Mietin aikani, niin keksin että on vain kaksi rotua joiden en ole koskaan nähnyt tuolla ulkona vastaan tullessa olevan vähääkään agressiivisen oloinen; beagle ja berninpaimenkoira. Olen nähnyt vain muutaman näiden rodun edustajan, mutta jonkinlainen otantahan se tuokin, ainakin oma kokemus jos ei muuta.
Mitä rotuja te listaisitte? Onko vastaavia osunut kohdallenne, minkä rodun edustajat tuolla arjen ympyröissä teille vaikuttavat tasapainoisimmitla ja ystävällisimmiltä?
Vielä kysymys näinkin päin: mitä rotua pidätte noin muuten ystävällisimpänä? Mielipide ei tarvi nojata omiin kokemuksiin. Itse saattaisin mainita tuon berninpaimenkoiran tähänkin, harvoin olen nähnyt kultsin tai lapukankaan agressiivisina tosin, sama koskee oikeastaan cockeriakin, mutta niitä on tullut hirmu vähän vastaan missään jostain syystä.
Mitä rotuja te listaisitte? Onko vastaavia osunut kohdallenne, minkä rodun edustajat tuolla arjen ympyröissä teille vaikuttavat tasapainoisimmitla ja ystävällisimmiltä?
Vielä kysymys näinkin päin: mitä rotua pidätte noin muuten ystävällisimpänä? Mielipide ei tarvi nojata omiin kokemuksiin. Itse saattaisin mainita tuon berninpaimenkoiran tähänkin, harvoin olen nähnyt kultsin tai lapukankaan agressiivisina tosin, sama koskee oikeastaan cockeriakin, mutta niitä on tullut hirmu vähän vastaan missään jostain syystä.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Vinttikoirat kertaakaan en oo nähny rähisevää vinttistä
Ah, olisin maininnut kanssa vinttikoiran koska olen lukenut samaa monesti, mutta ei tullut mieleen :)
Itse tosin näen hirmu harvoin vinttaria missään, mutta aina on hirmu rauhallisesti kävelevä koira ollut, mikä jotenkin pistää silmään kun tietää että tuota vauhtiakin siltä kyllä löytyy.
Mielenkiintoisen rodusta tekee se, että se mainitaan matalaenergiseksi ja leppoisaksi koiraksi, joka osaa ottaa lunkisti kotona, kunhan pääsee vapaanakin joskus juoksemaan, näin muistelisin. Mutta nyt meni jo vähän off topic ;)
Nähty juuri eilen.. tai rähinä kun rähinä alkoi rähiseen koiralleni joka ei ollut moksiskaan.. :D
Mopsi, Berni ja nöffi
Bokseri ja kultainen sekä novascotian noutaja.
Minä olen nähnyt näissä roduissa rähjiä :( Bokserin takia oli minun kierrettävä kun ei ollut hallinnassa ja kultsi oli purrut toista koiraa.
Bernin ja beaglen minä olen nähnyt rähisevän.
Mutta sellaisia rotuja esimerkkeinä, joita olen tavannut kadulla vähintään 2 kertaa, mutta ei ole ollut rähisijöitä:
-belgianpaimenkoirat
-alaskanmalamuutti
-amerikancockerspanieli
-portugalinvesikoira
-kooikerhondje
-mustaterrieri
-bernhardinkoira
-suomenajokoira
-setterit (yleisesti)
-mopsi
-lk collie
Vinttikoirista vain yhden rähisevän italianvinttikoiran olen tavannut.
Huomautan muuten, että melkein kaikki tapaamani rähinäkoirat ovat olleet uroksia, vain dogo argentinon, suomenpystykorvan ja lakelandinterrierin olen nähnyt rähisevän narttuja edustaneina, mutta kymmenittäin rähiseviä uroksia tulee mieleen.
No lk collien tiedän olevan rähjän, samoin mustaterrierin ja berhardilaisen..kaipa kaikissa roduissa on rhjiä kyse ennemmin omistajista kuin roduista. :(
Basenji ja vinttikoira :D myös muutaman norjanharmaa ja mikäs se oli se kunkku charlsin spanieli :P
Mutta ed. mainituista olen nähnyt ärisevän beaglen, mopsi, bokseri, kultsi, belgi, alaskan"mammutti", suomenajokin, lk/pk collie, myöskin pystäri poikkeuksetta ym ym..
Kysytäänpä mielenkiintoinen jatkokysymys:
Montako osaavan näköistä rähinäkoiran taluttajaa olette nähneet?
Ittellä on päälimmäisenä mielessä vaan sellaiset, jotka mennä roikkuu hihnan päässä lähinnä koiraa ärsyttävänä painona ja hidasteena :D
Yleensä osaavilla taluttajilla ei ole rähinäkoiria.......
Paitsi kv-omistajilla.
Omani osaa ohittaa hienosti toiset, mutta kun ne toiset rähisee. Ja valitettavasti omistajat ei tee mitään, tänään viimeksi sain kirjaimellisesti mennä ojan pohjalle ja aloin katsomaan mihin pääsee pakoon, kun tuli lähemmäs 60 kiloinen uros räyhä vastaan, omistajalla käsi suorana eikä meinannut millään saada pidettyä koiraansa. Sama koira on meinannut tulla minunkin päälle, olin ilman koiraa ja pyörällä, koiran omistaja ei tee elettäkään edes kieltääkseen koiraansa päinvastoin hymyilee kuin idiootti (koirakin on vielä kesken kasvuinen). Katselin jo sitten "asetta" itselleni, eli teräskärkisiä maihareita ja turvasuihketta.
Tuon koira on siis ns. vaaralliseksi luokiteltua rotua, harvinaisuudestaan huolimatta, ovat jo onnistuneet käymään ohikulkijoiden päälle.
Kanakoirat on roturyhmänä ehkä se leppoisin. Myöskin ajavat rodut ovat hyväluontoisia. Vinttikoirat, berni, useimmat noutajat (tolleri erityisesti), nöffi, spanielit, jne.
Rähjäävän beaglen olen nähnyt. Yhdellä meidän kulmakunnan ukolla on 2 beaglea, jotka rähjäävät kaikille vastaantuleville koirille. Muita en ole tavannut.
Suomenajokoira. En ole ikinä (useita kymmeniä nähnyt elämäni aikana) nähnyt ihmisille taikka eläimille aggressiivista suomenajokoiraa. Siinä mielessä suomalaiset onnistuneet hyvin, että arkuus ja aggressiivisuus on rodustamme saatu äärimmäisen hyvin kitkettyä verrattuna muihin rotuihin!
Suomenlapinkoira on mielestäni ylijalostettu: luonne herkkähermoinen (käyttöominaisuuksiin ei enää keskitytä, johon oltaisiin vaadittu vahvahermoisuutta), turkki kerää valtavasti lumipaakkuja, lonkkaviat yleisiä ja melko vankkakin. Muut pohjoismaiset (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, ehkä Virokin) rodut ovat mielestäni todella alkukantaisia ja arvokkaita käyttökoiria.
Suomenlapinkoirat kanssa rähjää helposti hihnassa, herkkähaukkuisia muutenkin
asunut reiviiriään puolustavan ajokin kanssa.. Puolusti niin että meinas hypätä aidan yli tuttavan kimppuun.. :)
itseäni varmaan edelläolevista kommenteista yllätti eniten että kultsi oli listattu ei-rähiseviin, ovat niin tosi yleisiä koiria kuitenkin. Täytyy toki sanoa että rähisevät kultsit ovat toki aika harvassa.
Riippuu varmaan missäpäin asu.Minä nään useampaa kultaista,jotka tulisivat koirieni kimppuun jos ote omistajalta irtoaisi.
Toisella on kaksikin niitä,ja ne koirat lietsovat toisensa hirvittävään riekkumiseen.Ei tee hyvää mainosta rodulle,ei.Tiedä sitten ovatko edes rekisteröityä,omistajan kanssa ei pysty mitään puhumaan.On niin hektinen se ohitus tilanne.Yleensä hän pakenee,mutta aina ei siihen ole mahdollisuutta.
Yksinään lenkitettävä kultsikka on myös aikamoinen rähjä,vanhalla naisella...ei mikään turvallinen yhdistelmä.
Englanninspringerspanieli :) Ihana rotu.
No eipä ollut eräs koirapuistossa heti muiden koirien kimppuun. :( Todella inhottava koira. Ja omistaja ei puuttunut koiransa käytökseen.
mun koiran kimppun on melkein käynyt Wippetti että ne ei todellakaan oo rauhallisii koirii muutenkin niillä on helkarin kova metsästys vaisto ja ne vinkuu kauheesti
ja mopsikin on rähissyt meijän koirallle samoin kultanennouta ja lapradorin noutaja
vaikka meijän koira ei rähise kenellekkään
Itellä berni, joka ei ole ikinä rähissyt kenellekään ja vaikka on saanut kimppuunsa rähisevän tai murisevan koiran, on joko ollut välinpitämätön tai kutsunut leikkimään. Ei myöskään hauku. Jostain syystä ison mustan koiran kanssa liikkuessa useimmat vastaantulevat koirat rähisee. Vinttikoirakin on haukkunut keuhkonsa pihalle. Karjalankarhukoira ei haukkunut, eikä huskyt eikä yksi malamuutti (tosin tärisi hillittömästi). Joku harmaa spanieli oli myös sievästi.
Bernit on minusta just tollasia, ihania :)
Kunpa olis vähän pitkäikäisempi rotu vielä.
Oho, anteeksi en huomannut että säkin yllä kirjoitit tolla nimimerkillä minkä valitsin!
Kultsit katsoisin harvinaisen rähjäämättömäksi roduksi. Toki olen pari äksyilevää kultaistakin tavannut, mutta ottaen huomioon niiden kokonaismäärän, on rotu omasta mielestäni varsin rauhallinen. Rähisevää seisojaa en ole nähnyt koskaan.
Entä mitkä rodut teidän mielestänne ovat niitä, jotka pasahtelevat eniten?
Itselle tulee mieleen monet pienet terrierit, chihuista valitettavan iso osa, entiset ns. taistelukoirarodut (kiitos osaamattomien omistajien, joilla koira on munanjatkeena...) ja itku silmässä todettakoon että myös oma lempirotuni sakut.
Mie olen törmännyt jos jonkin rotuiseen rähjään koirapiireissä paljon pyöriessäni, muutama rotu joiden en ainakaan muista koskaan todistaneeni millään tavalla rähjäävän hihnassa/pihassa (oli se sitten pelko-, reviiri tai aggrearähjäystä rähjäystä kaikki) ovat spanielit: cockeri, cavalier, walesin ja enkkusprinkku sekä saksanseisojat (näitä en tosin olekkaan kovin montaa tavannut).
Spanielit mielleän yleisesti ottaen kaikkein ystävällisimmiksi koiriksi. Yksilöittäin tunnen toki oikein hienoja, hyvähermoisia ja ystävällisiä koiria vaikka mistä rodusta mutta nykyään tulee ikävä kyllä aina vaan useammin rähjiä vastaan. :(
Minkä rotuinen tahansa rähisee, ellei sitä kouluteta vaan annetaan rähistä, ei se ole rodusta vaan omistajasta kiinni.
Mä haluan oikeesti löytää sellasen basenjin joka rähisee ;D
Kyllä niitäkin on.
Niin,sen rähisijän vaarallisuus muille liikkujille,sitten taas riippuukin rodusta.
Pieni kolmekiloinen rähjä,on omistajan ihan helppo pidellä kaukana muista ihmisistä ja koirista.Toisin on kun rähjäävän koiran painaa sen 50kiloa,tai vielläkin enemmän.Silloin voi se koira lähteä taluttajalta käsistä...
Eli tarkkaan pitäsi valita se itselle sopiva rotu ja koiran käyttötarkoitus.
Ja unohtamatta sitä koulutusta,niin hyvää tulee.
Mua ei häiritse yhtään jos jonkun pikkukoirat riekkuu ja huutaa ohitustilanteessa.
Enemmän häiritsee ne isot,jotka pääsevät vetämään itsensä hammas etäisyydelle.
Eniten tietysti häiritsee ne,jotka irtautuvat omistajaltaan,ja kiertelevät sitten ympärillä uhoilemassa.Ja niitä joutuu sitten itse pois kyöräämään,ja samalla toivomaan etteivät satu olemaan ihmiselle vihaisia.
Itselläni on koulutuksissa käytetty,muista välinpitämätön 68kiloinen aikuinen koira.
Tunnen ja olen tuntenut vuosien varrella muutamia Irlanninsettereitä ja ne ovat olleet aivan ihania. Leikkaamattomat urokset kyllä joskus uhitelleet, mutta paljon vähemmän muihin rotuihin nähden. Ovat aina iloisia ja energisiä pakkauksia.
Berni uroksenkin olen nähnyt räyhäävän useasti...myös labbiksen...
Mutta beaglen ja suomenajokoiran en ole nähnyt :)
Leonbergit ovat säyseitä, ei rähisijöitä. Eivät hauku, tai murise vastaantulijoille.
Spanielit, noutajat, bokseri, dalmatialainen, beagle.
Kyllä dalmiksissakin on rähjiä..kuten muissakin roduissa. Omani ei ollut mutta tiedän näitä jotka ei niin sopuisia.
Hyvä aloitus! Asia, jota en ole koskaan ymmärtänyt, on se miksei ihmiset hanki juuri näitä, kivoja rotuja itselleen, jos koira tulee seurakoiraksi ja lenkkikaveriksi. Miksi ihmeessä otetaan jotain laumiksia tai vastaavia, joiden kanssa takuuvarmasti tulee ongelmia? Sitten vakuutellaan, ettei tämä meidän moppe mitään tee, ihan kiltti on, mutta kuitenkin on narun päässä koira, jota omistaja ei millään lailla saa hallintaan, jos irti tahtoo lähteä. Tai yritetään väen vängällä saada koira toimimaan perimäänsä vastaan, koulutetaan henki hieverissä vaikka lähtökohdan kai pitäisi olla että oikea koira oikeaan paikkaan? Mitä taistelukoiralla tai laumiksella tekee Suomen oloissa? Ei yhtään mitään.
Itsellä on kokemusta 80-luvun muotirodusta, afgaaneista, joten tämä "väärä koira" ongelma tuli koettua kantapään kautta. Sitä virhettä en enää toista, kyllä lemmikeistä pitäisi olla enemmän iloa kuin ongelmia.
Enempi noiden rähisijöiden kohdalla on kuitenkin kyse kouluttamattomuudesta, kuin siitä että joku rotu olisi automaattisesti aggressiivinen. Toki osa roduista vaatii omistajaltaan aika paljon paneutumista, eli pitäisi harrastaa jos jonkunlaista, jos koira on energinen ja vaatii paljon liikuntaa ja aivotyöskentelyä, ja tällaisia ovat oikeastaan kaikki työkoiriksi jalostetut rodut, eli ihan "tavis" -noutajat, paimenkoirat jne. Jos tällainen koira otetaan sitten sohvaperunaksi, tai koristeeksi kotiin, niin tottakai se turhautuu ja purkaa sitä jollain tavoin - ja valitettavan usein se purkautuu juuri rähisemisenä muita koiria kohtaan.
Jopa ns. taistelukoirat voivat olla mitä parhaimpia lemmikkejä oikeissa käsissä ja oikein kasvatettuina (valitettavasti yleensä niitä ottaa juuri ne väärät ihmiset maineen takia, joka näille on mediassa syntynyt). Kuitenkin näiden kanssa kannattaa aina muistaa vastuullisenkin omistajan, että ne eivät ole mitään koirapuistokoiria ja kaikkien kavereita, eivätkä välttämättä kovin koirasosiaalisia - sellaiseksi ne on jalostettu ihmisten toimesta. Ainoat todella vaikeat, vaaralliset ja vaativat rodut löytyvät juuri näiden laumanvartijoiden joukosta. Omalle perheelleen ne ovat mitä uskollisimpia ja lempeitä, mutta ne eivät hyväksy ketään ulkopuolisia koskaan. Ne eivät sovellu juuri kenenkään koiraksi, jos ei asu jossain ihan täysin korvessa.
Jos olisin maatalossa ja omistaisin lehmiä niin laumis ilman muuta suojelemaan karjaani.
Ja jos harrastan tiettyjä lajeja niin koira sen mukaan.
Itse olen päätynyt terrieriin koska tällä hetkellä asun kaupungissa ja kuljen yleisillä busseilla ja koira helppo ottaa mukaa. ja terrierit hyviä koulutettavia eikä yksikään ole remmirähjä vaan sosiaalisia koiria..näiden kanssa tokoilen. Rotu on terhakka ja minun tyyliini ja luonteeseeni sopiva. En voisi kuvitellakaan ottavani vaikka kultsia..tylsistyisin sen kanssa..liian joo joo rotu ja helppo. Ei kiitos. ennemmin terhakka chihuahuakin. Luonne ratkaisee.
Onneksi rotuja piisaa..ja koulutuksesta se on kiinni ei rodusta.
Onneksi et asu maatalossa... suojelemaan lehmiä, hih! Laumanvartijat eivät sovellu Suomessa minnekään, maataloissa kun juuri käy ulkopuolisia ihmisiä, joiden pitää päästä pihalla liikkumaan. Piha-alueen ulkopuolella taas on käytössä jokamiehenoikeudet.
-> Laumanvartijat ovat kotoisin maista, joissa jokamiehenoikeuksia ei ole. Suomessa ne tulisi yksintein kieltää. Kennelliitto on tehnyt asiassa pahan virheen.
Maremma esim.on erittäin hyvä vahti..ja suojelee karjaa hyvin. Ja minusta jokaisella joka asuu karjansa kanssa maalla pitäisi olla laumakoira jotta ei tule petovahinkoja. Vaikka hyvin harvinaisia onkin kun petoja meillä turhankin vähän.
Näin petoeläimetkin olisi turvatumpia kun ei tule liian lähelle asumuksia vaan pysyvät metsissä.
Et ole tainnut hih tutustua laumanvartijoihin..ne pidetään pennusta asti karjan luona jolloin ottaa ne suojelukseen..ainakin tämä perinne on maremmoilla. Ja vanhempi koira opettaa pennut tehtävään.
Ne on reviiritietoisia joten varoituslappuja voi laittaa vai menetkö myös vartioiduille alueille..
Maremmat päästää luokseen omistajan läsnäollessa ihmisiä mutta sosiaalistaminen on hyvä tehdä...ja kouluttaa kunnolla tehtäväänsä mikä sallitaan ja mikä ei..yleensä vartiointi vietti voimistuu öisin.
Kuule, kyllä olen tutustunut laumanvartijoihin ja tiedän mistä kirjoitan... pennusta asti karjan luona, joopa joo. Elä unelmissasi. Varoituslappuja voi laittaa...Saanko kysyä, minkälaista karjaa olet laitumella pitämässä ja minkä kokoisella laitumella? Tiedätkö, minkälainen aita laumanvartijalle pitää olla? Kuinkahan paljon sellainen aita maksaa/metri? Paljonko laitat sinne lappuja? Lypsävätkö lehmäsi vielä sen jälkeen, kun niitä on pidetty laitumella aggressiivisten koirien kanssa?
Kannattaa pysyä karjan kanssa kaupungissa.
No eihän ne laumanvartijat nyt sitä omaa karjaansa tapa! Herranen aika sentään, oletkohan nyt pikkasen ymmärtänyt väärin..? Luuletko että kyseisiä rotuja olisi enää edes olemassa, jos ne olisivat tappaneet aina omistajansa karjan? Mistä luulet tulevan nimityksen "laumanvartija" - mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa, mikä olisi tällaisen koiran tarkoitus?
Niiden tehtävähän on nimenomaan suojella karjaa pedoilta, ja jopa tappaa se joka karjaa uhkaa. Omalle perheelleen ja karjalaumalleen ne eivät ole vaarallisia, mutta kaikille ulkopuolisille kyllä ovat. Eikä nekään ole nyt oikeastaan aggressiivisia sen kummemmin kuin muutkaan koirat. Ne on jalostettu sitä varten, että ne jossain erämaissa ja vuoristossa vartioivat karjalaumaa hyvinkin itsenäisesti petoeläimiltä. Sitä ne myös tekee, eikä se tarkoita että koira on hullu ja aggressiivinen jos se on jalostettu erittäin uskolliseksi omalle laumalleen, epäluuloiseksi muita kohtaan ja häätämään kaikki pois tai vaikka tappamaan, jos tulevat lähellekään sen omaa laumaa ja reviiriä.
Ja ne kasvatetaan karjan keskellä, että ne leimautuvat niihin eläimiin ja pitävät niitä omana laumanaan.
Luetun ymmärtäminen on sinulla aika puutteellista: Lypsäminen ja tappaminen, ei ole sama asia. Hankipa ensin käytännön kokemusta laumanvartijoista, ennen kuin luet yhtään enempää kivoja koirakirjoja vuoristosta... Jeesus.
Harjoittele myös matematiikka, hyvä lapsi. Mitä maksaa sellainen aita/metri, jonka taakse laumanvartijan ehkä voi laillisesti Suomessa laittaa? Montako metriä aitaa voit kustantaa? Kuinka monta lehmää saat sinne mukaan mahtumaan?
Jos koiria tosiaan hankitaan tällaisella romanttisten Heidi-kirjojen tietämyksellä kuin täällä, niin eipä sovi yhtään ihmetellä esim. laumanvartijoiden pitämisestä syntyneitä ongelmia.
"Lypsävätkö lehmäsi vielä sen jälkeen, kun niitä on pidetty laitumella aggressiivisten koirien kanssa"
Eihän ne koirat koko aikaa agressiivisia ole, eivät sitä omaa laumaansa kohtaan varsinkaan, parhaassa tapauksessa agressiota tarvitaan hyvin, hyvin harvoin laumaa puolustamaan, jos ei sitten jotkut petoeläimet harva se yö ole lauman kimpussa, mutta silloin se lypsäminen on ongelmista pienimpiä joka tapauksessa. Parhaimmillaan koira ajaa kuokkijat pois ennenkuin ne pääsevät lähellekään laumaa.
Eiköhän se karja totu siihen koiraan, kun se koira niiden ympärillä saa aikuiseksi kasvaa, pennusta pitäen. Ja jos karttavat agressiisena olevaa koiraa, niin sehän on vain hyvä, koska koiran agresssio tarkoitaa esim. sitä että susi on ruuanhakuretkellä.. laumanvartija menee suoden luo, siellä ei karjan kannata silloin olla.
Ei noita käytettäisi, jos homma ei toimisi.
tuolta lisätietoa:
http://www.mareus.net/Portals/0/img/Koirat/Artikkelit/article_13_12laumistapahtuma-asta.pdf
No, tämä tulee sinulle varmaan yllätyksenä: Homma EI toimi. Mainitsemaasi rotua käytetään lampaiden, ei lehmien vartiointiin. Suomessa laumikset kasvatetaan kennelolosuhteissa eikä koirilla ole mitään kokemusta vartioitavasta laumastaan pentuaikana. Pahimmillaan ne käyvät kiinni ja ovat vaarallisia ihmisille, sekä myös lampaille.
Öö, en maininnut mitään rotua.
Ja toimiihan homma, siksi linkitin tuossa edellä, ei kai niitä omaksi harmiksikaan ole etettu, jutussa oli maininta muistaakseni 40 tilasta jossa käytössä.
Muistaakseni linkin artikkelista voi lukea senkin, että 7-8 viikkosena pitäisi totuttaa siihen suojeltavaan laumaan, silloinhan nuo kennelistä juuri luovutetaankin, niinkuin muutkin koirat.
Tuommoiset älykääpiöt pitäis kieltää ja viedä piikille, meinaatko että jokaisella on oikeus tulla sun himaan vitun juntti.
Cavalier King Charlesin spanieli ja irlanninsusikoira, sekä suomenajokoira. Suurin osa myös noutajista on ystävällisiä, mitä vastaan on tullut, mutta on valitettavasti rähisijöitäkin, ja olen myös nähnyt rähisevän ja aggressiivisen beaglen, mikä vähän yllätti, kun yleensä tuntuvat olevan ystävällisiä koiria.
Miksi yllätyit roduista kun sinun olisi pitänyt yllättyä ennemmin koiran huonosta kouluttajasta :)
Aika usein ne vähemmän rähisevät koirat eivät siltikään rähise, vaikka ovat saaneet vain nimellisen koulutuksen jos sitäkään, ehkä juuri remmissä kävely ja tassun anto on opietettu?
Mutta esim. spk samoissa huonoissa käsissä -> mikä on prosentti että rähjää kun vastaan tulee?
Jos vähän rähinään taipuvaisen koiran saa rähisemään niin kyllä sitten on äärihuono kouluttaja.
Samoin jos miellyttämishaluisen pk- rodun kanssa ei pärjää niin on oltava tosi huono kouluttaja. Usein silti ne syyttää koiriaan jos rähisee..
Siksi yllätyin, koska on tullut vastaan huonosti koulutettujakin (kouluttamattomia) beagleja, jotka on olleet ystävällisiä säheltäjiä. Aina se koulutuksen puute ei ilmene aggressiivisuutena, vaan monesti huono käytös voi olla yli-ystävällistä säheltämistä. Noutajissa myös yleensä koulutuksen puute ilmenee pikemmin ylitse vuotavaisena ystävällisyytenä ja liikana iholle tunkemisena, kuin aggressiivisuutena, vaikka jostain syystä viime vuosina on alkanut tulla vastaan yllättävän usein aggressiivisia noutajiakin.
Kyllä, ja se spk rähisee helpommin huonoissa käsissä kuin vaikka joku spanieli, spk:lla tuo näyttää olevan aika yleistä.
Siksi voi yllättyä jossain määrin jos beagle meinaa tulla päälle, rauhallisia piikeleita minäkin tiedän kaksi kappaletta.
Niin se kertoo vain että huonoja kouluttajia on yllättävän paljon :(
Ja olisi heidän parempi ottaa vieläkin leppoisampi rotu tai päätyä peräti kissaan jos siinä helpoimmankin rodun kanssa on ongelmia.
Kaikki huskyt ja dobermannit jotka olen nähnyt ovat olleet rauhallisia. Asun isossa kaupungissa(mutta hyvällä alueella), jossa paljon koiria.
Pahimpia rähisijöitä on pienet rodut, joukosta löytyy vain muutama poikkeusyksilö. Onnellisen ja rauhallisen koiran avainsanat ovat Koulutus, Aktivointi ja Lepo.
Mitkä nämä pienet rodut sinusta on? Pieni rotu ei ole yksi rotu!! Miksi pienikokoiset koirat niputetaan yhdeksi roduksi? Itse olen törmännyt pikkupystykorvien rähinöintiin mutta tiibetinspanielit usein tosi kauniisti meneviä ja japanin chinien en ole nähnyt rähisevän samoin cavaljeerit menee kauniisti.
Itse olen törmännyt enemmän isompien rähinöintiin..kuten rotikoiden, belggareiden ja saksanpaimenkoirien vaikka on pk rotuja ja siten hyväkoulutteisia..mikä laittaa mietityttämään miksi nämä rodut menee huonoille kouluttajille. Mutta isoissa leonbergit ja isot villakoirat kauniisti meneviä..
Määrittelin pienet yhdeksi "roduksi" siksi, että rodulla ei ole tässä asiassa väliä. Lähestulkoon kakki pienet rähisevät, sillä niitä ei aktivoida eikä kouluteta.
Mainitsemani poikkeusyksilöt ovat kaksi Bichon Friseetä, yksi mäyris ja kaksi chihuahuata. Kuitenkin niiden rotutoverit huutavat täyttä kurkkua ohittaessa.
Itsellä keskikokoinen seropi, jossa vähän kaikkee. Se on koulutettu ja sen kanssa harrastetaan, se ohittaa provosoivatkin kokoon katsomatta rauhallisesti.
Itse puolestani törmään enemmän pieniin hyvin käyttäytyviin kuin isoihin hyvinkäyttäytyviin koiriin. Ja omaan sekä ison että pienen käyttökoiran joten puolueellinen en ole.
En ole huomannut että pikkukoirien omistajat olisi yhtenäinen sillä pienissä koirien omistajissa on niin käyttökoiria kuin seurakoiriakin..eli aina dreevereistä beagleista paimentaviin ja usein kilpaileviin cockereihin ja sheltteihin ja pienin paimennuskoirakin eli heeleri on erittäin tottelevainen samoin pienet villakoirat.
pelkkä ulkonäkö voi saada luulemaan että on rähisevä kuten eräs papillon jonka ystäväni näki meitä vastaan tulevan. Sanoi minulle että kamalia rähisejiä noi pikkuiset. Kuuntelin tovin ja puppua koira ei inahtanutkaan. Sanoin sitten ystävälleni että kuuletko tuon rähisevän kun itse en kuule..myönsi sitten että hiljaahan tuo. ;) Samoin käy mustille isoille koirille ihmiset liittää mustaan väriin vaarallisuuden vaikka eleet koiralla ystävälliset.
Suomen ajokoira. Beagle meinasi aikoinaan tulla oman koirani päälle.
Mielenkiintoinen kyssä.
Itse en ole nähnyt edes kaikkia mahdollisia koirarotuja, mitä maailmassa on.
Näistä, mitä olen nähnyt, niin Tolleri. Tiedän monta tolleria ja yksikään ei ole remmirähjä, eikä muunkaanlainen rähjä. :)
Kaikki muunrotuiset koirat ovat rähjänneet.
Itselläni on rähjäävä tolleri ja tiedän valitettavan paljon vastaavia tolleri-uroksia (oma koira on vain remmirähjä uroksille, vapaana ei rähjää esim. koirapuistoissa).
Berni ja kultsu taitaa olla ainoat mieleen tulevat rodut, joista ei rähinä kokemuksia. Basenjihan ei "osaa" haukkua, mutta ei se rähinää estä. Naapurissa asui aikoinaan basenji, ja kyllä sillä oli aina "tappomeininki" kun meidät näki...
Pahimpia taas terrierit (eritoten westie), westie on ainoa koira joka on päässyt minuakin puremaan. Oma koira on saanut puremat saksanpaimenkoiralta (usealta, eri kerroilla), mastiffilta ja tollerilta. Nämä kaikki olivat uroksia, sekä yhdeltä narttu rotikalta (joka puri myös ihmisiä...).
Mikä rotu on tolleri?
http://www.tollerit.fi/
Lue eka lause.
Okei, enpä olis osannu yhdistää. Kiitän tiedosta! :)
Hassu kysymys sinänsä, koska itse ainakin näen aikalailla ne samat koirakot kun koiramme kanssa ulkoillaan, joten eipä siinä ihan hirveää variaatiota ole.. Mutta kun mietin kaikkia koiria jotka olen elämäni aikana nähnyt, ensimmäiset jotka tulee mieleen on tanskandoggi ja rottweiler, joiden en muista ikinä räyhänneen tai muutenkaan olleen agressiivisen oloinen.
itselläni on samojedi eikä se ole koskaan rähissyt kenellekään. Pari kertaa vieras koira on hyökännyt päälle ja sammarini väisti. Luonnekuvauksessakin sanotaan, ettei ole yhtään aggressiivisuutta ja voin allekirjoittaa sen. Vinttikoiria pidettiin tässä viestiketjussa ei-rähisijöinä, voi olla mutta muistan ystäväni afgaanin vinttikoira uroksen joka olisi syönyt muut poikakoirat jos olisi karkuun päässyt. Itsellänikin oli afgaaninarttu, se oli rauhallinen siihen asti kunnes meille tuli vauva. Afgaani alkoi suojella vauvaa niin, että oli aina menossa toisten koirien päälle kun oltiin vaunujen ja koiran kanssa lenkillä.
Saksaseisoja on itselle varmaan tutuin rotu nyt 4 kaveri itsellä, joista yksikään ei ole rähjä ollut. Itsellä kaikki tosin ollut narttuja joten uroksista en osaa sanoa, muuten kuin että kaikki jotka minä olen nähnyt, ovat kulkeutuneet samaan katekoriaan narttujeni kanssa = kaikkia rakastetaan välillä ehkä jopa liikaakin. Tosin ovat kyllä seisoneet pari kummajaista jotka ovat uhkaavasti käyttäytyneet, mutta se sallittakoon.
Itsellä myös entinen egonjatke sakumix joka valitettavasti hieman vielä rähjää, kovaa vauhtia kumminkin tuokin tapa häviämässä, koira ollut minulla nyt vuoden päivät. Tosin ei auta yhtään kun monen naapurin pienet koirat mm kiinanharjakoira, chihu juoksevat täydellä vauhdilla jalkoihin kiinni kun ovat omistajaltaan tai hänen lapseltaan irti päässeet. Näykkivät ja hirveä rähinä kokoajan. Tällöin saa oma reagointi aika olla varsin nopea, voi muuten pienemmille käydä hassusti kun isolta palaa pinna /= Yleensä pyritäänkin kiertämään kauempaa että saadaan itse sitä kulkemista harjoiteltua ilman että joku tulee iholle kiinni.
Erityisen haukkuvina olen kokenut: saksanpaimenkoira, kääpiöpinseri, aika monet terrierit. Meille on tullut vastaan suurimmaksi osaksi pieniä räksyjä, isommista roduista päällimmäisenä mielessä tosiaan tuo sakkeri (melkoisen paljon asiaan vaikuttaa varmasti rodun ylitarjonta- moni päätyy osaamattomiin käsiin).
Uroksilla on kuulemma suuri kysyntä, mikä voi vaikuttaa tähän että moni kohtaa räyhääviä uroksia, ensimmäisenä koirana uros voi olla liian haastava ja liekö tämä syy siihen, että noita uhmaikäisiä poikia on paljon uutta kotia etsimässä..
Ei räyhääviä esim. Husky, Berni, Belggari, Spanielit, Hovawart, Noutajat. Nuo nyt äkkiseltään tulee mieleen.
Ison koiran räyhääminen tuntuu sen verran uhkaavalta, että se varmasti jää vahvemmin mieleen kuin se pieni haukkuja.
"Ison koiran räyhääminen tuntuu sen verran uhkaavalta, että se varmasti jää vahvemmin mieleen kuin se pieni haukkuja. "
Itse sanoisin päinvastoin ..lenkillä ei koiranomistajien kanssa olen huomannut että ihmiset ei reagoi ison matalaan haukuntaan mutta reagoi pienen kimeään haukuntaan.
Ja kommentit isot vartioi ja pienet räksyttää on yleistä. Vaikka samanlainen käytös molemmilla.
Omaan terrierin joka ei hauku oikeastaan laisinkaan niin sain silti kommentin että kovia haukkumaan nuo..koirani oli hiljaa ja katseli rauhallisesti isoa koiraa Ja samalla hänen koiransa alkoi haukkumaan (isompi koira) silti sen omistaja ei muuttanut näkemystänsä..? Joskus pelkkä pikkukoiran näkö riittää otaksumaan että ne räksyttää.
no ei se yksi haukkumaton terrieri kaikista haukkumattomia tee, samoin kuin ei yksi haukkuva tee kaikista haukkuvia.
Naapurissani on hiljainen terrieri, ei hauku isoa koiraani yhtään, vaikka vähän arkaileekin välillä, ainoastaan isoja rekkoja vastaan nostaa pienen älämölön, itse asiassa omanikin vierastaa noita, mutta ottaa vain korkeintaan sivuaskeleen ja katsoo sillain mitä viiitt... mikä toi on, joka kerta sama juttu, ei taida lopullisesti tottua niihin koskaan.
Tuo terrierinaapuri muuten oli sitä mieltä että isot koirat on rauhallisempia kohdata.. eivät hauku hänen terrieriään.. tapauskohtaista varmasti.
No järjestin rotukokoontumisen ja hiljaista porukkaa oli vaikkakin leikkisää. Ja kolmas terrieri minulla jo ja kaukana herkkähaukkuisesta rodusta. :)