Eka ja toka lapsen välissä reilusti vuosia. Ei univelkaa, kroppa hyvin palautunut. Voin todella mainiosti koko raskauden. Synnytksen jälkeen heti se ihana olotila kun kipu loppui kuin seinään. Vauva tyytyväinen ja imetys sujui. Tokan ja kolmannen välissä 2 vuotta ikäeroa. Univelat ym huolet ja murheet. Voin huonommin raskaana, fyysisesti ja psyykkisesti olin väsynyt,murehdin paljon. Synnytyksen jälkeen kipu vaan jatkui ja jatkui, tärisin kuin hiekassa ja valuin veriklönttejä. Olin stressaantunut ja hermoilin vauvan itkua. Masennuin. Imetys takkusi. En tiedä miten tämän viimeinen raskaus ja synnytys olivat niin negatiiviset vaikka kaikki asiat kotona ym parisuhteessa olivat paremmin kuin toisissa raskauksissa. En halua enää kokea sitä psyykkistä väsymystä ja alavireisyyttä josta toipuminen vie todella kauan. Vauvan kanssa ei pystynyt olemaan rauhassa kun on muitakin pieniä hoidettavana.
ikäerolla merkitystä
miksi näin?
3254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanoivat mulle äitiysneuvolassa, että lasten optimaalinen ikäero olisi 3-vuotta. Käytännössäkin olen tuon testannut ja 2 vuoden ikäerolla tehnyt myös lapsen ja kyllä se paljon rankempaa oli, kuin tuolla pidemmällä ikäerolla.
Tietty imetys takkuaa, kun on väsyneempi ja ei ehdi yhtä hyvin huolehtimaan itsestään. Kivun tunteetkin voimistuu väsyneenä. Kroppa jaksaa paremmin, kun se on levännyt. Univelka aiheuttaa masennusta. Onneksi on olemassa ehkäisykeinoja, jottei lapsia tarvitse tehdä parin vuoden välein. :)
Itselläni kaksi lasta 2-vuoden ikäerolla ja kolmas tulossa myös samalla ikäerolla toiseen. Toinen lapsi syntyi rv 36 ja joutui olla keskolassa muutaman päivän. Silti imetys lähti hyvin käyntiin heti kun sain vauvan osastolle kanssani (siihen asti sai pulloa), sain synnytyksessä vain pienen nirhauman johon laitettiin yksi tikki. Olin seuraavana päivänä jo fyysisesti todella hyvässä kunnossa, ei ollut mitään vaikeuksia liikkua tai istua.
Nyt kun kolmas on tulossa, on toinen jo nukkunut täysiä öitä omassa huoneessaan yli puoli vuotta, olen huomattavasti levänneempi kuin toista odottaessa ja valmis saamaan perheeseen uuden jäsenen.
Kolmen vuoden ikäerolla homma sujui kuin tanssi, alle 2½ vuoden ikäerolla vähän takkusi, koska kakkonen unohti oppimiaan taitoja, kuten potalla käymisen ja tahtoi myös tutin takaisin käyttöön. En tohdi edes ajatella, miten olisi meillä mennyt alle 2:n vuoden ikäerolla.
Tuttavalapsilla oli ikäeroa 1½ ja 1v8kk ja kummassakin perheessä tämä nuorempi ei kehittynyt terveeksi lapseksi. Molemmissä perheissä äiti väsyi ja masentui - ei saanut mieheltään tarpeeksi tukea. Pienellä ikäerolla ei ole merkitystä, jos äidillä on hyvä tukiverkko. Yksin on heikoilla.