Oli tosin susipareja, joita halveksittiin. Nykyisin nuoret miehet ei uskalla lähteä
vihille ja jättäytyvät avoliittoon.
vihille ja jättäytyvät avoliittoon.
Eipä ennen ollut avoliittoa
Ramses...
23126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Miksikäs siitä vi.... vihkien paranee. Vastuunsa tuntevalle miehelle on yhden tekevää, onko Pappi loitsunsa lukenut. Hommat hoidetaan ja lapset kasvatetaan yhdessä.
Se oli Kirkko ja Papit, jotka ennen muinoin niitä vihkimättömiä pareja moittivat, yhdessä kylän ämmien kanssa kauhistellen jumalatonta elämää.
Samaa mieltä mutta kaikki pitää kerran kokeilla :).
Oikeassa olet. Kunnon mies hoitelee nämä asiat kuten teki miehenikin. Olen kokenut etäavoliiton ja etäavioliiton eikä eroa ollut. Avioliitto on taloudellisten juttujen takia nykyään vielä parempi ratkaisu, tunnetasoon se ei vaikuta. Kuinkahan moni täällä on kokenut lapsen tunnustamisen lastensuojeluvalvojan luona? Ja tuo leskeneläke ei ole niin varma juttu kuin moni luulee. Täällähän siitä on keskusteltukin. Itse en saa, vaikka avioliitossa olimmekin. Olen jalat maassa tyyppiä ja varmistanut nämä asiat olemalla itse työelämässä. Ja varttuneemmassa iässä solmituissa suhteissa on hyvä olla taloudellisesti riippumaton toisesta.
Niinhän ne papit moittivatkin, mutta itse elivät kuin siat pellossa. Minunkin yksi esi-isäni, Iin pappi, tuomittiin 400 vuotta sitten kuolemaan huoruudesta, mutta papiltahan tuomio muutettiin sakoiksi ja määrättiin Kalajoelle, jossa sama meno jatkui. Huoraamiskumppanin kohtalosta ei aikakirjat kerro, joten kaiketi hänet mestattiin.
Tämä huorapappi ryyppäsi ja eli muutenkin sopimatonta elämää silloisen Iin nimismiehen kanssa, joka myös tulee esi-isäkseni. Tämän nimismiehen Helga -tytär teki aviottoman lapsen Iin seuraavalle nimismiehelle v 1622 ja tämä tulee esi-isäkseni ja mainitaan aikakirjoissa Pietari Brahen muistaakseni v 1661 (vai 1658?) perustaman Salon kaupungin (nykyinen Raahe) ensimmäiseksi asukkaaksi...
Niin että se niistä pappien opetuksista ja esimerkeistä...
Vielä yksi esi-isä oli vihitty 30.11.1725 Könkään (Kengis) rautatehtaan saarnaajaksi Pajalaan, Ruotsiin, jonne muutti 1725/-26 ja mistä erotettu palvelusvirheen takia 1728 mahdollisesti juopottelun takia (oli taipumusta...).
Nuhdeltiin Iin käräjillä siitä, että oli edellisillä käräjillä ollut juovuksissa...
Ja sama meno jatkuu: ei ole monta vuotta siitä kun muuan Pohjois-Pohjanmaan pappi tuomittiin laajasta viinanmyynnistä...
Niin että kyllä ne esi-isien pahat teot säilyvät tiedossa pitempäänkin kuin sen kolme-neljä sukupolvea... ja sukututkimus tuo esiin yhtä sun toista mielenkiintoista...
Joopa taas.
Ennen oltiin vielä nykyistäkin tyhmempiä. Miehistä kiinni, anna mun nauraa.
On ollut susipareja, leipäsusia ja -karhuja.
Aina on iva kansan suuhun mahtunut.
Minusta "omantunnon avioliitto" on kaunis nimitys. "Puoliso"-nimitys sopii niin avo- kuin aviopuolisolle.
Nykyisin briljeerataan termeillä. Kaikille pitää löytyä jokin hienostunut sanonta. Hyvällä sanon. :))
Itselle on vanha kunnon nuorena somittu avioliitto ollut se yksi ja ainoa.
Muut saavat vapaasti valita, en väheksy kenenkään valintaa.
Eikö perintövero ole avoliitossa suurempi kuin aviossa olleelle?
Niinkin raadollinen asia on olemassa.
Myös lesken eläke.
Heh. Niinhän tuo menee, pisteviiva, hullukaan ei ole enää hullu vaan mielenterveyskuntoutuja....
Koko elämän kestävä avioliitto on minunkin ihanteeni. Se palvelee ihmistä monin tavoin. Siis silloin kun se toimii riittävän hyvin. Aina se ei kuitenkaan toimi.
Perinnönjaossa avopuoliso jää perinnöttä, ellei keskinäistä testamenttia ole tehty jos se on ja perintoä jaetaan, vero on tietysti korkeampi kuin aviopuolisoilla. Omalla kohdallani asia ei ole mitenkään ajankohtainen, meillä on aina ollut eri tilit, emmekä ole toistemme omaisuuden perään. Leskeneläke ei koskisi meitä, koska yhteisiä lapsia ei ole ja liittokin on solmittu "kypsällä iällä"...
Olen ennenkin sanonut, että osaat sanoa sanottavasi asiallisesti, selvästi ja kiihkottomasti. Sanon nytkin.
Eri-ikäisinä yhteenmenot ovat erilaisia. Helpoin on tämä vanhanaikainen, jos se jopa onnistuu.
Osaan minäkin muille lakia lukea, mutta omat asiat ja lakikirjojen availut jäävät aina huomiseksi.
Keskinäinen testamentti, kuka ja mihin sitä tarvitsee?
Retorinen kysymys ainoastaan. ( Sinä kun tunnut olevan todella tietävä)
Hyvällä sekin.
Tuo taitaa olla asian ydin: eri-ikäisinä lähdetään yhteen eri pohjalta ja kun lapset ovat aikusia, erot eivät samalla tavalla heitä vaurioita. Avoliittoon en olisi uskaltanut lapsia tehdä.
Kyllä testamentin voi tehdä kenen tahansa, ventovieraankin, hyväksi ja olen kyllä kuullut, että se tehdään avopuolisoittenkin kesken, ilman testamenttiä avopuolisolla ei ole perimisoikeutta.
Kiitos vain, en ole tietävä, mutta yleensä innokas ottamaan asioista selvää...
Näistä kysymyksistä olisi mielenkiintoista keskustella enemmänkin. Nyt on kuitenkin edessä pikku matka - uusia, avoliiton kautta tulleita "sukulaisia" tapaamaan...))
Tuo "omantunnon avioliitto" on muuten aika vanha ilmaus meille susipareille, niin että on sitä kaunisteltu ennenkin...))
Sivusta
Keskinäinen testamentti pitää sukulaiset poissa, jos ei yhteisiä lapsia. Nykyisin paljon uusioperheitä, niitten perintöjen selvittäminen voikin sitten olla melkoista pisnestä lakimiehille.
=DW=
Yxi versio on "varmalla puheella". Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Ei ole aina ivattu.
Muutamallakin Kaisalla kävi miehiä enemmänkin vaikka oli hänellä aviomieskin. Kun aviomieheltä kysyttiin, mitä tämä tykkäsi asiasta, niin mies vastasi: "Kyllä siinä Kaisassa naista riittää meille kaikille!"
Niin, ettei se aina ollut niin ryppyotsaista saarnasi papit mitä saarnasi.
Tapahtui satakunta vuotta sitten Siikajoella.
Enpä ole perehtynyt kovinkaan kummoisesti susien elämään, mutta käsittääkseni varsinaista parinmuodostusta ei siittämistä enempää ole ja emot hoitavat pennut yhdessä koko lauman kanssa.
Susilaumassa on alfapari, joka lisääntyy. Muut ottavat osaa vain hoitamiseen.
Parin jompi kumpi osapuoli johtaa paria.
laumaa
Mistä päättelet, että avoliitto olisi nimenomaan miehen valinta? Miksi se koskisi vain nuoria?
Tilastokeskuksen mukaan avopariperheitä (sisältää myös lapsettomat avoparit) on vähän päälle 300 000, noin viidesosa kaikista perheistä.
http://www.stat.fi/til/perh/2012/perh_2012_2013-05-24_tie_001_fi.html
Myös eläkeikäisissä on paljon avopareja, osa uusperheitä, osa nuoresta asti avoliiton valinneita.
Minä en olisi halunnut nuorena mennä naimisiin, koska olisin halunnut pitää harvinaisen tyttönimeni, eikä se silloin ollut mahdollista muuten kuin ottamalla käyttöön hankalan yhdistelmänimen. Koska molemmat nimet ovat pitkiä, en sitä halunnut. Kun sukunimilaki viimein muuttui, en halunnut ottaa tyttönimeäni takaisin, koska sitten kaikki olisivat luulleet, että olen eronnut.
Joku väheksyi perintöoikeutta, mutta ei minusta tuntuisi kovin reilulta, jos puolisoni sisarukset perisivät hänen kuollessaan hänen osuutensa yhteisestä omaisuudestamme, jonka olemme yhdessä säästäneet ja hankkineet. Kun olemme naimisissa, minä perin hänet (ja sama tietysti toisinpäin, jos minä kuolen ensin, hän perii minun osuuteni) ja sisarukset perivät omaisuuden vasta sitten, kun meistä kummastakin on aika jättänyt.
eikä alkoholistikaan ole nykyisin kuin, liikaa alkoholista pitävä..
Avoliitosta on niin helppo lopettaa ja lähteä, sanoa vain hei ja ovi kiinni!
Mnaah
Voi sitä avioliitostakin lähteä samalla tavalla. Avioero ei suurta paperisotkua vaadi. Mutta omaisuus pitää kuitenkin jakaa, siinähän se suurin homma. Samaten riidellä lapsiasiat ja ruokot.
Joku kirjoitti nimiasioista. Tottahan se, että entinen nimilaki oli typerä. Epäilyttää, sen takia menetetty aikanaan paljonkin nimiä. Monet vaihtelevat nykyään suvun vanhoihin nimiin. Itellä yks tuttu, joka oli avoliitossa just sukunimensä takia. Sitä en tiedä, mikä lasten sukunimi on.
=DW=
sanottavaa,,,,,
http://www.youtube.com/watch?v=g8uzeGQvCBo