Miehenä ja naisena elämisen eroja.

Entisestä elämästäni ei ole mitään hienoa muistissa. Nykyinen elämäni on juuri sitä mitä sen olisi pitänyt olla syntymästä saakka. Olen erittäin tyytyväinen.

Entisessä elämässä saattoi kuvitella että vielä joskus elämä tulee olemaan sellaista kuin on aina halunnut sen olevan. Uusi ei jätä sellaiselle haaveilulle varaa.

Miehenä ei tarvinnut miettii mitä laitta päälle tai miltä näyttää kun menee ulko-ovesta ihmisten ilmoille.
Naisena täytyy miettiä mitä päälle, hiukset, ripsari yms... Peilin kautta ulko-ovelle. Lähteminen kestää tovin kauemmin. Aamulla lähtemiseen menee 1/2-1h enemmän aikaa!!

En tiedä kyllä mitään muuta hienoa kuin, että naisten vessat on yleisesti ottaen siistimpiä. Muuta hyvää ois EHKÄ ollut oman lapsen saaminen, mutta vanhemmuus se tärkeämpi asia on kuin, että onko lapsi biologisesti oma. Pystyn kyllä rakastamaan ja huolehtimaan jonkun toisen lapsesta.
Uudessa elämässä parasta, kun ei tarvii pitää rintaliivejä ja/tai binderiä. Saa vapaammin etsiä miesten vaatteita ja nyt on varmasti helpompi pukeutua juhlavampiinkin tilaisuuksiin. Elämä on ihanaa :)

Entisen ja nykyisen elämän vertailusta yleisellä tasolla on taas kerran todettava se totuus, joka niin usein väkisinsuvaitsevaisuuden takia sivuutetaan: yksikään aito transsukupuolinen ei esitä mitään ympäristön odottamaa roolia varsinkaan äärimmilleen viritettynä ennen tutkimuksiin hakeutumista kuvitellen että ei-toivotut transsukupuolisuuden tuntemukset katoavat sillä eikä koe missään vaiheessa mitään radikaalia "heräämistä", että ei se nyt ihan niin ehkä toimikaan. Ne joiden historia on tällainen, eivät ole aitoja tapauksia, vaan heillä on jotain psykologista problematiikkaa vaan. Sen pitäisi olla tutkimuksissa kriteerinä diagnoosin saamiselle, että ei missään vaiheessa ole yrittänyt esittää mitään tosiäijän/tosinaisen roolia kuvitellen että sillä ne transsukupuolisuuden tuntemukset lähtee, vaan aina tuntenut syvää vastenmielisyyttä sellaista kohtaan. Tietysti ihan vastaavasti ne joille uusi sukupuoli tarkoittaa roolin esittämistä kaikkine stereotypioineen (kuten T-Unit ja niin moni puuterilla jotka pistävät itsestään bikinikuvia nettiin ja puhuvat rakennekynsistä ja korseteista) pitäisi diskata.

Miehenä en saanut huomiota nyt naisena saan sitä molemmilta sukupuolilta. Miehenä pysty jonkun verran "sikailemaankin" , naisena sitä ei oikein kehtaa ja oikeesti ns.kovan esittämistä ei tarvitse. Naisena saa olla omaitsensä ja lupa olla se heikompi osa puoli :)

Ottamatta kantaa siihen onko tämä naisen vai miehen elämää vai jotain siltä väliltä, niin parasta on se kun kaupungilla tapaa ruotsalaisen liikematkalla olevan rikkaan ja söpön kundin, menette ensin kaville, sitten ostamaan yhdessä kivoja naisten kuteita jonka jälkeen tasokkaaseen ravintolaan yksille ja yhdet venähtääkin useammaksi kun mies ihastuksissaan tarjoaa lisää jonka jälkeen matka jatkuu latautuneessa tunnelmassa taksilla miehen hotellille ja vietätte ihanan ja villin yön tyttöinä. Aamulla suihkun jälkeen liikemies tarjoaa aamiaisen hotellin ravintolassa ja vie urheiluautollaan takaisin himaan.

Olipa vastenmielinen fantasia: tapahtui kaupungissa, liikemiehen kanssa, sisälsi juopottelua, shoppailua, tyttöilevän miehen ja autoilua; kaikki asioita joita inhoan.