Nyt en tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa... Valitsen nauramisen.
"Kolmas kerta toden sanoo"
"Et täällä enää mua nää..."
"Olkoon tämä nyt vihoviimeinen kirjoitukseni tänne. Vaikka miltä tuntuisi, hyvältä tai pahalta, niin nyt pysyn pois ja tämä päätös pitää"
Niinhän siinä sitten kävi, että melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen sorrun tekemään aloituksen. Se johtuu tästä hullusta palstasta! Ei lainkaan minusta ;).
Tosi jämynä pysyin pitkään, mutta sitten kun hiukan lipsahdin tänne, ihan yhden pikku musalinkin vain laitoin, niin johan se lipsahdus näkyy venähtäneen viikon mittaiseksi. Yksi osatekijä oli kyllä eittämättä se, kun olit vielä täällä. Oon ihan kuin joku alkoholisti: kohtuukäyttö ei ole mahdollista. Pitäisi pysyä kokonaan ilman.
Venymisen myötä ajattelin, että eihän se kovin paha juttu ole, jos muutaman kommentin laitan. Ihan vaan muutaman, mutta aloituksia en missään nimessä. Mutta eih, ei tää palsta sovi mulle laisinkaan. Nyt vähän aikaa täällä oltuani muistan taas, miksi täältä lähdin enkä ikinä aikonut tulla takaisin. En vaan osaa olla täällä oikealla asenteella. Kun lueskelen noiden muiden aloituksia, mulle tulee heti semmoinen olo, että nyt saatat luulla tuota tai tuota minun aloituksekseni, tai noita ja noita vastauksia minun vastauksikseni. Vaikka tiedän vallan hyvin, että...
Meinasin muuten olla olevinani ovela ja nostaa jonkun vanhan aloitukseni ja jatkaa siihen. Silloin olisin saanut edes yhden päätöksen pidettyä, sen, etten tee enää aloituksia :D. Teknisesti ottaenhan se ei olisi ollut aloitus, mutta ketä minä sillä olisin huijannut...
Kiitos ja anteeksi ja aurinkoista päivää ja kivoja ulkoilusäitä ja nauti elämästä!
Niin minäkin, oikeasti kaikki on ihan hyvin ja just niin kuin olet parista viestistäni täällä nähnyt.
Yours,
se joka ei toisinaan ennekään osannut kirjoittaa lyhyesti ja käytti ihan liian pitkiä lauseita ja liikaa pilkkuja ;)
"Kolmas kerta toden sanoo"
"Et täällä enää mua nää..."
"Olkoon tämä nyt vihoviimeinen kirjoitukseni tänne. Vaikka miltä tuntuisi, hyvältä tai pahalta, niin nyt pysyn pois ja tämä päätös pitää"
Niinhän siinä sitten kävi, että melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen sorrun tekemään aloituksen. Se johtuu tästä hullusta palstasta! Ei lainkaan minusta ;).
Tosi jämynä pysyin pitkään, mutta sitten kun hiukan lipsahdin tänne, ihan yhden pikku musalinkin vain laitoin, niin johan se lipsahdus näkyy venähtäneen viikon mittaiseksi. Yksi osatekijä oli kyllä eittämättä se, kun olit vielä täällä. Oon ihan kuin joku alkoholisti: kohtuukäyttö ei ole mahdollista. Pitäisi pysyä kokonaan ilman.
Venymisen myötä ajattelin, että eihän se kovin paha juttu ole, jos muutaman kommentin laitan. Ihan vaan muutaman, mutta aloituksia en missään nimessä. Mutta eih, ei tää palsta sovi mulle laisinkaan. Nyt vähän aikaa täällä oltuani muistan taas, miksi täältä lähdin enkä ikinä aikonut tulla takaisin. En vaan osaa olla täällä oikealla asenteella. Kun lueskelen noiden muiden aloituksia, mulle tulee heti semmoinen olo, että nyt saatat luulla tuota tai tuota minun aloituksekseni, tai noita ja noita vastauksia minun vastauksikseni. Vaikka tiedän vallan hyvin, että...
Meinasin muuten olla olevinani ovela ja nostaa jonkun vanhan aloitukseni ja jatkaa siihen. Silloin olisin saanut edes yhden päätöksen pidettyä, sen, etten tee enää aloituksia :D. Teknisesti ottaenhan se ei olisi ollut aloitus, mutta ketä minä sillä olisin huijannut...
Kiitos ja anteeksi ja aurinkoista päivää ja kivoja ulkoilusäitä ja nauti elämästä!
Niin minäkin, oikeasti kaikki on ihan hyvin ja just niin kuin olet parista viestistäni täällä nähnyt.
Yours,
se joka ei toisinaan ennekään osannut kirjoittaa lyhyesti ja käytti ihan liian pitkiä lauseita ja liikaa pilkkuja ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä että kaikki on hyvin. Kriisit ovat pahasta.
Joskus tarpeen kuitenkin. Mietipä elämää, jossa ei koskaan olisi mitään kriisejä.