Omille 17-vuotiaana..?

Moro. Olen kuukauden päästä 17 täyttänyt kundi Helsingistä ja leikittelen ajatuksella omaan kämppään muuttamisesta ja kiinnostaisi saada asian suhteen valaistuneemmilta vähän selvennystä asiaa koskeviin faktoihin.

Taustaksi kerrottakoon, että vanhempani erosivat kun olin seitsemännellä luokalla ja heidän välinen kommunikaatio ja yhteistyö on heikentynyt vuosien varrella sen verran ettei itseäni kiinnosta enää olla heidän riidanaiheena ja olen tullut siihen lopputulokseen, että itselleni olisi parempi lähteä etsimään kotia jostain muualta. Asun tällä hetkellä äitini luona sillä isäni ja tämän naisystävän kämpässä ei ole minulle tilaa. Ainakin aikanaan heillä oli yhteishuoltajuussopimus mutta tämänhetkisestä tilanteesta en ole niinkään varma.

Kuten sanoin, täytän syyskuun alussa seitsemäntoista ja lapsilisän tulo loppuu luonnollisesti siihen, mutta opintotuen ja asumislisän suhteen lienee asia toinen. Käsittääkseni äitini vuositulot ovat alle 41 tuhatta euroa vuodessa ja täten oikeuttaisivat minut 100% tukiin, mutta isäni vuosituloista minulla ei ole tietoa. Veikkaisin että hänen tulojen suhteen minulla olisi vielä oikeus tukiin mutta ei läheskään sataprosenttisiin sellaisiin. Kysymykseni onkin; jos isäni vuositulot oikeuttaisivat minut esim. viiteenkymmeneen prosenttiin opintotuesta ja äitini sataan prosenttiin, kuinka suurta tukea Kela antaisi minulle? Jos vanhemmillani ei ole enään yhteishuoltajuutta, vaikuttavatko isäni vuositulot silti tukien määrään? Entä tulisiko isäni maksama elatustuki minulle vai äidilleni?

Tietysti vielä tätä kaikkea tärkeämpää olisi tietää, onko Helsingissä oikeasti mahdollista tulla noilla summilla toimeen. Itse en ole lukiossa lomailemassa ja mieluummin panostaisin täysipäiväisesti opintoihin mutta olen kyllä tarpeen vaatiessa valmis menemään töihin, vaikkei aikaisempaa työkokemusta itseltäni löydykään. Onko tarpeeksi halvan vuokra-asunnon löytäminen siis todella mahdollista vai onko ainoa toivoni esim. HOASissa (joka varmaan taustani huomioon ottaen sijoittaisi minut listojensa pohjille - en ole ulkopaikkakuntalainen tai muuttamassa solukämppään etc)? Lisättäköön tähän että elintason muutoksesta ei tarvitse moralisoida, itse pystyn erinomaisesti elämään esim. ilman televisiota ja esim. oma alkoholinkäyttöni on sen verran epäsäännöllistä ettei sitäkään voi kuluksi laskea, en tupakoi tms. Uskon pärjääväni netillä, ruoalla, sähköllä ja vedellä pitkälle ja vähemmän materialistinen elintapa olisi oikeastaan ihan tervetullut muutos.

Tietty jos joku haluaa saarnata ja kehottaa miettimään vielä, en voi häntä siitä estää mutta vakuutan että ajatus on kypsynyt pääni sisällä jo melko pitkään. Useat ystäväni ovat muuttaneet juuri hoasin kautta 16- ja 17-vuotiaina omilleen ja kertoneet välejen kotiväkeen parantuneen sen jälkeen. Kaiken tämän lisäksi minusta tuntuu että oma kotikasvatukseni ei salli minun aikuistua vielä 18-vuotiaanakaan ellen tee itse aloitetta ja olen täysin valmis sen tekemään.