Etenkin jos suvussa on ollut syöpään sairastuneita, tämä ei ole mikään pelotus, vaan totinen tosi.
Äitini kuoli nelikymppisenä syöpään, itse en uskaltaisi alkaa syömään mitään hormoneja, mutta päätös on tietty jokaisen oma asia.
Äitini kuoli nelikymppisenä syöpään, itse en uskaltaisi alkaa syömään mitään hormoneja, mutta päätös on tietty jokaisen oma asia.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sehän oli jotain uutta taas!!
Kyllä se niin on ,että jokainen syö sitä millä parhaten saa olonsa mahdollisimman hyväksi.Ei kaikilla mene vaihdevuodet niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.Jokainen meistä kärsii niistä tavalla tai toisella.On tyhmää pelotella toisia hormonien syöpäriskistä,eiköhän jokaiselle ole selitetty niiden hyvät ja huonot puolet.
...opintojen äiti.....
kuoli rintasyöpään 35-vuotiaana eikä ikinä ole popsinut hormoneja.
Tämä maailma on riskejä täynnä. Ei pitäisi ottaa liika aurinkoa, ei pitäisi grillata ruokaa, ei pidä syödä luontaistuotteita, voit joutua maksan siirtoon jne, jne listan voisi tehdä vaikka kuinka pitkäksi. Puhumattakaan alkoholista ja tupakasta.Hormonit on ollut käytössä jo niin pitkään, ja niitä syövät tuhansia naisia. Jos ne olisi niin vaarallisia, niin meitä naisia olisi aika vähän jälellä.
se nähty monta kertaa, että hormonikorvaushoidosta on seurannut syöpä. Jokainen voi toki itse harkita, ottaako tämän riskin, mutta jos sairaus tulee, silloin ei pidä valittaa, kun on tietoisen riskin ottanut.
oli just esimerkki siitä että syöpä voi tulla syötkö hormoneja vai et. Hormoneissa on kuitenkin pieni riski kun ajattelee kuinka monesta muusta asiasta voi tulla syöpä. Helpottavat kuitenkin elämää niin monelle jotka muuten eivät jaksaisi eteenpäin!!
kun olet niin kunnollinen nainen, ettet syö hormoneja? Olet varmasti myös hoikka nainen, joka syö terveellisesti, ei polta tupakkaa yms. Muistathan patistaa miehesi alapesulle ennen avioseksiä, ettei hän vain tuo emättimeesi syöpää aiheuttavaa likaa? Pidäthän hengityssuojusta flunssa-aikaan? Tiedäthän, että pahan flunssan seurauksena saattaa olla geenimuutos, josta taas voi seurata imusolmukesyöpä? Jos et tee näitä kaikkia, ON OMA SYYSI, JOS SAAT SYÖVÄN. ÄLÄ SITTEN VALITA.
en nyt ymmärrä mitä tarkoitat, tai tarkemmin et ymmärtänyt mitä minä tarkoitin. Minä nimenomaan syön hormoneja. Olen jo syönnyt neljä vuotta, ja syön niin kauan kuin on tarpeellista.
vastauksesi minulle, kiitos. Tuntuu oikein hyvältä, kun en syö hormoneja. En tosiaankaan tupakoi koskaan, mutta syön melko epäterveesti, ulkoilen paljon, pelaan säännöllisesti tennistä mieheni kanssa. Olen 57v ja elämänmyönteinen premenopaussissa. En kuitenkaan ole fanaattisesti vahtinut puhtautta, muttei meillä pahemmin bakteereja ole ollut, mieheni huolehtii hyvin puhtaudesta ja seksi luistaa meillä mukavasti. Flunssaa perheessä on silloin tällöin. Ei pelota. Hormonit jätän omaan arvoonsa enkä koske niihin. Enkä myöskään ole katkeroitunut ja ärtynyt luonne. Ai, niin, olin unohtaa. En ikävä kyllä ole hoikka nainen, vaan pulleahko, lähinnä pyknikkotyyppiä.
Todella se on jokaisen oma asia jos alkaa lääkärin kehoituksesta "parantaa elämänlaatua" ja syömään hormoneja.
Mielestäni on turhaa ja tyhmää sitten valittaa jos sairastuvat vakavasti.
....ei lääkäri ainakaan kirjoittanut reseptiä, kun kysyi onko lähisuvussani syöpää...sanoi sen olevan niin suuri riski, minun puolestani jokainen saa syödä ihan mitä haluaa, mutta ajattelin näille hormoni-naisille vaan sanoa, moni vaan niin rehvastelee, kuinka paikat ovat kunnossa, tunnen monta jotka valittavat siltikin kaikesta ihan huomaamattaan, eihän se helppoa mullakaan ole, eikä monella muullakaan, mutta eletään positiivisesti ja kyllä maailmassa on niin paljon pahaa, että naisen tälläiset vaivat jäävät toiseksi, onhan meillä jokapäiväinen leipämme ja suhtkoht kaikki hyvin, mietin juuri venäjän kuolleita lapsipoloja, joille ei elämää annettu, kuin pienen hetken.
Hei kaikki luomut ja hormonihyrrät....
ps.älkää käykö silti ylikierroksilla, vaikka virtaa piisaisi, muistakaa se on kemiallista....
nainen, joka ei loppujen lopuksi tiedä mitään naisten todellisista vaihdevuosioireista. Silloin kun ne ovat todella pahat.
Ja aika lapsellista pitää vertauskuvana venäjällä kuolleita lapsia. Miten nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa?
Hormonien vaikutus lienee vielä kiistanalainen juttu. Se sijaan tupakointi on suurin yksittäinen syy syöpään.
En polta tupakkaa!
...en minä pelottele, vaan sanon mitä lääkärit sanovat ja luulen, että he ovat opiskeluaikoina ja työssään joutuneet näkemään paljon kaikkea.
Mitä tulee vertauskseen (venäjällä) kuolleisiin lapsiin, niin se nyt tarkoittaa, että kärsimystä on joka paikassa, kuten nyt täälläkin "vaihdevuode-osastolla" vertaus oli yliampuva, mutta tarkoitan, että kriisejä tulee kaikkialle, mutta pientä kärsimystä ei nykyään enää siedetä, vaan haetaan heti pilleripurkki tms.
Itse paljon kärsineenä, on ollut pakko mennä eteenpäin, vaikka aina ei todellakaan ole ollut ilon aihetta, jos sitä nytkään on, mutta harmittaa nykyihminen, jolla kaikki on käden ulottuvilla ja aina valitetaan.
Minulla lähimpään kauppaan on 40km, saatte taas kirjoittaa, miten se kuuluu vaihdevuosiin.
No ainakin niin, ettei kaikki ole käden ulottuvilla ja on monia asioita mitä pitää ajatella, muitakin, kuin hikipuuskat!
Minä olen sairastanut rintasyövän kaksi kertaa. Kaikenlainen hormonilääkitys on minulta ehdottomasti kielletty, SAMOIN tyttäreltäni, jonka on lisäksi käytävä vuosittaisessa mammografiassa 30. ikävuodesta lähtien. Ohjeet HYKSin syöpätautien klinikalta.
Rintasyövän periytyvyys on erittäin suuri, ja kaikenlaiset hormonivalmisteet vielä moninkertaistavat sen.
Tuosta hormoonikorvaushoidosta vain sen verran, että USA:ssa on tietääkseni ollut tutkimusta siitä lisäävätkö kys. lääkkeet rintasyövän riskiä. Täältä netistäkin löytyy varmaan kys.aiheesta tietoa enemmän...
Siellähän oli laaja tutkimus, joka julkaistiin Suomessakin. Suomalaisetkin lääkärit ja asiantuntijat alkoivat tämän jälkeen määrätä entistä harkitummin hormoonihoitoja. Yhteen aikaanhan resepti kirjoitettiin, vaikka ei sitä olisi pyytänytkään. Nyt on otettu linja, että sitä annetaan vain vaikeasti oirehtiville, ei siis automaattisesti kaikille.
Minäkin olen miettinyt vaihtoehtoja hoidon suhteen, ottaako vai eikö vai jotain luontaistuotteita, joista ei myöskään tiedä mitä ne saattaa aiheuttaa, veriarvoissa häikkää yms. Kuitenkin tuntuu että jos elämänlaatu menee huonoksi, et nuku, hikoilut runsaat ja mieli maassa, niin nainen kuin nainen haluaa sellaiseen elämänlaatuun parannusta. Työssä käyvänä ei kovin pitkään jaksa huonoja öitä, jossa heräät joka tunnille. Kohdallani ei kuitenkaan helposti niitä pillereitä työnnetty, tehtiin kaikki mahdollinen tutkimus ja seuraava on taas tietyn ajan kuluttua eli tarkka on täälläpäin ainakin seuranta. Epävarmuutta tunnen vieläkin, mutta elämänlaatu on parantunut ja töissäkin jaksan taas aivan toisella tavalla antaa panokseni.
Syötkö mitkä tahansa lääkkeitä jatkuvasti, onhan niissä sivuvaikutuksia vaikka apuakin.
Mutta yleensä apu on suurempi kun riski ja sivuvaikutus.
Jos vaihdevuosioireet äityvät henkisesti todella raskaiksi, voi niihin mainiosti käyttää mielialalääkitystä. Esim. Cipramilista on suuri apu, sillä ei ole juuri sivuvaikutuksia eikä se takuulla tapa ketään kuten hormonihoidot. Fyysisiin oireisiin se ei juuri vaikuta, mutta ainakin ne on huomattavasti helpompi kestää.
Luontaistuotteet on yhtä tyhjän kanssa.
Miten hormonit tappaa, varsinkin vaihdevuosiin tarkoitetut? Eiköhän jokaisen kohdalla harkita tarkoin annostus, joten liian suuria määriä ei kenenkään ole pakko käyttää. Vaihdevuosi-iässä olevien naisten hormonitaso ei tulekaan olla parikymppisten luokkaa. Mielestäni kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksensa ja sen vuoksi määrät ja hoidon kestot ovat ratkaisevia. Joillakin meistä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hormonit, kun vaihdevuodet tulee pahoine oireineen. Mitä tarkoitit, että mielialalääkkeet eivät auta fyysisiin oireisiin? Eikö hikoilu lopu/helpotukaan niillä? Miksi sitten syödä niitä?
Psyykenlääkkeitä yritetään aina tuputtaa meille vaihdevuosioireisille. Ikään kuin se muka olisi turvallisempi vaihtoehto kuin estrogeeni. Haluaako joku tulla vuosien ajaksi riippuvaiseksi psyykenlääkkeistä ilman, että varsinainen fyysinen vaiva helpottuu?
Cipramil ei auta yhtään vaihdevuosioireiden hankalimpaan lajiin eli hikoiluun. Toisaalta jos ahtaa itsensä täyteen psyykenlääkkeitä, on niin tokkurassa, ettei edes huomaa hikoilevansa. Mutta onko tämä parempi vaihtoehto?
Tarkoitin yllä olevaa kirjoitustani Virkulle.
En todellakaan ymmärrä, että vaihdevuosivaivoihin määrätään psyykenlääkkeitä. Vierestä seuranneena tiedän, mistä puhun. Eihän vaihdevuodet ole sinänsä edes sairaus, vaan estrogeenin luonnollista vähenemistä elimistöstä. Oma gyneni ei psyykenlääkkeitä määräile näihin vaivoihin ja estrogeeniakin pienillä määrillä kokeiltavaksi ja nimenomaan kehoittamalla seuraamaan itse omia tuntemuksia, mikä on todella tärkeää, jotta ei tule liika-annostusta. Geelillä se onkin helppoa.
ei nykyään tule uusimmista psyykenlääkkeistä. Ne ovat täsmälääkkeitä ja auttavat mielialan rauhoittumiseen. En tosin tiedä, auttavatko ne lainkaan hikoiluun. Eihän niitä kannata ottaa niin paljon, että tulee tokkuraan. Lääkärit osaavat määrätä juuri oikean annoksen ja käyttöajan pituuden. Sen jälkeen esim. Cipramilista ja Cipralexista pääseen eroon ilman riippuvaisuutta. Nämä lääkkeet ovat vaan kovin kalliita.
aiehuta riippuvuutta. Poikani käytti pari vuotta, eikä ollut vaikea lopettaa.
Vaihdevuosioireethan johtuvat hormoonipuutteesta niin olisi vaikeata ymmärtää että mielialalääkkeet niihin auttavat. Jos on masentunut niin kylläkin, mutta hikoiluun, limakalvovaivohin ,hikoiluun jne. eivät tehoa. Päinvastoin mielialalääkkeiden yksi sivuoire on nimenomaan hikoilu.
Olen käyttänyt kuukauden verran Citalopram 10 mg. vaihdevuosioireisiin. Syöpälääkäri määräsi sitä minulle, kun en voi muuta käyttää, kun minulta poistettiin rintasyöpä. Hikoilut ovat vähentyneet ja yöllä saa paremmin nukuttua.