Oon lukenu et dalmis sopii ekaks koiraks... ja liikunnan puoleen ei olis ongelmia koska käyn ittestään jo päivisin n.15 kilsan lenkkejä ja meijän toisella koiralla harrastan agilityä ja tokoa:D niin dalmis sais ainakin liikuntaa.. ja asun maalla joten se vois olla vapaana niin paljon ku haluaa.. ja sit me käyään myös lapissa vaelluksilla ja uskokaa tai älkää meotetaan aina koira mukaan... joten sopisko dalmis mulle?
dalmis eka koira?
?:)
2207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liikunnan määrän puolesta varmastikin kyllä, mutta oletko miettinyt dalmatialaisen muita ominaisuuksia? Dalmis on hieman hankalammin motivoitava työhön, se ei aina tee automaattisesti mitä siltä vaaditaan, joten ainakin harrastuksissa on aste enemmän haastetta. Rodulla on myös vahtiviettiä jonkin verran. Turkki on helppohoitoinen, mutta irtoava karva tarttuu ärsyttävän hyvin kiinni joka paikkaan, sillä se on niin jäykkää ja tikkumaista. Tunnen myös joitakin "näyttelylinjaisia" dalmiksia, jotka eivät jaksaisi ikinä liikkua noin paljon, mutta nämä ovat varmasti kuitenkin poikkeuksia rodussaan..
Uskollisen ystävän dalmatialaisesta kyllä saisi.
Minulla itselläni on dalmatialainen joka on ensimmäinen oma koira. Liikuntaa rotu kyllä tarvisee niinkuin jokainen koira, pelkkä lenkkeily ei aina välttämättä riitä. Itselläni on 1,5 vuotias narttu, liikunnan lisäksi tarvii kaikkea aktivointia, muuten tuhoilee paikkoja. Miellyttämis halua rodulla ei ole, mutta ovat persoja ruualle. Dalmikset ovat erittäit fiksuja koiria jotka eivät takuulla mene samaan halpaan kahdesti. Kannattaa iettoi jotain harrastusta rodun kanssa, mikä ei varmasti ole sinulle ongelma kun toisinkn kanssa harrastat.
Dalmikset eivät kestä suomen talvea, ne pitää pukea talvisin asianmukaisilla varusteilla ja niihin menee rahaa ja aikaa. Vilkkaan luonteensa vuoksi ovan tapaturmaalttiita. Rotu on pitkäikäinen.
Kannattaa perehtyä rotuun ennen kun hankkii. Rotu on jalostettu aikoinaan vaunukloiraksi ja se on kestävä juoksia. Sitä on aikoinaan käytetty myös metsästykseen mutta nykyään rodulla ei ole metsästysviettiä vaan se on puhtaasti seurakoira. Vahtiviettiäkin joiltain yksilöitä saataa lyötyä, oma ainakin haukuu vieraat mutta hetken päästää on jo innoissaan tutustumassa. Rotu vaatii paljon aikaa, onko itsellä aikaa ja halua tehdä joka ikinen päivä koiran kanssa jotain?
Menipäs saarnaamiseksi. Jokatapauksessa dalmiksesta saa mitä mahtavimman kaverin niin arkeen kuin harrastuksiinkin. Ehdottaisin että ottaisin rodun kasvattajiin yhteyttä ja keskustelit heidän kanssaan koiran hankinnasta. :)