Tapasin vuosi sitten erään miehen baarissa, juttelimme ja tanssimme hitaita. Tapasimme pari kertaa uudestaan viihteellä ollessamme ja vaihdoimme aina muutaman sanasen. Meni yli puoli vuotta kunnes tapasimme uudestaan.
Hän on ollut mielessäni siitä asti kun tapasimme ensimmäisen kerran, mietin häntä joka päivä. Harmittaa, kun emme paremmin ole tutustuneet enkä loppujenlopuksi tiedä hänestä paljoakaan, mutta jokin hänessä todellakin vetää minua ja ajatuksiani puoleensa. Viimeksi kun näin hänet ja menin juttelemaan, hänellä oli kiire enkä saanut sanottua oikein mitään, tuli ainoastaan selväksi ettei hän muistanut minua. Minulla heräsi sitten ajatus, että esittikö hän vain, että hän ei tunnistanut; ehkä häntä ei vain kiinnostanut jutella?
Toisaalta haluaisin tutustua, mutta toisaalta haluaisin vain unohtaa. Tuntuu todella huvittavalta avautua tänne, mutta en tiedä kenelle puhua, sillä tämä tuntuu jotenkin todella säälittävältä, haikailla melkein tuntemattoman ihmisen perään, tietämättä edes että haluanko hänestä mitään. Pelottaa, että jos menen vielä juttelemaan hänelle ja selitän että olemme tavanneet joskus vuosi sitten ja haluaisin tutustua, että hän ajattelisi minua jotenkin säälittävänä tapauksena, tms. En tiedä. Olen kuitenkin jo aikuinen nainen ja tämä on aivan samanlaista hullaantumisen tunnetta kuin yläasteella ollessa joskus tuli koettua.
Onkohan tämä jotakin todellista ihastusta, että sydämeni vain tuntee että hänessä on se jokin, vai olenkohan ihastunut vain siihen mielikuvaan mikä minulla on tästä miehestä? En tiedä voiko tässä asiassa nyt mitenkään neuvoa, minullahan on selkeästi vain kaksi vaihtoehtoa: unohtaa tai mennä seuraavan kerran hänet nähdessäni juttelemaan vaan rohkeasti. SIlti olen täysin neuvoton.
Hän on ollut mielessäni siitä asti kun tapasimme ensimmäisen kerran, mietin häntä joka päivä. Harmittaa, kun emme paremmin ole tutustuneet enkä loppujenlopuksi tiedä hänestä paljoakaan, mutta jokin hänessä todellakin vetää minua ja ajatuksiani puoleensa. Viimeksi kun näin hänet ja menin juttelemaan, hänellä oli kiire enkä saanut sanottua oikein mitään, tuli ainoastaan selväksi ettei hän muistanut minua. Minulla heräsi sitten ajatus, että esittikö hän vain, että hän ei tunnistanut; ehkä häntä ei vain kiinnostanut jutella?
Toisaalta haluaisin tutustua, mutta toisaalta haluaisin vain unohtaa. Tuntuu todella huvittavalta avautua tänne, mutta en tiedä kenelle puhua, sillä tämä tuntuu jotenkin todella säälittävältä, haikailla melkein tuntemattoman ihmisen perään, tietämättä edes että haluanko hänestä mitään. Pelottaa, että jos menen vielä juttelemaan hänelle ja selitän että olemme tavanneet joskus vuosi sitten ja haluaisin tutustua, että hän ajattelisi minua jotenkin säälittävänä tapauksena, tms. En tiedä. Olen kuitenkin jo aikuinen nainen ja tämä on aivan samanlaista hullaantumisen tunnetta kuin yläasteella ollessa joskus tuli koettua.
Onkohan tämä jotakin todellista ihastusta, että sydämeni vain tuntee että hänessä on se jokin, vai olenkohan ihastunut vain siihen mielikuvaan mikä minulla on tästä miehestä? En tiedä voiko tässä asiassa nyt mitenkään neuvoa, minullahan on selkeästi vain kaksi vaihtoehtoa: unohtaa tai mennä seuraavan kerran hänet nähdessäni juttelemaan vaan rohkeasti. SIlti olen täysin neuvoton.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.