Hei
Olen 22v miespuolinen henkilö jolla on ollut elämäni vaikeimmat kuukaudet tässä nyt takana, kliseisesti naisen takia, mutta kuitenkin. En jaksa kirjoittaa pitkää tekstiä, mutta kun tavallaan huolestuttaa. Tosiaan jokunen kuukausi sitten erosin kuuden vuoden suhteesta ja toki käytin alkoholia jo suhteen aikana, ehkä jo silloin reippaammin, kavereille riitti kuutisen olutta ennen baaria, itselläni piti olla se laatikollinen (seuraavan päivän rapulaa varten toki). Mutta, suoraan asiaan. Olen töissä, nyt viikon ollu kesälomalla ja kolme viikkoa edessä ja ihan joka ikinen päivä olen alkoholia nauttinut. Sen verran, että humalaan on pakko päästä. Tunnen, että voisin olla juomattakin, mutta kun "ei ole syytä olla juomatta". Itseasiassa alan heräämään tähän asiaan vasta nyt, koska tuttavapiiriin ei kuulu ketään jonka tietäisin juoneen viikon putkeen.
Pelottaa töidenkin kannalta. Tuossa eron jälkeen, edelleen ja varsinkin ekat kuukaudet pelasin kyllä äärimmäistä riskipeliä. En haluaisi menettää työpaikkaa, omat asunnot jo kaikki, se olisi vikatikki ja kun tiedän että työpaikalla on satunnaisia (kerra, kaksi) vuodessa järjestettäviä puhallutuksia, miksi riskeeraan? Saatan sunnuntaina juoda huoletta itseni hyvään humalaan ja maanantaina kuudelta jo työmaalle ajamassa sormet ristissä... En usko, että kukaan perheesta tai tutuista tietää millä kantilla asiast oikeasti on. Ja jo sen puoleen, koska kukaan ei tiedä tai ymmärrä kuinka vaikea tää ero on ollut. En vain tiedä enää, miksi taas istun koneella humalassa kun on kesä, voisin harrastaa, olla, mennä, tehdä, nauttia lomasta. Silti on pakko vain ryypätä. Toivon, että joku kohtalotoveri löytyy, vaikka en itsestäni alkoholistia vielä löydä.
Ei vaan ole muuta. Tyhjä kämppä, ekaa kertaa ikinä yksin, kesäloma. Mitä muutakaan? Jotenkin vain heräsin ajatukseen.
Olen 22v miespuolinen henkilö jolla on ollut elämäni vaikeimmat kuukaudet tässä nyt takana, kliseisesti naisen takia, mutta kuitenkin. En jaksa kirjoittaa pitkää tekstiä, mutta kun tavallaan huolestuttaa. Tosiaan jokunen kuukausi sitten erosin kuuden vuoden suhteesta ja toki käytin alkoholia jo suhteen aikana, ehkä jo silloin reippaammin, kavereille riitti kuutisen olutta ennen baaria, itselläni piti olla se laatikollinen (seuraavan päivän rapulaa varten toki). Mutta, suoraan asiaan. Olen töissä, nyt viikon ollu kesälomalla ja kolme viikkoa edessä ja ihan joka ikinen päivä olen alkoholia nauttinut. Sen verran, että humalaan on pakko päästä. Tunnen, että voisin olla juomattakin, mutta kun "ei ole syytä olla juomatta". Itseasiassa alan heräämään tähän asiaan vasta nyt, koska tuttavapiiriin ei kuulu ketään jonka tietäisin juoneen viikon putkeen.
Pelottaa töidenkin kannalta. Tuossa eron jälkeen, edelleen ja varsinkin ekat kuukaudet pelasin kyllä äärimmäistä riskipeliä. En haluaisi menettää työpaikkaa, omat asunnot jo kaikki, se olisi vikatikki ja kun tiedän että työpaikalla on satunnaisia (kerra, kaksi) vuodessa järjestettäviä puhallutuksia, miksi riskeeraan? Saatan sunnuntaina juoda huoletta itseni hyvään humalaan ja maanantaina kuudelta jo työmaalle ajamassa sormet ristissä... En usko, että kukaan perheesta tai tutuista tietää millä kantilla asiast oikeasti on. Ja jo sen puoleen, koska kukaan ei tiedä tai ymmärrä kuinka vaikea tää ero on ollut. En vain tiedä enää, miksi taas istun koneella humalassa kun on kesä, voisin harrastaa, olla, mennä, tehdä, nauttia lomasta. Silti on pakko vain ryypätä. Toivon, että joku kohtalotoveri löytyy, vaikka en itsestäni alkoholistia vielä löydä.
Ei vaan ole muuta. Tyhjä kämppä, ekaa kertaa ikinä yksin, kesäloma. Mitä muutakaan? Jotenkin vain heräsin ajatukseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sukulaiset ja ystävät voi yllättää eivät ole sokeita mutta ehkä eivät uskalla puhua suoraan.
Minun täytyy myöntää että olen kateellinen sinulle ja tuo ei ollut veetuilua.
Tekstisi mukaan olet saavuttanut paljon joten älä heitä elämääsi poijes.
Klisee tämäkin mutta et sinä juomalla toivu suhteen loppumisesta ja
voisin sanoa että olet aika nuori ja aika parantaa mutta veetut! Ehkä nämä ovat niitä hetkiä jotka vaikuttaa loppuelämääsi, olisi surullista jos kirjoitat tänne joskus nelikymppisenä että olis voinut päättää jotain toisin.
Jos alat hoitamaan surujasi alkolla se ei tule päättymään hyvin.
Eihän nettikirjoituksista kovin paljoa voi päätellä mutta luulisin että alko-ongelmasi ovat alkaneet jo ennen suhteen loppumista.
Asiat muuttuu niin nopeasti ja kun kirjoitit peloistasi niin on syytäkin olla nyt hieman varovainen.
Entä jos nyt menetät ajokorttisi, duunisi tai asuntosi?
Please pidä niistä kiinni kun ongelmat nippuuntuu toipuminen voi olla vaikeaa enkä tarkoita pelkkää alkoa.
" Mitä muutakaan?"
Mene vaikka maailmanpyörään yksin ja pyydä pysäyttämään huipulla. Katso sieltä alas sä olet huipulla vaikkei siltä tuntuisikaan.
Kiitos vastauksestasi.
No kyllä jos rehellisiä ollaan ni taitaa kyllä muutamalla ystävällä olla hajua asiasta. Joka päivä kyselyt "no mites tänään, kaljaa?" tai ihan "mitäs tänään suunniteilla" ni kertoo jo jotain.
Tiedän, etten toivu erostani ryyppäämällä ja miettimällä. Tiedän, että pitäisi jatkaa eteenpäin joillain toisilla tavoin. En vain keksi, mitä ihmettä tässä nyt tekisi. Olen yksin ensimmäistä kertaa elämäni aikana, aina on ollut se oma rakas jonka sulkea kainaloon, jonka kanssa tehdä hankinnat yms. Elää tätä elämää. Se kaikki katkesi, nyt ei ole enää mitään. Ennen oli nainen ja alkoholi, nyt on enää alkoholi.
Olen saavuttanut elämässä asioita - paljon, se nyt riippuu monesta asiasta. On vakipaikka kohtuu hyväpalkkaisessa duunissa, velaton auto ja velallinen asunto joka nyt tosin taitaa olla menossa vihdoin kaupaksi - jo sekin auttaa varmasti pääsemään eteenpäin, kun ei tarvitse saman makkarin seiniä katella yksin.
Jos menetän työni, ajokorttini se olisi aikalailla vika tikki. Jos tuo kaikki tapahtuisi alkoholin takia, menettäisin perheeni. Iskä ja äiti ei tosiaan tiedä missä mennään, en ole eron jälkeen oikein osannut käydä siellä koska pelkään kysymyksiä...
Mitä muutakaan, niin. No, ehkä tuo sitten alkuun mutta jotain täytyy yrittää keksiä. En todellakaan ole ylpeä, että tänään taas käytiin serkun kanssa pari kaljaa ottamassa ja nyt kotona jatkan tätä kaljan kittaamista. Mutta joo, tilanne on tämä, ja joku päivä otan itseäni niskasta kiinni ja etsin vaikka jonkun kivan kesätytön.
Tänä iltana kaljalle? Aamulla krapula?
Vai AA-palaveriin? Aamulla raitis herätys?
Jos ajattelet, että työ ja ajokortti ovat se kamalin asia menettää niin erehdyt. Ajamalla pikkukrapulassa jonkun yli tai vammauttamalla itsesi autoillessasi aiheutat rahalla korvaamatonta haittaa.
Sinä olet vielä nuori. Luulitko ihan oikeasti, että se 16 vuotiaana pokaamasi suttura olisi sinun kanssasi lopun ikääsi? Noita sydänsuruja menee ja tulee. Tuo kesätytön ottaminen ei ole niihin hyvä lääke. Sehän on kuin krapularyyppy.
Googletapa vaikkapa paikkakuntasi nimi ja 'harrastukset'. Mahtaisiko sieltä löytyä jotain? Nyt tarvitset niskaperseotetta, jotta pääset sieltä koneen äärestä katsomaan maailmaa.
Tuo suhtautuminen vanhempiisi on muuten aika avutonta. Sinä olet jo aikuinen (joskin vain juridisesti). Vanhempasi olivat tuossa vaiheessa todennäköisesti jo irti omista vanhemmistaan ja elättivät itsensä. Sinun tulee pystyä lyhytjänteisesti tienaaman enemmän kuin kulutat, jotta pysyt taloudellisesti vakaalla pohjalla.
Nuorena rakastuminen saattaa olla se voimakkain rakkaus josta sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta.
Have a nice day Jakke.
ps. Omituista että nuorten tunteita vähätellään kysehän on juuri siitä miten ottaa elämän vastaan vanhempana ja mitä oppii.
Ap.
Voimia.
Tiedän monta äijää, jotka on jättänyt viinanjuonnin, kun paskamainen eukko on heittänyt muuten hyvän jätkän pihalle. Sulla kun on oma kämppä, niin ei eukko voi valitettavasti heittää sua ulkoruokintaan. Siitä syystä sun on helkutin paljon vaikeampi raitistua, vaikka et olekaan alkoholisti, vain doku. Mutta älä huolestu, pian olet oikea alkoholisti, jos et muuta juomatapojasi radikaalisti.
Kohtalotovereita tässä vaiheessa elämääsi löydät katkaisusta, A-klinikalta, terveyskeskuksestakin.
AA:sta löydät heitä sitten, kun haluat lopettaa juomisen.
moi ap.moni ei herää ajatukseen vaikka kaikki olisi jo mennyt..eli mun ehdotus tällainen:varaa aika A-klinikalle keskustelua varten.tietosi pysyvät salassa ja mihinkään eivät pakota.tuo jutskailu varmasti se
lventäisi tätä sun tilannetta.käymällä klinikalla sun juominen saa eri merkityksen sulle.tsemppiä : ).