Lähdin itse suhteesta sillä olin sairaalloisen mustasukkainen. Hän ei pystynyt tarjoamaan minulle sitä mitä mieheltä toivoin ja siksi luulin että hän pettää. Hän ei vain pystynyt kommunikoimaan ja käyttäytymään niin että minulla olisi ollut turvallinen olo. Toisinsanoen hän TEKI minusta mustasukkaisen pikkuhiljaa vain olemalla oma itsensä. Tulkitsin häntä väärin ja epäilin jatkuvasti kaikkea.
Uskon että keskustelemalla asia olisi ratkennut mutta hän ei ollut siihen kykeneväinen. Suhteemme oli alusta asti huono, ymmärrän sen jälkikäteen. Olimme vain liian erilaisia ihmisinä. Haluan tasapainoisen suhteen jossa vallitsee täydellinen luottamus ja uskon että löydän sellaisen toisen miehen kanssa. En ole luonnostani mustasukkainen.
Kun olen tätä palstaa lukenut on usein niin että se mustasukkainen jätetään. Minun kohdallani kävi toisinpäin ja tajusin lopettaa suhteen ennenkuin menettäisin mielenterveyteni.
Minun kohdallani mustasukkaisuus oli oire huonosta suhteestani väärän miehen kanssa, ei huonosta itsetunnostani.
Uskon että keskustelemalla asia olisi ratkennut mutta hän ei ollut siihen kykeneväinen. Suhteemme oli alusta asti huono, ymmärrän sen jälkikäteen. Olimme vain liian erilaisia ihmisinä. Haluan tasapainoisen suhteen jossa vallitsee täydellinen luottamus ja uskon että löydän sellaisen toisen miehen kanssa. En ole luonnostani mustasukkainen.
Kun olen tätä palstaa lukenut on usein niin että se mustasukkainen jätetään. Minun kohdallani kävi toisinpäin ja tajusin lopettaa suhteen ennenkuin menettäisin mielenterveyteni.
Minun kohdallani mustasukkaisuus oli oire huonosta suhteestani väärän miehen kanssa, ei huonosta itsetunnostani.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mustasukkaiset syyllistävät yleensä partneriaan juuri noin "sinä teet minusta tällaisen", "se on sinun vikasi, koska et kommunikoi/pukeudut provosoivasti/katselet muita/et puhu tunteista jne.", "en ole tällainen kenenkään muun kuin sinun kanssa". Kannattaisi todella katsoa peiliin...
En ikinä häntä mistään syyttänyt tai syyllistänyt, hän on edelleen hieno ihminen. Voin vain paremmin ilman häntä. Hän ei ollut se oikea minulle, ei sen kummempaa. Ja todella, aikaisemmissa suhteissa en ollut mustasukkainen. Tiedän millaisen kumppanin haluan ja jatkossa en samaa virhettä tee.
En ymmärrä miksi noin negatiivista palautetta..Tässähän sitä on jo peiliin katsottu kun olen myöntänyt ja ratkaissut ongelmani. Turha vastata että "ei se ongelma miestä vaihtamalla parane" sillä minun tapauksessani kyllä. Mainittakoon että hän oli myös mustasukkainen suhteemme aikana.
Olen hyvin avoin, hän sulkeutunut, ja siksi epäilin salailua. En häntä sulkeutuneisuudesta syytä. Ei vain sopinut minun luonteelleni. Eikö ole parempi lopettaa suhde ajoissa ennenkuin satuttaisin häntä ja itseäni lisää?
"Toisinsanoen hän TEKI minusta mustasukkaisen pikkuhiljaa vain olemalla oma itsensä. Tulkitsin häntä väärin ja epäilin jatkuvasti kaikkea."
Vaikka et olisi em. sanoja sanonut hänelle, kyseessä on kuitenkin syyn hakeminen itsesi ulkopuolelta. Silti mustasukkaisuudessa oli/on kysymys vain ja ainoastaan sinun ikiomasta ongelmastasi (paisi jos toinen todellakin pettää) Toisaalta, jos suhteessanne ei ollut riittävästi syviä tunteita (eli vanhanaikaisesti sanottuna rakkautta) toisianne kohtaan, ei asialla ole mitään merkitystä.
Juu. Olihan se oma ongelmani, tiedän sen ihan tarkalleen. Ja syyn pystyn hakemaan itsestäni. Tämä syy on etten ollut tyytyväinen.Ja kun ihminen ei ole tyytyväinen hän mahdollistaa purkaa turhautumisensa mustasukkaisuuden muodossa kumppaniinsa. Riittääkö tämä analysointi?
Ymmärrän ihan täysin sinua ja olen samaa mieltä kanssasi. Et syyllistä toista vaan ajattelit loogisesti vaikka kuinka sattuis ja myönsit että ei siitä mitään tule ja et kummallekin on joku toinen sopivampi pari. On itselleni käynyt samoin. Kaikki ihmisethän sopii toisilleen erillä tavalla. Pariskunta ja suhde syntyy kahdesta ihmisestä. Eli olemme kaikki erinlaisia eri ihmisten kanssa, eri sekoituksista tulee erit tulokset. Hyvä päätös!
Mulla on täysin samanlainen kokemus, paitsi että itse en ole vielä saanut suhdetta lopetettua. Aikaisemmissa suhteissa en ole joutunu kokemaan mustasukkaisuuden tunnetta, kun taas nykyisessä suhteessani olen jatkuvasti lähes sairaalloisen mustasukkainen. Tiedän itse, ja olen myös keskustellut tästä mieheni kanssa, että tuon mustasukkaisuuden aiheuttaa nimen omaan hänen käytöksensä ja se, kuinka hän kohtelee minua. Hän esim. kyttää jatkuvasti toisia naisia kun olemme ulkona, kehuu koko ajan esim. televisiossa näkyviä naisia, mutta minulle ei koskaan sano mitään kohteliasuuksia jne. Ja syynä ei ole se, ettenkö itse olisi viehättävä, muilta miehiltä saan kyllä huomiota enemmän kun tarpeeksi.
Jatkuva mustasukkaisuus saa minut välillä lähes hermoromahduksen partaalle, enkä ymmärrä itsekkään, miksi oikein tässä suhteessa roikun.
Ymmärsitte pointtini. Kiitos. Miehiä maailma täynnä. Toisten kanssaa synkkaa toisten ei. Minulla meni tosiaan hiukan "överiksi" tämä edellinen suhde (näin jälkikäteen se on jopa huvittavaa).. Onneksi tulin järkiini ja lähdin ajoissa. Tapauksesta viisastuu. Kaisalle tsemppiä. Älä turhaan jää roikkumaan suhteeseen ja pilaa mielenterveyttäsi!
Mustasukkaisuus itsessään on sairaus.
Luuletko, että kumppani, joka on hitaampi avautumaan, luottamaan tai epävarma avautuu ja rentoutuu seurassa, jossa häntä epäillään kaikesta ja syytetään olemattomista?
Parisuhteessa ei ikinä mene kaikki niin, että kumpikin tulisi joka alueella puoleksi vastaan.
Mustasukkaisuus on omanlaistaan epävarmuutta, heikkoutta ja sairautta. Alistaville ihmisille sopii vain täysin alistuvat ihmistyypit, jotka kestävät kumppaniltaan typeriä päähänpistoja loputtomiin. Mustasukkaisuus kumpuaa näiden alistavien ihmisten sisimmästä, jos toinen ei osaa reagoida ihan oikein näiden pikku vaatimuksiin. Siinä on helppo syyttää toista, kun itse on kyvytön tulemaan vastaan toiselle tärkeillä alueilla.
Hei mukava nähdä etten ole ainoa jolla on ikäviä kokemuksia mustasukkaisuudesta. Mitäs mieltä olette tällaisesta:
Olemme seurustelleet mieheni kanssa yli 2v. Hän on ollut alusta asti todella mustasukkainen ja koko ajan vain "kiristänyt" narua. Nykyään tilanne on se että hän määrää keiden ihmisten kanssa saan olla tekemisissä, ts. miespuolisia tuttuja minulla ei enää ole ja parhaan kaverini kanssa välit ovat viilenneet koska tämä kuulemma "yllyttää" pahoille teille. Ilman miestäni en ole voinut käydä ulkona enää kuukausiin. Kavereita minulla ei juurikaan enää ole. Ahdistaa...
Olin uskollinen lähes kaksi vuotta. En edes tanssinut kenenkään miehen kanssa tms ja taivuin mieheni kaikkiin vaatimuksiin. Aina kun lähdin kaverini kanssa baariin, syntyi kotona riita joka kuulemma johtui kuitenkin jostain muusta, mies ei koskaan myöntänyt ettei halua päästää mua baariin ilman häntä. Puolentoista vuoden seurustelun jälkeen mies uhkaili jatkuvasti erolla, syyllisti suhteen huonosta tilasta ja teki oloni erittäin turvattomaksi. Syynä oli ettei hän kuulemma tiennyt tunteistani... En ole kovin avautuvainen luonne ja sanon ne kolme sanaa todella harvoin mutta kuitenkin olin mielestäni tuonut esille rakkauteni. Miehelle tämä ei riittänyt.
Jossain vaiheessa mittani tuli täyteen. Tapasin sattumalta toisen miehen ja kävin salaa kylässä tämän luona. "Sitä" ei kuitenkaan tapahtunut eli en pettänyt sanan kirjaimellisessa merkityksessä.
Tekoni selvisi miehelleni ennalta arvaamattomalla tavalla ja hän pisti kämpän remonttiin suutuspäissään (ei tosin ollut väkivaltainen minua kohtaan). Muutaman päivän kuluttua tapahtuneesta mies lähti baariin ja kosti, ts. tapasi naisen ja teki saman jonka minä olin tehnyt, suuteli tätä... ei kertomansa mukaan muuta. Olin varma että tulee ero koska mies oli koko suhteen ajan sanonut ettei pysty jatkamaan pettämisen jälkeen. Mutta jotenkin saimme sovittua ja päätimme jatkaa. Nykyään elämä on kuitenkin jatkuvaa epäilyä ja saan koko ajan kuulla miten tuhosin "luottamuksen" suhteestamme ja pialsin kaiken. Itse olisin valmis antamaan anteeksi mitä mies teki mutta hän väittää ettei voi koskaan antaa minulle anteeksi, vaan ainoastaan yrittää unohtaa. Toivoton yhtälö, eikö? Miten voimme jatkaa ilman jatkuvaa riitelyä samasta aiheesta vai voimmeko. Miehen mustasukkaisuus alkaa tuntua jo todella pahalta ja mikä pahinta, se alkaa tarttua myös minuun. Mitä tehdä? Erota en tahtoisi, siilä rakastan edelleen miestäni ja meillä on todella mukavaa yhdessä silloin kun ei riidellä.
Mustasukkaisuudesta aikanaan pelkästään kääntämällä oman pääni, kun tajusin ettei se vie mihinkään eikä siitä ole yhtään apua. Nainen teki juuri samoin, eli tuollaisen pikkupetoksen.
Hankala oli myöntää itselle, kuinka sairaaksi välillä meni epäilysten kanssa. En lyönyt mutta huusin, rähjäsin ja oikuttelin. Todella aikuismaista. Hävetti kun aloin järkiintymään ja sitten puoliso alkoi heijastelemaan aiheuttamaani epävarmuutta samalla tapaa hetken ajaksi.
Ei voi muuta kuin luottaa toiseen. Parisuhde on vapaaehtoinen sitoumus. Ei siinä voi yksi henkilö päättää menemisiä ja tulemisia. Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden ja luottamuksen kanssa, pelkkää sisäisen itsekkään kakaran ruokkimista se on. Tiedän hyvin. Lisäksi hyvin typerää, ennen pitkää mustasukkaiset ajavat puolisonsa eroon tai muuten pois luotaan.
Jos ihminen on itsenäistä sorttia, hänen tulee saada tehdä omat asiansa. Niin kuin itsekin olen - tai olin kunnes rajoitin itsenikin nurkkaan tekemisteni kanssa, etten anna vaan väärää mallia toiselle.
Kyllä se kannattaa sanoa ja osoittaa rakastavansa toista, kunhan tämä tekee työtä palatakseen järkevien kirjoihin. Se tekee helpommaksi koko touhun.
Mieheni on sairaalloisen mustasukkainen! Hän on ollut sitä alusta asti mutta aina vain jatkamme ja taistelemme. En tiedä miten sen saisi loppumaan. Miten sinä tajusit virheesi? miten saisin mieheni tajuamaan?
Ehkä siksi, että ymmärsin mustasukkaisuuden olevan sairasta alun perinkin. Sitten se vain hiipi mieleeni kun asuimme erillämme. Aikaisemmissa, tosin lyhyemmissä suhteissa en ollut mustasukkainen, vaan ajattelin ihmisillä olevan oikeuden myös omaan elämään. Ongelma olikin mm. siinä, etten tunnistanut itsessäni mustasukkaisuutta ennenkuin olin mustasukkainen. Kuvittelin toimivani järkevästi.
En tutkinut hänen papereitaan enkä numeroita enkä etsinyt johtolankoja. Halusin kuitenkin, että hänen tulee suostua täysin siihen malliin, minkä minä asetan.
Jossain vaiheessa naiseni oli viettänyt yön erään miehen kanssa, ja syyllistynyt joihinkin hyväilyihin. Kertoi minulle tästä heti, sanoi ettei pystynyt menemään pitemmälle koska haluaa olla vain kanssani. Alkuunhan tämä pahensi tilannetta, kovia riitoja ja hämmennystä. Sitten tajusin että ihan oman pään vuoksi on rauhoituttava ja otettava tilanne haltuun. Hetken kuluttua tuli todellinen ahaa-elämys, mitä h-vettiä olen oikein ajatellut?
Nainen oli periksiantamaton oikeuksistaan, puhui asioista älyyni vedoten ja oli aina rehellinen. Ei pakoillut riitaa eikä alistunut. Kyllä hänen rakkaudenvakuuttelunsa ja tunne siitä, että piti minua tärkeänä upposivat muurinkin läpi.
Nykyään olen mm. tämän vuoksi hänestä niin ylpeä, että jaksoi ja kesti ohjata minua.
En tiedä mikä tepsii mieheesi. Terapiaa on olemassa. Joka tapauksessa hänen pitäisi tunnistaa itsessään mikä on mustasukkaisuutta, mikä normaalia läheisyyden tarvetta, mikä halua tai kaipuuta jne. Sitten hän vasta siitä pystyy toipumaan.
Kiitos että jaksoit selostaa "heräämisesi" :) Toivon todella että miehenikin herää. ihmiset jotka eivät elä mustasukkaisuuden kanssa eivät ymmärrä minkälainen sairaus se on.
Pari vuotta menin melko paljon mieheni pillin mukaan, mutta nyt olen alkanut sanomaan vastaan. Tunsin jo tunteitteni viilentyneen, mutta sitten kun mieheni ei pistänyt pystyyn riitaa kun olin kaksi yötä ystäväni luona, tunteeni alkoivat heti lämpiämään. Toivottavasti miehenikin huomasi eron. Mieheni ei ole avautuvaa persoonaa, joten asioista on melko vaikea puhua. Ehdotinkin terapiaa ja kyllä hän vähän myötäili, mutta ei varmasti tosi paikan tullen lähtisi mukaan.
Yritän pysyä edelleen kovana.Tiedän että jos jättäisin hänet niin sama ongelma jatkuisi uudessa suhteessa. Meillä on myös 1-vuotias poika jonka vuoksi kannatta yrittää. En tietenkään aio montaa vuotta yrittää korjata tilannetta, olenhan jo kolme vuotta kestänyt! Katsotaan nyt miten asiat edistyvät...
Hyvää syksyn jatkoa!
Kyllä sinä oikeassa olet. Hän oli myös epävarma suhteestamme joten eihän siitä mitään tullut loppujen lopuksi. Ehkä minä olin se alistaja ja hän alistunut. Joka tapauksessa ero ei ollut helppo mutta kummallekin parempi näin.
"Toisinsanoen hän TEKI minusta mustasukkaisen pikkuhiljaa vain olemalla oma itsensä. Tulkitsin häntä väärin ja epäilin jatkuvasti kaikkea."
Meillä on ihan sama juttu. Mies ei avoimesti kerro menoistaan, tunteistaan jne. ja minä tulkitsen niistä että hän pettää. Aina välillä, yleensä kun oleme tiivimmästi yhdessä, jaamme asoita yhdessä, epäilyt katoavat. Kovasti koetan etsiä ratkaisua, sillä rakastamme toisiamme, enkä milllään halua tämän suhteen loppuvan.
"Aina välillä, yleensä kun oleme tiivimmästi yhdessä, jaamme asoita yhdessä, epäilyt katoavat."
Niin, eihän sitä silloin tarvi epäillä, kun puoliso on makuuhuoneen komerossa lukkojen takana.
Asioista ja menoista ei todellakaan halua kertoa mustasukkaiselle, se on selvä se. Mieti miltä tuntuisi, jos miehesi kuulustelisi sinua ajatellen "varmana se jossain on ollut huoraamassa". Tekisikö mieli näyttää vaikka keskisormea tai suuttua?
Toisen ei tarvitse olla avoin toisen heikon itsetunnon vuoksi.