Sunnuntai-illasta asti olen ollut neljän seinän sisällä, iski niin kova voimattomuus ja lamautunut masennus että olen nyt siis siitä asti laiminlyönyt kaikki velvollisuuteni. Olen vain syönyt, maannut ja välillä nettiä käynyt räpeltämässä. En ole kyennyt vastaamaan kenenkään puheluihin enkä viesteihin. Tuntuu että olen tipahtanut johonkin kuiluun josta minulla ei ole motivaatiotakaan nousta. Olen kamppaillut erilaisten riippuvuuksien ja niiden aiheuttamien ihmissuhdevaikeuksien kanssa jo jonkun vuoden ja nyt tuntuu että seinä tuli vastaan. Onko muita vastaavankaltaisessa tilanteessa?
Jumittunut kämpille
h5h555
17719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
KOhta sinulla syötävä loppuu ja on mentävä kauppaan. Onhan siitä joskus ollut aikoja, että jotenkin jaksaa raahautua työpaikalle ja heti sitten vain sänkyyn. On minullakin ollut omat riippvuuteni; tosin en olen ryypännyt, on tupakoinut, pelannut. Minulla ne ovat liittyneet ihmissuhteisiin ja harrastuskiin. Ehkä vieläkin menen liian intensiiviseti mukaan uusiin asioihin joista innostun. Ku hurahtaa jonhonkin asiaan, niin pakkaa silloin esim. kottyötä jäämään.
Voi meitä ihmisparkoja. Toivotaan että vaihe ja alakulo sinulla alkaa helpottaa ja jaksat jälleen saada otetta arjen rutiineihin.
Nostan sulle hattua että oot jaksanu sinne työpaikalle raahautua, sekin on jo tosi kova saavutus vaikka ei kotona sitten mitään jaksasikaan.
Olen vielä kämpillä. Tilasin eilen pizzaa kotiin että sain lykättyä ruoan hakuun lähtemistä. Viestejä alkaa kasautua puhelimeen mutta en uskalla lukea niitä ja mitä enemmän aikaa menee sen vaikeammaksi käy. Hävettää. Eräs minulle tärkeä ystävä on koettanut tavoitella minua mutta en vain pysty vastaamaan. Parisuhdeyritykseni olen sössinyt ja nyt pelottaa että lamautumiseni myötä menetän ystävänikin.
Joopa,...olisi tosi hieno juttu, jospa vastaisit niihin viesteihin ja kertoisit ihan suoraan muitta mutkitta, että olet hieman allapäin. Varmaan on sinun kavereillasikin ollut samanlaisia hetkiä kuin on sinulle nyt, mutta ei ne vaan kans kehtaa sitten kertoa, vaikka paras tapa on puhua asiat avoimesti. Katoppa mitä tapahtuu, kun vastaat joihinkin viesteihin ihan rehellisesti. Sanonta kuuluukiin, niin rehellisyys maan perii.
Tsemppiä sinulle ja annahan kuulua sitten millasia kommentteja olet saanut takaisin. Jooks.
Voit menettää ystäväsi, mikäli et lainkaan anna hänelle vastausta. Yritä nyt kuitenkin pitää parisuhdetta yllä ja jos katsot hyväksi jollakin tavoin ilmoittaa olemastaolostasi, niin hyvä olisi. Parisuhteessa toinen osapuoli ihmettelee melkoisesti ja saattaapa saada vääränlaisen käsityksen sinusta, jos yht`äkkiä noin vaan katoat, et vastaa. Yritä nyt vaikka väkisen.
Et sinä menetä ysäviäs. Sano ystäville ihan reilusti, ett'ä olet ollut alamaissa ja sen vuoksi et ole jaksanut pitää yhteyksiä. Jos et ala pian sieltä nousemaan, niin hakeudu hyvä ysvävä terveyskesukseen ja kerro siellä tilanteesi. Ei kannata hävetä. Ihminen vain joskus väsähtää, jollain puhkeaa elimellinen sairaus. Jospa nyt raahaat itsesi suihkuun ja käyt väkisin pienen happihypyn ulkona.
Kuulostaa tutulta tuo että ahdistuu siitä kun joku kaveri on yrittänyt ottaa yhteyttä eikä saa vastattua puheluihin. Kauppaankaan en ole kyennyt pitkään aikaan menemään. Näyttää siltä ettei tähän tilanteeseen tule koskaan muutosta vaan elämä on aina yhtä hemmetin ahdistusta. Useimmiten sosiaaliset tilanteet tuottaa enemmänkin vain ahdistusta.
sama juttu täällä mutta en ole kyennyt töihin menemään,sairaslomaa pari viikkoa edessä.täysin voimaton olo,ahdistus totaalisen musertavaa,en pysty tekemään kotitöitä,ainoastaan nukun tai katson TV.tä.kehotan sua menemään lääkäriin,tarvitset apua.
Sosiaalisten tilanteiden aiheuttamiin ahdistustiloihin on olemassa lääkettä. Jos paha ahdistus iskee, niin mene kertomaan lääkärille muuten saatat jumittua sinne kotiin.
Hei ahdistunut mies.
Kirjoituksesi tuntui niin samanlaiselta,kuin minun ajatukseni tällä hetkellä,paitsi että yhdelle kaverille vastaan jos soittaa,mutta esitän kaiken olevan ok.
Minulle on tullut lähiaikoina vaikeaa lähteä kauppaan tai yleensäkkään ihmisten ilmoille,tämä on minulle uusi piirre.
Minulla on keskivaikea masennus jo kymmenen vuotta ja välillä on vähän paremmin ja nyt vaan tuntuu masis ottavan vallan taas....ei ole ketään sellaista ystävää kenelle voisin jutella kaikesta,kaltaistani yksinäistä kulkijaa.
Kohta tulee vuosi siitä kun todellakin ainoa ystäväni ja ihminen johon saatoin luottaa,halusi täältä pois...ehkä todella ehkä vahingossa....tuskaa tuottaa kun en voinut vastata hänen viimeiseen puheluunsa ;(((
Mutta sinä ahdistunut mies,et ole yksin täällä taapertamassa...minäkin olen...yritetään jaksaa,vaikka itku välillä tuleekin...päivä kerrallaan pienin askelin,jookos?
"Mutta sinä ahdistunut mies,et ole yksin täällä taapertamassa...minäkin olen...yritetään jaksaa,vaikka itku välillä tuleekin...päivä kerrallaan pienin askelin,jookos?"
Näin se on kaiketi toimittava jos ei ole rohkeutta lopettaa maallista taivaltaan. Sekin on kyllä käynyt mielessä jo useamman vuoden ajan mutta rohkeutta ei ole löytynyt ja tuskin tulee löytymäänkään. Jokin siinä itsemurhan tekemisessäkin pelottaa. Eihän tällaisia edes saisi miettiä mutta ei sillekkään mitään voi silloin kun vointi on tosi huono.
Nooh tilaan ruuat netistä joten olen käytännössä ollut sisällä vuodesta
2009, eli enpä näe kummallistakaan ongelmaa vielä tuossa.
Nyt olen jostain syystä pirteämpi joten olen yrittänyt siivota edes vähän,
eipä tässä muuta kun hautaa odotellaan =D
Pitää varmaan itsekin alkaa tilaamaan ruoat netistä kun kaupassa käyminen on niin ahdistavaa.
Muuten hei, niin ole mikään ihme tuo ahdistus tuolla jättiautomarketeissa. sellaisia suuria ja valtavia ja sitten joka kulman takana ihminen, niin ettei voi rauhassa edes katsella ja lukea tuoteselosteita. Mutta näin me mennään ja kaupasta yritetään safkat saada. Ai niin , minun täytyykin hakea jätskii ja jotain hyvää namia sieltä, jotta voi istahtaa TV:n äären. En enää tänä yönä lähde suljettuihin kauppoihin, mutta huomenna sitten. Mitä aiotte ostaa popsittavaksi?
Kannattaa sinne ulos lähteä,vaikka väkipakolla. Nimim. kokemusta on. Hiljalleen iskee niin paha ahdistus, että sydän tykyttää jo kauppaanmenosta.
Pidä yhteyttä edes pariin kaveriin tai läheiseen. Niihin, joiden tiedät ymmärtävän, kunnon kavereihin. Joku joka pitää sinut mukana elämänmenossa. Ja hae apua.
Aivan,..väkipakolla sinne ulos on lähdettävä, ihan yritettävä vaan mennä. Ulkovaatteet päälle tai no nyt kesällä ei niin väliä ole mitä päällensä pukee, jotain kevyttä ja mukavaa päällä, kengät jalkaan. Sitten muut tykötarpeet: rahat, kortit, kännyt jne. muista avaimet ottaa kanssa. Joskus kun on oikein masentunut, niin ei kertakaikkiaan muista kaikkea. Pidetään peukkua niin jaksaisit lähteä vähän ulos.
Aloittajalle tuli sellainen kysymyksenomainen ehdotus mieleeni, että voisitko ajatella laatia yhden ja saman tekstiviestin jokaiselle sinua tavoitelleelle ystävälle/tuttavalle. Aloittaisit textarin jotenkin 'Lähetän tämän saman viestin kaikille minua viime päiviinä tavoitelleille. Kiitos yhteydenotoistanne, mutta nyt kestää varmaan vähän aikaa ennenkuin vastailen. Olen nyt hiukan huonossa tilanteessa ja tekstailen tarkemmin, kunhan piristyn. Toivon palaavani asiaan pian asiaan viestejänne kommentoiden. Parhain terv. X '
Tällä tavoin Aloittaja saisi pelivaraa ja harkinta-aikaa sekä varsinkin mahdollisuutta vaikkapa voimaantua tilanteesta ulospäin ja tämä kaikki kuitenkaan menettämättä näitä ihmissuhteita. Myös, jos joku mieleinen heistä vielä kommentoi kimppaviestiäsi, niin sille sitten voisit kertoilla enemmänkin ja saada näin vaikka apuakin, ulospääsyn tunnetta se jo toisi.
Voisitko mitenkään kuvitella uskaltaa lukea ne saapuneet viestit? Sekin jo olisi puoli voittoa eteenpäin.
7-8 tuntia nukkuisi mielellään, mutta aikataulutus sanoo turhan usein "ei". "no rustaa aikatauluasi paremmaksi! :D " Olisipa se niin helppoa... Mutta todellisuudessa se ei ole.
Nettiä räplätessä menee 24/7