Luulin,että mun elämä on tässä. Pitkä avioliitto,joka on muuttunut hemmetin tylsäksi.Liian vähän seksiä (vikaa minussakin), ei mitään juteltavaa..SItten tapasin miehen, jonka kanssa on kiva jutella, hauska, jännittävä,kiltti,mukava,viisas. Hän haluaisi tavata kahden kesken,mäkin haluaisin,mutta vaikea järjestää,kun kumpikin on naimisissa tahoillaan. Ei tästä mitään avioeroja tule,mutta mieli tekisi pieneen seikkailuun. Mitä teen?
Olen melkein 60 ja rakastunut toiseen mieheen!
uusilempi
511510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Mene vaan , itsekin olen pettänyt vaikka kuinka monen kanssa. Varmaan mullakin joka ilta uus jätkä pedissä , eli anna mennä vaan ;)
nuorena oli, ei enää, sulla joka ilta uus jätkä pedissä. mieti mikä olet
Kannattaako mennä pettämään? Jää loppujen lopuksi huono jälkimaku suuhun. Kunnioittaisit sitä että olet saanut hyvän miehen joka on ollut lojaalina vierelläsi pitkään , kun kerran sanoit että on pitkä avioliitto takana...voit varmasti olla miehen ystävä mutta..siitä alkaa nopeaan sana kiertämään ketä pettää ketäkin.
Eihän aloittaja puhunut mitään suuseksistä!
jos sinua ei kiinnosta oman miehesi, vieraan miehen ja hänen vaimonsa tunteet, sekä olet valmis kantamaan kaikki seuraukset mitä suhteestanne saattaa seurata ... niin siitä vaan
Anna palaa, mitä sitä kursailemaan. Jos se tuntuu oikealta, se on oikeaa!
Voi kuule, ne ovat teinejä jotka valittavat että on tylsää eikä mitään kivaa. Tavallisesti ikä tuo viisautta mutta ei sekään näytä toimivan kaikilla.
Kun omalla vaimolla tuli tuo sama tilanne vastaan, kannoin hänen petivaatteensa eteiseen ja olen tässä nyt jo vuosikymmenen ihan omassa seurassani miettinyt tarkemmin mitä parisuhteelta haluan jos ikinä enää sellaiseen ryhdyn... Varmaa on etten mitään tuon tapaistakaan...
Kerran me täällä elämme, yhden kerran vain. Tee nyt juuri niinkuin hyvälle tuntuu. Varsinkin kun luulit että elämä on tässä. Juuri tuo kertoo että elämäsi ei ole mallillaan. Jotain uutta ja mielenkiintoista tarvitset ennenkuin se on myöhäistä. Jos et nyt toimi, elämäsi saattoi olla todella tässä, ja kadut tosi paljon myöhemmin.
Ei kai siinä kukaan kärsi,jos ei tiedä? En halua uutta liittoa,vaan piristystä arkeen.On niin ihanaa ja ihmeellistä, kun joku haluaa minut vielä tässä iässä. Valehtelu on kurjaa,mutta elämä on aika lyhyt.Onko ihmisellä oikeus omaan onneen ja iloon vai täytyykö ajatella aina ensin läheisiä? Kaduttaako vanhainkodissa yksin maatessa,jos ei olekaan nauttinut intohimon viimeisistä hetkistä?
Kuule... uusilempi. Juuri tuolta se näyttää tällä puolen sitä aitaa, missä pettämisen tie menee. Kun ihminen haluaa jotain oikein paljon, hän on maailman paras ylipuhumaan itseään. "Eihän tässä mitään pahaa", "mulla on oikeus olla onnellinen". Lyön vaikka vetoa, että jos nyt kysyn että mitäs jo miehesi pettäisi sinua? sinä vastaisit että senkun pettää. Mutta jos haluat olla loppuelämäsi onnellinen, älä tee sitä.
Suhteilla on tapana kehittyä, niillä on elinkaari ihan niin kuin mikä tahansa rakkaudella kasvatettu. Se alkaa katseesta, kiinnostuksesta, ruokkimalla sitä, siitä tulee ihastus joka kasvaa rakastumiseksi, joka taas puolestaan oikein huutaa himoa ja sen täyttymistä. Sinä olet nyt siinä vaiheessa. Tai siis te.
Ruokkikaa sitä himoa, ja teillä on hetken hurmio, ehkä tajutonkin. Mutta se laantuu, ja arvaas mitä siitä seuraa. Paha omatunto, henkinen krapula. Ja mieletön tarve saada puolisolta anteeksi ja pestä omatuntosi. Jonka jälkeen tämä koko hetken hurmio myrkyttää koko teidän liittoanne. Eikä siitä hurmiosta ole enää edes ihana muisto, koska siitä on tullut koko elämäsi kompastuskivi.
Ihan sama kuin kotona olisi suklaapatukka, tiedät ettei sun pidä syödä se, mutta syöt silti. Jälkeenpäin ei ole muuta enää kuin syöty patukka, ei mitään sen ihmeellisempää. Hekuma ei yllä sen pidemmälle.
Olen nähnyt noita ongelmia jo sen tuhat kertaa, jos ihan vähän liiotellaan. Nauti vaan siitä jännityksestä, mutta vie sen hedelmät kotiin ukkosi luo.
Ja entäs se toinen nainen. Mitä pahaa hän on sulle tehnyt että haluat sekoittaa hänen elämäänsä?
Sellaista ei ole olemassakaan, että kukaan ei tiedä. Sinä tulet aina tietämään.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä m.miina! Itselläni ei tuota ap:n tilannetta ole, eikä ole ollut, mutta ei myöskään pitkää avioliittoa. Yritä löytää keinot piristää nuutunutta liittoanne, se on kuitenkin kaiken yrittämisen arvoista! Miehelläsi ei varmaankaan ole yhtään sen parempi olo nykytilanteesta kuin sinullakaan. Puhu miehesi kanssa, panostakaa suhteeseenne ja tehkää töitä liittonne eteen.
Pettämisestä ei ole mitään hyötyä, ainoastaan haittaa!
Toivon vilpittömästi onnea liitollenne, kuten muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien liitoille.
Voi olla ettei se kohta sinun valintasi ollutkaan halusitko uutta liittoa vai et.
toiseen mieheen. Oletko siis mies, joka on muuttumassa homoksi?
Ihan turha luulla, että se vanha puoliso ei tiedä mitä puuhaat. Pitkän liiton jälkeen sellaiset vaan tietää. Puhutaan asioista tai ei. Minä olen sitä mieltä, että ensin pitää reilusti uskaltaa erota ja puhua asiat ja sitten on vapaa menemään uuden mukaan. Sillä petetylläkin on nimittäin elämä, et voi ajatella vain omalta kohdaltasi, että "kerranhan täällä eletään". Sellainen kaksoiselämä ja salailu on aika raskasta, tiedän sivusta seuranneena. Tuttavani elää koko ajan pakattu matkalaukku auton peräkontissa, kun ei tiedä mennäänkö yöksi hotelliin vai miehen luo vai minne. Koko paikkakunta tietää tämän henkilön puuhailut, mutta oma mies ei kai hyväuskoisuuttaan aavista tai halua uskoa.
Itse tulin myös ailkoinaan petetyksi ja tiesin heti enbsimmäisen "keikan" jälkeen missä mennään. Joku vaan menee rikki. No. eipähän siitäkään pettämisestä mitään pysyvää tullut, nyt ukko haikailee yksikseen kun flaksi ei käy edes tanssiparketilla.
Summa Summarum: Kyllähän sitä saa uudelleen rakastua, mutta pitää tehdä ensin asiat selviksi aiemman ihmisen kanssa.
pettäjjä kusettaa puolisoaan, uutta rakastaan ja itseään, loppupelissä kaikki ovat häviäjiä
Samaa mieltä. Kaikki ovat häviäjiä. Kokeiltu on.
Ei kenenkään tarvitse tietää. Vain sinä, hän ja taivas sekä kuu tietävät mitä teette. Nauttikaa ihmeessä seurastanne, vaikka vain keskusteluinkin, ja ihan miten vaan keksittekin. Ympäristön ei kannata antaa häiritä. Aina on ihmisiä jotka moralisoivat, syystä tai toisesta. Eiköhän tässä melkein 60 iässä ole jo lupa elää omilla ehdoillakin. Vanhainkodissa tuskin noita miettii, siellä on jo ajatukset ihan muualla, jos niitä ajatuksia ylipäätänsä enää on. Olet varmasti onnellisempi kotonakin kun saat ansaitsemaasi huomiota ihailemaltasi henkilöltä. Ihanaa, nauti ystäväsi seurastai!
Kiitos, Tartu hetkeen, olet ihana! Mukava lukea sun kommentteja. Tuolta musta just tuntuu.Tietenkin jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta minustakin tuntuu oikealta nauttia tästä onnesta,joka tupsahti eteeni. Kiitosteille kaikille muillekin kommenteista. Teistä oli iso ilo ja apu!
On aina mielenkiintoista lukea siitä, miten typerän teon tuomitseminen tai itsekkään toiminnan kritisointi on "moralisointia" Kun taas esim. tässäkin tapauksessa aviopuolison pettäminen nähdään tartu hetkeen- ihannointina.
Missä tahansa iässä on lupa olla typerä kunhan ottaa vastuun teoistaan ja kyllä nykyaikanakin voi olettaa, kaiken ikiteiniyden uhallakin, että mitä vanhempi sitä viisaampi. Tietoinen pettäminen ei ole seikkailua eikä kerranhan tässä eletään asenteen toivetavoitteita, ei ainakaan pitäisi olla.
Ikuinen hokema siitä, miten ihminen katuu sitä, mitä on jättänyt tekemättä kuin sitä, mitä on tehnyt, on käytännössä monta kertaa todettu vääräksi. Hokemalla vain oikeutetaan omat harha-askeleensa ja kaikenlainen typeryys.
Ei ihme, että moni nykynuori naureskelee 6-kymppisille eikä arvosta heitä tai heidän aikuisuuttaan. Eiväthän he ole aikuisia.
Hiljaisissa vesissä ne suuretkin kalat... vai miten se sanonta meni. Olehan varovainen haaveissasi ettei tule taas otsikoita sanomalehtiin. Kysy varsin lupa mieheltäsi ja lapsiltasi seikkailuun.
Pidä hyvä ihminen nyt pääsi järkevänä. Vaikka houkutus on kova, niin siittenkin tuttu ja turvallinen on parempi. Kun on pitkä liitto ja kumppanuus takana, ei kannata lähteä turhaan sotkemaan elämäänsä. Jos petätte, syyllisyys kalvaa ennen pitkää.
Ja sinunkin kohdalla on kuolema ja sen kohtaaminen ja kun on ikääkin on jo noin paljon niin ei ole enää kuin korkeintaan muutamia kymmeniä vuosia. Ja onhan teillä varmaan lapsia. Hankaloitatte suku- ja perheyhteyttä.
Lopeta hyvän sään aikana.
Voimia sinne tunnevyöryjen keskelle. Uskon tietäväni, mitä käyt läpi.
Yritänpä itse asettua asemaasi ja miettiä, mitä itse tekisin. Helppoa ;)
Tekisin sellaisen päätöksen, minkä seurauksena voisin itse elää tyytyväisenä ja onnellisena. Ei mikään ole tärkeämpää kuin elää sopusoinnussa itsensä kanssa. Eläisin, rakastaisin, ottaisin kuitenkin täyden vastuun tekemisistäni ja kantaisin seuraukset.
Meillä jokaisella on vapaus tehdä omalla elämällä, mitä haluamme. Voi olla, että et selviä tuosta rakkaudesta ennenkuin uskallat katsoa, mitä kaikkea siinä tapahtuu. Onko tässä elämässä aina muiden onni laitettava oman onnen edelle? Et ole vastuussa muiden onnesta, tunteista puhumattakaan. Miten se sananlasku menikään: Jokainen on oman onnensa seppä.
Teet niin tai näin, tärkeintä lienee pysyä uskollisena itsellensä. Elämä ei hylkää. :)
Niin,päätin kokea tämän rakkauden ja nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää.Kuka tietää - ehkä se kestää loppuikämme? Nyt pitää vain miettiä asioita käytännössä. Vaikka tunnekuohu on se ihanin asia, arki sotkeutuu tässäkin mukaan ja joudumme suunnittelemaan petoksemme toteutusta.
Kummallakin on oma koti.Toisella siellä vaimo,toisella mies.Lapset ovat jo muuttaneet pois. Pitääkö mennä hotelliin?
Vai tapaammeko autossa, jossain sivutiellä? Houkuttelemmeko puolison matkalle ja menemme toistemme kotiin?
Ihaninta olisi lähteä yhdessä matkalle. Muutama päivä ihan kahdestaan,vieraassa ympäristössä.
Pakko tämä on kokeilla, jotta tiedämme riittääkö rakkaus avioeroihin asti.
Mieti nyt tarkkaan, oletko tosissasi. Ettet nyt vaan kohta itke elämäsi rauniolla haavojasi nuollen? Ja samalla saa sekaisin monen muunkin elämää.
"ja joudumme suunnittelemaan petoksemme toteutusta."
"tapaammeko autossa, jossain sivutiellä?"
Tuossa minusta kuvastuu uuden "rakkautesi" arvo. Mikäs rakkaus se sellainen on että pitää petosta suunnitella lähes kuusikymppisenä pimeälle metsä-autotielle? Miten ihmeessä suostut edes sellaiseen? . Minusta kuulostaa aika halvalta ja lyhytnäköiseltä. Luulisi nyt aikuisen ihmisen pystyvän vähän parempaan.
"menemme toistemme kotiin? "
Ei ole todellista, älä nyt ainakaan mene häpäisemään toisten kotia, tsiisus. Kaikenlaista.
Ja tosissasi puhut rakkaudesta. Hohhoijaa...
Oikea rakkaus alkaa aivan toisella tavalla. Ei niin, että testataan miten tässä käy ja miltähän tuo tuntuu. Eikä myöskään niin, että sitä pitää salata ja se paljastuessaan loukkaa moni ihmisiä. Mutta kun vietit ohjaavat, on ihmiselle turha puhua mitään. Oma napa on aina lähimpänä.
Onko Pyhästä Hengestä pettää monikymmenvuotista aviopuoliso, jonka kanssa on kasvattanut lapset, jakanut elämän. Mitäs jos teillä itsellä paljastuis totuus, että kumppani on pettänyt. Sanositteko että hyvin teit ja kiitos kun tulit kotiin. Jos vastaat jees, voitte päivitellä ja sadatella kommentoijaa. Tekö hyväksytte puolisonne pettämisen ja valheen? Kuvitelkaa itsenne tuon petoksen kohteena olevaan puolisoon.
Itse jo pian kyysikymppisenä olen sitä mieltä, että jos avioliitossa on niin tylsää, että pitää lähteä pettämään, niin eikö olisi reilua ensin lopettaa entinen liitto rehellisesti ja sitten miettiä lähteekö uuden heilan matkaan. Ainakin se olisi reilua. Onko teistä oikein rikkoa sopimus jonka on joskus sopinut toisen ihmisen kanssa. Sehän on sama kuin olla kiero esim. asuntokaupassa ja mielestäni ihmisuhdeasia on vielä arvokkampi ja tärkeämpi kuin bisnes. ja talousasiat. Te siis hyväksytte valheen ja pettämisen?
Minä en. Miten te nykyajan ihmiset hyväksytte petoksen ja kierouden.
Vielä päätin lisätä.
Täysin samaa mieltä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki ihmiset ajattelisivat laillasi. Valitettavasti vain niin asia ei ole.
Ei avioliittoa tarvitse purkaa suhteen takia. Suhde on vain piriste arkeen. Ei kukaan jaksa olla rakastunut samaan ihmiseen vuosikymmeniä. MIksi elämän pitäisi olla tylsää ja ilotonta? Jos toisen ihmisen koskettaminen tuottaa iloa ja onnea, nautintoa, miksi se pitäisi kieltää itseltä?
Pyhät henget ovat näiden aivopestyjen pelkureiden höpinöitä.Heitä en osaa kuin sääliä! Uskonnon nimissä on maailmassa tehty kaikken eniten pahaa. Tapettu ja kidutettu ihmisiä.Uskovaiset eivät tiedä rakkaudesta mitään.
"Kodin häpäisyä" en myöskään ymmärrä. Koti ja sänky ovat materiaa,puuta,metallia ja kangasta.Ostettu kaupasta. Ei sillä ole tunteita.
Rakkaudessa on kaksi puolta:ihana,kaunis lämmin tunne sisällä.Haaveilua,muistoja,hymyjä, käden sipaisu.Toinen puoli on proosallisempi: missä saamme rakastella rauhassa.
Olet niin oikeassa "uusilempi". Pitää nauttia, varsinkin silloin kun se parhaimmalle tuntuu. Silloin on oikea hetki. Sellaisia ei monta elämämme varrella eteen tule. Minusta tuntuu että tuolla jotkut vastaajat taitavat olla hieman kateellisia ;) Se pieni matka voisi olla hyvä asia. Mitäs, jos lentäisitte muutamaksi päiväksi Pariisiin, Seinen rannalla istuskellen seuraisitte jokilaivojen hidasta lipumista auringonlaskuun ja ihailisitte Eifelin kimallusta tasatunnein.
No onko se sinun puolisosi samaa mieltä kanssasi? Jos te kumpikin kaipaatte jonkun toisen ihmisen kosketusta, kiihkoa ja onnea niin miksi ette sitten hyppäisi siihen tuntemattomaan ja tehdä kaiken tuon avoimesti, kumpikin? Silloinhan ette kumpikaan toistanne haavoittaisi. Eikä teidän kummankaan tarvitsisi miettiä meniskö rakastelemaan johonkin auton takapenkille tai jonnekin muualle piiloon toisten ihmisten silmistä. Pistäisitte pystyyn yhteisen session, mitäs mieltä siitä olisit?
En käsitä ajatuksen juoksuasi.
Sinustako uusilempi ei tuntuisi yhtään pahalta, jos miehesi toisi kotiinne vieraan naisen ja lempisi hänen kanssaan vuoteessanne?
Olet mtyypillinen suomalainen nainen.Kummallista kyllä miehiä aina mollataan.Olet surkea lumpun perikuva kun edes tuollaista haaveilet.
Oksetat meitä kunnon miehiä.
Voihan sitä mennä vieraisiin, mutta pitää kertoa puolisolle eikä selän takana touhuta. Siitä tulee kärsimystä koko perheelle, sen vaistoaa kun toinen elää valheessa.
Voi myös jäädä huomiotta oma puoliso ja koko ajan lähtee "ylitöihin" salaisen rakkauden luokse.
hakkasin akkani ja hänen "salarakkaansa".
Oppii ämmä olemaan ruodussa ssaatana!!!
miten mä en yhtään ihmettele eukkos vieraisiin lähtöä
kirjoituksesi kertoo enemmän itsestäsi kuin vieraisiin lähtijästä
Hohhoijaa, jotenkin säälittävää. Kuuskymppinen "rusina" könyämässä auton takapenkillä. Voi vitsit, aiheuttaa puistatuksia. Ton ikäiset ihmiset kuuluu jo vanhainkotiin tai muihin laitoksiin eikä paneskelemaan missä sattuu.
Pieni neuvo. Ota vaatteet pois ja mene peilin eteen ja.........ihmettele.
Kyllä ne paritteluhalut siitä haihtuu.
Onneksi olet nainen, koska silloin kaikki kilvan ylistävät. Jos olisit ollut mies, niin olisit saastainen, iljettävä sika.
(Tietysti voithan sinä olla edelleenkin mies, siinä tapauksessa kehut tuntuvat aika huvittavilta.)
Lue pois, ai romanssi " luin romaani"
kuulostaa vaarallisemmalta kuin oletat olevan, minun korviini.
jätä tekemättä, tiedät kyllä miksi.
et oikeasti ole se, ketä esität. sinulla ei ole meneillään mitään 50 romanssia, vaan haluat tehdä vain jonkin lehtijutun tekaistulla tarinalla ja kartoitat mielipiteitä.
Minä olisin mennyt mutta onneksi ihastukseni ei halunnut.
Ei kukaan voi elää toisen puolesta, yhtä vähän kuin neuvoa aikuista ihmistä. Myöskään tuomiovaltaa ei ole kenelläkään kanssaihmiseensä. Tällaisen vallan omaamnen edellyttäisi itsensä asettamista toisten yläpuolelle. Ja mitäs se Raamattukin sanoo niistä, jotka itsensä ylentävät? Ne alennetaan. Varsin moni ns. uskovainen kuuluu näihin alennettaviin tuon teorian mukaan. Sen teorian nimi on muuten kristinusko. Ihan vain uskovaisille vahvistukseksi.
Ei elämä lopu pettämiseen tai petetyksi tulemiseen. Tai ehkä jonkun elämä loppuu. Minun ei. Itse olen noilla klassisilla määritteillä ollut kummassakn asemassa. Pettänyt ja ollut petetty. Nuorena se tuntui maailmanlopulta, mutta nyt (pian 60v) se ei enää hetkauta paljoakaan. Miksikö ei? Siksi, että elämä on opettanut suhtautumaan eteentuleviin asioihin ja tilanteisiin. Jos parisuhteesi on toimiva, niin fine. Pidä kiinni siitä ja vaali sitä. Mutta, jnos se ei toimi, vaan aiheuttaa lähinnä ahdistusta, niin miksi sitä pitäisi surra?
Usein ne ihmiset, jotka paniikinomaisesti roikkuvat liitoissaan, vaikka eivät todellisuudessa saa niistä enää mitään, tekevät sen siksi, että he ovat heikkoja ja läheisriippuvaisia pelkureita. Eivät uskalla elää itsenäisesti. Pelkäävät yksinäisyyttä. Siksi niin moni elää aivan karmeassa parisuhteessa ja kiduttaa itseään. Jos se on vain taloudellinen järjestely, eikä kumpikaan siitä kärsi, niin mikäs siinä sitten. Voihan sitä vanhasta tootumuksesta asua yhdessä ja kuitenkin elää molemmat ns. omaa elämäänsä.
Onko oikein esim. pakottaa toinen elämään seksittömässä liitossa, jos sillä toisella on vielä haluja jäljellä ja itsellä ei juurikaan? Kun on kuusikymppinen, on elämää keskimäärin miehellä jäljellä joku 15 vuotta ja siitäkin voi mennä loppuvuodet sairastellessa ja toisten holhokkina. Seikkailkaa, rakastelkaa, olkaa hulluja. Niin kauan, kun tässä elämässä vielä voitte. Sanon minä.
Aloittaja kirjoitti pitkästä avioliitostaan joka on muuttunut tylsäksi, ei kuvaillut mitään muuta suurempaa murhetta. Onko aloittajan aviopuolison tehtävä järjestää suhteessa se tylsyyden poisto vai voisiko kukainenkin tehdä itse jotain.
Kuten joku tuolla aiemmin sanoi, miksi ei sitten tehdä avoimesti selvää siitä tylsästä liitosta. Eroaa ensin ja sitten "seikkailee, rakastelee, on hullu". Kai sen verran on sille toiselle velkaa yhteisestä pitkästä liitosta. Siis respektiä kehiin pliis. Samalla kunnioittaa sitä toistakin osapuolta siten ettei lähdetä mihinkään salailuun ja jo tällä iällä pimeille metsäautoteille vai salailuko onkin tämän uuden suhteen suola.
Arki se tulee uudessakin suhteessa eteen.
Kokeile vain miltä se tuntuu. Huolehdi turvaseksistä, vaikka kaveri olisi ukkomies. Ole riittävän kypsä, jotta et äkkirakastu. Älä turhaan tekstaile tai ota riskejä. Älä jää kiinni.
Älä hukkaa liittoasi. Puolison kanssa on monia yhteisiä kokemuksia vuosien varrelta. Ole vaikka vain kaveripohjalta hänen kanssaan.
MINUN MIELI PITEENI ON MENE VAIN. EI OLE MIKÄÄN RIKOS . HAUTAANHAN ME JOKAINEN LÄHEMME AJALLAAN. IÄLLÄ EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ KUN OLET IHAN SOSIALINEN, TUPPI SUUTA JAKSAA TAASEN KATELLA VUODESTA TAAS TOISEEN .TÄYTYY OLLA ELÄMÄÄ. ANNA PALAA JA ONNEA !!!
ihmisten "moraalin tajua" nykyään.
Vai pitäisikö sanoa moraalin puutetta????
Millään ei tunnu olevan enää mitään väliä.
Oma valinta ja seuraukset on tiedossa..Avioero on enemmän kuin todennäköinen jos päätät seikkailla.
Toisesta jää jälki aina ja kannattaa varmaan harkita onko seikkailu riskin arvoinen ja jos on niin anna palaa.
Periaatteessa olen sitä mieltä että pareja ei ole luotu olemaan yhdessä koko elämänsä ajan..Varsinkaan jos homma ei toimi niin on hyvin suotavaa etsiä jotain uutta tähän ainoaan ja lyhyeen elämään.
Uusi viehättää varmaan pari vuotta ja sama tylsyys voi palata takaisin,jopa hiukan voimakkaampana koska puoliso huomaa kuitenkin ja taatusti on entistä tylympi..
Oma päätös,en tuomitse koska tiedän tunteen ja kokemusta kärsivänä osapuolenakin on..Vähän aikaa nakersi mutta kaikki mikä ei tapa se vi...ttaa:)
Näinhän se on: mitä vanhempi pukki, sitä kovempi sarvi.Sekös vasta kiinnostaa:)
Jos tuossa iässä vielä tekee mieli hyppiä vieraissa, niin anna palaa. Ja kerro meille muillekin mitä hormoneja käytät.