Ikuinen säästöliekki päällä???

Suosittelen että kävisit ensin lääkärintarkastuksessa. Varmistettais ettei sulla oo mitään sairauksia mitkä tuohon voi vaikuttaa. Sen jälkeen jos mitään ongelmia ei oo löytynyt, niin kannatta lisätä kaloreita vaikka vaan n. 100kaloria viikossa tai parissa. Luulis että keho tuohon tottuu. Ensin paino voi vähän nousta, mutta se on vaan nesteitä ja suolentäytettä. Syö kuitenkin terveellisesti ja muista syödä riittävästi myös rasvaa!

Heippa. Olen käynyt lääkärillä ja verikokeissa ei ainakaan mitään häikkää.
Kiitos vinkistä, kalorien nostaminen pikkuhiljaa kuulostaa järkevältä. Kokeilen ehdottomasti. Näin en ainakaan halua enään jatkaa! pakko tässä jotain muutosta alettava tehdä. Vaikka paino ei nykyisellä niukalla kalorimäärällä tipukkaa, niin tuskin kuitenkaa tämä lähes paastoaminen tee hyvää keholleni:(.

itellä oli samankaltasta, mä aloin vaan kertarysäyksellä syyä 1200-1400 joka päivä vaikka ahisti, painoki nousi nopeesti 4-5 kiloa....mut siis se oli turvotusta ja glygogeenivarastojen täyttymistä, elimistön heräilyä jne, tuolla määrällä kun ei oikeesti voi lihoa. Jatkoin silti syömisurakkaani ja nostin vaan kaloreita 1500-2000een ja oho, kuukauden painonnousun jälkeen paino alkoki laskea. Nyt oon yks tai kaksi kiloa alkuperästä painavampi, ja voin syyä kovin vapaasti, eikä paino nouse, aamupaino on tietenki ihan normaalia et se vaihtelee 1-2 kiloa riippuen edellisen päivän syömisten iltapainotteisuudesta tms, mut ei se oo lihomista. Tuntuu nin turhalta että suotta kituutin niin kauan. Ja ite en siis ees tän paranemisrupeaman aikana oo harrastanu ku hyötylöiikuntaa, ja oon sua paljon lyhyempi, eli voinet syyä mua enemmänki, elikkäs reippaasti vaan alata syyä ja herätät elimistön. Ja kestät alun turvotukset ja väliaikasen painonnousun vaikka miten ahistas. Itelle oli apua siitä "Lupa syödä"-kirjasta, painokset kai loppu tosin mut kirjastoist jne

Kiitos kovasti "kande" viestistäsi. Et uskokkaan kuinka helpottavaa on kuulla että joku on ollut samassa tilanteessa kun minä nyt ja selvinnyt siitä. Ehkä minäkin voin vielä joku päivä syödä normaalisti:)! Siihen tähdätään!
Kieltämättä kuulostaa tooooosi pelottavalta että alkasin yhtäkkiä syömään yli 1000kcal,pelkään niin paljon että en pysty hillitä syömistäni jos annan itselleni luvan syödä niin paljon. Luultavasti kokeilen nyt aluksi pikkuhiljaa nostaa kalorimäärää, sillon toivottavasti pystyn myös käsitellä ahdistukseni paremmin.
Kiitos vinkistä,pitääkin käydä kirjastossa katsomassa jos löytyis toi kirja jonka mainitsit, jos siitä sais vaik tukea tässä projektissa:).

Täällä yksi entinen säästöliekkiläinen lisää! Sinun Kohti parempaa =) tarinasi voisi olla minun kirjoittamani, saman ikäisiäkin olemme :)

Kadun syvästi, että laihtumiseni lähti kuutisen vuotta sitten käsistä ja söin lopulta järkyttävän pieniä määriä ja juoksin 6 kertaa viikossa. Mättöpäivät eivät näköjään pitäneet minunkaan aineenvaihduntaani käynnissä. Olisinpa tajunnut jo vähän aiemmin, että olematon määrä proteiinia ruokavaliossa ja runsas liikunta vievät viimeisetkin lihakset ja tekevät minusta vain laihan läskin. Kiitos fitnessbuumin, liityin viime keväänä kuntosalille ja muutin liikuntatottumukseni lihaskuntopainotteisempaan suuntaan. Samalla tajusin, että salilla huhkiminen on turhaa, jos lihakset eivät saa rakennusaineita. Vähitellen olen lisännyt syömisiäni, pidän huolen ainakin siitä, että proteiinia tulee tarpeeksi. Takaraivossa on kuitenkin takonut joskus järkyttävän suuri pelko lihomisesta. Toisaalta kuitenkin ymmärsin muutosta aloittaessani, että lihon väkisinkin, koska elimistöni varastoi kaiken peläten joutuvansa taas paastolle. Kyllä, olen kerännyt kiloja, en ole uskaltanut käydä edes vaa´alla. Nyt näytän kuitenkin täyteläisemmältä ja suorastaan häpeän niitä käsivarsia, jotka minulla laihimmillani oli. Olen kerännyt selvästi myös lihasta ja kroppani on muotoutunut uudella tavalla. Aika ajoin käyn vieläkin päässäni taistelua uutta ulkomuotoani vastaan, sillä tällä hetkellä esim. vatsani ei ole yhtä tiukka kuin vuosi sitten. Uskon kuitenkin vahvasti, että saan ylimääräiset hötöt vielä pois kun elimistöni ymmärtää, että niukat ajat ovat vihdoinkin ohi!

Parasta kaikessa on se, että osaan vihdoinkin nauttia ruuasta. Syön puuroa aamuisin ja voisin nuolla lautaseni, niin hyvää se on. Syön näkkileipää ja avokadoa = hiilareita ja rasvaa, joita välttelin ennen viimeiseen asti. Juon palautusjuomia, jotka ennen eivät olisi tulleet kuuloonkaan. Mutta jokaikinen kerta kun ajatuksiini alkaa hiipiä ajatus siitä kuinka "tämäkin näkkäri menee suoraan reisiin" käännän ajatukseni siihen, että ruoka valuu suoraan lihaksiini ja tekee minusta energisen ja vahvan. Miten tyhmä ihminen voi ollakkaan kun ei anna itsensä nauttia terveellisestäkään ruuasta! Hauskinta kaikessa on se, että peppuni on selkeästi kasvanut (lihasta mutta myös rasvaa) ja olen ylpeä siitä :D Tunnen oloni sata kertaa naisellisemmaksi höttöineen päivineen.
Meidän säästöliekkiläisten kropat ovat vain ihmeissään kun yhtäkkiä saavatkin kaikkea, mitä tarvitsevat. Ne nauttivat hetken tilanteesta varastoimalla kaiken, mutta tajuavat pian, ettei tämä ilo olekaan hetkellistä. Sitten meillä on mahdollisuus niihin urheilullisiin, terveisiin ja hyvännäköisiin vartaloihin, joiden vuoksi on pakko syödä ja nauttia elämästä!