http://www.iltalehti.fi/terveys/2013080517329063_tr.shtml
Olenkin ihmetellyt miksi monet pelkäävät vanhenemista. Itse elän elämäni parasta aikaa 65-vuotiaana. Joskus tämä elomme täällä loppuu, mutta sitä en murehdi.
Olen terve, saan kohtalaista eläkettä. Voin tehdä mitä haluan, siihen ei ole koskaan ennen ollut mahdollisuutta.
Olenkin ihmetellyt miksi monet pelkäävät vanhenemista. Itse elän elämäni parasta aikaa 65-vuotiaana. Joskus tämä elomme täällä loppuu, mutta sitä en murehdi.
Olen terve, saan kohtalaista eläkettä. Voin tehdä mitä haluan, siihen ei ole koskaan ennen ollut mahdollisuutta.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Parhainta aikaa elän nyt, lapset on saatettu omilleen, pärjäävät hyvin. Puoliso on uusissa naimisissa, itse en halua enää kumppania, olen onnellinen näin. Ystäviä on, miehiä ja naisia.
Ne ovat nuo nuoremmat jotka pelkäävät.
Viisikymppiset elävät tutkitusti mielestään kurjinta aikaa elämässään, kuusikymppiset taas parasta. Muutos työpaineiden hellittäessä on suuri, ja siihen liittyy yleensä vapautuminen veloista ja tiukoista perhesiteistäkin...
Valitus alkaa uudestaan vasta sitten kun terveys kunnolla horjuu.
Ehkäpä 80 palstalta saa asian-tuntevimpia kommentteja tähän aiheeseen?
Kuten yo-huuhkaja viisaasti antoi ymmärtää.
H.
Olen teidän poikien kanssa samoilla linjoilla, ei tässä iässä tarvitse vanhenemista miettiä niin ankaran vakavasti ja jopa pelätä sitä.
Toisinaan kyllä tuntuu siltä, että juuri tässä ikäryhmässä on isoja eroja, nuoremmat ja me nippa nappa alle kuuskymppiset emme pohdi vanhenemista samalla tavalla kuin lähes ja yli seitsemänkymppiset.
Kymmenen vuotta tekee taatusti muutoksia ajatuksissa, voi olla tullut jo sairauksia ym. ongelmia. Vanhuus on piirun verran lähempänä ja se laittaa miettimään kuinka pärjää, miten elää ja missä vanhuutensa viettää.
Hyvin nähty, Anceli. Kymmenen vuotta merkkaa paljon näillä vuosin.
Mahdollisuudet ja vaihtoehdot ja ennen kaikkea voimat vähenevät vuosi vuodelta.
Voihan sitä yrittää potkia tutkainta vastaan, mutta aika on armoton, sen kanssa ei neuvotella.
Mietin asiaa aika paljon äitini kohdalta, hän on nyt 79 vuotias ja menneinä kymmenenä vuotena hän on tehnyt elämässään lukuisia muutoksia. Juuri vanhuuden ja kunnon huononemisen varalta.
Myynyt omistusasunnon, muuttanut vuokralle rivitaloasuntoon, neljä vuotta sitten hän pihatöiden raskauden takia halusi kerrostaloon/senioritaloon asumaan.
Pärjää nyt hyvin, hoitaa itse kotinsa ja suurimman osan asioistaan, mutta varmasti avuntarve lisääntyy vähitellen.
Äitisi on viisas. Osaa luopua silloin kun on aika. Kaikki eivät osaa. Eivät halua nähdä tai myöntää, että toimintakyky on heikentynyt, että "tarttis tehrä jotain".
Siskoni on samanikäinen. Ennakoi myöskin tulevaa ja muutti kerrostaloon, mutta haikailee edelleen omakotitalonsa perään. On kyllä vielä sen kuntoinen, että voisi jaksaa hoitaa pihaa ja muuta. Lanko on kuitenkin vähän huonokuntoisempi ja parisuhteessa ratkaisee sen "heikomman lenkin" tilanne.
Ihan uskottavalta kuulostaa. Kotimainen tutkimus, jonka muistan, ei puhunut onnellisuudesta vaan tyytyväisyydestä. Siitä minäkin puhuisin ja todistaisin.
Mikäs tässä, valmiissa maailmassa. Katsomossa kelpaa..))
Kuten jo sanottiin, terveys - mielen- ja ruumiin-, on varmasti asia, joka ratkaisee mihin kohtaan ruksinsa laittaa, kun asiaa kysellään.
Silti joskus tuntuu siltä kuin hyvinvointivaltiossa elävälle olisi säädetty onnellisuuden pakko. Ellet ole onnellinen, sinut täytyy tehdä sellaiseksi. Muuten hyvinvointivaltion idea ei toteudu.
Siitä todellisuudesta, mitä ei tahdota syvemmin tarkastella, kertovat kuitenkin vanhusten lisääntyneet itsemurhat, ikääntyneiden lisääntynyt alkoholinkäyttö, mielialalääkkeiden käytön kasvu ja myös asenteiden koveneminen, loispummipuheita ei kuule vain täällä...
Niin, että jos osaa valikoida todellisuutta sopivasti, jos on sitä "oikeaa
asennetta", niin kyllä vanhanakin kelpaa tilastoja kaunistamaan...))
"demeter"
80 sit vissii...
Kun aikansa töitä tekee ja työnsä puolesta juo, se sallittakoon myös vanhana.
Nuorena kun oppi kaikenlaista, mitä tänään ei enää ymmärretä.
Korkeintaan yritetään etsiä syyllisiä.
Nyky-yhteiskunta vain luulee tietävänsä, harmitellen liian aikaista "elämästä nauttimista".
Vetäisitsikö kanssani röökin?
H.
No ehkä sinua röökin verran sietäisi, hunksi, jos polttaisi..))
Jaa, että vanhanakin olisi lupa juoda siinä missä nuorenakin ? Tulee vain kansantaloudelle kalliiksi, kun sitten kaadutaan ja lonkka murtuu ja yhteiskunta maksaa...
Minulla on sellainen ylväs periaate, että selvin päin pitää elämä kestää. Seuran vuoksi voi joskus uhrautua, mutta siinä se sitten onkin.
"demeter"
Kyllä se riittäisi että pitäisit sitä suupielessäsi kuten Regina Linnanheimo, ei sitä sytyttää tarvitsisi.
Kansantalous on vuosia riippunut meidän T-Tommien tekemisistä.
Mansikoitakin olemme ostelleet.
Luulenpa että minunkin Lonkkani on siellä.
Taitaa mennä kuitenkin turhuuksiin.
Ei satu, vaikka laitan jalkani kummallisiin asentoihinkin.
Haluaisitko kanssani kokeilla?
Tota.... tuoksu voi olla Tupakkaa erikoisenpi.
Yrittäisin kyllä olla ylväänpi kuin nuorena, vaan en takaa mitään.
H.
En nyt ihan noinkaan sanoisi hunksi. Että Turmiolan Tommi kannattelisi meidän kansantaloutta. Siinä mielessä tietysti, että tommit kuolevat nuorina, eivät rasita koneistoa loppupeleissä, Mutta ennen sitä ehtivät tehdä paljon pahaa; tuhota perheensä, juoda työnpaikkansa, kolaroida kännissä ja syyllistyä muihin rikoksiin... Niin että Turmiolan Tommi vain takaisin ala-asteen oppikirjaksi...
En tiedä mitä ihannoimista tässä vanhuudessa on?
Se, ettei tarvi enää suunnitella pitkää tulevaa.
"||||"
Elämä tarvitsee aina ajan vain kahteen runoon.
Nuoren ja vanhan.
Kaikki muu siinä välissä on turhaa.
Runojen ei tarvitse rimmata.
Elämä ei koskaan kaipaa vuosien vierimistä.
Elämässä vanhuus tulee myös nuorena.
Eläkää siis hetkessänne.
H.
Minun ei tarvitse lainailla toisten sanoja.
H.
Minun kait tarvii siitä syystä kun muut on niin paljon viisaampia. Pitää vaan ihailla toisten tuotoksia, omia ja samaistua ja jakaa niitä joillekin muillekin samanmoisille :)
"Minun ei tarvitse lainailla toisten sanoja." Olet pöyristyttävä.
Samoja sanoja sinä käytät, kuin muutkin suomalaiset.
"|||"
Pakkohan se on, koska Suomalaisille kirjoitan.
Tässä sitä mennään kuin Leinokin.
Tosin omalla sana-järjestyksellä.
Kuten Leinokin.
H.
Tyhjentelen tässä vanhoja kansioita ja silmiini sattui osumaan ehkä aiheeseenkin liittyen:
Surullista mutta totta...
Kaikkin on kauempana kuin ennen. Kadun kulmaan on kaksi kertaa pidempi matka ja olen huomannut että sinne on lisätty kukkula. En enää juokse linja-auton perässä, se lähtee nopeammin kuin ennen.
Tuntuu siltä että portaat tehdään jyrkemmiksi kuin ennen vanhaan. Ja oletko huomannut miten pientä tekstiä nykyisin käytetään sanomalehdissä?Ei kannata pyytää ketään lukemaan ääneen. Kaikki puhuvat niin hiljaisella äänellä että tuskin kuulen heitä.
Vaatteiden materiaali on niin kippanaa nykyisin, varsinkin vyötäröllä. On melkein mahdotonta ylettyä kengän nauhoihin, enkä aina tiedä miksi. Jopa ihmiset ovat muuttuneet, he ovat niin paljon nuorempia kuin ennen kuin olin heidän ikäisensä ja tisaalta ikäiseni ihmiset ovat niin paljon vanhempia kuin minä.
Tapasin entisen koulukaverini tässä eräänä päivänä. Hän oli vanhentunut niin tavattomasti, ettei hän edes tuntenut minua. Ajattelin tuota ihmisparkaa kammatessani tukkaani tänä aamuna ja kammatessani katsoin kuvaani peilistä. Ajatella, eivät ne osaa tehdä enää edes kunnon peilejä.
(Lee Manor Homesteads public)
Heh, kiitos lusiina..))
demeter1
Minusta on kiva että joku on myös ajatellut vanhenemista ja pukenut sen hauskasti sanoiksi, omalla uniikilla tavallaan :). Tai yleensä muitakin asioita.
Ei kaikki tarvitse olla niin tieteellistä ja ryppyotsaista. Mulla kelpaa kyllä toistenkin ajatukset, kun omat paukut omintakeiseen tuottamiseen ei riitä :))
"demeter"
Keskosen runo
Voi taivaan vallat, kuinka kaunista,
miksi taivaanne tummuu nyt?
H.
Toiset rustailee runoja
Toiset ruhjovat sanoja.
"k/k"
Kaunis on aina kaipuu, jos mitään ei jäljelle jää.
Mutta elämä ruhjoo mykänkin, jos sen oikeaksi katsoo.
H.
Eihän mykkä ole sanaton, eikä paljonpuhuja sano välttämättä yhtään mitään.
"* * *"
Niin, ruhjomisestahan aihe oli.
Jos ihmiseltä puuttuu liikaa, tuntee hän elämän lohkareiden putoavan päällensä.
Sanoen tai sanomatta.
H.
Harvoin kysyn mut nyt avaappa pikkuisen runoas?
Sama täällä, samma här, lusiina. Lainavaloilla sitä on minunkin polkuni pitkälti valaistu...Mutta ehkä sekin on jotakin vaatinut, että on jaksanut olla kuulolla, kerätä aineistoa - niin kutsutusti...))
Huumori on kyllä lääke moneen vaivaan, vanhuuteenkin... Se on tietysti ikävää, että siinäkin on eri aaltopituutuuksia, se mikä naurattaa minua, ei välttämättä naurata toista...Esimerkkinä nyt vaikka Hunksin jutut, jotka ovat tänäänkin taas naurattaneet tuhottomasti... kai sitä pitäisi vakavoitua, vääntäytyä palstakurin vaatimaan muottiin.
Kerätä raskauttavaa todistusaineistoa hunksia vastaan ja kun sitä on kertynyt tarpeeksi, jutut eivät enää naurattaisi... Voisi vielä päästä tästä hännystelijän ja nuolijan maineesta..))
Totta puhut, kolme tähteä, hiljaista ihmistä kannattaa kuunnella ja paljon puheen taakse voi kätkeä mitä tahansa, senkin, mikä olisi enemmän kuin sanat...
Kyllä sekin on vaativaa, siis kuulolla-olo ja aineiston keruu.
Elämä ilman huumoria on aika köyhää ja vaikeaakin. miksi täällä pitäisi alkaa esittää muuta kuin mitä on. Huumori kohtaa toisen kanssa, toisen kanssa ei ollenkaan ja sillekään ei voi mitään. Joten ei kannata kauheasti miettiä kunnian menoa ja maoneen kasvua :). Sanoo sanottavansa silloin kun kokee sanomista olevan ja sillä siisti.
Hunksille
Koska et kerenny selventämään sanojas niin jatkan yksin.
Olin noista sanoistas ymmärtäväni että pirät minua kovinkin synkkänä,vähäpuheisena ja elämän murjomana.
Onhan se elämä joskus tempaissut vastapalloon oikein kunnolla ja mollissa on menty eteenpäin.
Aina kumminikin on siin rinnalla ollut usko parempaan ja mahoton elämän halu.
En malta olla lainaamatta laulun sanoja,
Anna hetken juovuttaa ja koita ymmärtää sydämellä elämää.
Nii, ja hiljaisuus on useinkin enemmän kuin tuhat sanaa.
Näinhän sen pitäisi nykyopetusten mukaan olla, Lusiina, ettei piittaa siitä, mitä muut ajattelevat. Minun ikäpolveani vain on opetettu toisin: piti ottaa muut huomioon, sovitella sanansa niin, ettei loukkaa ketään ja siinähän sitä tekemistä olikin... En koskaan suostunut tuohon, mutta vanhemmiten olen kyllä alkanut enemmän kuunnella muita ja kiinnostua siitä, miten he ovat omaan mielipiteeseensä päätyneet.
"koti-kiusattu"
Ruoka-peräset, sano.
Toisinaan olen epä-tietoinen nimimerkistä, joka voi olla kenen tahansa lainaama.
Sinua en ole epäröinyt koskaan, laitellut huumorilla takaisinkin käsi-pallollani.
Riimi-pätkä kuvasi tuskaa samalla lailla, kuin keskos-riimikin.
Aina ei osaa/kerkiä sanomaan, vaikka haluaisi.
Siksi ovat laulutkin sanoineen.
Nuoresta Vanhaan on toisinaan lyhyt aika.
H.
Nii,,,,,,se et ei piittaa muiden mielipiteistä itsestään ei sulkene pois sitä että kuuntelee muita ja heidän mielipiteitään ja aivoitukisaan ja pyrkii ymmärtämään myös toisella lailla ajattelevia tai toimivia ilman et hyökii heidän päällensä.
Olipa lause mut toivottavasti ymmärrettävästi sanottu :).
Tosielämässä joutuu kuitenkin useassakin kohti ottamaan toisten mielipiteet huomioon myös itseään koskevissa asioissa.Jo meinaa porukassa toimia.
Ihan ymmärrettävästi sanottu, lusiinana...
"Totuudenpuhujalla ei ole yösijaa", sanottiin ennen ja tavalla tai toisella toisinajattelijaa rangaistaan. Onneksi ikä tulee siinä avuksi. Ymmärtää, että yhtä "totuutta" ei ole ja että on aika turhaa kovasti kiivailla oman näkemyksensä puolesta.
Just. Toisaalta surullista kun iän myötä joutuuu perääntymään niiistä omista näkemyksistä tai ainakin antamaan periksi, pitämään mölyt mahassaan. Toisaalta vapauttavaakin. Antaa joissain asioissa mennä vaan ja kaikessa hiljaisuudessa tehdä vaan voitavansa.Keskittyä olennaiseen ja itselle kuitenkin merkittävään. Vaikka aina ei toisten näkemyksiä niin ymmärtäisikään.
Jos vaan antaisi itse kukkiessaan toistenkin kukkien kukkia :)
Demeter jos sä vaan kirjoittaisit niin kuin itse haluat etkä joka väliin työntäisi tuota hunksia vaikka se sulle tärkee asia onkin, niin kaikki menis paremmin. Jos sua naurattaa niin miks sitä pitää niin usein mainita, sikskö että hunks huomaa kuinka sä hänen jutuilleen naurat? Mitä se meille muille kuuluu, naura mille naurat, älä niin usein selittele tekemisiäsi.
Demeter jos sä vaan kirjoittaisit niin kuin itse haluat etkä joka väliin työntäisi tuota hunksia vaikka se sulle tärkee asia onkin, niin kaikki menis paremmin. Jos sua naurattaa niin miks sitä pitää niin usein mainita, sikskö että hunks huomais kuinka sä hänen jutuilleen naurat? Mitä se meille muille kuuluu, naura mille naurat, älä niin usein selittele tekemisiäsi.
Palaako sulla kaikki lamput vintillä ???
Näin valosalla ei tarvihe valoja, mä olen vaan lukenu tuon saman selostuksen moneen kertaa ja ihmetyttää miks pitää selitellä kirjottamisiaan ja nauramisiaan, mitä se muille kuuluu.
No käsittääkseni demeter kirjoittaa niin kuin itse haluaa. Mikä mahtaa olla siinä sun onglmas?
Kaikki menis paremmin? Siis mikä kaikki?Oot sie jotenkin mustis ja kummasta ;)?
Jos sä et lukemaas tajunnu nii ei voi mitää, tietty mä olen mustis, mähän olen friidu jota hunski tääl kaipailee.
No en kyl tajunnu sorgen. Emmä oikeen ymmärrä jos hää sua kaipailee ni onkos tarvis olla mustis? Jos se onkin niin päi et sie kaipailet :)
Tuossa onkin melkoinen ristiriita, lusiina. Omasta elämänkokemuksestaan tahtoisi jakaa nuorille - se on ennen nähty jopa tämän iän tärkeimpänä tehtävänä - mutta nyt maailma onkin muuttunut sellaiseksi, ettei perinteellä ole samaa merkitystä kuin aikaisemmin, nähdään jopa, että muna on kanaa viisaampi.
Tahtoisin kuitenkin uskoa, että on asioita, jotka oppii vain iän myötä ja että ne voisivat olla avuksi jälkipolville. Ainakin omat nuoreni ovat kuunnelleet kokemustietoa, toistaiseksi. Eri asia on, mikä merkitys sillä on tosipaikan tullen ja pitäisikö sillä olla jokin merkitys.
Tietty kaipailen suurta rakkauttani ja oon mustis kun hän täällä huseeraa
Aivan. Jokaisen on kuitenkin tämä elämä itse elettävä. Nuorten kanssa meillä toimii niin et kysyvät kun tarvitsevat ja ilokseni välit ovat sellaiset jotta luontevasti puoleen kääntyvät.Asioista jutellaan, itse ratkaisunsa kuitenkin tekevät. Nuorten kohdalla oppi ja arvomaailma on imetty tai hylätty kotoa jo lapsuus vuosina. Onhan sillä merkitystä jos nuoret saavat kokemustietoa, on joku tietopohja mistä ponnistaa ja tehdä omannäköinen ratkaisu.
No pitäisiköhän sun hälle isselleen kertoa eikä täällä syyttömien kimppuun käydä?
@ sivusta näkee
Totta puhut. Ei kai sitä tarvitse mainita, että hunksin jutut naurattaa, mutta miksi ei saisi mainita ? Ehkä olet huomannut, että harrastan vastausten lisäksi myös palautteen antamista muille, jos se on sinusta tarpeetonta, minulle se on luontaista.
Ja kuten tiedämme, hunksi saa runsain mitoin myös toisenlaista palautetta - niin että jospa tässä ihan tasapuolisuuden nimissä saisi antaa muutakin.
Itselleni on myös aika iso asia, jos huumori osuu yksiin toisen kirjoittajan kanssa....
Totta kai olen huomannut, että hunksille vastailevat keräävät miinuksia ja ovat erityisen syynin alla, mutta kun en ymmärrä tuon naljailun perusteita, en siitä yleensä välitä, mainitsen kyllä joskus. Valittaminen ei ollut tarkoitukseni.
Kiitos lusiina. Pääsin tässä vasta palstalle, joten jouduit vähän niinkuin altavastaajaksi minun puolestani..)) Onneksi sinulla on sana hallussa ja ajatus kirkkaana...
No jaa.............tiedä niin kirkkaudesta, kunhan aikaani kulutin ;)
Minusta on hauska väliin "jututtaa" näitä joiden oivalluksia en aina ymmärrä.
No, rohkeuttahan tuo kysyy, että ottaa härkää sarvista. Väistäminen olisi helpompaa...
Tyhmänrohkeuttakin?
Joku kirjoitti täällä jotenkin niin et lapin naiset ovat niin suorasanaisia että kaikki eivät sitä ymmärrä eivätkä tykkää, siiis kielenkäytöstäkään:). Ehkä karuus ja pimeys karsii kukkaiskielen Tapana kuitenkin on ottaa härkää sarvista vaikka siinä joutuisikin joskus myrskyn silmään. Ja toisaalta näen tällaisen keskustelupalstan areenana jossa voi haastella.
Toisaalta en pidä siitä että täällä toisten kirjoittajien kimppuun käydään ilkeilymielessä. Karvat nousee heit pystyyn.
Heh, tuo "joku" joka kirjoitti Lapin naisista taisin olla minä. Olin nuorena töissä Lapissa pari kesää ja siellä tulin heitä tuntemaan ja opin arvostamaan.
Olen itsekin ajatellut, että luonto on muokannut lappilaisista nöyrän, mutta väkevän
kansan - ja näkevän, kun teeskentely ei ole heidän juttunsa.
Näin on. Vaikka joskus tuntuu et jossain kohden ois ehkä fiksumpaa hieman "teeskennellä" :))
Jos ei enää voikaan tehdä kaikkea mitä haluaa, niin voi katsella hienoja matkailulehtiä, maantiede- ja avaruuslehtiä ja playboyta. Pääsee näkemään kaikki paikat joihin on liian vanha menemään.
Ikä ei ole este mihinkään paikkaan menemiselle. Lukumäärä ei määrittele yhtään mitään, ainoastaan kunto, terveys ja mielen laatu, oma halu ja tahto.
Realistisena jalat maassa tyyppinä olen jo ajat sitten hyväksynyt, että tiettyjä asioita ei voi muuttaa. Uteliaana odottelen seuraavia siirtoja. Hyvän elämän olen saanut, hyviä hetkiä on ollut ripoteltuna pitkin elämää. Surujakin, mutta kaikki kuuluu elämään. Jos joudun pitkiä aikoja vuoteessa pötköttelemään, muistelen menneitä. Nyt voin vielä onneksi kartuttaa muistojen koria syyselämän sadolla.
Kari Kuuvalta lainattua :)
Rupsahda rauhassa rakkaani.......................
Nuoruuden aika jo jäänyt on taa,
keskimmäinen ikä nyt alkaa saa.
Ihan vanhoja olla ei vielä,
mut ehkäpä kohta, sitä ei tiedä.
Sä peiliäs tuijotat useammin,
sellaista suurentavaa tietenkin.
Rypyn silmäkulmassas näät
ja huomaan et pelkäät, pelkäät.
Tilasit ryppyvoidetta ranskalaista.
Liikaa oot katsellut ehkä sitä sarjafilmin naista.
Mutta tiedä, hänen kasvojaan on kiristetty niin,
et haarukset nousee pian leukaperiin.
Oh-la-laa, oisko ihanaa?
Siis rupsahda rauhassa, rakkaani mun,
aika luo taiteeksi kasvosi sun.
Joka uurre on tarina niin mielenkiintoinen.
Kyyneleet kaivavat kanjoneitaan,
nauru saa verkoston laajenemaan.
Oi rakkaani, rakkaani, oot ainutlaatuinen.
Kerran persikkaa ihos ei muistutakaan,
mut viikunaa rakastan, myös rusinaa.
Tulen jokaista uurretta sinun rakastamaan,
ne ovat myös minun.
Kauneus nuoruuden katoaa näin,
mut muista, se mennä voi sisälle päin.
Kun juonteen uuden sä näät,
niin suotta sä pelkäät, pelkäät.
Turhaan tilasit ryppyvoidetta ranskalaista.
Älä kadehdi enää suotta sitä sarjafilmin naista.
Hänen kasvojaan kohotetaan vieläkin niin,
että haarukset kohoavat leukaperiin.
Oh-la-laa, oisko ihanaa?
avaruudesta kun on kiinnostunut, alkaa ymmärtää, että on kiitollinen jokaisesta päivästä täällä maapallolla...
Jos tuntee kiitollisuutta mistä tahansa asiasta, ego pysyy sopivan pienenä, eikä
masennukselle jää tilaa...
Eräänä tyytyväisyyttä lisäävänä puolena pidän sitä, ettei tekemisistään tarvitse neuvotella kuin vain elinkumppaninsa kanssa.
Ei ole työkavereita, ei esimiehiä, ei mitään.
Työkkärin kanssa ryhdyin seurustelemaan 53-vuotisena mutta sielläkin pitivät minua toivottomana tapauksena eivätkä tehneet yhtään hassunkurista ehdotusta.
Syöpäkontrollit ovat ainoa, elämäämme aikatauluttava tekijä, mutta koska sille ei mahda mitään niin turha minun olisi puristella kiveksiäni senkään vuoksi.
Lähden kohta hakemaan lähimatkailijaa rautatieasemalta. Vajaan viikon poissaolon vuoksi en ole viitsinyt siivota mutta tasopinnat ovat tyhjät.
Kahden viikon kuluttua lopetan häiriköintini reilun kuukauden ajaksi.
Vaheneminen on väistämätöntä mutta tehkää se rauhassa!
Ole tyytyväinen ettei tarvi neuvotella....tai siis saa neuvotella kumppanin kanssa..ettei tarvi itsensä kanssa neuvotella...kun se on aina niin kriittinen kaveri...
muuten kaikki vanhana hyvin, mutta ku olen kauheen kova tuhlaamaan ja rahat ei riitä
se pistelee vihaksi,
riittäshän ne rahatki ku ei olisi keksitty noita pelejä kauppoihin, ne vie kaikki rahat kohta ei ruokaan riittä ku pelata täytyy,
oikeestaan RAY pitää haastaa oikeuteen ku ryöstää eläkeläisten rahat automaateillaan,
neki rajat menee muutana RAY johtajan yksityiseen taskuun,
aivan puppua puhuvat että m u k a menis hyväntekeväisyyteen EI taatusti men hyväntekeväisyyteen kuin 1 % ja kaikki mijoonat muutaman johtajan taskuun,
Multei ole ryöstänyt edes puupenniä.
RAY:n varoja vartioidaan lain nojalla. Ukon sahalla.
Komppaan sekä aloittajan kommenttia että linkkiä. En vaihtaisi osia parikymppisen kanssa mistään hinnasta.
Ihmeellisiä vastauksia.
Ei velka hautaan seuraa!
Paras aika elämässä on nuorena jos haluaa rikastua ja viettää hyvää vanhuutta tosin Suomi on eriasia koska valtio hoitaa onnellisen vanhenemisen ja elämän lopun.
Suomalaisien huolet kohdistuvat muihin kansoihin ei omaan, koska kaikki tietävät kuinka hyvä on olla.
Ei ole onni rahasta kiinni. Asenteesta se on ja nuorilla on se ongelma että heillä on vielä elämä edessä eikä mitään tietoa miten siitä selviää.
Tässä iässä sitten huomaa että se kaikki taistelu isompien tulojen ja rikkauksien perässä oli oikeastaan täysin turhaa. Onnellisuus ja tyytyväisyys syntyy vapaudesta olla eikä vapaudesta kuluttaa.
Pullo tenttua sillan alla???
Onko onni?
Kyllä onni on jo alusta rahasta kiinni on turhaa vääntää totuutta, samoin tietää mikä on talous ja älykkyys erityisesti naisilla.
Monella akateemisella on täysin nolla kuvat onnesta, siksi moni on pohjassa.
Ne jotka tavoittelevat onnea rahalla omistavat järjestään huimasti enemmän kuin pullon tenttua sillan alla, yleensä enemmän kuin me muut keskimäärin.
Se ahneuden ja kateuden luoma näköalattomuus...
... sitä paitsi olen joskus aikoinaan työni puolesta tutustunut aika moneen kaveriin jotka siihen aikaan joivat sitä tenttua sillan alla, nykyisinhän sellaisia ei enää ole, käytännössä kaikilla on joku yhteiskunnan kustantama kämppä ja juomatkin maksaa sossu. Nuo kaverit tuohon aikaan olivat kyllä ihan yhtä onnellisia kuin kuka tahansa meistä muistakin.
Nytkin kun kävelen tuolta keskustaajaman joenvarsipuiston läpi, siellä penkeillä istuu vakioporukka dokaamassa eläkkeitään, juttelemassa kavereidensa kanssa ja vastakkaisenkin sukupuolen suosiollista seuraa tuntuu riittävän, onnellisia ihmisiä siis.
Minun mielestäni elämän parasta aikaa pitäisi olla se ikä ja aika jota kulloinkin eletään. Pitäisi, koska ei se taida aina olla niin, että kaikilla olisi hyvä olla.
Tässä iässä vaatimustaso heikkenee ajan kanssa elintasossaan. Kunhan voidaan hyvin taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti
100% oikea toteamus.
Tosin haluaisin tulojen olevan 1000% suuremmat, sillä on vain yksi elämä tässä ajassa ja siitä toisesta en tiedä.
Jos "-47" kertoo syntymävuotesi, niin aika paljon on jäänyt rahan tekemisen vuoksi muita elämän asioita huomaamatta. Toinen virkkeesi kertoo no. siitä tyhjyydestä, jota raha ei ole pystynyt täyttämään. Etkä sinä saa sitä vähääkään mukaasi, kun henkisesti tyhjä sielusi lentää - ties minne.