon aikaa menee tähänkin, jos on 6 hengen perhe, kuten meillä. Imurin saa käyntiin nappia painamalla, mutta kyllä jonkun pitää sillä käydä läpi ne 130 neliötä. Kotitöiden lisäksi pitää tehdä lapsille ruoka, syöttää lapset, korjata jäljet, nukuttaa, pyyhkiä pyllyä, vaihtaa vaippaa, ratkaista riitoja, käyttää lapsia ulkona ja harrastuksissa.
Vaikka meillä onkin "koneistettu huusholli", kyllä minulla on silti aika kortilla. En valita enkä marise asiasta, mutta en ymmärrä puhetta "saamattomasta vanhemmuudesta". Jos joku pyytää apua, miksi hän ei saisi pyytää? Muistan, kun itse aikoinaan odotin toista lastani. Mietin, että miten ihmeessä selviän kahden kanssa, uhmaikäisen 2,5 vuotiaan ja vastasyntyneen rinnalla olevan vauvan kanssa! Mutta hyvin pärjäsin, kunhan rytmi löytyi. Nyt tässä on 4 lasta, ja hyvin pärjään edelleen. Kyllä, käyn facebookissa, kyllä, haen vertaistukea ja vinkkejä netistä, kyllä, minä käyn myös kuntosalilla ja huolehdin itsestäni, kyllä, minä käyn kylvyssäkin, kyllä, lakkaan myös kynsiä...Ajatella, huolehdin myös itsestäni, vaikka olen neljän lapsen äiti! Eihän sitä ennen vanhaan... ;)
Jokainen taaplaa tyylillään. Mutta aika huvittavaa vedota niihin entisaikoihin tässäkin asiassa. Jos internet olisi keksitty 50- tai 60-luvulla, ihan yhtä lailla ne senkin ajan äidit olisivat sitä käyttäneet ja tietoa hakeneet. Eikä ole mitenkään raukkamaista sanoa sitä ääneen, jos omat voimavarat ovat vähissä, tai jos oma pärjääminen arveluttaa. Miksi pitää hampaat irvessä suorittaa ja polttaa itsensä loppuun, vaikka apu olisi lähellä, vain sen vuoksi kun ennen vanhaankin tehtiin niin...
Voi elämän kevät!
Joku lessuämmä siellä vikisee ja valittaa kun kakaralauma sen kun kasvaa.Värkkis on niin venähtäny ja kulahtanu, että se paistaa jo tekstien läpi.
En nyt ole satavarma, kenelle tämän tarkoitit, mutta jos minulle, niin....
Vaikka minulla on 4 lasta, en ole lessuämmä. Käsittääkseni lessuilla lapsiluku harvoin jää neljään, meidän lapsiluku on jo täynnä.
Värkkinikään ei taida olla kovin venähtänyt ja kulahtanut, tosin ei varmastikaan samanlainen kuin ennen lapsia, mutta eipä ole valituksen sanaa mieheltä tullut eikä itsestäkään tunnu, että mitään vikaa missään olisi.
Kuten mainitsin, pidän huolta myös itsestäni. Käyn kuntosalilla, ja olen entinen kilpaurheilija. Kyllä ne lihakset palautuvat kun viitsii jotain asian eteen tehdä. Ei lasten saanti sitä estä, se on järjestelykysymys.
Uskomatonta, että tällaisella sydämen sivistyksellä varustettuja ihmisiä on olemassa?!
Minkälainen kotikasvatus sinulla on ollut, kun voit noin räävittömästi kanssaihmisillesi kirjoitella?
Ja tämä viesti oli tarkoitettu tuolle naapurille, ei nimimerkille ----, joka kirjoittaa täyttä asiaa:)
Isoäitini kertoi noista ajoista. Hänellä oli kymmenen sisarusta ja tiukkaakin tiukempi äiti (josta hän ei pitänyt), joka piti kodin esimerkillisessä kunnossa ja lapset erimerkillisessä kurissa. Kyllä lapset olivat työllistettyjä noina aikoina. Hänen kuului hoitaa pikkusisariaan ja hän kantoi heitä pitkiä matkoja, kun äidin käskyä oli toteltava...ja hän sai pahat selkäkivut jo lapsena ja ne jatkuivat läpi elämän. Lauantaisin lapset herätettiin klo 5-6 siivoamaan ja kuri oli tiukka. Ei isoäitini koskaan muistellut kaiholla noita aikoja eikä ihaillut äitinsä kykyä pitää huolta tuollaisesta lapsikatraasta ja kodista. En koskaan kuullut hänen sanovan hellää sanaa äidistään. Kyllä isoäitini enempi arvosti nykyaikaa. Sitä, että lasten ei tarvitse raataa kotona ja saavat olla lapsia, että äidit ovat "pehmeämpiä" eivätkä lasten orjuuttajia ja kurinpitäjiä.
Ala pesemään pyykit käsin, kuuraa lattiat juuriharjalla kontaten
elä kuten 50-luvulla kun niin sitä ihannoit!
Älä mene äärimmäisyyksiin. Jos totta puhutaan: Hyvä se olisi lastenkin oppia vanhempien tekemisen kautta asioita. Jos vanhemmat ovat kuitenkin kaltaisianbe pilalle passattuja uusavuttomua, niin jälkeläiset on tuplaten pahempia. Sitäkin kuulkaa ikinä tiedä vaikka tulee poikkeustila ja niitä lattioita kuurataan harjalla ja ruoka pitää tehdä ITSE ja nuotiolla. VPK mennä sähköt vaikka koko maapallolta ja Suomessakin talviaikaan uusavuttomat paleltuu hengiltä!
Joidenkin lapsipolojen vanhemmilta pyyhitään nelikymppisenäkin vielä persekkin suunnilleen valmiiksi, niin mistä lapset oppisivat?
Ennen oli lapset myös paljon enemmän ilman äidin huomiota ja aina katraslauman kasvaessa isommat tehneet äidin työt ja hoitaneet vauvaa ja pienimpiään. Nykyään ollaan huomattu, että kukin lapsi tarvitsevat vanhemmaltaan/vanhemmiltaan kahdestaan laatuaikaa ja siinä sitten touhuten kaikkien lapsien kanssa vielä ja arkeakin pyöritellen, kummankin vielä kenties käyden töissä muualla ja tehden pitkää päivää. Äkkiä on kello puolen yön, kun huomaa, että ne vuorokauden aikana kasantuneet tiskit ovat vielä tiskaamatta. Että näin. Kaikilla on nykyään kiire, paitsi heillä, jotka arvostelevat muiden äitiyttä ja yleensäkin muita.
Onko tosiaan äitejä, jotka eivät raskausaikana koskaan miettineet pärjäämistä tai elämää uuden lapsen syntymän jälkeen? Kertokaahan nyt kaikki, pelottiko koskaan raskausaikana tulevaisuus uuden vauvan kanssa? Itselläni on viisi lasta ja kyllä kaikkien raskausaikana tuli mietittyä elämää eteenpäin ja välillä pelottikin, vaikka vauvat ovat olleet toivottuja. Näin jälkeenpäin ei mitään ongelmia ole ollut, kaikki on sujunut ihan hyvin. Ehkäpä juuri siksi, että on ehtinyt tehdä sen ajattelutyön ja valmistautumisen ennen vauvan syntymää.
Kuten joku taisi jo mainitakin, niin kyllähän ne äidit ennenkin pärjäsivät kymmenpäisen lapsikatraansa kanssa, mutta ei silloin elämästä välttämättä niin kauheasti nautittu. Aika moni niistä entisajan lapsista valittaa lapsuuttaan. Ei mielestäni se ole mitenkään tavoiteltava tila.
Mutta onpa niitäkin yli kuuskymppisiä, jotka haikaillen kertovat omasta lapsuudestaan. Oli kavereita ja sai oppia vastuuta jo nuorena.
Vaikka nyt puhutaankin äideistä, joilla on asiat hukassa, niin kyllä kokonaista ikäkautta vaivaa se vastuunottamisen vaikeus. Omilla vanhemmilla on ollut aikaa ja halua passata. Nuoret eivät vain ole oppineet hoitamaan edes niitä omia asioitaan saati sen pienen vauvan tarpeita.
Sitten odotetaan, että yhteiskunta tai omat vanhemmat antaa rahaa ja vapaa-aikaa rajattomasti. Ei ymmärretä, ettei ilmaisia lounaita ole olemassa.
Sama ajattelemattomuus näkyy niin työssä kuin parisuhteessa, mistä se heijastuu lapsenhoitoonkin. Sitten se jälki tällaisen kullamurun jäljiltä on aika surullista katsottavaa.
Jos vielä kumpikin isä ja äiti on tällaisia,mulle-heti-kaikki-nyt-tyyppejä, niin ei todellakaan ole ihme jos lopulta sossu tulee ja vie lapsen. Sitten hoilataan kuinka väärin se on, kun ei saa bilettää ja rahat ei riitä...kaikki vika löytyy yhteiskunnasta, mutta itse ei olla tehty mitään väärää, ja tuskin sitä oikeaakaan.
Minä en vain jaksa ymmärtää, mikä järki tässä nautinnon korostamisessa on jos sen saaminen tapahtuu parisuhteen ja omien lasten kustannuksella. Olisi ehkä mietittävä, mistä on valmis luopumaan lapsensa takia ennenkuin edes häntä alulle laittaa. Ja myös olisi hyvä uhrata hetki mietiskelyyn, miten jaksaa ja pystyy taloudellisesti tilanteen hoitamaan.
Sitä vanhanajan perhesuunnittelua pitäisi ehkä alkaa opettamaan jo yläasteella koulussa.
Eihän ennen vanhaan ollut perhesuunnittelua. Keskeytetty yhdyntä oli ainoa ehkäisy, joka oli kaikille saatavilla kuusikyt luvulle asti. Rikkaat synnyttivät vähemmän, koska järjestetyt liitot eivät välttämättä olleet järin onnellisia.