Kyselisin mielipiteitä-kokemuksia kaksisuuntaista sairastavien pakonomaisesta alkoholinkäytöstä; miten läheiset siihen suhtautuvat sekä kuinka sairastunut sen itse kokee. Aiheella en halua loukata ketään, tiedän että bipoja on hyvin erilaisia ja osa ei käytä alkoholia lainkaan.
kaksisuuntainen ja alkoholi
ktp78
5420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse kerkesin kehittää itselleni alkoholiongelman, lopetin, aloin käymään AA:ssa. Monta kuukautta olin raittiina, hypomania pukkas päälle jonka jälkeen raju masennus ja sitten bipodg tuli.
Vuosia luultavasti jo sairastanut, elämässä ollut masennus-ja hyviä kausia. Ne hyvät kaudet olikin sitten aika vauhdikkaita mulla, hirveetä juhlimista, ei mitään moraalia, kumppanin pettämistä jne. Join myös ahdistukseen.
Nyt on pakko pysyä raittiina, vaikka välillä meniskin lujaa. Mutta jos alkoa ottaa, käytöksen suhteen homma lähtee kokonaan käsistä.
Itse en juo just ollenkaan kun ei oo kuningas alkoholi koskaan maistunu, mut kyllä mua rasittaa toisten bipojen jatkuva dokaaminen. Sit itketään ku kustaan asiat kerta toisensa jälkeen. Mä en jaksa sellasta. Samaa tapahtuu kyl ihan terveilläkin, mut bipo ja mania ja alkoholi ei tasan oo hyvä ratkasu. Tai sit masis ja alkoholi. Sit ollaanki killumassa jossain katon reunalla. Eeeeeh! Järki käteen! Alkoholi kokonaan pois jos ei sitä osaa käyttää. Viina on viisasten juoma.
Ei kannata juoda ollenkaan.
Ei varmaankaan kannattaisi juoda, sen olen todennut, mutta vaikealta tuntuu olla ilmankin. En siis joka päivä juo, mutta usein kuitenkin. Olen syönyt erilaisia lääkkeitä ja osa sai minussa piirteitä tolkku pois, eikä syntynyt kuin harmia. Vaimo sanoi et siitä lähtien kun mulla lääkitys on alkanut on mua saatu raahata paikasta a paikkaan b kun alkoholi tuppaa "lamauttamaan" täysin. Olin myös 3kk tämän vuoden aikana juomatta, ja alku vaikeuksien jälkeen olo tuntui suht hyvältä. Nyt on alkanut taas lipsumaan. Suosittelen ja tiedän että ilman holia olisi "ehkä" helpompa olla, mutta useasti se tulla mielessä pyörii pakonomaisesti.
Mun mies juo melkein joka päivä, kaljaa, harvemmin viinaa. Käy kyllä töissä, mutta illalla, kun muut ovat menneet nukkumaan, kaljoittelee. Joskus hänellä menee koko viikonloppu ryypätessä, jonkun mitättömän pikkuriidan seurauksena. Syyttää rankasti muita juomisestaan, aina se syy jostain on löydettävä. Kokee sen itse niin, että tietää, että juomista pitäisi vähentää, mutta kun on stressiä, tai lapset huutaa tai minä (vaimo) mukamas auon päätä ym.ym..