Joskus sitä voi kohdata henkilön joka jollakin perustavanlaatuisella tavalla on samanlainen kuin te itse olette. Jätetään ne sielunkumppanuudet sekä ne "kuulumme yhteen" jutut sikseen vaan tarkoitan että katselle maailmaa samanlaisesta näkövinkkelistä ja reagoitte asioihin samalla tavoin.
Mutta...sen jälkeen alkavat ne erot. Toinen on nainen ja toinen on mies. Molemmat vaikuttavat ekstroverteiltä, mutta hieman eri tavoin jne. Minä en kaipaa huomiota, hän kaipaa huomiota. Hän on se räväkämpi, huolettomampi ja menevämpi, minä syrjäänvetäytyvämpi.
Olen huomannut hänen kiinnostuksensa ja hän tietää kiinnostuksestani. Hän on suhteessa, minä taas en.
Jokin vetää meitä puoleemme magneetin tavoin välillä napaisuuksien vaihtuessa niin että hyljimme toisiamme ja suorastaan välttelemme. Huomaan hänen katseestaan että hän kaipaa sitä kontaktia ja miettii mitä meidän välillä on ja kuka minä olen.
Tilanne on hankala koska vaikka molemmat olisi vapaita niin huomaisimme pian kaikki ne eroavaisuudet mitä meillä on ja lopputulos olisi kaikkea muuta kuin kaunis.
Omituista että jokin tällainen "hey, I know u!" fiilis voi jäädä vaivaamaan. Ehkä on parempi ettemme tekisi asialle mitään vaikka sellainen tilaisuus tarjoutuisi.
Häkellyttävää on että järjellisesti ajateltuna en ole varma pidänkö hänestä edes.
Tunteiden tasolla olen varma että pidän.
Olen kohdannut monenlaita elämässäni, mutta olen yllättynyt että näin erilaisissa paketeissa voi majailla kaksi näin samanlaista sielua. Vaikka en usko että meidän törmäämisellä on suurempaa merkitystä niin olen varma että se vaikuttaa tavalla tai toisella molempien elämään.
Odota odottamatonta.
Mutta...sen jälkeen alkavat ne erot. Toinen on nainen ja toinen on mies. Molemmat vaikuttavat ekstroverteiltä, mutta hieman eri tavoin jne. Minä en kaipaa huomiota, hän kaipaa huomiota. Hän on se räväkämpi, huolettomampi ja menevämpi, minä syrjäänvetäytyvämpi.
Olen huomannut hänen kiinnostuksensa ja hän tietää kiinnostuksestani. Hän on suhteessa, minä taas en.
Jokin vetää meitä puoleemme magneetin tavoin välillä napaisuuksien vaihtuessa niin että hyljimme toisiamme ja suorastaan välttelemme. Huomaan hänen katseestaan että hän kaipaa sitä kontaktia ja miettii mitä meidän välillä on ja kuka minä olen.
Tilanne on hankala koska vaikka molemmat olisi vapaita niin huomaisimme pian kaikki ne eroavaisuudet mitä meillä on ja lopputulos olisi kaikkea muuta kuin kaunis.
Omituista että jokin tällainen "hey, I know u!" fiilis voi jäädä vaivaamaan. Ehkä on parempi ettemme tekisi asialle mitään vaikka sellainen tilaisuus tarjoutuisi.
Häkellyttävää on että järjellisesti ajateltuna en ole varma pidänkö hänestä edes.
Tunteiden tasolla olen varma että pidän.
Olen kohdannut monenlaita elämässäni, mutta olen yllättynyt että näin erilaisissa paketeissa voi majailla kaksi näin samanlaista sielua. Vaikka en usko että meidän törmäämisellä on suurempaa merkitystä niin olen varma että se vaikuttaa tavalla tai toisella molempien elämään.
Odota odottamatonta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vaan.
On se pysäyttävää, kun näkee toisessa itsensä. En heti tajunnut, mistä se tuttuus hänessä johtui. Mietin ensin vain kaikkia muita tuntemiani ihmisiä... että missä olen nähnyt nuo samat piirteet. Kunnes välähti: sehän olen minä.
On kai se jotenkin niinkin, että jos on sinut itsensä kanssa ja pitää itsestään (semmoisella "normaalilla" tavalla), niin on helppo pitää siitä toisestakin, kaltaisestaan.
Mutta tämä, mitä kirjoitat: "Tilanne on hankala koska vaikka molemmat olisi vapaita niin huomaisimme pian kaikki ne eroavaisuudet mitä meillä on ja lopputulos olisi kaikkea muuta kuin kaunis."
Miksi ajattelet niin, että ne eroavaisuudet aiheuttaisivat hankaluuksia? Itse ajattelen jotenkin niin, että on hyväkin, että on eroavaisuuksia. Kuka sitä ikuisesti jaksaisi kaksoisolentonsa kanssa ;). Lopputuloksen kauneuskin riippuu ihan siitä, miten ne eroavaisuudet kumpikin ottaa. Toki, jos toinenkin ajattelee juuri kuten sinä, onhan siinä katastrofin ainekset jo kasassa ;). Jos lähtee jo tuolla asenteella liikenteeseen.
Eroja löytyy, ja ne ovat aika varmasti kokemuksissa ja esimerkiksi toimimme hyvin erilaisilla aloilla. Ikäeroa ei ole nimeksikään ja elämäntilanne on suurin piirtein sama.
Jokin minua hänessä häiritsi alusta alkaen, mutta en osannut asettaa sormeani sille mikä se asia tarkkaan ottaen oli. Välillä tuntui aivan kuin olisin aidannut hänet kokonaan maailmasta ulos vaikka hän seurasi silti minua kaikkialle jossain taustalla.
Vähitellen oli alettava purkamaan vyyhteä kun huomasin että hän silmäili minua ehkäpä uteliaana. Jokin hänessä ärsytti minua kunnes tajusin että hän toimi samoin kuin minä.
Pari päivää sitten näin sitten hänestä unta jossa jotenkin näin hänen silmiensä kautta asiat ja kun heräilin niin ymmärsin mistä kaikessa oli kyse.
Olen enemmän huolissani siitä miten hän näkisi meidän eroavaisuudet kuin sen että miten minä ne koen. Ne ovat kuitenkin eroavaisuuksia jotka estänevät suhteen vaikka hän jotenkin vapautuisi.
En ole lainkaan varma edes hänen todellisesta kiinnostuksestaan. Hän on antanut jonkinlaista vinkkiä, mutta kun hänellä on jo joku niin sehän voi tarkoittaa että hän pitää minusta lähinnä vain jonakin jolta saa huomiota. Saatuani tietää että hän on suhteessa, olin hieman välinpitämätön ja hän vaikutti ottavan sen jälkeen etäisyyttä. Kaiketi tämä jatkuu toisemme välttelynä vain hetkittäin törmäten ja todeten että oli kiva kohdata sinutkin joskus.
Pienellä asialla elämässä voi olla suuri merkitys.
Miksi ette voisi sopia yhteen? En löytänyt tekstistäsi mitään sellaista joka puoltaisi että ette sopisi.
En tykkää spekuloida, mutta vähän pakko kun hän on kuiteski suhteessa. Ei taida olla kovin vakavaa, mutta kun en tiedä ja kun hänen kiinnostuksensa on tietysti vaikea lukeakin. Siksi yritettävä pohtia mitä tuosta voisi tulla koska sitten ei kannata jäädä odottamaan jos meidän erilaisuus muuten ei lupaa hyvää suhteelle.
Ymmärrän häntä vain paljon paremmin kun tajusin että hän on jostakin pinnan alta samanlainen kuin minä muutenkin kuin vain jonakin ihmisenä. Uskon että hänkin on kelannut noita samoja juttuja, mutta tullut hieman sellainen tunne myöskin että hän taisi tehdä jo valintansa ja tuo suhde on tärkeämpi kuin jonkinlainen kiinnostus mahdollisesti muhun.
Olisin saattanu ajatella samoin jos olisin hänen sijastaan suhteessa ja hän vapaa. Tietysti yksi kunnon hetki kahdestaan olisi ratkaissut varmaan arvoitusta joltakin osin, mutta sitä on vaikea toteuttaa kun on näitä esteitä.
En mä sit tiedä tajusiko hän miten huvittavan samanlaisia jollain tavalla olemme.
MInulle se on merkinnyt paljon koska huomaan että tietynlaisia lukkoja ja uusia ovia on mielestä avautunut sen myötä.
Tajusin myös sen että eniten juuri kaipaan hänenlaistaan. Siis jotakuta joka on pohjimmiltaan samanlainen vaikka ne kerrostumat päällä vaikuttaisi eriliaisilta pikasilmäyksellä.
Pitkä kerkesi pysäytti, tunnut niin tutulta. Ainoa on tuo ikäero koska sitä on yli 10v. Eri asia on tietty että pitääkö sitä merkittävänä vai ei.
Ikäero ei tosiaan ole kuin vähän päälle pari vuotta meidän välillä. Ku ihminen ihastuu niin sitä voi tuntea olevansa toisen kanssa hyvinkin samanlainen tai toinen tuntuu tutulta. Mullekin on väitetty toisen osapuolen osalta että ollaan niin samanlaisia vaikka on ollut ikäeroa, elämäntilanteiden eroa ja vaikka mitä lie.
Omituinen tunne kun ei ole oikein ihastunutkaan, mutta toinen vaikuttaa samanlaiselta vaikka samalla näkee selkeästi missä asioissa sitä eroaa toisesta.
Jos hän on varattu niin eikait hän voi pettämäänkään alkaa. mikään ei selviä tuollaisella arvuuttelulla.
Voisit kysyä asiaa häneltä suoraan.
Mistä tiedät ettei hänen suhteensa nykyiseen ole vakavaa, Kaikki on arvuuttelua, niinkuin tuo luonteiden analysoiminenkin
Mun mielestä se, että katsoo samaan suuntaan yhteisten lasien läpi on ehkä yksi tärkeimmistä seikoista, mitä hyvässä parisuhteessa voi olla, tunteiden lisäksi tietenkin.
Ne ovat asioita, joita ei voi pakottaa tulevaksi, ne vain on, jos on ollakseen.
Ei siinä silloin luonteiden erilaisuudet haittaa. Erilaisuudenkin voi nähdä vain rikkautena ja suhteen voimavarana.
Eksyin sivulle ja aloittajan viesti pisti silmään. Itsellä vähän samanlaisia kokemuksia, sillä erotuksella että olen varattu nainen. Toinen vaan tuntui niin tutulta ja kaikki tietyllä tavalla helpolta. Mun mielestä erilaisella työalalla, koulutuksella (itse olen korkeasti koulutettu) ei ole niinkään väliä vaan elämänarvot ovat aika ratkaisevia. Samaan suuntaan katsominen, elämänarvot ja toisen seurassa viihtyminen on tärkeää. Itse kerroin tunteistani, mutta samanlaista vastakaikua en saanut (voi johtua tosta että olen varattu, mutta nyt tietty mietin, että saatoin tulkita väärin meidän keskinäisen kemian). Kannattaapi siis olla avoin puolin jos toisin. Toivotan sinulle onnea ja rohkeutta ratkaisuihisi.
Taisin tunnistaa sinut?? Miksi olet välinpitämätön, jos kiinnostaa. Ota yhteyttä, pallo on sinulla. Ehdota vaikka tapaamista... saadaan asioita selvitettyä.
Ottipa joku itsellensä aloituksen ,tai muuten vaan roudataan esille ,ei nää ole kenelekään erityisesti ,
Kokenut myös saman, oli tunteiden paloa ja samanlaisia kokemuksia menneisyydessä, nainen oli varattu (korkeammin koulutettu). Viihdyin hänen seurassaan hyvin, mutta minulle jäi lopuksi fiilis, ettei tunne ollut molemminpuolinen,
otin etäisyyttä, ennenkuin nolaan itseni täysin.
Vähän jäi haikeat fiilikset, mutta ajattelin lopuksi, että ehkä se oli parempi, että meni näin. En menettänyt kasvojani hänen silmissään täysin, viimeinen kohtaaminen olikin illanvietossa, jossa meinasi oma kontrolli pettää?