Hei!
Olen opettanut pian viiden vuoden ajan peruskoulussa ja ammattiopistolla. Alkuun tunsin motivoituvani työstä, suunnittelin tuntini erittäin hyvin ja koin työni tärkeäksi. Vähitellen olen huomannut kyynistyväni. En jaksa enää innostua työstäni. Mietin jatkuvasti, sopiiko luonteeni sittenkään opetustehtäviin, sillä vaikken ihmisiä pelkääkään, pohjimmiltani koen olevani introvertti pohdiskelija, en mikään reipas ryhmänluotsaaja.
Inhoan myös sitä, että työ vie niin suuren osan elämästä. Olisi ihanaa toimia työssä, jossa työpäivä päättyisi tiettyyn aikaan ja sen jälkeen työasiat voisi unohtaa loppuillaksi. Opetustehtävissä puurran ensin tunnit ja illalla yritän löytää itsestäni energiaa, jotta saisin suunniteltavia innostavia ja kehittäviä tunteja.
Olen huomannut, että suhtautumistapaani on tullut jotain omilta menneiltä kouluvuosilta: koen myös koulun jo työympäristönä ahdistavaksi ja masentavaksi paikaksi. En uskalla tuoda opettajarooliini tarpeeksi omaa persoonaani, vaan koen, että joudun jatkuvasti jollain tapaa turvaamaan selustani neutraalilla käytöksellä.
Haluan olla hyvä työssäni ja tällä hetkellä koen, että en ole hyvä opettaja, kun en ajoittain tunnu välittävän työstäni ollenkaan. Teen työtä vain rahan takia, eikä se tunnu enää tarpeeksi suurelta motivaattorilta juuri tälle alalle. Onko tästä enää suuntaa ylöspäin vai onko aika vaihtaa alaa?
Olen opettanut pian viiden vuoden ajan peruskoulussa ja ammattiopistolla. Alkuun tunsin motivoituvani työstä, suunnittelin tuntini erittäin hyvin ja koin työni tärkeäksi. Vähitellen olen huomannut kyynistyväni. En jaksa enää innostua työstäni. Mietin jatkuvasti, sopiiko luonteeni sittenkään opetustehtäviin, sillä vaikken ihmisiä pelkääkään, pohjimmiltani koen olevani introvertti pohdiskelija, en mikään reipas ryhmänluotsaaja.
Inhoan myös sitä, että työ vie niin suuren osan elämästä. Olisi ihanaa toimia työssä, jossa työpäivä päättyisi tiettyyn aikaan ja sen jälkeen työasiat voisi unohtaa loppuillaksi. Opetustehtävissä puurran ensin tunnit ja illalla yritän löytää itsestäni energiaa, jotta saisin suunniteltavia innostavia ja kehittäviä tunteja.
Olen huomannut, että suhtautumistapaani on tullut jotain omilta menneiltä kouluvuosilta: koen myös koulun jo työympäristönä ahdistavaksi ja masentavaksi paikaksi. En uskalla tuoda opettajarooliini tarpeeksi omaa persoonaani, vaan koen, että joudun jatkuvasti jollain tapaa turvaamaan selustani neutraalilla käytöksellä.
Haluan olla hyvä työssäni ja tällä hetkellä koen, että en ole hyvä opettaja, kun en ajoittain tunnu välittävän työstäni ollenkaan. Teen työtä vain rahan takia, eikä se tunnu enää tarpeeksi suurelta motivaattorilta juuri tälle alalle. Onko tästä enää suuntaa ylöspäin vai onko aika vaihtaa alaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin itse samassa tilanteessa yli 20 vuotta sitten ja vaihdoin silloin alaa. Enkä kadu. Opettajatutkinnosta on hyötyä myös muilla aloilla.
Kerrohan, millä aloilla tai millaisissa tehtävissä opettajatutkinnosta (?) on hyötyä?
Jos vaihtamiseen ei vaadittaisi pitkää uudelleenkouluttautumista, vaihtaisin kyllä. Vinkkejä?