miksi ihmeessä sulle koskaan elämästäni kerroin.... tai ylipäätänsä se että opittiin tuntemaan.
ai helvetti sentään
suuri virhe
15448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä ihmettä sä taas höpötät? :)
mulle et oo kertonut mitään :) missä hän, sielusi polte ?
Kaikella on tarkoitus, tälläkin " tuntemisella ".
Elämässä nyt vain on niin, että ihmisiä tulee ja menee, jotkut
jäävät mieleen ja jotkut eivät jää mieleen.
Joistakin tulee ystäviä, rakastettuja, ihastuksia, kavereita yms.
Joku jättää jälkeensä kaipauksen, joku vihan, inhon tai
välinpitämättömyyden ja joku kirjoittaa tälle saitille
että " tunteminen oli suuri virhe " ! :(
ja vastaan samoin.
aivan turhaa kärsimystä. Ei koskaan enää.
nyyhki, nostavat leukansa ylöspäin ja matka jatkuu uusiin seikkailuihin.
Vai kävikö käry?
Sillai siinä käy...
Niin oli enkä et ollut muuta kuin hetken huvi. Kokeilu kaniini käänteiselle psykologialle...
Joidenkin elämässä ei muuta hyvää olekaan kuin hetken hupeja, itsellä kuitenkin pysyvä onni. Eivät sitä miehenhupakot kaada.
kertoisi elämästään omasta pitänee seuraavan kerran harkiten tehrä,
muutoin roikkuu tällä palstalla kuin löyhässä hirressä ...
Oon miettinyt, kun hän kertoi elämästään mulle, niin se teki vaikutuksen ja kosketti jonnekin syvälle. Ehkä yksi syy rakastumiseen. Ajattelin/ ajattelen sen kyllä positiivisessa mielessä ja hienona asiana, että heti pystyttiin juttelemaan syvällisestikin. Mun mielestä se kertoo jostain, kun uskaltaa "avautua" toiselle, positiivisessa mielessä...sielunkumppani?
Välillä ajattelen myös, että harmi kuin tutustuttiin, mutta loppujen lopuksi ei kaduta että tutustuttiin, vaikka nyt sattuukin...melkeen niin että sydän itkee verta. Sen verran järisyttävä ja sielua koskettava kokemus, itselle ennenkokematon. Niin ihanaa ja niin kamalaa...
mietitkö koskaan miksi joku asiat sulle kertoi, siksikö että voisit niitä levitellä ympäri kylää, puolisollesi ja työkavereillesi?
Ai mietinkö...todellakin. Ei tää ollut yllätys yllätys mulle, ihan kun täällä palstalla nyt olis se kaipaama henkilö, mutta ensinnäkin kyläksi ei voi sanoa pk- seutua. Ja vaikka kaipaamani henkilön seurassa iski aina puheripuli, niin en mielelläni kerro henkilökohtaisia asioita muille, varsinkin jos ne eivät koske itseäni. Eli haukku tuli väärään puuhun. Ja mulla ei puolisoa ole, sinkku olen.
aha, no ei sit sulle mitään.
Eipä ole kukaan avautunut paitsi pitkäaikaiset ystävät ja työn merkeissä ihmiset...