Norfolkinterrieri!

Taas joku ehdottelee kaikille sitä omaa lempirotuuaan.

Mitä tarkoitat seurakoiralla? Eikö aloittaja ole koiraa juuri seurakoiraksi hommaamassa? Ja mikä on norfolkinterrierin käyttötarkoitus, jos ei seurakoira? Minusta alkuperältään pelkiksi seurakoiriksi jalostetut rodut ärhäköitä, herkkähermoisia ja voimakastahtoisia. Mutta terrierit ovat lempeitä ja helliä, riippuen tietysti rodusta, yksilöstä, suvusta ja sukupuolesta. Alkluperä on alkuperää ja nykyaika nykyaikaa.

dvddcv kirjoitti:

Mitä tarkoitat seurakoiralla? Eikö aloittaja ole koiraa juuri seurakoiraksi hommaamassa? Ja mikä on norfolkinterrierin käyttötarkoitus, jos ei seurakoira? Minusta alkuperältään pelkiksi seurakoiriksi jalostetut rodut ärhäköitä, herkkähermoisia ja voimakastahtoisia. Mutta terrierit ovat lempeitä ja helliä, riippuen tietysti rodusta, yksilöstä, suvusta ja sukupuolesta. Alkluperä on alkuperää ja nykyaika nykyaikaa.

Lue lisää

Kertaan vielä, koiran taustasta sen verran, että kuten sanoit, yksilöt voivat olla mitä tahansa - KUITENKIN sylikoirat/seurakoirat eivät omaa esim. juuri saalis tai riistaviettiä (josta tällä palstalla näytetään keskustelevan tälläkin hetkellä), joten lähtökohta on niiden kanssa helpompi.

terrieri on terrieri, sen temperamentti on tulinen (yksilöt kyllä kyllä, mutta kun et voi 100% tietää mitä saat) ja se usein reagoi, ennen kuin miettii. Huom. FC-luokituksessakin ero selvä: FC 3 terrierit JA FC 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat.

Ja tarkoitukseni ei ole mollata terriereitä, mutta vuosikymmenten kokemuksella voin sanoa, että useasta perheestä ne ovat joutuneet pois, koska on toivottu kivaa, kilttiä, helppoa ja pientä löllykkää kaveriksi (näitäkin toki terriereissä on, mutta ei aina) ja onkin saatu päinvastainen. Terrieri vaihtoon (piikille, kiertoon) ja tiibetinspanieli tilalle. Perhe ei ole miettinyt haluamaansa koirarotua tarpeeksi pitkälle ja koiran käyttötarkoitusta heillä. Tästä sopii kiskoa herneet nenäänsä, mutta tarkoitusperäni on puhtaasti hyvä, niin perheen kuin sen terrierinkin kannalta.

hezzuspezzu kirjoitti:

Kertaan vielä, koiran taustasta sen verran, että kuten sanoit, yksilöt voivat olla mitä tahansa - KUITENKIN sylikoirat/seurakoirat eivät omaa esim. juuri saalis tai riistaviettiä (josta tällä palstalla näytetään keskustelevan tälläkin hetkellä), joten lähtökohta on niiden kanssa helpompi.

terrieri on terrieri, sen temperamentti on tulinen (yksilöt kyllä kyllä, mutta kun et voi 100% tietää mitä saat) ja se usein reagoi, ennen kuin miettii. Huom. FC-luokituksessakin ero selvä: FC 3 terrierit JA FC 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat.

Ja tarkoitukseni ei ole mollata terriereitä, mutta vuosikymmenten kokemuksella voin sanoa, että useasta perheestä ne ovat joutuneet pois, koska on toivottu kivaa, kilttiä, helppoa ja pientä löllykkää kaveriksi (näitäkin toki terriereissä on, mutta ei aina) ja onkin saatu päinvastainen. Terrieri vaihtoon (piikille, kiertoon) ja tiibetinspanieli tilalle. Perhe ei ole miettinyt haluamaansa koirarotua tarpeeksi pitkälle ja koiran käyttötarkoitusta heillä. Tästä sopii kiskoa herneet nenäänsä, mutta tarkoitusperäni on puhtaasti hyvä, niin perheen kuin sen terrierinkin kannalta.

Lue lisää

Riista- ja saalisvietti ei tee mielestäni koirasta temperamenttista ja tulista. Ajokoirilla riista- ja saalisvietti on kaikista voimakkainta, mutta ne ovat todella lempeitä rotuja.

Ryhmässä CI 9 on paljon entisiä vahti- ja rottakoiria. Nekö ovat kaikista lempeimpiä alkuperän huomioiden?

Minulla on terriereistä hiukan eri käsitys kuin sinulla, paitsi että urokset ovat kaikkien terrierirotujen kohdalla kyllä paljon haastaavmpia kuin nartut.

No joo, riidellään vaan lisää...

dvddcv kirjoitti:

Riista- ja saalisvietti ei tee mielestäni koirasta temperamenttista ja tulista. Ajokoirilla riista- ja saalisvietti on kaikista voimakkainta, mutta ne ovat todella lempeitä rotuja.

Ryhmässä CI 9 on paljon entisiä vahti- ja rottakoiria. Nekö ovat kaikista lempeimpiä alkuperän huomioiden?

Minulla on terriereistä hiukan eri käsitys kuin sinulla, paitsi että urokset ovat kaikkien terrierirotujen kohdalla kyllä paljon haastaavmpia kuin nartut.

No joo, riidellään vaan lisää...

Lue lisää

Riista- ja saalisvietti ei tee mielestäni koirasta temperamenttista ja tulista.

Näin en koskaan sanonut, vaan sitä, että vietikkyys JA tulinen temperamentti lisäävät koulutuksen haasteellisuutta; eivät sulje toisiaan pois tai aiheuta toinen toistaan.

Ja tuosta ryhmityksestä vielä, sanon vaan, että terrierit ova oma ryhmänsä ja eroavat muista pienikokoisista koiraroduista. Perheillä paljon ongelmia mm. jackrusselien/parsonien kanssa. Itse ottaisin, jos perhe yhtään epävarma (sitähän siis peräänkuulutan, koska kysyjällä on sekä terrieri että havannankoira samalla listalla) jonkun muun kuin terrierin. piste.

H-Z kirjoitti:

Riista- ja saalisvietti ei tee mielestäni koirasta temperamenttista ja tulista.

Näin en koskaan sanonut, vaan sitä, että vietikkyys JA tulinen temperamentti lisäävät koulutuksen haasteellisuutta; eivät sulje toisiaan pois tai aiheuta toinen toistaan.

Ja tuosta ryhmityksestä vielä, sanon vaan, että terrierit ova oma ryhmänsä ja eroavat muista pienikokoisista koiraroduista. Perheillä paljon ongelmia mm. jackrusselien/parsonien kanssa. Itse ottaisin, jos perhe yhtään epävarma (sitähän siis peräänkuulutan, koska kysyjällä on sekä terrieri että havannankoira samalla listalla) jonkun muun kuin terrierin. piste.

Lue lisää

No selvä. Kokemuksensa kullakin. Meillä aika erilaiset kokemukset terrierinartuista, mutta uroksista olen kanssasi samaa mieltä terriereiden haasteellisuudesta.

hezzuspezzu kirjoitti:

Kertaan vielä, koiran taustasta sen verran, että kuten sanoit, yksilöt voivat olla mitä tahansa - KUITENKIN sylikoirat/seurakoirat eivät omaa esim. juuri saalis tai riistaviettiä (josta tällä palstalla näytetään keskustelevan tälläkin hetkellä), joten lähtökohta on niiden kanssa helpompi.

terrieri on terrieri, sen temperamentti on tulinen (yksilöt kyllä kyllä, mutta kun et voi 100% tietää mitä saat) ja se usein reagoi, ennen kuin miettii. Huom. FC-luokituksessakin ero selvä: FC 3 terrierit JA FC 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat.

Ja tarkoitukseni ei ole mollata terriereitä, mutta vuosikymmenten kokemuksella voin sanoa, että useasta perheestä ne ovat joutuneet pois, koska on toivottu kivaa, kilttiä, helppoa ja pientä löllykkää kaveriksi (näitäkin toki terriereissä on, mutta ei aina) ja onkin saatu päinvastainen. Terrieri vaihtoon (piikille, kiertoon) ja tiibetinspanieli tilalle. Perhe ei ole miettinyt haluamaansa koirarotua tarpeeksi pitkälle ja koiran käyttötarkoitusta heillä. Tästä sopii kiskoa herneet nenäänsä, mutta tarkoitusperäni on puhtaasti hyvä, niin perheen kuin sen terrierinkin kannalta.

Lue lisää

"koska on toivottu kivaa, kilttiä, helppoa ja pientä löllykkää kaveriksi"

Kivoja ja kilttejä terrierit on mutta samaa mieltä ei helppoja eikä lössyköitä vaikka nauttivat iisistäkin elämästä eli sohvapottuilusta aina lenkkien ja aksönin välissä:

Terrierit on intohimoisimpia ja päättäväisimpiä rotuja ja jos ne johonkin asiaan mieltyy niin mieltyy täpöllä. Oli se sitten uiminen tai pallon perässä juoksu.

Yhdessä hetkessä ollaan rapsuteltavana ja toisena hetkenä mennään sata lasissa. Se on se tiedostettava asia ja samoin että utelias omaaloitteinen joka touhuaa jos touhuja ei sille keksitä. Työkoirapohjaisia.

Mutta kärsivällinen pehmeän johdonmukaisen koulutuksen koirien eleet tunteva omaava joka kaipaa koiraa jolla mielipiteet niin saa mahtavan kaverin ja ne jotka hakee vain näön mukaan ei luonteen kera niin toinen rotu on silloin parempi.

Terriereissä on myös helppoja ja vaikeampia rotuja eli skaala laaja ja norfolkit helpommasta päästä rauhallisemman luonteen ansiosta ja staffit ja parsonit vaikeimpia..vaikkakin eri tavalla kun on eri tyyppisiä. Myös jääräpäinen skotti on rauhallinen ja dandie helpompi.

Terrierit ovat kovaluonteisia ja usein ärhäköitä huonon koulutuksen ja/tai sosiaalistamisen johdosta tai sen vuoksi, että omistaja on päästänyt koiran johtajakseen. Seurakoirat ja palveluskoirat ovat helpompia peruskouluttaa kuin terrierit juuri terrierierien periksiantamattomuuden vuoksi.

Jos haluat helpon ja nopean koulutettavan kannattaa sivuuttaa terrieri eikä itkeä jälkeenpäin kun koira vie 6-0..

Minä en ole paljon ärhäköihin terriereihin kohdannut ja olen harrastanut 30v terrierejä. Terhakoita olen tavannut ja huonosti sosiaalistettuja. Terrierit on ihmisystävällisiä mutta toisiin koiriin on oltava huolellinen ja normaali tapakasvatus oltava hyvä pennusta lähtien.

Minulla on vuoden ikäinen norfolkkiuros, joka on kiltti, ihmisiin ja muihin koiriin iloisesti ja ystävällisesti suhtautuva. Minulla ei ole koirankasvatuksesta kokemusta ja ärsyttääkin lukea besservisserien neuvoja. Koirani on hyväoppinen ja on oppinut hienosti kaikki tärkeät asiat. Kannustaminen , kehuminen ja kiitos on tärkeää. Koirallani on paljon energiaa ja se pitää pitkistä lenkeistä. Hyvin ollaan pärjätty vaikka on muutakin elämää kun koiran kanssa touhuaminen.

Meillä on westie ja cairn, tutulla norwichi. Nämä on helppoja terriereitä, menevät ihan kotikoirina. Haastavampia ovat parsonit ja kettikset, mut hyvin koulutettuina nekin on aivan mahtavia.

Itselläni on karkkarifokseja, narttuja ja kilttejä sosiaalisia tasapainoisia nekin vaikka jotkut käyttää metsästykseen .

Enemmän nykyään rotu seurakoirina ja muut metsästysrodut on vienyt sen asemaa toimivampina rotuina kuten saksanmetsstysterrieri (puhdas metsästyskoira ei seurakoirina laisinkaan)ja patterdale sama ja working jackrussel sama, mäyräkoira, parson..

Ja harrastan niiden kanssa tokoa ja agilitya ja hakua. Vapaana olen aina pystynyt pitämään ja koirapuistoissakin menneet ikänsä ilman ongelmia ja koiralaumoissa.

Sellainen koira millainen omistaja pätee yleensä.