Olen tapaillut nyt jo jonkin aikaa aivan ihanan miehen kanssa. Olen korviani myöten rakastunut (ja hän myös?) ja yhteenmuutostakin on jo ollut puhetta. Mutta... minut raiskattiin 3 vuotta sitten. Tekijä oli tuntemani mies. Selvin päin, päiväsaikaan. Olin tapahtuneen jälkeen aivan rikki pitkän aikaa, mutta nyt koen olevani täysin "parantunut" ja päässeeni asian yli. En enää käy terapiassa. Pitäisikö minun kertoa tapahtuneesta poikaystävälleni? Haluaisitteko te tietää samanlaisessa tilanteessa? Toisaalta tuntuu, että hänellä on oikeus tietää ja olisi epäreilua ja salailua muuttaa yhteen ja muuta kertomatta. Mutta mitä jos hän ei enää kertomisen jälkeen haluakaan minua? Jos hän kokeekin minut vastenmielisenä? Paras ystäväni neuvoi olemaan kertomatta, hän uskoo kertomisen muuttavan, pilaavan suhteemme. Mutta onko minulla oikeus jättää kertomatta? Koen kyllä vahvasti, että hänellä olisi oikeus tietää. Pelkään, että isäni tulee hänelle asiasta puhumaan, mikäli suhteemme vielä vakavoituu. Isäni ei ole vieläkään päässyt asiasta kunnolla yli, olen pyytänyt häntä olemaan puhumatta asiasta kenellekään, mutta luulen ettei hän pystyisi olemaan mainitsematta siitä jotain jossain vaiheessa. Lisäksi minulle jäi tapahtuneesta kaksi hyvin näkyvää arpea, joista poikaystäväni on jo kysellyt, mutta en ole kertonut mistä ne ovat tulleet. Koen edelleen arpien kirkuvan raiskausta, vaikka eihän sitä voi niistä tietenkään nähdä.
Mitä minun teidän miesten mielestä pitäisi tehdä? En kaipaa hänestä terapeuttia enkä aio häntä asialla enempää kiusata. Vain kertoa mitä on tapahtunut. Seksin suhteen ei ole juurikaan ongelmia, koen ainoastaan suunnattoman kaipuuni saada suojelua ja turvallisuutta poikaystävältäni ehkä johtuvan tapahtuneesta. Ei kai se kauhean rasittavaa ole? Muuten olen ihan normaali jo. Neuvoja?
Mitä minun teidän miesten mielestä pitäisi tehdä? En kaipaa hänestä terapeuttia enkä aio häntä asialla enempää kiusata. Vain kertoa mitä on tapahtunut. Seksin suhteen ei ole juurikaan ongelmia, koen ainoastaan suunnattoman kaipuuni saada suojelua ja turvallisuutta poikaystävältäni ehkä johtuvan tapahtuneesta. Ei kai se kauhean rasittavaa ole? Muuten olen ihan normaali jo. Neuvoja?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen itse vähän samassa tilanteessa, olen miettinyt kuinka kertoisin asian miehelle jota tapailen. Haluaisin kertoa asian siten, ettei se muuttaisi hänen suhtautumistaan minuun ainakaan huonompaan suuntaan. Ehkä toivoisin enemmän, että hän olisi huomaavaisempi ja ymmärtäisi että minun täytyy voida luottaa häneen kunnolla tai muuten saatan olla välillä aika ahdistunut. Jos asia vaivaa sinua, niin jos otatte vaikka puheeksi ne arvet, voit kertoa hänelle esimerkiksi että sinulle on tehty pahaa joskus. Hän todennäköisesti ymmärtää mitä tarkoitat.
Olin kesällä samantyyppisessä tilanteessa. Mut yritettiin raiskata 4 vuotta sitten. Viimein uskalsin puhua asiasta poikaystävälleni ja hän suhtautui paremmin kuin luulin, lohdutti ja piti sylissä. Ja kyllä mies haluaa mua edelleen.
Sä itse päätät mitä haluat kertoa. Mut jos mies oikeasti välittää susta niin se ymmärtää ja tukee eikä pidä sua vastenmielisenä.
En voi suositella. Vaikka monet osaavat suhtautua hyvin, on silti todellinen vaara, että mies jättää. Syytä on vaikea selittää, ja siitä keskustelu johtaisi typerään järkeilyyn, jolla ei kuitenkaan miesten psyykettä ja taipumuksia voi muuttaa.
"Pitäisikö minun kertoa tapahtuneesta poikaystävälleni? Haluaisitteko te tietää samanlaisessa tilanteessa?"
Ei kannata kaikkea kertoa jotkut asiat voivat ihan hyvin olla omia salaisuuksia. Mitä harvempi tietää sen parempi ihmiset siis jotkut voivat olla aika raadollisia juoruajia selän takana jos saavat tietää liikaa asioista.
Itse en ole kertonut nykyiselle tyttöystävälleni huume menneisyydestäni ja itsemurhayrityksistäni mitään kun se ei ole häirinnyt vuosiin nykyistä elämääni. Minulle on jäänyt itsemurhayrityksistäni arpia, mutta olen kuitannut ne kaikille vain pyöräilyonnettomuuden aiheuttamina arpina, koska harrastan paljon pyöräilemistä kesäisin kukaan ei ole sen kummemmin epäillyt mitään.
Tyttöystäväni pitää minua vahvana miehenä, joka on aikaansaava ja tekee paljon juttuja niin turhaan lähden tätä puolta vatvomaan.
Muutaman kerran olen meinannut jäädä kiinni taustastani kun olen katsonut tyttöystävän kanssa vaikka poliiseja telkkarista ja intoutunut kommentoimaan vähän liikaakin rikosjuttuja ja tyttöystäväni on ihmetellyt miten tiedän rikosmaailmasta niin paljon. Siis sellaisia asioita mitä ei mistään lehtien palstoilta voi oppia.
Muutenkin puoliso ei ole kenenkään terapeutti olen viimeinkin vuosien jälkeen saanut pään siihen kuntoon, että nämä menneisyyden asiat eivät vaivaa minua juuri ollenkaan niin mitäpä niitä vatvomaan.
Tämä on minun neuvoni itse päätät tietenkin mitä teet. Itse en ole kertonut menneisyyteni haamuja kenellekään. Ne ovat minun oma pikku salaisuuteni, josta ammennan elämänkokemusta salaa, jotta voin tehdä asioita paremmin kuin mitä muuten osaisin.
Raiskattiinko sut poeka? Siksikö yritit itsarii?
Eno otti minut liiterissä. Kännipäissään rassasi.
Et ole mies koska sua naitiin..
on muuten fakta
Kyllä sinulle on oikeus olla kertomatta, mutta myöskin oikeus kertoa. Itse olen kantanut yhtä salaisuutta monia vuosia isältäni hänen menneisyytensä vuoksi. Aluksi salaisuuden pitäminen tuntui sietämättömältä, mutta nykyään hyvin helpolta, eikä minulta ole kertaakaan meinannut pettää pokeri.
Raiskaus on rikos, mutta jos olet mielestäsi päässyt jo sen yli, olet varma siitä, ettei poikaystäväsi voisi milloinkaan aiheuttaa sinulle takaumamuistoa ja, jos arki sujuu, niin miksi kertoa? Turvallisuuden ja suojelun kaipuuseen pitäisi mielestäni keksi jokin muu kanava kuin se, että kertoisit raiskauksesta. Ehkä kannattaisi parantaa välejä isän kanssa, jolloin saisit sitä tunnetta, että olisit turvassa? Koska poikaystäväsi ei voi olla sinun, sanoisinko omaishoitajasi.
Kaikkea hyvää ja voimia pohdintoihin!
Itse olen mies ja jos kuulisin jotain tuollaista naiselta jota rakastan, ainakin henkilökohtaisesti luulisin asian vahvistavan suhdetta ja halua suojella naistani vielä enemmän kaikelta pahalta.
Ainoa aspekti joka voisi olla negatiivinen omalla kohdallani olisi halu kostaa tälle tekijälle raiskaus. (Olen luonteeltani kostonhimoinen.)
Vaikea sanoa... Jos mies hylkää sinut tiedosta karmean kokemuksen takia, johon et itse ole voinut vaikuttaa niin ehkä mies ei ole oikea sinulle. Rehellisyys on paristuhteessa yksi niitä arvoja, jota arvostan eniten.
Tsemppiä sinne!
Noin sita pitaa! Sinut valittaisiin vuoden mieheksi!!! :)
OP:lle, tee niin kuin sinusta tuntuu. En tieda kuinka vanha olet, mutta yleensa kypsemmat miehet osaavat suhtautua naihin asioihin paremmin kuin nuoret pojat. Jos han rakastaa sinua, han kuuntelee sinua eika tuomitse. Raiskaus ei ole koskaan uhrin vika, muistakaa kaikki se. Voimia.
Itse olen kahdelle miehelle kertonut, ja kumpikin hävisi samantein. Enää en kerro. Kummankin olin tuntenut jo pidemmän aikaa, ja raiskauksesta on jo vuosia. Toinen totesi "ai jaa" ja sen jälkeen ei enää vastaillut viesteihin jne. Toinen totesi "kaikesta voi päästä yli", juu tiedän, ja olen päässyt yli tuosta jo ajat sitten. Mutta eipä hänestäkään sen jälkeen kuulunut, eikä hän halunnut tavata enää.
Paras ystäväsi on idiootti, eivätkä tämän ketjun hyvää tarkoittavat neuvojat ole juuri parempia.
Miehesi suhtautuminen sinuun ei varmasti muutu negatiiviseksi. Jos muuttuu, onko mies sitten rakkautesi arvoinen? Miksi haluaisit olla ihmisen kanssa, joka alkaisi pitää sinua vastenmielisenä sen vuoksi, että sinulle on tehty väkivaltaa? Mitä arvokasta sellaisessa ihmisessä on?
Olen mies ja haluaisin aivan ehdottomasti tietää, jos naiseni on raiskattu. Onneksi nykyinen naiseni, joka valitettavasti on hänkin joutunut raiskatuksi vuosia sitten, on kertonut minulle tapahtuneesta. Se lähentää meitä, tuntuu että tunnen hänet paremmin, kun tiedän myös kamalista kokemuksista, joita hän on käynyt läpi. En ymmärrä ajatusta, että asuu ja elää ihmisen kanssa, jolta salaa menneisyyttään ja suuria tapahtumia. Minä rakastin ja kunnioitin naistani vain enemmän, kun sain tietää, miten vahva hänen täytyy olla käytyään jotain niin hirveää läpi ja selvittyään siitä.
Ajattelen asian niin, että jos naiseni olisi jättänyt minut kerrottuani, kuinka miesjoukko hyökkäsi kimppuuni ja hakkasi minut sairaalakuntoon vuosia sitten, hän olisi ollut paskiainen naiseksi ja ihmiseksi. Sama pätee toiseen suuntaan.
Vaikka surkeita kumppaniehdokkaita riittäisi joka sormelle, niin ei kannata valkata ja yrittää kynsin hampain pitää kiinni. Sehän on suorastaan luonnonvastaista. Naikoot heikkopeikot keskenään. Testata voi tuoreita tuttavuuksia kommentoimalla vaikka jotain kuultua juttua, ei kannatakaan luottaa helposti uskoen, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja omaavat luontaista viisautta. :P