Miltä tuntuisi,

Minä en saisi siitä tietoa.

Romahtaisin, kaikelta menisi pohja pois vaikka emme pari olekaan. Pelkkä ajatuskin saa itkemään.

Se kenen takia joskus eksyin palstalle, ja nyt seuraan vain kirjoituksia, mutta en ikävissäni. Odotettavissa, mutta kaiken minkä p:n hän on heittänyt 5 vuoden tuntemisen jälkeen niskaani ei miltään. En ikävöisi

en minäkään saisi siitä tietoa.
Ehkä joskus aikojen päästä kuulisin ehkä jostakin. Koskaan en kenenkään kanssa siitä voisi jutella saati kuulla miten kaikki kävi. Siitä sitten vaan olisi jatkettava omaa elämää.
Ei nytkään olla lainkaan tekemisissä, joten siihen ei tulisi sellaista isoa muutosta.
Toki haikeeta olisi, saattaisin sytyttää muistolle kynttilän.

paikalla kun eräs rakas ihminen kuoli.
Koskaan ei katoa mielestä, eikä silmistä se mitä tapahtui, ja miltä kaikki näytti. Kädestä pidin kiinni viimeiseen henkäykseen asti, ja kauan sen jälkeenkin.
Koskaan en halua kokea samaa. Enkä mitään kuoliviestiä ainakaan silloin jos olen yksin viestin tuojan kanssa.

itkisin.

hitto vie ja taksi tuo

Järkyttävän pahaltahan se tuntuisi. Mutta muuten on vaikea sanoa miten sitä kirjaimellisesti reagoisi, kun ihminenhän shokkiin mennessään voi reagoida yllättävilläkin tavoilla. Sitä ei voi ennustaa etukäteen.

En halua edes ajatella tuollaisia. Sanoisin että piru vie miksi sun pitää olla noin kultainen, rakastettava. Miksi ei tule oloa, että mitä ihmettä näin hänessä jne. Päinvastoin tykkään aina vaan enemmän. Haluaisin kyllä, että kun se hetki tulee että minut maahan lasketaan niin hänkin siellä olisi. Hänen poismenoa en halua ikinä kuulla vaan haluan kuolla ensin. Vuosia toivon mukaan kymmeniä molemmilla.

Lamaantuisin ja joutuisin suljetulle osastolle...aivan varmasti. Hän on yksi tärkeimmistä ihmisistä minulle, vaikka ei elämääni tällä hetkellä muuten kuulukaan kuin ajatuksissani ja sydämessäni. Ainoa mikä hieman lohduttaisi, olisi tieto siitä, että hän tietää tunteeni. Sitä ei tarvitsisi ainakaan katua, etten olisi kertonut.

Ajattelisin että nyt mies pääsi taivaan kotiin, kotiin jota hänellä ei lapsena ollut, vaan joutui kokemaan hyväksikäyttöä. Siellä hän saisi levätä rauhassa

Olisihan se surullista kun nuori mies kuolee. Toisaalta tiedän että hän elää täysillä, joten varmaan olisi kuollut onnellisena.

En onneksi tule koskaan saamaan sellaista uutista. En varmasti kestäisi vaan romahtaisin täysin

En minäkään saisi tietoa kuin kiertoteitse. Kerran hän oli loukkaantunut aika pahasti eräässä onnettomuudessa, ja kun kuulin siitä se tuntui kauhealta, minua alkoi oksettamaan ja tuli hirveä olo. Pelkäsin että hän on halvaantunut ja halusin mennä hoitamaan. Eipä muiden kohdalla ihmisten kohdalla ole tullut moista reaktiota.
En pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtoa ollenkaan että hän voisi kuolla, juu ei, näen hänet vahvana ja eläväisenä, hän ei saa kuolla. Niin kauan kun on elämää on mahdollisuus.

itkisin, olisin todella suruissani tapahtuneesta.

Siinä tapauksessa kuolisin itsekin huomenna.

Tällä hetkellä tuon kuuleminen olisi todella kauheata. Tuntuisi hirveältä,
että en enää näkisi häntä koskaan. Kuinka pystyisin tunteeni ja ikäväni käsittelemään, kun en voisi niitä näyttää. Ajatuksissani, olisit varmasti todella pitkään. Jäisit sydämeeni asumaan. Kävisin salaa haudalla.

https://www.youtube.com/watch?v=6L2u114BTFM