No minä nyt aloitan vielä uuden ketjun tähän asiaan liittyen niin kuin joku tuolla pyysikin. Onhan se totta että ketju alkoi olla jo liian pitkä ja varsinkin älypuhelimella selaaminen oli hankalaa....
Tänään näin ihastustani ensimmäisen kerran kolmen päivän tauon jälkeen ja ensimmäisen kerran sen kamalan lauantain jälkeen. Soitin hänelle päivällä ja kysyin halusiko HÄN lähteä minun mukaani kaupunkiin ja hän vastasi melko innostuneesti joo. No lopulta emme kuitenkaan menneet kahden niin kuin olin toivonut, vaan auto oli värvätty taas täyteen ihmisiä. Kävimme kaupungissa ja vietimme ihan mukavaa aikaa ja onneksi kukaan ei maininnut sanallakaan lauantaista. Se oli huojentava juttu.
Kyselin myös siitä perjantaista ja ihastukseni sanoi, että pitää katsella. Hän sanoi että saattaa mennä johonkin tapahtumaan mutta tulee ehkä illalla, mutta ehkä vain käymään. Minä olin jo toivonut, että hän olisi alusta asti mukana ja että jos saisin vähän kahden kesken puhuttua hänen kanssaan. Vieläkin se olisi toiveissa, mutta minulla on vahva tunne siitä, etten tule kertomaan tunteistani hänelle. En nyt, en ehkä koskaan.
Nimittäin tänään huomasin, ettei hän tunnu samalta sen lauantain jälkeen. Hän tuntui jotenkin oudolta. Alkuun hän tuntui jopa viholliselta, täysin tuntemattomalta minulle. Jotenkin kun katsoin häntä, minusta ei tuntunut enää hyvältä ollenkaan... Kun kävimme ravintolassa minä ja ihastukseni emme tilanneet mitään mutta muut tilasivat. Sittemmin ihastukseni näytti kyllä niin nälkäiseltä ja minun sydämeni oli pakahtua. Tuli jotenkin sellainen olo, että minun on autettava ja minähän tarjosin hänelle juustoaterian, enkä itse syönyt siitä kuin suolakurkut, jotka hän antaa auliisti aina minulle ja parit ranskalaiset. Vilkulin häntä kun hän söi ja hän näytti jotenkin paljon iloisemmalta heti ja minulle tuli siitä niin hyvä olo. Vaikka hän tuntuu erilaiselta kuin ennen, tarjoan hänelle ja autan häntä aina. Ihan aina. Sitä ei poista kukaan eikä mikään.
En tiedä mitä ihastukseni ajatteli, mutta hän katsoi jonnekin tyhjyyteen hieman omituisena kun kysyin oliko hänen hiuksiaan leikattu. Niitä ei oltu tosiaan kuin hieman sipaistu lyhemmäksi ja minusta tuntuu että hän ihmetteli, miten minä huomasin sen kun muut eivät sitä ilmeisesti huomanneet. Totta kai minä huomasin. Onhan hän minun rakkaani. Vieläkin.
Kun tulimme takaisin kaupungista, sain jotenkin itselleni hauskemman vaiheen päälle ja vitsailin lähes koko matkan ja puhuin hauskoja jne ja ihastukseni nauroikin aika paljon. Silti hän oli vain kaveri. Ja siltä hän tuntui. En enää katsonut häntä samalla tavalla. Ihan kuin se lauantai olisi muuttanut meidät, erottanut jotenkin. En tiedä.
On sekava olo. Kyllä minä vieläkin sanoisin onnellisena KYLLÄ jos hän kysyisi yhtäkkiä että alkaisimmeko seurustella ja että hänellä on tunteita minua kohtaan. Silti hän tuntuu niin erilaiselta. Välillä vain tuntui kun katsoin häntä, että katsonko minä samaa poikaa, jota minä ennen katsoin. Voiko olla, että se lauantai aloitti lopun alun ja alkaa hiljalleen tappamaan minun tunteeni.. Minulla on lähestulkoon tyhjä olo..
Ehkä se vain on niin, että pääsisinköhän minä viimein hiljalleen irti tästä kaikesta? Uskon vakaasti, että jos niin käy, kykenen ehkä olemaan pelkkä kaveri ihastukselleni, mutta se varmastikin tulee aina edellyttämään sitä, ettei minun tarvitse katsoa vierestä kun hän touhuaa kaikkea tyttöjen kanssa minun miettiessäni samalla: Voi kun tuon tytön tilalla olisin ollut minä.
Tänään näin ihastustani ensimmäisen kerran kolmen päivän tauon jälkeen ja ensimmäisen kerran sen kamalan lauantain jälkeen. Soitin hänelle päivällä ja kysyin halusiko HÄN lähteä minun mukaani kaupunkiin ja hän vastasi melko innostuneesti joo. No lopulta emme kuitenkaan menneet kahden niin kuin olin toivonut, vaan auto oli värvätty taas täyteen ihmisiä. Kävimme kaupungissa ja vietimme ihan mukavaa aikaa ja onneksi kukaan ei maininnut sanallakaan lauantaista. Se oli huojentava juttu.
Kyselin myös siitä perjantaista ja ihastukseni sanoi, että pitää katsella. Hän sanoi että saattaa mennä johonkin tapahtumaan mutta tulee ehkä illalla, mutta ehkä vain käymään. Minä olin jo toivonut, että hän olisi alusta asti mukana ja että jos saisin vähän kahden kesken puhuttua hänen kanssaan. Vieläkin se olisi toiveissa, mutta minulla on vahva tunne siitä, etten tule kertomaan tunteistani hänelle. En nyt, en ehkä koskaan.
Nimittäin tänään huomasin, ettei hän tunnu samalta sen lauantain jälkeen. Hän tuntui jotenkin oudolta. Alkuun hän tuntui jopa viholliselta, täysin tuntemattomalta minulle. Jotenkin kun katsoin häntä, minusta ei tuntunut enää hyvältä ollenkaan... Kun kävimme ravintolassa minä ja ihastukseni emme tilanneet mitään mutta muut tilasivat. Sittemmin ihastukseni näytti kyllä niin nälkäiseltä ja minun sydämeni oli pakahtua. Tuli jotenkin sellainen olo, että minun on autettava ja minähän tarjosin hänelle juustoaterian, enkä itse syönyt siitä kuin suolakurkut, jotka hän antaa auliisti aina minulle ja parit ranskalaiset. Vilkulin häntä kun hän söi ja hän näytti jotenkin paljon iloisemmalta heti ja minulle tuli siitä niin hyvä olo. Vaikka hän tuntuu erilaiselta kuin ennen, tarjoan hänelle ja autan häntä aina. Ihan aina. Sitä ei poista kukaan eikä mikään.
En tiedä mitä ihastukseni ajatteli, mutta hän katsoi jonnekin tyhjyyteen hieman omituisena kun kysyin oliko hänen hiuksiaan leikattu. Niitä ei oltu tosiaan kuin hieman sipaistu lyhemmäksi ja minusta tuntuu että hän ihmetteli, miten minä huomasin sen kun muut eivät sitä ilmeisesti huomanneet. Totta kai minä huomasin. Onhan hän minun rakkaani. Vieläkin.
Kun tulimme takaisin kaupungista, sain jotenkin itselleni hauskemman vaiheen päälle ja vitsailin lähes koko matkan ja puhuin hauskoja jne ja ihastukseni nauroikin aika paljon. Silti hän oli vain kaveri. Ja siltä hän tuntui. En enää katsonut häntä samalla tavalla. Ihan kuin se lauantai olisi muuttanut meidät, erottanut jotenkin. En tiedä.
On sekava olo. Kyllä minä vieläkin sanoisin onnellisena KYLLÄ jos hän kysyisi yhtäkkiä että alkaisimmeko seurustella ja että hänellä on tunteita minua kohtaan. Silti hän tuntuu niin erilaiselta. Välillä vain tuntui kun katsoin häntä, että katsonko minä samaa poikaa, jota minä ennen katsoin. Voiko olla, että se lauantai aloitti lopun alun ja alkaa hiljalleen tappamaan minun tunteeni.. Minulla on lähestulkoon tyhjä olo..
Ehkä se vain on niin, että pääsisinköhän minä viimein hiljalleen irti tästä kaikesta? Uskon vakaasti, että jos niin käy, kykenen ehkä olemaan pelkkä kaveri ihastukselleni, mutta se varmastikin tulee aina edellyttämään sitä, ettei minun tarvitse katsoa vierestä kun hän touhuaa kaikkea tyttöjen kanssa minun miettiessäni samalla: Voi kun tuon tytön tilalla olisin ollut minä.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Joskus vielä naurat koko jutulle ja ihmettelet miksi se oli niin vaikeaa. Silti voit välittää hänestä edelleen, ei se sitä estä. En kyllä tajua tuota ruuan tarjoilua ellei tarjoa yhtä usein takaisin, mutta pientähän tuo on kun jotkut antavat satoja tuhansia huijareille.
No ehkä minä olen välillä vähän turhankin antelias hänelle, mutta sanon sinulle saman kuin mitä olen hänelle sanonut kun hän on valittanut että tarjoan liikaa:
Minä en katso vierestä kun hänellä on puutosta jostain tai paha mieli. Autan aina ja jos minulla on varaa antaa omastani hänelle, annan aina. Jos hän tarvitsee apua, ei tarvitse kuin pyytää ja jos on seuran puutetta tai tarvetta johonkin, vain puhelu niin Volvo pärähtää liikkeelle ja kurvaa heidän pihaansa.
Minun sydämeni ei salli katsoa vierestä, jos hänellä on vähänkään paha mieli tai puutetta jostain, kuten ravinnosta. Hän saattaa kyetä olla välittämättä tai olla huomaamatta minun pahaa oloani, mutta minä huomaan aina kun hän tarvitsee jotain ja autan. Istun hänen vierelleen ja pidän huolta, ja sen voin luvata että minä en jätä häntä koskaan pulaan enkä anna hänen kärsiä. En koskaan.
Ei toinen saa olla koskaan itseä tärkeämpi. On vaan merkki hänelle, että voi tehdä mitä haluaa.
LAPSI RUKKA KIRJOITTELEE TÄÄLLÄ SIKSI, ETTÄ HAAVEILEE JA KUVITTELEE ETTÄ SEN KUNDI OLISI TÄÄLLÄ NIITÄ LUKEMASSA.
EI TODELLAKAAN OLE. SILLÄ ON JO UUSI JA SILLÄ SELVÄ
Et saa häntä koskaan mielestä jos pyörit koko ajan hänen jaloissa ja kuskaat häntä, sinulle tulee vain koko ajan enemmän paha mieli.
Ota hänestä vähän etäisyyttä, hanki lisää kavereita ja hengaile heidän kanssa.
Jos hän tarvitsee kyytiä, niin sano hänelle vain jotain että en pääse tällä kertaa tai jotain ja ota hänestä edes vähän enemmän etäisyyttä.
Hanki kavereita netissä, Steam on hyvä peliyhteisö jossa voi hengailla ja unohtaa maailman murheet.
Tai sitten voit hankkia uuden ihastuksen!
Netissä se onnistuu hyvin, varsinkin kun sinulla on auto ja vanhempasi tietävät!
Älä missaa mahdollisuuksia mitä sinulla on.
Saattaa olla, että vaikka jatkatte vain kavereina on tuolla pojalla tosiaan aina paikka sydämessäsi.
Kun hän tarvitsee apua, annat sitä epäröimättä. Jos joskus suutuspäissäsi päätät olla vastaamatta hänen puheluunsa, vastaat kuitenkin. Vaikka tapaisit muita saattaa sinusta pitkään tuntua, että kukaan muu ei ole yhtä täydellinen ja ainutlaatuinen. Ja kun seuraavan kerran edes vähän ihastut uuteen ihmiseen, tajuat hänen muistuttavan ulkonäöltään ja ääneltään ihastustasi. Aika kuluu eikä nuoruus säily ikuisesti. Järki huomaa tämän ja yrittää selittää sitä tunteelle, joka puolestaan haluaa kuunnella vain rakastaan, ei järkeä.
On olemassa ihmisiä, jotka sanovat ettei homoilla voi koskaan olla aitoa rakkautta. 18nuori ainakin tietää tämän väitteen vääräksi :)
Hienoa että aloitit uuden ketjun. Minäkin luen tään joka päivä kännykällä niin helpottaa kovasti tää uusi ketju. Mulla oli vastaava tilanne kuin sullakin etten uskaltanut sanoa kaverille ihastumistani. Oltiin tosi hyvät kaverit vuosia ja halusin aina lähelle mut en saanut sanottua kun en ollut toisen tunteista varma. Olin onneni huipulla kun pääsin viikoksi ulkomaille ihastukseni kans, sain houkuteltua mukaan kun maksoin satasen sen matkasta. Ajattelin että Egyptin auringon alla saan kerrottua sille, mut niin se vaan jäi. Oltiin pitkään sen jälkeen läheiset kaverit mutt nyt on jo mullakin tunteet viilenneet. Kuitenkin se aika oli elämäni parasta aikaa, enkä kadu vaikka en houkutellutkaan sitä kaveruutta pidemmälle. Mut mielenkiinnolla seuraan että miten teidän jutussa käy. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sun elämääsi.
Tässä minä makaan sängyllä kun on hankala nukkua. Olemme siis täällä mökillä ja minulla ei ole onneksi edes fyysinen paha olo.. Mietityttää vain eilinen todella paljon..
Alkuun olimme täällä mökillä vain luokkalaisteni kesken kunnes yksi kaveri kurvasi pihaan ja toi ihastukseni. Kaveri lähti pois ja sanoi yöllä hakevansa ihastukseni kotiin. No me ajoimme moottoriveneellä kun selvinä olimme ja sitten juotiin ja sitä rataa. Yhdessä vaiheessa yritin puhua hänen kanssaan mutta hän yritti mennä koko ajan toiseen seuraan ja olimme vähällä ruveta tappelemaan mutta sovussa jatkettiin iltaa enkä saanut puhuttua.
Sitten menin saunan lämmitykseen eikä minulla ollutkaan tulta joten pyysin yhden luokkalaisen hakemaan ihastukseni. Ihastukseni tuli ja olimme saunalla kahdestaan.Ehkä se johtui tilastamme kun kumpikaan ei saanut saunaa tulille... Sitten .
Ihastukseni istui ylälauteelle ja katsoi minua silmiin. Ja hän sanoi jotakin tähän tapaan: (minun nimeni), sie vaikutat miusta homolta.
Hän töksäytti sen noin vain.. Sitten minä kysyin: entä sitten, haittaako se? Ihastukseni sanoi ettei se haittaa ollenkaan. Hän sanoi että on ikäisekseen nähnyt asioita ja hyväksyy homot täysin. Hän sanoi ettei hän kerro kellekään muttei pidä sitä epänormaalina. Hän kertoi myös huomanneensa asian jo paljon aikaisemmin ja oli miettinyt asiaa usein.
Puhuimme homoudestani saunassa kahdestaan jonkun aikaa kunnes päätin että puhutaan asiat läpi. Sanoin että olen iloinen kun hän otti asian hyvin mutta pelkään ettei hän pidä toisesta asiastani. Hän käski kertoa kaiken.
Kysyin oliko hän ihmetellyt miksi käyttäydyn siten miten käyttäydyn hänen kanssaan ja vastasi myöntävästi. Kysyin myös mitä hän luuli sen olevan ja hän sanoi: sie taijat tykätä miusta vähän enemmän kuin kaverina.
Myönsin kaiken ja puhuimme asiasta paljon. Hän sanoi huomanneensa sen aikoja sitten ja esim. Viime lauantaina hän oli kotiintulo matkalla huomannut että olin surullinen. Kerroin miten minulla on ollut monta kertaa paha olla ja miten on sattunut katsoa vierestä hänen tekojaan ja hän sanoi ymmärtävänsä. Hän myös kertoi että jotkut kaverit olivat ihmetelleet ihastukselleni sitä miksi minä suostun menemään vain silloin paikkoihin kun ihastukseni menee ja ihastukseni oli sanonut että koska olemme niin hyviä ystäviä. Hän ei ollut kertonut epäilyistään muille.
Kun puhuimme käytin sanaa rakastaa kun kerroin tunteistani eikä hän hätkähtänyt. Hän vain istui tyynesti lauteilla ja katsoi minuun. Puhuin myös siitä että tunteeni ovat olleet elossa jo kauan ja että olen loukussa hänen takiaan kun rakastan häntä koko ajan. Hän sanoi että siitä on päästävä.
Hän nimittäin sanoi heti alkuun kun puheeksi tuli homouteni: hän ei ole homo ja hän rakastaa naisia.Sanoin että kyllä minä sen tiesin mutta silti jaksoin vain toivoa.. toivoa turhaan.
Sekin valkeni että hän oli välillä ottanut etäisyyttä minuun. Hän sanoi ettei usein välittänyt miltä olemisemme näytti muille mutta toisinaan hän ei vain jaksanut. Hän ei myöskään ollut aina halunnut jäädä kahden kanssani koska oli pelännyt että tekisin jotain ja yrittäisin häntä. Tein selväksi etten koskaan tekisi hänelle mitään mitä hän ei haluaisi ja hän oli hyvillään.
Kaikki asiat tuli puhuttua halki ja tällä hetkellä en muista mitään muuta olennaista.. Kuitenkin kysyin häneltä eikai tämä vaikuta väleihimme pahasti ja hän sanoi että tämä paransi välejämme. Hän sanoi että hänenkin on helpompi olla kun hän tietää totuuden eikä hänen tarvitse enää miettiä mikä on totta. Hän sanoi että me olemme ystäviä aina eikä tällainen asia muuta sitä.
Halasimme ja kiitin häntä itku kurkussa. Sitten menimme muiden seuraan. Ihastukseni ei ollut sinänsä erilainen hän ei vältellyt muttei hakeutunut erityisesti seuraanikaan.. pari kertaa jos tulin hänen luokseen tai kävelin vastaan hän halasi minua ja minä häntä.
Kun hän lähti halasimme vielä kerran ja kuiskasin hänen korvaansa miten pelottaa ettei hän muista aamulla enää mitään. Hän väitti muistavansa ja kysyin uskallanko ottaa aamulla yhteyttä häneen. Hän käski kokeilla ja hän sanoi sen todella lempeään äänensävyyn. Sitten hän lähti pois.
Ajattelin soittaa tänään ja kysellä mitä hän muistaa ja ajattelee yhä asioista..
Mitähän minulle tulee tapahtumaan? No sainpahan kerrottua sen minkä koin mahdotttomaksi... ehkä se on nyt ohi?
molempia.
Vaikuttaa fiksulta kaverilta ja hienoa, että pystytte ilmeisesti olemaan ystäviä jatkossakin. Hänen avullaan muutkin kaverit varmaan hyväksyisi homoutesi vielä paremmin, mutta pelkäisiköhän, että luulevat teidän välillänne olevan enemmänkin.
No, enää ei ole syytä olla masentunut, vaikka hiukan pettynyt olo olisikin.
Huh mikä stoori. Olen lukenut tämän yhteen pötköön. Tunnistan itseni tästä täysin, en ehkä kuitenkaan aivan yhtä syvällä uinut. Pahimmassa tuskassa musiikki auttoi minua. Eräänä päivänä radiossa soi tämä laulu: Lähellä sydäntäni. Laulajana jo edesmennyt Saara Suvanto. Se meni päähän kuin häkä. Jos jaksat kuuntele tämä. Voimia sinulle!
Kiitos kiitos.. Musiikkia minäkin käytän itseni lohduttamiseen, tosin usein tulee itku monien laulujen kohdalla, monet kappaleet vain koskettavat... Tänäänkin tuossa makasin kotona sängyllä ja kuuntelin musiikkia, katsoin kännykässäni olevaa kuvaa ihastuksestani ja itkin niin että silmiin sattui...
Olen hyvilläni siitä, että viimeinkin totuus on kerrottu ja nyt hän itse tietää, mitä ajattelen hänestä ja miten paljon hänestä välitän ja mikä minä olen miehiäni. Nyt hän tietää totuuden. Silti tuntuu niin pahalta ja itkettää, sillä totuus on varma. Hän ei ole homo. Niin hän sanoi heti suoraan kun myönsin olevani itse homo. Hän teki sen selväksi, että hän haluaa naisia, ei miehiä. Tuntuu vain niin surulliselta, sillä minä tavallaan menetän hänet lopullisesti...
Ette voi uskoa miten hyvältä tuntui kun hän halasi minua muutaman kerran illalla. Lohdutukseksi, osoitukseksi siitä että hän välittää minusta. Se tuntui niin hyvältä. Ja kun hän käski kokeilla ottaa häneen yhteyttä, se ääni oli niin lempeä ja hän oli niin ymmärtäväinen. Olen iloinen siitä, että hän otti asian niin kypsästi ja lempimästi, mutta samalla harmittaa: hänen käyttäytymisensä lisää vain tajuntaani siitä, miten ihanan, rakkaan ja arvokkaan kultakimpaleen menetin. Miten olisin ollut maailman onnellisin poika, jos olisin saanut rakastaa häntä..
Soitin ihastukseleni, mutta hän ei vastannut. Laitoin viestiä ja kysyin muistaako hän eilisestä ja mitä puhuttiin ja hän vastasi että kyllä muistaa. Kysyin että onhan kaikki hyvin meidän välillämme ja olemmeko me varmasti kavereita ja hän sanoi että me olemme kavereita.. On ihana tietää, että hän välittää minusta.. Harmittaa vain kun se välittäminen jää kaveruuteen. On se tyhjää parempi, nyt voin ainakin sanoa hänelle suoraan jos jokin hänen tekemisensä tuntuu minusta pahalta, ehkä hänkin yrittää "suojella" minua niiltä kivuilta eikä tee ihan mitä sattuu minun läsnäollessani. Ja ehkä hän nyt suostuu olemaan enemmän kanssani kun tietää mikä olen ja etten tee hänelle mitään pahaa...
Oli aikakin että jotain ratkaisua saatiin tähän tilanteeseesi. Se nimittäin alkoi jo uhkaamaan, lievästi sanottuna, mielenterveyttäsi. Ei sillä etteikö asia vielä välillä masentaisi sinua, varsinkin nyt tuoreeltaan, mutta on psykologisesti terapeuttista sinulle ettet elättele alitajuisesti pienintäkään toivoa hänestä. Et ole nyt lopun alussa (otsikkosi mukaan) vaan jotain uutta on syntymässä. Ukon että ihastuksen tunteet alkavat haihtua nyt aivan uudella tavalla ja huomaat ettei se niin pahaa teekään, päinvastoin.
Hyvin fiksulta vaikuttaa tuo kaverisi... niin kuten sinäkin (ja kuka se olisi ehdottanut jo välienkin katkaisemista?!) Monilla tuon ikäisillä heteroilla on perusteettomia ennakkoluuloja homoja kohtaa vaikka niin sanotun uuden sukupolven olisi jo pitänyt nousta ja syrjäyttää keskiaikainen ajattelutapa. No, kyllä jo muutosta asenteissa on nähtävissäkin, mutta enemmän suurissa kaupungeissa. Oli miten oli, olisi kiva kuulla vielä sinusta ja lukea kirjoituksiasi täällä. Toivottavasti se ei vaan enää sopisi otsikon "vaikea olla ja masentaa" alle vaan liittyisi johonkin positiivisempaan, ainakin että se alkaisi pikkuhiljaa mennä kohti sitä :)
(entinen 20bi) :)
Mahtava juttu että viimeinkin saitte puhuttua asiat halki. :)
ihana tarina sai ihan hyvän lopun, ei se ihan täydellinen ollut, mutta paljon huonomminkin olis voinu käydä.
Mullakin on tänä kesänä ollu vaikeat ihmisuhde kiemurat. mm. keran yks jätkä ihastu minuun (toivottvasti ei kovin vakavasti), mutta en ite tykänny hänestä :(
Kävi niin sääliksi sitä kun se masentu vähän kun ei saanu vastakaikua.
sitten parin päivän päästä kävi päinvastoin, ihastuin ite, mutta sekään ei ollu kiinnostunu minusta :( potuttihan se muutaman päivän....
OOtko ajatellu sanoa ihastuksellesi, näistä ketjuista ? :)
Enpä koe tarpeelliseksi näistä kertoa hänelle, ainakaan vielä, mutten usko että kerron ollenkaan tästä minun "päiväkirjastani". Veikkaisin että hän ymmärtäisi jos tietäisi tästä ketjusta, sillä tämä ketju on ollut aika paljolti minun avunsaantipisteeni...
On se jännä. Tämä koko ketjujuttu alkoi tammikuussa, silloin kukaan ei tiennyt homoudestani, pelkäsin hylkäämisen vuoksi, en uskaltanut puhua juuri yhtään ihastukselleni, en tuntenut häntä enkä uskaltanut edes kuvitella kertovani tunteistani kun en saanut puhuttuakaan hänelle mitään.
Nyt seitsemän kuukautta myöhemmin elokuussa. Vanhemmat ja sisko tietävät että olen homo. Niin tietää ihastuksenikin. Uskallan puhua hänelle melkein kaikesta, hän on minun paras ystäväni ja vietämme aikaa yhdessä. Ja mikä olennaisinta, hän tietää että rakastan häntä paljon...
Huhhuh tää oli kyllä niin imelää keksittyä shittiä että oksennus nousi kurkkuun.
Hanki apua äläkä fantasioi netissä.
Ei olisi uskonut tosiaankaan että näin paljon tapahtuisi hänen kanssaan!
Seurasin kanssa alusta asti, näin tilanteen kuin itselläni oli. Menit tosin paljon pidemmälle, toivon että olisin itsekkin päässyt noin pitkälle.... mutta ei, ja totta puhuen oma ihastukseni on jo aika taakse jäänyttä elämää vaikka häntä aina joskus mietinkin..
Hyvä juttu että rohkenit kertoa kaiken, johan sitä odotettiinkin jo :D Toivottavasti silti jatkat kirjoittamista, me kaikki halutaan tietää miten sulla menee.
Ja jos ihastuksesi nyt näkisi nämä ketjut, hän varmaan saisi vähän perspektiiviä siitä miten paljon hänestä todella välität ja mitä kaikkea olet hänen vuokseen kokenut...
Kaikki eivät tykkää, että kirjoitetaan netissä itsestään noinkin tunnistettavasti.
On vähän outo olo ollut jonkin aikaa perjantain tapahtumien vuoksi.. En ole nähnyt ihastustani sen päivän jälkeen enkä ole kuullut hänen ääntäänkään. Ainoa yhteys häneen perjantain jälkeen on muutamat tekstiviestit jotka lähetin lauantaina. Niissä viesteissä hän juuri kertoi muistavansa kaiken ja että ollaan kavereita yhä..
On jotenkin ikävä, no onneksi koulut alkaa joten nään häntä siellä, mutta harmittaa vain kun koulussa saattaa meidän tapaamiset olla semmoisia muutaman minuutin juttutuokioita. Tosin kun voin kouluunkin ajaa silloin tällöin autolla niin ajattelin että joskus voisin kysyä häntä koulun jälkeen vaikka kaupungissa käymään tai jotain..
Ehkä hän nyt uskaltaa olla kahdestaankin minun kanssani, kun tein mielestäni selväksi etten tee hänelle mitään eikä hänen tarvitse pelätä minua. Hänhän sanoi silloin perjantaina että pelkäsi usein että kahden ollessamme yrittäisin käydä liian läheiseksi. Ja kun kysyin muuten silloin, että olisiko hän lyönyt minua turpaan jos olisin esim. yrittänyt pussata, hän sanoi että olisi. Hän tosin sanoi ettei halua satuttaa minua. Mietityttää vain, miten hän suhtautuu selvinpäin kosketukseeni, sillä kännissähän hän halaili minua oma-aloitteisestikin, mutta toivottavasti nyt ei ole niin, että selvinpäin pelkkä kosketus olkapäälle saa hänet kavahtamaan taaksepäin.
Vähän jopa jännittää nähdä hänet.. Mutta haluan nähdä hänet kovasti.
Hermostuttaa yllättäen alkoi ahdistamaan heti, kun koulu alkoi. Minun koulupäiväni on ohi, tosin aion mennä vielä vähän myöhemmin kauppaan niin saa nähdä, näenkö ihastukseni siellä. En vaan meinaa enää millään jaksaa istua tunneilla, viime keväänä teki tiukkaa eikä loma muuttanut sitä yhtään kun tänään rupesi heti tympimään! Ahdistaa!
Aamulla näin ihastukseni hetken ajan kun hän käveli minun ja luokkalaisteni ohi ja hän kyllä pysähtyi hetkeksi luoksemme. Hän hymyili minulle ja vaikutti aika lailla samalta kuin ennenkin, muttemme ehtineet juuri jutella kun hänen täytyikin jo mennä. Ja sitähän tämä taas alkaa olla, hänen kanssaan on hankalampi olla tekemisissä kun koulu tulee tielle koko ajan.. Minulla on väljä lukujärjestys ja lyhyitä päiviä on paljon ja hyppytuntejakin löytyy, joten niiden aikana voin ehkä hetken aikaa päästä hänen juttusilleen, mutta aina vain hetkeksi. Niin pieneksi hetkeksi...
Hankala olla kun mietityttää kaikki, on tylsää ja jotenkin niin tyhjä olo.. Luulin että kertomisen myötä kaikki alkaisi mennä parempaan suuntaan, mutta nyt ei ainakaan tunnu yhtään siltä.
Oletko jostain Joensuun lähikunnasta, tai käytkö koulua Joensuussa? Tunnistaa puhetyylistä esim. noissa sitaateissa. Tuli vain mieleen kun itse olen Joensuusta. Mutta ei pelkoa, en ole bustaamassa sinua kun ei luultavasti kuitenkaan tunneta :)
Olen seurannut ketjua keväästä asti jännityksellä ja kommentoinutkin jotain pari kertaa. Vetäisin tässä pienet aplodit siulle itsekseni kun luin tuon viestin missä kerroit paljastaneesi kaiken ihastuksellesi :D Olet todella rohkea! En olisi itse pystynyt samaan ikinä, silloin kun kierin fyysisissä ja psyykkisissä tuskissani muutama vuosi sitten rinnakkaisluokkalaisen ihastuksen takia (joka oli myös kaverini). Voin sanoa että hän on tähänastisen elämäni suurin ihastus, mutta kas kummaa, olen päässyt tunteista täysin eroon aikoja sitten, ja suurin syy tähän oli se että okei, tiesin että hän on hetero, enkä koulujen loppumisen jälkeen enää nähnyt häntä. En siis ole enää moneen vuoteen nähnyt häntä kunnolla joten tunteet vain hävisivät pikkuhiljaa vaikka olin silloin varma että rakastan häntä aina ja ikuisesti. Vaikka lämmöllä häntä muistelenkin ja niitä kaikkia ihania monitulkintaisia hetkiä joiden jälkeen analysoin hänen käytöstään voisiko hän olla ihastunut.
Tällaisissa tapauksissa ei oikeasti auta mikään muu kuin aika. Kun ihastustaan ei näe enää vähään aikaan, se menee ohi. Tapaamalla ihastustasi jatkuvasti pidät rakastumisen tunnetta yllä. En nyt sano että sinun pitäisi lopettaa ystäväsi kanssa hengaaminen, mutta pieni välimatka ja tauko tapaamisessa voisi laannuttaa vähän tunteita.
En ole Joensuusta sori vaan :) Tosin ei sinne ole täältä päin pitkäkään matka, samalla alueella suunnilleen asutaan. Savoahan tämä alue kokonaisuudessaan on?
Ehkä olet oikeassa, että etäisyys keventäisi rakastumisen tunnettani, mutta on hankala antaa niin käydä. Siis kun minulla on välillä niin tavattoman tylsää ja ihastukseni kaveruudessakin on jotain niin viattoman hauskaa ja ihanaa (siis huomioimatta rakastumiseni tunnetta) että hän on paljon mukavampaa seuraa kuin monet muut kaverini. Viihdyn hänen seurassaan ja haluaisin jutella ja kaikkea, mutta koulussa se on välillä hankalaa... Juttutuokiomme oikeasti voivat tiivistyä sinne muutamaan minuuttiin.. :(
Joo kauppareissulla kävin, ostin välipalaa ja jäätelön ja istuin kaupan ulkopuolella imeskelemässä jäätelöä kun näin ihastukseni. Hän oli tulossa odottelemaan kyytiä ja hän tuli kuin tulkin istumaan viereeni. Juttelimme niitä näitä, kysyin miten hän vietti loppulomansa perjantain jälkeen ja hän kertoi käyneensä muiden kavereiden kanssa vaikka missä... Ja sitten kyselin vähän koulupäivästä jne..
En tiedä mikä on, mutta ihastukseni oli jotenkin vain etäinen. Hän ei katsonut kertaakaan minua päin kun oli siinä ja jotenkin hän tuntui tönköltä. Toivon vain ettei perjantainen ollut sen syynä.. No hän sentään puhui minulle ja kaikkea, joten hän ei ole vihainen, mutta toivottavasti se mitä hän tietää nyt ei hermostuta häntä. Toivottavasti hän oli vain väsynyt....
Ei halua, että alkaisit taas toivomaan enemmän. Aikaisemmin hän taas saattoi toivoa, että olisitkin hetero jolloin kaveruus helpompaa.
Nyt hänen ei ainakaan tarvitse enää todistella sinulle olevansa hetero tyttöjen avulla, mutta joudut varmaan katselemaan jatkossakin jos meinaat samassa porukassa olla. Vieläkö haluat kertoa homoudesta muillekin kavereille?
Parasta vaan olisi yrittää etsiä sitä omaa rakasta. Helpompaa tietysti sitten kun muutat omaan asuntoon ja mahdollisesti isommalle paikkakunnalle.
Hoh hoijaa.... kun ei juuri muutakaan paikkaa ole johon vuodattaa niin laitanpa tänne kun ollaan ennenkin näitä asioita jaettu...
Nimittäin on alkanut tuntua voimakkaasti siltä että minun on h
nähtävä ihastukseni. Siis se sama vanha josta puhuin jo aikoja sitten, muistatko, 18nuori? Hyvin samanlainen tapaus kuin sinunkin, paitsi meistä ei ehtinyt tulla edes kunnon ystäviä..
Hänellä nimittäin alkoi alkuviikosta koulu, itselläni ei vielä. Tiedän hänen uuden koulunsa, hän aloitti siis lukion. Meinasin jo tänään mennä koulun läheiseen ostoskeskukseen pyörimään, ihan vaan nähdäkseni jos hän poikkeaisi sinne koulun jälkeen., mutta en sitten mennyt sinne... huomenna ehkä menen. Vaikkei mulla suurempia tunteita ole vähään aikaan häneen ollutkaan, nyt ne taas heräsi.. ehkä senkin takia kun sinulla asiat alkoivat selviämään, niin itselleni on tullut tunne että minun olisi sittenkin pitänyt kertoa ihastukselleni .Saisinpahan kiven alas sydämmeltä... mutta siitäkin on jo yli vuosi aikaa kun näimme..
olisi vaan niin kiva nähdä hänet, edes vilaukselta. Varmaan komistunut entisestään.. nyt hän aloitti siis lukiossa, johon minun piti itsenikin mennä mutta sain paremman koulupaikan amiksesta. Kuinka ollakkaan kohtalo teki tepposet, itse vielä sanoin ihastukselleni että haen siihen lukioon mihin hänkin on hakemassa. Ja jostain kumman syystä tähän lukioon hän haki siltikin, vaikka sinne ei hakenut/päässyt KUKAAN hänen entisistä koulukavereista tai luokkalaisista... ihan kuin hän olisi hakenut sinne vain mun takiani, kuitenkin tietämättään että opiskelen toisessa koulussa...... siellä hän on nyt yksin, mutta tutustuu tietysti uusin ihmisiin....... huoh.
Ja paskat.. sattumanvarassa hän sinne kuitenkin haki.. en tiedä... ajatukset on ihan sekasin ja muutenkin masentaa. En kestä ajatusta siitä että kohta alkaa ankea harmaa syksy ja kesä on muisto vain.... edessä on myös työssäoppiminen paikassa joka ei ole niin kiinnostava.... valitsinkohan väärän alankin. Vituttaa niin vietävästi taas vaihteeksi, olisinpa mennyt siihen lukioon ja nythän me oltaisi voitu tutustua kunnolla kun hänkin olisi aloittanut opiskelun siellä...
luulin jo päässeeni yli kaikesta, mutta tässä sitä taas surraan..
huomaatko kun ''osat'' vaihtuu :( kun toisella menee hyvin, niin toisella huonosti... Vai miten on, oletko nähnyt omaa kultaasi koululla, vai onko tunteet jo hälvenemässä?
Harmillista, että sinulla on mielipahaa ja minä toivon todella, että asiat alkavat järjestymään sinullakin :)
Olen nähnyt ihastustani koulussa, tänäänkin nähtiin, hän oli kanssani tekemisissä jonkun verran, pyysi apuani yhden jutun tekemisessä jne. Hän ei ole vältellyt minua, ja vaikuttaa olevan kanssani hieman helpottuneemmin kun nyt tietää homoudestani... Emme me voi syvempiä jutella enkä kysellä mitään kun koulu on tiellä, en tiedä haluaisikohan hän joskus mennä johonkin koulun jälkeen, pitää kysellä ja katsella..
Oma oloni on vähän mysteerinen.. Osittain on yhä ikävä ja rakastan häntä yhä, tänäänkin kun hän kiitti minua avusta ja katsoi suoraan silmiin ja näytti niin hellältä ja lempeältä, minulle tuli todella hyvä olo..
Nyt minulla tilanne on niin, että sydämeni yrittää juosta kohti häntä ja toivoa parasta, mutta aivoni pitelevät sydämestä kiinni ja yrittävät estää sitä pääsemästä eteenpäin. Ei enää uudestaan... tosin en voi tunteilleni mitään...
Mutta tuosta sinun asiastasi.. Mehän voimme yrittää myös auttaa sinua tällä palstalla kun minun tarinani alkaa tavallaan olla loppu.. Kerro kuulumisiasi niin mietitään yhdessä :)
Ei se sinun tarinasi vielä loppu ole :) Etteköhän te ainakin ystävinä pysy, ja mistä sitä ikinä tietää vaikka hänellä yhtäkkiä alkaisi heräämään muunkinlaisia tunteita.. tiedän parikin tapausta kun hyvistä heterokavereista toinen on alkanut pitää toista enemmänkin kuin ystävänä vaikkei aiemmin olisi tullut mieleenkään :P No, en nyt maalaile ''enkeleitä'' seinille mutta aina voi käydä miten tahansa! Pääasia että olette noinkin hyvissä väleissä nyt :)
En tiedä mitä teen, ehkä yritän vaan antaa asian olla ja yrittää nauttia viimisistä lomapäivistä... se on tosin vaikeaa kun on tälläinen sää ja tulee oltua kotona vain. Vähän väliä käyn hänen facebook sivullaan josko hän olisi kommentoinut jotain juttua tai muuten ollut aktiivinen siellä mutta näyttää jonkinlainen hiljaiselo olevan päällä....
Mielessäni pyörii vain ne harvat hetket jotka koimme kahdestaan... ja kun kuuntelen niitä kappaleita mitä kuuntelin kun ihastukseni alkoi niin tulee melkein väistämättä ''tippa linssiin''... :(
Mutta kiva kun voimme täällä jakaa kuulumisia ja selviytymiskeinoja...
OLETKO KIIHKOUSKOVAISTEN VALLASSA??? MUUTA VITTUUN SIELTÄ LESTADIOLAISTEN TUPPUKYLÄSTÄ ! ÄLÄKÄ TÄÄLLÄ RUTISE RUNKKARI
joku aina pilaa hyvän ketjun. Jatka vaan kirjoittamista, haluun jatkoa.
En enää jaksa oottaa, kirjoita jo miten sun viikonloppu on menny
No voinhan minä kertoa miten viikonloppu meni: melko tylsää oli ja olin yksinäinen.
Kävin kaupungissa istumassa baarissa yhtenä iltana tuossa, olin ihan yksin vailla seuraa ja oli tylsää ja jos totta puhutaan, ei siellä vaikuttanut kukaan homolta tai biiltä. Se oli nuorison suosima baari, mutta silti minulle ei ollut siellä mitään ja menin isäni kämppään nukkumaan.
Kyselinhän minä olisiko ihastukseni halunnut lähteä kaupunkiin mukaan ja olisimme voineet käydä jossain ja olla sitten kämpillä yötä, sillä hän valitti aikaisemmin viikonlopputekemisen puutetta. Hän sanoi että katsellaan, mutta lopulta se homma jäi eikä hän viettänyt viikonloppua kanssani, eikä edes ehdottanut mitään siihen suuntaan.
Eli lyhyesti tiivistettynä: tylsää ja yksinäistä on.
Eiköhän tuo nyt aika selvä juttu ole, että miksi ihastuksesi ei halunnut lähteä baariin ja isäsi asunnolle kanssasi. Ajattele asiaa välillä myös hänen kannalta, olet juuri paljastanut olevasi ihan rakastunut häneen, heteromieheen, joka ei ole sinusta kiinnostunut kuin kaveri mielessä. Ehkä hänestä tuntuisi hiukan ahdistavalta viettää koko ilta sinun kanssa ja vielä yöpyä kahdestaan. Ja kuitenkin sinä vain katselisit häntä vaaleanpunaisten linssien läpi ja ei hän pystyisi hauskaa pitämään vapaasti. Sinä loukkaantuisit, jos hän katselisi naisia sinun seurassa. Ja toisaalta sinä varmaan taas elättelisit toiveita, että hän yhtä äkkiä tunnustaisikin sinulle olevan rakastunut sittenkin sinuun....
Jokainen varmaan jossain elämänsä vaiheessa, yleensä noin nuorena, rakastuu palavasti ja epätoivoisesti johonkin henkilöön, jota ei voi saada. Silloin tuntuu kyllä, että häntä vain voi rakastaa, eikä ikinä ketään yhtä ihanaa tule maailmasta löytymään. Ja sitä yrittää viimeiseen asti toivoa ja uskoa, että mahdollisuus vastarakkauteen olisi olemassa, vaikka ihan hyvin itsekin tietää sen, että näin ei ole.
Ehkä sinunkin oikeasti kannattaa nyt ottaa etäisyyttä siihen poikaan. Kohta teillä ei ole edes ystävyyttä jäljellä, koska selkeästi yrität vain saada tilaisuutta viettää aikaa hänen kanssa ja jotenkin hänelle vakuuttaa, että " olen oikeasti tosi hyvä tyyppi, rakastu nyt minuun". Satutat vaan itseäsi koko ajan enemmän ja enemmän, koska näytät kuitenkin vain vieläkin toivovan suhdetta hänen kanssa. Sinun kertomuksen perusteella tämä ihastuksesi vaikuttaa ihan normaalilta heteropojalta, joka varmasti nauttimasta siitä, että saa muiden jätkien kanssa käyttäytyä niinkuin tuon ikäiset nyt käyttäytyvät. Eli, että voi puhua naisista ja katsella heitä, jos huvittaa. Tuskin hän ihan kauheasti nauttii seurastasi jatkuvasti, jos hän tietää sinun ahdistuvan siitä, että hän ei voi olla oma itsensä ja toisaalta hänkin kyllä sen tietää, että kun olet ihastunut häneen, niin tottakai sinä suhtaudut häneen omistavasti ja koko ajan ihaillen.
Minusta ei ainakaan ole ihan kovin normaalia myöskään, että jätkät tarjoilevat toisilleen mm. ruokia, joita olet hänelle tarjonnut ja kuskata häntä paikasta toiseen ihan ilman mitään korvausta. Joskus tietysti, mutta sulla se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja tuntuu, että olet ottanut jonkinlaisen äitin roolin myös hänen elämässään, että vaikka hän kohtelisi sinua miten paskasti vaan, niin aina kuitenkin kaiken annat anteeksi ja menisit vaikka Suomen toiselle puolen avojaloin kävellen, jos hän niin pyytäisi. Oletko miettinyt sitä, että joskus hän voi käyttää hyväksikin sitä, että mm. sinulla on auto käytössä ja että ihan ilomielin ajelutat häntä. Ja varmaan baarissakin olisit hänelle tarjonnut vaikka koko illan, jos hän olisi sanonut, että eipä nyt ole rahaa.
Nyt hyvä mies järki käteen tuossa hommassa ja ala elää oikeasti elämääsi muuten kuin heteromiehen kautta. Ja mikä kiire 18-vuotiaalla on nyt juuri heti löytää elämänsä rakkaus? Usko pois kun sanon, että lukion jälkeen se elämä vasta alkaa. Saat opiskelupaikan jostakin ehkä vähän isommasta kaupungista, tutustut uusiin ihmisiin ja sieltä aivan varmasti tulee vastaan joku tosi ihana poika, joka myös tykkää sinusta. Anna ajan vain kulua, vaikka se miten pahalta tässä vaiheessa tuntuu. Ihan samanlainen tilanne on monella muulla sinun iässä ollut ja aikaisempina sitä on sitten hauska muistella noita nuoruuden palasia tunteita ja epätoivoakin :)
vaikka johan nämä on moneen kertaan kerrottu. Pääasia, että selvisi noin hyvin pahimman yli, eikä muidenkaan kannattaisi turhaan pitää yllä toiveita, että voisi kääntyä homoksi. Tuo ihastus tykkää olla isommassa kaveriporukassa, joten 18n pitäisi yrittää viihtyä heidän kaikkien kanssa, eikä saada lähtemään kahdestaan kanssaan, jos haluaa olla kaverina. Kaikki ei tietysti mahdu samaan autoonkaan.
Vähän sama ongelma itsellä homojenkin kanssa, kun en välitä saada hirveästi kavereita ja kiinnostavaan tyyppiin haluaisin tututstua kahdestaan. Jos sitten alkaisi seurustella tai olla vaan kavereita niin voisi sietää muitakin kavereitaan, mutta en halua heti tutustua kaikkiin, ehkä turhan takia. Yleensä kun vielä porukassa on myös yksi tai useampi joista en erityisemmin pidä. Usein kaverit ovat myös mustasukkaisia ja pelkäävät, että joku tulee väliin.
Käy vähän kateeksi kun jotkut osaa olla rennosti kaikkien kanssa ja löytävät sitten helpommin seurustelukaverin ja on yleensäkin paljon kavereita tehdä mitä vaan.
No kun minä niin kovasti tahtoisin olla hänen kanssaan, vaikka hän on itsekin sanonut ettei ole homo jne, mutta silti hänen seurassaan minulla on mukava ja hyvä olla, tosin tiedän että hänen seurassaan kaikki voi kääntyä niin että kohta minulla on paha mieli kun hän touhuaa jonkun tytön kanssa jotain. Ihastukseni kertoi olleensa koko viikonlopun yksien kavereiden kanssa ja he olivat käyneet monissa paikoissa viikonlopun aikana. Minua ei edes harkittu mukaan.
Mietin vain, että eikai ihastukseni ole tarkoituksella välttelevä? Miksi häntä ahdistaisi niin paljon, kun hän itse sanoi että meidän on helpompi olla nykyään kavereita kun hän tietää mitä minä hänestä ajattelen ja kuka minä olen. Ei hänellä pitäisi olla mitään syytä vältellä minua, sillä tietää, etten minä tee mitään hänelle ja varsinkaan jos paikalla on muita ihmisiä.
Hän on koulussa kuitenkin mukava minulle siinä mielessä, että hän tulee juttelemaan usein minulle ja pitää seuraa. Tosin tänään kävi niin, että hän tuli seuraamme, mutta heti kun muut ihmiset olivat lähteneet ympäriltä ja minä jäin, ihastuksenikin lähti pois. Minä vihjaisin siihen suuntaan ihan ääneen, että tiedän miksi hän lähtee, vaikka hän yritti sopertaa jotain.. Sen jälkeen en nähnytkään häntä koko päivänä..
Mietin myös sitäkin, että voisiko olla mahdollista, että hän tavallaan "suojelee" minua kun ei vapaa-ajalla vietä kanssani enää aikaa. Niin kuin sillä tavalla että sen varalta jos hän tekeekin jotain jonkun tytön kanssa, niin minä en ole sitä todistamassa ja itke taas. Kerroin hänelle silloin, kuinka pahalta tuntui kun hän meni sänkyyn sen tytön kanssa, joten voiko olla, että hän estää minun sydäntäni särkymästä?
Tai sitten olen vainoharhainen eikä hän oikeasti enää pidä minusta ollenkaan..
Kannattaisi lopettaa tuollaiset vihjailut, että "tiedän kyllä miksi lähdet jne..." Se on tavattoman kiusallista ja vaivaannuttavaa ja rasittavaa. Itse ainakin alan jo välttelemään ihmistä jos alkaa tulla jotain syyllistävää vihjailua varsinkin kun hän ei mitenkään ole tilivelvollinen sulle. Koeta ihmeessä välttää tuollaista, jollet halua karkoittaa häntä todella.
Muutoin hieno käänne tilanteessasi, kun hän leipoi tuon hetken että sait vihdoin tilaisuuden kakistettua asiat julki. Ja hienoa että teit niin :) Ja ihastuksesi reagointi asiaan oli myös hieno:)
Sinä olet mun mielestä osuutesi tehnyt, ja nyt täytyy vain kunnioittaa hänen tuntemuksiaan. Et pysty millään vihjailulla, kiukuttelulla tai lahjomisella saamaan häntä ihastumaan itseesi. Selkeästi hän pitää ja välittää susta, ja teillä hyvät puitteet ystävyydelle, kunhan saat jollain tapaa pidettyä jalat maassa, ja ajatuksesi kiertämään välillä vähän muussakin kuin pelkästään hänessä - uskon että se rentouttaisi häntäkin :)
Huomasin että olit tehnyt toisen ketjun, laitoin vahingossa viestin edellliseen ketjuun.
Niin että luin koko ketjun, edellisen ja tämän.
Kysyn vain, mistä tuollaisia henkilöitä kuten 18nuori löytyy? Täälläpäin on aivan sietämättömiä paskoja, jotka eivät ajattele muuta kuin SEX. Heteroteinisuhteet ovat muutenkin naurettavia, koska lopputulos on aina sama. Toinen kyllästyy toiseen. Tylsistyminen. Ajattelevat että vaihtelu virkistää. 18nuori, vaikutat todella ihanalta ihmiseltä ja toivon sinulle oikein mukavaa syksyä! :D
Et oo ainoa!
Ite en löydä ketään kenen kaa seurustella...
Tahtoisin ite löytää jonkun söpön ja välittävän parterin, joka ei tahtoisi pelkästään seksiä vaan käveltäs käsi kädessä ja kaikkea hauskaa.
Ja jos minä ihastun johon kuhun, niin olen kyllä uskollinen loppuun asti, enkä lemppaa heti pois kun tylsistyn.
Onko sulla Kik tai Facebook, anteeks jos kysyn? :D
Ei oo kumpaakaan...
Jos tahtosit seurustella mun kaa niin oon kyllä nirso ja saisit olla kiimigistä tai Jäälistä :P
Voin mää kyllä olla juttu seuraa jos tahot :P
Voi harmi, olen aivan etelästä. Turkulainen. Aina voi jutella :)
En tiedä mikä on, kun ihastukseni tuntuu välillä olevan NIIN etäinen minulle. No ensinnäkään emme enää vietä vapaa-ajalla ollenkaan aikaa, hän oli käynyt bileissä jne eilenkin ja viettänyt hyvää aikaa muiden kanssa, eikä siitä ollut edes ehdotustakaan, että tekisimme jotain yhdessä. Ei enää.. ehkä koskaan
Isäni oli kuitenkin baarissa tässä illalla kylällä ja minun piti lähteä hakemaan häntä kotiin. Hänellä kuitenkin meni vielä aikaa, joten minä menin yhdelle parkkipaikalle, jossa monet nuoret norkoilivat. Ja kuinka ollakaan, ihastukseni ja moni kaveri oli siellä. Olin siinä heidän kanssaan jonkun aikaa, mutta ihastukseni ei ollut huomaavinaankaan minua eikä jutellut minulle mitään vaan jutteli koko ajan toisten tyyppien kanssa. En minäkään edes yrittänyt jutella hänelle ja käyttäydyin hyvin etäisesti häntäkin kohtaan. Näin on muuten käynyt koulussakin pariin otteeseen.. Emme me ole riidoissa tai mitään, mutta hän selvästi ottaa kuin ottaakin etäisyyttä, joten teen tahallani välillä samoin...
Kun lähdin lopulta hakemaan isääni, nousin vain auton kyytiin ja lähdin sanomatta sanaakaan. Minusta näytti, että ihastukseni kyllä katsoi perääni, ehkä yritti sanoa hei hei tai jotain, mutta minä menin pois vilkaisemattakaan häneen. Siinäpähän näkee että kyllä minäkin osaan...
viimeistään nyt tiedän tasan tarkkaan, miltä susta tuntuu :(
Olen nyt joutunut itse kokemaan nämä onnettomat ihastumiset peräti 3 kertaa tämän kesän aikana ja kerta kerralta tämä tuntuu vaan pahemmalta.
Vaan eikait se auta ku ajatella että nokka kohti uusia pettymyksiä vaan :(
Miten sulla menee??
niin kerro jo meille kuulumiset
Täälläkin odotellaan :) Lähes joka päivä pitää käydä tarkistamassa tämä ketju. Toivottavasti kaikki on hyvin, 18nuori!?
kun ei tarvitse purkaa paineita täällä.
No ei kuulu mitään muuta kuin yksinäisyyttä. Ihan yksinäni olen, vailla ketään ketä rakastaa tai kenen kanssa olla. Kavereiden kanssa ollaan silloin tällöin tehty jotain porukalla, mutta sellaista omaa henkilöä minulla ei ole.
Ihastukseni käyttäytyy melko etäisesti minua kohtaan, toki hän minulle puhuu ja niin pois päin, mutta ei hän tule juurikaan minun luokseni tai mitään. Välillä tuntuu ihan kuin hän suoraan yrittäisi vieläkin osoittaa että on hetero... Olen nimittäin usein pannut merkille, että jos minä istun penkillä, hän ei tule viereeni mutta saattaa tulla siihen pyörimään ja seisoo mielummin. Jos sitten puolestaan minä nousen ylös hän saattaa istua tai etenkin jos jonkun tytön vieressä on vapaa paikka, hän syöksyy sinne istumaan heti.. Meidän välimme ovat aika lailla loppu..
Me emme tee enää nykyään mitään yhdessä. Emme enää tapaa. Hän ei tule minun kyytiini eikä ota enää sitä vähääkään yhteyttä, mitä aikaisemmin. Olen myös välillä tahallani vältellyt häntä, en ole sanonut hänelle mitään enkä ole edes katsonut päinkään. Olen pari kertaa huomannut, että hän on saattanut yrittää vaikka tulla juttelemaan, mutta olen mennyt pois sanomatta mitään tai välittämättä. Tai jos hän on kävellyt ohi, en ole sanonut mitään. En aina kestä olla hänen lähellään, kun tuntuu aina samalta katsoa häntä, mutta silti totuus on vain niin raaka.
En usko, että hän valehteli minulle kun sanoi ettei homouteni tai tunteeni häntä kohtaan haittaa. Eikä hän ole tietääkseni kertonut kellekään. Silti tässä on vain jotain niin outoa.
Me emme tee enää nykyään mitään yhdessä. Emme enää tapaa. Hän ei tule minun kyytiini eikä ota enää sitä vähääkään yhteyttä, mitä aikaisemmin.
Jos joku nainen olisi minuun ihastunut, niin en itsekkään välittäisi pitää yhteyttä ainakaan paljoa. Mua ahdistaisi enkä halua, että olen jonkin ihmisen mielestä seksuaalisesti haluttava, jota pidän kaverina. Mutta ei se sitä tarkoita, että ajattelisin toisesta jotain pahaa tai en välittäisi. Se on suhtautunut asiaan hyvin ja tämän pitäisi riittää. Ei voi vaatia enempää. Tottakai tuollainen tieto ystävyyssuhdetta muuttaa. Sun pitää vain ymmärtää, jos se ei tunne oloaan luontevaksi sun seurassa. Olishan se kiva, jos kaveruus jatkuis, mutta yritä ajatella hänenkin kannaltaan. Hän on ymmärtänyt hyvin sua ja nyt pitää sinun ymmärtää häntä.
Kavereiden kanssa ollaan silloin tällöin tehty jotain porukalla, mutta sellaista omaa henkilöä minulla ei ole.
Ei ole senkään vuoksi, koska olet keskittänyt kaiken tarmosi ja tunteesi tähän heterokaveriisi. Tuskin olisit ollut edes valmis seurustelemaan kenenkään kanssa, koska tämä yksi henkilö valtas sun koko ajatusmaailman. Entiset jutut täytyy käsitellä ennen kuin on valmis uuteen. Itse olen miettinyt, että onko sitä edes valmis ihmissuhteeseen jos ei ole henkisesti tasapainossa? Jos on tosi kova tarve löytää kumppani ja tulla rakastetuksi, niin sitä voi olla ihmissuhteissaan tosi takertuva ja helposti ahdistuva. Välttämättä se ei tuokaan sitä hyvää oloa, mitä halusi.
Tuntuu siltä, että hän vain käytti sinua hyväksi
Kuulostaa valitettavasti siltä että hän käytti sinua hyväkseen. Ja mietihän nyt omasta näkökulmasta, eikö olisikin ahdistavaa jos joku johon koet korkeintaan kaverillisia tunteita, paljastaisi olevan päätä pahkaa rakastunut sinuun? Vaikka ihastuksesi silloin sanoi ettei ihastumisesi haittaa, en usko että se oli aivan sataprosenttinen totuus.
Ihastuksesi muuttunut käytös näyttää olevan kyllä aivan selvä seuraus tuosta paljastamisesta. :/
Ei siitä kaveeraamisesta vaan tule oikein mitään jos täytyy koko ajan varoa loukkaamasta toista kun haluaa olla tyttöjen kanssa. Ihan hyvinhän se suhtautui eikä ole kertonut muille ja varmaan huomaa, että toinen toivoo edelleen muutakin.
Jos noin hyvin sujuisi kaikilla ihastukselle kertominen niin asiat olisi aika hyvin.
Varmaan hänkin toivoo 18nuorelle pelkkää hyvää ja omaa rakasta.
Niin on tämä kaikki aika pitkälti loppu. Hän on vain niin outo. Välillä saattaa puhua minulle, mutta tuntuu kuin hänessä olisi jokin kiintiö minuun liittyen. Siis tavallaan se menee niin, että hän saatta tulla paikalle ja jutella kanssani jonkin aikaa, mutta sitten yhtäkkiä kiintiö tavallaan täyttyy ja hän suksii muualle eikä häntä kiinnosta enää pätkääkään edes vilkaista kohti. Olen tavallaan vihainen hänelle, mutta yritän myös ymmärtää häntä. Toisaalta yritän vältellä häntä myös, jottei omaa sydäntäni sattuisi niin paljon..
On niin hankala olla kun tahtoisin helliä ja kaikkea kaikesta huolimatta, mutta toisaalta toivon, etten näkisi häntä. Sitten taas yhtäkkiä huomaan miettiväni, missä hän mahtaa olla... Kaikki on niin sekavaa, eikä hänkään oikein edes rupattele kahden kesken minulle. Siis jos hän juttelee, niin siinä pitää olla aina muita ihmisiä mukana...
Kaikki on niin monimutkaista ja ehkä vain pitäisi lopettaa kaikki
Tuo tunne helpottaa nopeasti kun et enää näe häntä tai löydät oman rakkaan. Eihän sen pitäisi niin paljon vaivata enää nytkään, kun saitte puhuttua asiat selviksi, vaikka "joudutkin" näkemään häntä koulussa.
Heei mitkäs ovat uusimmat kuulumisesi?
Ihastukses varmaa ottaa suhun etäisyyttä, koska ei halua muiden alkavan ajatella että sä(/te) oot(te) homo(ja). Varmaa jossai määrin myös toivoo sun tunteides hilliintyvän jos hän ottaa vähä etäisyyttä. Voi olla aika rasittavaa jos sää yrität kokoajan roikkua sen perässä ja hän tietää et haluisit enemmän ku mitä hän suostuu tarjoomaan.
Mitä kuuluu 18v nuorelle?
Mitä kuuluu 18nuori? Olisi kiva kuulla viimeaikojen tapahtumista - toivottavasti vielä käyt katsomassa tätä palstaa joskus....
nyt kun alkoi jostain syystä taas muistelemaan sitä omaa ihastustani (tai, no näin hänet viikko sitten autonikkunasta), jonka tarina oli samantyylinen kuin sinulla, niin aloin miettimään että miten sulla menee... toivottavasti kaikki hyvin!
No hei vaan, kaikki on suht hyvin, koulua käyn yhä ja olen laitellut asioitani hieman järjestykseen ainakin siinä mielessä, että olen suunnitellut tulevaisuuden kuvioitani opiskelun ja muun suhteen. Alustavat suunnitelmat tein opettajan ja sitten nuoriso-ohjaajan kanssa, opon kanssa syysloman jälkeen jutellaan lisää. Eli näissä asioissa asiat menevät hyvin.
Kavereiden kanssa olen viettänyt aikaa, sain kerrottua yhdelle poikapuoliselle luokkakaverilleni, että olen homo. Kerroin tämän, kun olimme viihteellä, eikä häntä tuntunut haittaavan yhtään homouteni, kun hän nukkui samana iltana vieressäni :D
Ihastukseni suhteen asiat ovat ohi. Olisin kovasti halunnut hänet, mutten koskaan tule saamaan ja luoja kiitos hiljalleen hänen merkityksensä alkaa vähentyä sisälläni. Näen häntä koulussa melkeinpä joka päivä, silloin tällöin vaihdetaan kuulumisia, muttei sen enempää. En enää mieti, missä hän kulkee viikonloppuiltaisin ja kenen kanssa, ja tavallaan olenkin jo päässyt hänestä yli, eli periaatteessa en rakasta häntä enää, ainakaan niin riuduttavasti.
Mutta pakko myöntää, että silloin tällöin öisin havahdun puoliunesta siihen muistoon, mitä hän teki silloin siellä yksissä juhlissa, jossa hänen toimintansa satutti minua kunnolla. Se muisto ja ne muistikuvat siltä illalta vain tuntuvat niin pahalta, enkä meinaa enää sitten saada unta.
En tiedä, miten minulle tulee tässä elämässä käymään.. eihän kukaan tietenkään tiedä, mutta en tiedä uskonko siltikään, että saan jonkun jota rakastan ja olen onnellinen.
Kiva kuulla että olet saanut koulujuttuja kuntoon. Itsellä ollut kanssa vähän hakoteillä että miten aion jatkossa opiskella ja missä mutta tulin siihen tulokseen että käyn nykyisen kouluni rauhassa ja keskittyen läpi, meni siinä sitten kauemmin kuin olisi tarkoitus. Käyn kuitenkin kaksoistutkintoa mikä on joskus pirun raskas...
Ja hyvä että alat päästä, ja olet päässytkin hänestä jo yli. Varmaan kuulostaa tyhmältä mutta voisin taas kuvitella tilanteesi aika samaksi mikä mulla oli n. vuosi sitten näihin aikoihin, juuri tuollaisen ''riuduttavan rakkauden jälkeen''..
Mutta nykyään, välillä on kausia etten muista koko ihmistä, ja välillä taas tulee muutaman päivän putki että mietin häntä vähän väliä ja mietin kaikkia niitä vähäisiä hetkiä mitä koimme yhdessä... mut kyllä tämä tästä... Vaikka viikko sitten näinkin ihastukseni auton ikkunasta jonkun muun pojan kanssa, ei se kovin hyvältäkään tuntunut. Etenkin kun miettii että miksi tuo poika hänen kanssaan en voinut olla minä. Vaikka ihan kaverimielessäkin :/
Ja ihan yhtä yksin olen rakkausasioissa, ja tuskinpa ollaan ainoita, kyllähän sä sen tiedät :) Kai me joskus joku oikea löydetään, vaikka ei siltä nyt näyttäisikään... Hyvää syysloman loppua sulle :))
Hei mitä sulle kuuluu 18nuori, miten on asiat? hyvää joulun aikaa sulle
Nuori18 miten menee?
Miten on asiat nykyään? :)
Halloo oletko siellä!
Hei!
Lueskelin (nuori18v) viestejä ja tunnen itekkin olevan kova puhumaan.. Olis kiva tutustua, oon ite 17v. Pistä sähköpostii : [email protected], oli sit tilanne mikä tahansa :)
18nuori kirjoitatko enää tänne mitään? Olisi kiva kuulla kuulumisia :)