Abortin vaikutus parisuhteeseen

Minulle abortti oli henkisesti aika raskas, oikeastaan vasta toimenpiteen jälkeen ikään kuin "heräsin" ja tajusin mitä oli tapahtunut. Poikaystävä oli armeijassa (olimme molemmat 20 v.) ja hänen mielestään abortti oli oikea vaihtoehto, koska meillä niin paljon asioita kokematta edes yhdessäolosta, hänellä armeija kesken ja minulla opiskelut vielä vaiheessa. Minusta tuntui, että abortti oli ainoa vaihtoehto ja siksi pää kylmänä ja tunteet pois suljettuna menin kuin unessa toimenpiteeseen.

Toimenpiteen jälkeen kokemus tuntui kamalalta ja itkin monta yötä hysteerisesti, itken vieläkin silloin tällöin. "Menetys" tuntui raskaalta eikä poikaystäväni ymmärtänyt minua täysin. Aluksi öisin halusin, että mies on lähellä lohtuna mutta myöhemmin ajatus läheisyydestä ei tuntunut mukavalta ja ajatus seksistä jopa inhottavalta. Sen voin sanoa ettei pariduhde koskaan ole palautunut entiselleen eikä tule koskaan palautumaan sillä minä olen muuttunut enkä koskaan tule olemaan sama ihminen kuin ennen aborttia.

taas sattui vahinko juuri kun aloimme olemaan yhdessä.
Nyt olemme naimisissa ja yhteiseloa on kulunut yli 10v.
Kertaakaan en ole aborttia katunut ja lapsia emme halua.
Parisuhde on vuosien saatossa parantunut ja seksi vain paranee.

Olin yh,ja tulin ns.vahingossa raskaaksi ollessani 42v.Pitkään mietin että teenkö abortin vaiko pidänkö lapsen,koska emme miehen kanssa olleet edes aikoneen yhteen muuttaa,koska olimme olleet yhdessä vain 2kk.
Miehellä kaksi lasta edellisestä liitosta ja minulla 3lasta.
Olin yh,ja yksi lasta lisää perheeseen olin vaikean ratkaisun edessä.
No päätin pitää lapsen vaikka tiesin olevani 4 lapsen yh äiti,ja ikää 42v.
Lapsen isä ei ole halunnut lasta edes nähdä koska halusi että lapsi ei edes synny.
Mutta olen onnellinen että otin lapsen vastaan,olisin katunut asiaa monet kerrat jälkeenpäinkin.
Minulla on siis neljä lasta nykyään,vanhin on lähtenyt jo maailmalle,ja kotona on kolme lasta,ja teen kaikenlisäksi vielä 3-vuorotyötä.
Mutta tätä ihana pellavapäätä en antaisi mistään nimestä pois,on se niin ihana napero.
En siis suosittele aborttia,koska teitä on kaksi lapsesta huolehtimassa,minä huolehdin aikoinaan neljästä,joista vanhin muutti pois kotona vuosi sitten.
Vaimosi miettii kovasti tätä ratkaisua,ja uskon että hän odottaa sinun sanovan että pidetään pienokainen ja annetaan vauvan syntyä.
Jos mietitte tuleeko vauvasta terve vaiko vammainen,niin vaimosi pääsee kaikkiin mahdollisiin kokeisiin mihin haluaa että saatte tietää jo varhaisessa vaiheessa onko vauva terve,ja vielä sen jälkeen on aikaa tehdä abortti jos vauva onkin sairas.
Minä en halunnut mennä istukkatutkimukseen,mutta niskapoimu ultra tehtiin jossa näkee onko lapsi esim.mongoloidi.
Mitä se haittaa jos teillä on lapsia jo vanhempia,uskon että lapset ottavat ilomielin vauvan siskokseen tai veljekseen.
Ainakin minun lapseni ovat olleet onnellisia tästä pikkuveljestä,samoin ex-mieheni ja hän uuden vaimonsa tyttövauvasta,koska ovat saaneet yhden siskon vielä.
Lapseni iät ovat 2v.6v.10v.19v.
Kyllä te jaksatte yhden lapsen kasvattaa ihan varmasti vielä.
Ja ei vaimosi ole liian vanha vauvoja tekemään,viimeksi minulla oli huonekaverina äiti joka oli 45v.ja sai ihan terveen pojan.
Onnea teille vauvan johdosta,ottakaa vauva vastaan ja iloitkaan siitä että näette sen kasvavan ja kehittyvän,ja kuinka lapsesta kasvaa aikuinen,niin mietitte monet kerrat miten saatoitte edes ajatella että ette ota tätä vauvaa omaksenne.