Olen 18v poika, joka on kärsinyt masennuksesta jo pidemmän aikaa. Koulu aikana se laitettiin kokonaan koulukiusaamisen piikkiin... Tottahan se on... Minua ei hyväksy edes oma perheeni... saati minä itse.. ja tuolla "koulu aikana" tarkoitan peruskoulua, käyn nykyään lukiota. Itsaria olen kahdesti yrittänyt... ensimmäisellä kerralla veitsen pysäytti kaulalle se että ajattelin että jopa kuolleena minusta olisi vain rasitetta.. Toisella kerralla kävelin rekan alle mutta selvisin (onneksi tai epäonneksi) kuskin nopeiden refleksien ansiosta.. Kavereita ei juuri oli.. mutta onneksi on edes kaksi.. toinen on poika ja toinen tyttö. Olen ihastunut tähän ikäiseeni tyttöön ja hänen ansiostaan olen edes hieman järjissäni... sanoin että olen ihastunut häneen... ongelma siinä on se että hän nyt sattuu olemaan lesbo, joten sekin aiheuttaa minulle tuskaa... Minulla on sosiaallisten tilanteiden pelko, pelkään ihmisiä, pelkään itseäni... Masennus ilmenee "kohtauksina" tai "jaksoina" millon en jaksa, ei huvia tai ei vain inosta tehdä mitään.. sellaisessa tätäkin kirjotteilen. Olonin on sekava... mitään en ole enkä tule ottamaan..
Niin ironista kuin se onkin se mikä aiheuttaa myös helpottaa. Olen huomannut että ainoastaan koulun takia jaksan nousta ylös sängystä vaikka tiukkaa se tekee.. lukeminen tuo myös paon tästä paskasta. Kun luen jätän tämän maailman ja uppoudun kirjaan... kun suljen kirjan palaan tähän paskaan jota kutsumme elämäksi.. Hieman helpotusta tuovat myös metal musiikin raskaan basso ja kitara riffit ja niihin uppoaminen... se auttaa unohtamaan.. ja tavallaan turruttaa... pako pois tästä..
En tiedä miten pitkään jaksan tätä... en jaksa elää mutta kuollakkaan en halua.. en vain pysty tekemään sitä... mutta.. en tiedä miten pitkään näin on.. Haluan vain helpotuksen.. apua ja seuraa... olen niin yksin vaikka ympärilä olisi monia ihmisiä... Auttakaa...
Niin ironista kuin se onkin se mikä aiheuttaa myös helpottaa. Olen huomannut että ainoastaan koulun takia jaksan nousta ylös sängystä vaikka tiukkaa se tekee.. lukeminen tuo myös paon tästä paskasta. Kun luen jätän tämän maailman ja uppoudun kirjaan... kun suljen kirjan palaan tähän paskaan jota kutsumme elämäksi.. Hieman helpotusta tuovat myös metal musiikin raskaan basso ja kitara riffit ja niihin uppoaminen... se auttaa unohtamaan.. ja tavallaan turruttaa... pako pois tästä..
En tiedä miten pitkään jaksan tätä... en jaksa elää mutta kuollakkaan en halua.. en vain pysty tekemään sitä... mutta.. en tiedä miten pitkään näin on.. Haluan vain helpotuksen.. apua ja seuraa... olen niin yksin vaikka ympärilä olisi monia ihmisiä... Auttakaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole takoitus kuolla: olet sitä jo pari kertaa yrittänyt, mutta eipä ole onnistunut. On hyvä että sinulla on nuo ystävät ja kun on masenutntu niin seurustelu on haastavaa.
Onko sinulle vanhemmat sanoneet suoraan, että et ole heille tärkeä. Onko se sinun käsitys asiasta? Jospa hakeutuisit ihan ammatilaisten juttusille. Kirjoittele toki täälläkin. Jospa voist jutella myös noille ystävillesikin. Vaikka tyttö on lesbo niin naisena ehkä hän on kuitenkin varmaan hyvä tuki ja jospa juttelisit hänen kanssaan että sinulla on vaikeaa.
mutta yksinhän sitä onkin, ennenkuin ihmisuhdetaidotkin on opetellut, kontaktiharjoitustahan monesti kysytään, ennenkuin tosissaan voi sanoa kohtaavansa ihmisen, ja kehittymistähän tämä on koko elämä
Musiikki tosiaan helpottaa. Sitä kannattaa kuunnella. Itse olen nuorempana jopa soittanutkin metalllia, ihan levyillä asti.
Minulle siis helpotusta tuo soittaminen ja säveltäminen, Sekä liikunta. Olen vasta aloittanut terapian saapa nähdä auttaako se. Minä pidän myös lukemisesta.
Minulla masennuskaudet ovat vaihdelleet vuosien myötä. Välillä on ollut hirveää. Varsinkin nuorena. En tuolloin osannut eritellä tunteita eikä masennus vielä ollut tunnettu sairautena. Diagnoosin sain aika vasta.
Kärsin myös ahdistuksesta ja sosiaalisista peloista. Ja jännityksestä. Se onkin suurin syy että minusta ei tullut muusikkoa. En kestä esiintyä. Niinpä sävellykset pölyttyvät "pöytälaatikossa".
Itsemurha on mielestäni turha. Se on varma että me täältä joku päivä kuollaan kuitenkin, jos nyt vielä kuitenkin viitsisi kituuttaa joitakin vuosia, vuosikymmeniä, jos vaikka pärjäisikin tai elämä jopa muuttuisi ihan ok:si.
Niin, sitten myös suosittelisin kuuntelemaan myös muuta musiikkia kuin metallia. Ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Monet metallimuusikotkin ovat soittaneet klassista(esim. Bodom), esim. Bach ja mozart kun niitä kuuntelee kovalla niin ne saattaa toimia terapeuttisesti. Musiikilla on ihmeellinen vaikutus ihmismieleen.
Tuo on tosi hienoa että jaksat käydä koulua! Ei voi kuin ihailla että jaksat tehdä niin vaikeassa elämäntilanteessa.
Tsemppiä nuorukainen!
Minäkin olen masentunut ja yksinäinen. Oon myös 18-vuotias poika ja yritän käydä lukiossa. On muuten totta, että koulu tavallaan helpottaa, vaikka se myös aiheuttaa stressiä ja lisää masennusta. Sen vaan huomaa aina lomalla, ettei saa mitään aikaiseksi, jää vaan sängyn pohjalle makaamaan.
Musiikin kuuntelu ja liikunta helpottaa minulla. Tosin en ole jaksanut enää kuukausiin oikein harrastaa liikuntaa. Nuorempana tykkäsin myös lukea kirjoja ja uppoutua niihin. Masennuksen takia varmaan on mielenkiinto kirjoja kohtaan kadonnut. Tilalle on tullut uhkapelit ja alkoholi, jotka sitten taas lisäävät masennusta.
Mäki tykkään kuunnella metallia, koko kesä on mennyt uutta killswitch engagen levyä kuunnellessa.
Mun masennus alkoi peruskoulun jälkeen. Välillä on ollut parempiakin hetkiä, pahimmillaan ajatukset on itsetuhoisia. Nyt tuntuu sille, että olo huononee vaan kokoajan, vaikka yleensä kesäloma on tuonut vähän helpotusta. Ahdistaa tuleva kouluvuosi, kun viime vuosi meni penkin alle ja nyt on vaan paskempi olo.
Ohhoh tulipa avautuminen. Zsemppiä tältä suunnalta.
Videopelit auttaa ainakin minulla, samoin kirjat. En kyllä pitkään aikaan ole lukenut kirjoja koska en tiedä mitä lukisin ja en jaksa käydä kirjastossa katselemassa mitä löytyy.