matematiikan merkitys

ei-eksakti ihmistiede on sen psykologisen puolen takia huono, jos siihen liittyy empiriaa. Empiria saattaa ollla alitajuntaista tai tietoista. Sitä ei välttämättä huomaa, tätä empiriaa. Ihmistieteissä tutkimuksen aikaisemmat artikkelit saattavat perustua empirialle, vaikka itse tehty artikkeli ei perustu muuten. Siksi sekin perustuu empirialle.

Onhan se totta, että matematiikka on tärkein aine koulussa. Loogisen ajattelukyvyn kehitys on elintärkeää monelle alalle kuin myös oikeaan elämään, eli sen epäsuorat hyödyt ovat lähes rajattomat.... puhumattakaan aloista, missä sitä johdetaan ja käytetään suoraan, jolloin hyödyt ovat vielä ilmeisempiä.

Olin peruskoulun matematiikkaluokalla, ero normaaliin oli juuri ongelmanratkaisukyvyn harjoitus. Matemaattinen ajattelu kehittyi selvästi, vaikka suvussa ei ketään matemaattista olekkaan. Kyseinen matematiikka luokka pitäisi muuttaa nykyiseksi normaali-linjaksi... peruskoulun matematiikka on kuitenkin pitkälti ahkeruudesta kiinni, ja ongelmanratkaisu matematiikan keinoin luo siihen myös aivan erilaisen käytännön lähestymistavan.

"Kun sumeaa ainetta lukee, niin se johtaa mielen pimenemiseen"
"ympäripyöreät artikkelit ovat sumeita ja ne vievät järjettömyyteen."
"Eksaktius on sama kuin järkevyys."

:D Suorastaan sumeaa, jopa himmeää tekstiä.lei

Onkos muuten sumea logiikka tuttua?

Millä tavalla reaaliaineet ovat sumeita? Selittäisitkö hieman?

Sanon, että

siksi järkevyys johtaa isompaan matemaattiseen älykkyyteen, koska järkevyys korreloi elämässä pärjäämisen kanssa ja se korreloi yhteiskunnassa menestymisen kanssa mm. matemaattisessa älykkyydessä.

Onhan vielä se totta, että järkevyydellä saattaa itse keksiä matikkaa.

aika randomia ja elitististä mutta pohjimmiltaan olen kyllä täysin samaa mieltä

ihmisille pitäisi opettaa enemmän matematiikkaa koska siitä on kiistattomasti eniten hyötyä

kannattaa katsoa faktoja. Ne ovat olemassa. Niin, ehdottomasti kannattaa maksimoida järkevyyttä, koska se tuo hyvinvointia.

Kuka pystyy puhumaan faktaa vastaan, etenkin jos tietää sen faktaksi.

jos kannattaa ei-tosiasiaa, niin vähitellen tai nopeasti sen vastakohtaisen faktan kannattaminen ja sen hyödyntäminen laskee nollaan.

koko ihmistiedelinja on yhdessä, ja yhden sellaisen ei-faktatietämyksen kannattaminen vie pois omasta mielestä muiden faktatietämysten kannatusta lopulta ne kaikki; ja kääntäen se johtaa satutieteiden kannatukseen.
Eli se on niin kuin munat samassa korissa.

Ehdotan massiivista ihmistieteiden alasajoa ja jäljellejääviä, ainakin yhteiskuntapolitiikka paranneltaisiin totaalisesti kieltämällä empiirinen tutkimus ja kaikki empiriaa sisältävät subjektiiviset tietämykset (mm. psykologia). Ne empiiriset tietämykset, jotka pystyy täysi maallikko, ei-tiedemies keksimään, niin niitä ei kiellettäisi.

Jäin miettimään, mahtaako olla provosointitarkoituksessa kirjoitettu aloitus.

Toisaalta tämäntyyppisiä mielipiteitä oikeasti esiintyy. Yllättävän moni ajattelee, että looginen ongelmanratkaisukyky on kaikki mitä ihminen tarvitsee. Tämä on karmaiseva ajatus. Ihmisten maailma ei ole looginen.

Ja mitä faktoihin tulee: vaikka sinulla olisi päässäsi kaikki maailman faktat, ne eivät sellaisenaan auta sinua tekemään mitään päätöksiä, sillä faktoja pitää osata tulkita, ja tulkintaan tarvitaan ymmärrystä, ei pelkästään loogis-matemaattista vaan sellaista syy-seuraussuhteiden analyysia, joka perustuu ihmisten ja yhteiskunnan toiminnan ymmärtämiseen. Jos emme esim. tuntisi ja analysoisi historiaa, tekisimme jatkuvasti samoja virheitä ja keksisimme asiassa kuin asiassa pyörän uudestaan.

Kaiken takana tässä elämässä ovat mielestäni arvot. Aina kun yritetään määritellä jokin "puhtaasti rationaalinen" tapa elää elämää tai ratkaista ongelmia, joudutaan kysymään, että rationaalinen suhteessa mihin. Vasta sitten kun tiedetään, mihin esim. teknologian kehityksellä pyritään, voidaan käyttää loogista ajattelukykyä tämän tavoitteen saavuttamiseen. Voidaan ajatella, että teknologian turvin pyritään vaikkapa ruokkimaan kaikki maailman ihmiset - ja kas, tämähän on jo arvolatautunut tavoite.

Pelottavan monet ihmiset ovat itsekeskeisiä ja piittaamattomia. Looginen ajattelukyky valjastetaan vain sen palvelukseen, miten minä saan mitä haluan, tarvittaessa vaikka heikompieni kustannuksella. Ei enää ole hyveitä eikä paheita, kaikki ihmisen puolet hyväksytään sellaisenaan eikä moraali ole asia, josta vaivauduttaisiin edes keskustelemaan. Summa summarum, matematiikka kehittää ajattelun taitoa, se on aivoille kuin kuntosalilla käynti lihaksille. Mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan humanistista sivistystä ja eettisiä keskusteluja, tarvitaan historian ja yhteiskunnan syvällistä ymmärtämistä. Nämä taidot eivät kehity itsekseen, vaan niitäkin pitää harjaannuttaa ja kehittää siinä missä matemaattista ajattelua. Jos niitä vähätellään, ihmisestä tulee helposti pelkkä yksiulotteinen robotti. Sellaisessa maailmassa ei mitenkään voi olla hyvä elää. Vai pohtiiko kukaan enää sitä, mitä on hyvä elämä?!