Moni liitto päätyy eroon.
Riitoja ja taistelua, nuoremmilla pareilla lasten huoltajuusriidat repivät koko perheen. Lasten yhteishuoltajuus asettaa vanhemmat vastuuseen ja silloinhan on tavallaan pakko pitää yhteyttä, vaikka sitten huonomminkin tulisivat toimeen henkilökohtaisella tasolla.
Ikääntyneillä pareilla lapset jo pois pesästä, mutta hyyväksyvätkö lapset vanhemiensa eron?
Moni pariskunta päätyy niin riitaisaan eroon, etteivät voi mennä esim. lastensa juhliin jos se toinen puolisokin on samoihin juhliin tulossa.
Kumman ystävät säilyvät edelleenkin molempien ystävinä, vai jakautuvat sukulaisetkin jomman kumman puolelle, käytännössä olen nähnyt kuinka suku unohtaa eroavan parin toisen osapuolen. Sivullisethan eivät voi olla tuomitsemassa syyllistä tai syytöntä, he muodostavat kantansa tunteidensa mukaan, ellei toinen osapuoli ole onnistunut syyllistämään ja syyttäämään ja sitää myötä saamaan ystävätkin omalle puolellensa.
Säälittää eräs äiti joka eron myötä menetti kaikki miehensä puolen sukulaiset omasta perheyhteisöstänä. Hänen lapsensa eivät saa tavata isänsä sukulaisia, isovanhemmuus on menetetty, vaikka ennen eroa isän suku ja vanhemmat olivat se tärkeä verkosto jonka lapset nyt ovat vanhempiensa eron vuoksi menettäneet. Tuntuu pahalta, että isän menettämisen lisäksi lapsilta menee myös isovanhemmat ja toinen sukuyhteys.
Isovanhempana tuntuu pahalle. Kaikille lapsille ei ole olemassa varamummuja ja paappoja.
Riitoja ja taistelua, nuoremmilla pareilla lasten huoltajuusriidat repivät koko perheen. Lasten yhteishuoltajuus asettaa vanhemmat vastuuseen ja silloinhan on tavallaan pakko pitää yhteyttä, vaikka sitten huonomminkin tulisivat toimeen henkilökohtaisella tasolla.
Ikääntyneillä pareilla lapset jo pois pesästä, mutta hyyväksyvätkö lapset vanhemiensa eron?
Moni pariskunta päätyy niin riitaisaan eroon, etteivät voi mennä esim. lastensa juhliin jos se toinen puolisokin on samoihin juhliin tulossa.
Kumman ystävät säilyvät edelleenkin molempien ystävinä, vai jakautuvat sukulaisetkin jomman kumman puolelle, käytännössä olen nähnyt kuinka suku unohtaa eroavan parin toisen osapuolen. Sivullisethan eivät voi olla tuomitsemassa syyllistä tai syytöntä, he muodostavat kantansa tunteidensa mukaan, ellei toinen osapuoli ole onnistunut syyllistämään ja syyttäämään ja sitää myötä saamaan ystävätkin omalle puolellensa.
Säälittää eräs äiti joka eron myötä menetti kaikki miehensä puolen sukulaiset omasta perheyhteisöstänä. Hänen lapsensa eivät saa tavata isänsä sukulaisia, isovanhemmuus on menetetty, vaikka ennen eroa isän suku ja vanhemmat olivat se tärkeä verkosto jonka lapset nyt ovat vanhempiensa eron vuoksi menettäneet. Tuntuu pahalta, että isän menettämisen lisäksi lapsilta menee myös isovanhemmat ja toinen sukuyhteys.
Isovanhempana tuntuu pahalle. Kaikille lapsille ei ole olemassa varamummuja ja paappoja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuten avioituminen on myös ero kahden ihmisen välinen, ja siihen väliin ei ole sopivaa mennä neuvomaan.
Täälläkin varmaan eronneita, katkeria ainakin joiden kanssa olisi mahdotonta elää saman katon alla, saati samassa sängyssä!
;-D