25 vuotias olen, ei ammattia ,,, :( on ahdistusta, masennusta, sos tilanteiden pelko.. haluaisin kuitenkin itselleni ammatin, mutta tuntuu että kaikissa ammattikouluiussa niin hirveästi esitelmiä, kaksi kertaa olen joutunut keskeyttämään kun en vain pystynyt ja aamulla koululle lähtiessäni olin niin epätoivoinen että itkin vaan. Lääkkeitä en suostu syömään, olen kyllä kokeillut, eikä ollut apua.. terapiassa olen käynyt... ei apua ...huoh... ei työpaikkaa. en jaksa enää. En tiedä, mitä tehdä.
Miten selviydyn, ilman ammattia?
epätoivossssa
6240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa kokeilla hypnoterapiaa, suurinosa esiintymiskammoista ja sosiaalisista peloista johtuu lapsuuden kokemuksista, joita emme välttämättä itse edes muista, mutta ovat jääneet alitajuntaamme kummittelemaan, hypnossa avataan nimenomaan reitit alitajuntaan, ja käsitellään pelkoja siellä missä ne on saaneet alkunsa, kun tiedät tarkalleen mistä on kyse, on helpompi päästä eroon koko ongelmasta! tsemppiä elämään ja toivottavasti pääset vielä koulunpenkille hymyssäsuin! :)
Ei kannata kokeilla hypnoterapiaa, itse kokeilin sitäkin eikä siitä ollut mitään apua. Huijausta koko hypnoterapia.
Piti sanoa ettei siitäkään ollut mitään apua. Mistään ei siis ole ollut apua, lääkkeistä, normaali terapiasta eikä hypnoterapiasta. Ainut keino on varmaan itsemurha mutta se kuulostaa liian hurjalta.
no sitten se ei auttanut sinua, mutta jotakuta muuta se voi auttaa.. ei kannata heittää kirvestä kaivoon ennenkuin on kokeillut kaikki vaihtoehdot, ongelmia on erilaisia, niinmyös hoitokeinoja, pitää vain löytää itselleen sopivin. itselleni riitti se että aloin otta kaikki jännittävät tilanteet huumorilla vastaan, mitä enemmän pelotti, sitä enemmän nauroin, ei toimi kaikilla, mutta itse pääsin sillä jännityksestä eroon :)
oppisopimus/työn kautta ammattiin.
Vaikka paljon parjataan noita työvoimapoliittisia harjoitteluja/kokeiluja, niin joskus ne on ihan hyvä vaihtoehto... itse sain paljon työharjoittelusta,en rahaa vaan itsetunnon kohotusta ja kokemuksen, että minäkin voin olla tarpeen(eikä vaadittu mitään kokemusta, vaan että ilmestyy paikalle ja on valppaana oppimaan uutta)
Mä olen kanssa keskeyttänyt kouluja varmaan molemman käden sormille, usein ihan muiden kuin kiinnostuksen lopahtamisen takia kun näihin ongelmiin ei tunnu saavan tukea... ja olin kanssa pari vuotta sitten ihan rikki, että ainoa vaihtoehto on ryhtyä alkoholistiksi ja pistää elämä kokonaan menemään vain sen takia, että on vaikea olla ihmisjoukossa ja huonoina päivinä ei uskalla edes puhua kellekään ja jäis vaan kotiin piiloon.
monen mutkan ja aika skeidan pätkätyön jälkeen olen löytänyt ihan kivan työn, jota ehkä haluaisi tehdä loppuiän... jossa joutuu olemaan ihmisten kanssa, mut oon myös oppinut, että siinä ei ole mitään väärää, että on vähän erilainen kuin muut! Auttaa paljon, kun hyväksyy sen että huonoina päivinä oon oikeasti pienessä paniikkikohtauksessa, kädet tärisee enkä saa sanaa suusta ja saan rimaa hipoen tehtyä tarvitut työt ja silloin on ihan turha yrittää painostaa itseään (se auttaa tosi paljon, kun antaa itselleen luvan olla "huono" aina välillä), mutta onneksi on hyviäkin päiviä jolloin sitä on joskus jopa ihan "normaali" :)
Voiy saada lääkärin määräyksellä vapautuksen esitelmistä.