...seuraavana päivänä siitä kun olin lähettänyt käsikirjoitukseni kustantamoon. Vastasin vapisevalla äänellä nimeni. Huomasin käsieni tärisevän hervottomasti ja veri oli sananmukaisesti seisahtanut kroppaan. Vakava miesääni puhelimessa kertoi nimensä ja kysyi onko puhelimessa varmasti ---- . Takaraivossa hoin itselleni "rentoudu, rentoudu! RENTOUDU!", mutta ääneni oli jäykkä paska kun haparoin sanoja: "Joo kyllä vain täällä puhelimessa on –––. Koko kroppa vapisi ja tajusin vakavuuteni kuulostavan siltä kuin potisin vakavaa depressiota. Miesääni puhelimessa muuttui tekoilahtuneeksi ja sanoi: Lehtiasioissa soittelen, nyt olisi Me Naiset lehdestä loistava tarjous.
FAAAAAKKKK!!!!! JUUU!!!!!!! (Ajattelin, en sanonut ääneen;))
Ja tästä eteenpäin on pakko vain vastata noihin tuntemattomiin numeroihin niin kauan kunnes jokaisesta kustannustalosta on tullut se hylky...
FAAAAAKKKK!!!!! JUUU!!!!!!! (Ajattelin, en sanonut ääneen;))
Ja tästä eteenpäin on pakko vain vastata noihin tuntemattomiin numeroihin niin kauan kunnes jokaisesta kustannustalosta on tullut se hylky...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Etkai nyt aivan tosissasi luullut, että kustantaja soittaa sinulle seuraavana päivänä! !
Jos suhtaudut asiaan noin, niin saat jänittää kuukausi kaupalla, joka ainoaa tuntematonta numeroa. Se sinun kässärisi pitää olla jo ensiluokkainen valmis teos, jos sen ilmoittaminen ja hyväkyminen tapahtuu "seuraavana päivänä" Tuskimpa kustantaja oli edes nähnyt sitä sinun kässäriäsi tai edes avannut tiedostoa mihin olit sen lähettänyt.
kärsivällisyyttä!
Huoh. Aloittaja draamaili todella hauskan ja elävän tarinan, johon oikea reaktio on nauru, eikä huoli siitä, että hän mahdollisesti odottaa liikoja. Joo joo joo joo tieedän että ei pidä odottaa liikoja, mutta nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä, että joudun käydä vaihtamassa alushousut, kun nauroin niin että tuli pissa housuihin. Tsemppiä innokkkaalle odottajalle!
Juu, miekin hätkähdän joka kerta, kun puhelu tulee tuntemattomasta numerosta. Ja s-postia seuraan pelolla, koska sitä kautta ne hylsyt tulee.
Sinun kannattaa pelätä myös tavallista postia, koska vaikka olen lähettänyt kässärit sähköpostitse, on hyvin moni hylsy kalahtanut eteisen lattialle perinteisessä kirjeessä.
Mutta. Sitten kun ja jos joskus tulee se ensimmäinen kiinnostunut, kehuva ja tulevaisuutta lupaileva sähköposti- tai kirjevastaus, niin... se oli hengityksen lamauttava autaan onnen hetki, sitä ei voi sanoin kuvata, vaikka pitäisi osata, kun kerran tässä koitetaan kovasti kirjailijaa olla.
Kirjani ilmestyy ensi vuonna (kustantamojen rattaat ovat hitaat), mutta itse asiassa mikään, ei edes kustannuspäällikön lopullinen ilmoitus kustannuspäätöksestä (monen kuukauden tuumailujen jälkeen) ole tuntunut samalta kuin se ensimmäinen yhteydenotto, jossa kustannustoimittaja ylisti tekstini. Ehkä sitten, kun kirja ilmestyy katalogiin homma taas seuraavan kerran kohtaa jonkun "oikean" kulminaatiopisteen. Tai kun saan kässärin lopulta käsistäni viimeisteltynä kustantajalle (joo, soppari tehtiin ennen viimeistelyjä).
Ja kuulkaa ystävät: sain samasta työstä viisivakihylyä, ja sitten nämä yhdet ylistykset ja sopparin, joten elekää heti lannistuko niiden hylsyjen kanssa.
(viisi vakihylsyä tarkoitin.)
Hienoa kuulla kokemuksia onnistuneelta! Ja tuo antaa toivoa, että olit saanut ne viisi hylsyä. Onneksi olkoon sopparista!
Apua, tuleeko siis hylsyt meilissä???? Oon jostain (kumman) syystä ollut kuvitelmassa että hylsyt tulis vaan paperikirjeenä...mistähän tuokin on jäänyt päähän... Ja innolla oon tuijottanut sähköpostia, että putkahtaako sinne iloisia uutisia...mutta taitaapa nyt sähköpostin odotuskin muuttua pelonsekaiseksi :)
Kuinka pitkään odotit, että sait tuon ensimmäisen yhteydenoton, jos saa kysyä? :)
Ilahduttavaa kuulla, että on mahdollista saada viisi vakihylsyä ja sitten se "kyllä kiitos".
Kun aina täälläkin toitotetaan, että hyvä teksti myy kyllä itsensä oli aihe suunnilleen mikä hyvänsä.
Tarkoittaako tämä, että viidelle ensimmäiselle kustantamolle on tullut suurluokan huti?
Ei jymmärrä.
No ainakin se tarkoittaa, ettei monienkaan hylsyjen takia pidä kieritellä itseään tuhkassa. Mutta ei toisaalta jäädä sen ensimmäisen kässärin vangiksikaan, koska voihan olla, että se todella ei ole läpimenokelpoinen. Tämä oli minulla neljäs täysin eri käsikirjoitus, jota tarjosin, ja yhteensä olen siis viiden vuoden aikana saanut neljästä eri työstä 11 hylsyä ja yhden sopparin. (Aikaisempia kässäreitä en tarjonnut yhtä monelle kuin tätä.)
Asiaa on sivuttu jo aikaisemmin palstalla, mutta toistan, ettei kannata hirttäytyä siihen ensimmäiseen valmistuneeseen kässäriin, koska omat taidot voivat olla jo paljon pidemmällä kuin se, tai paremmat kuin millaiseksi sitä kässäriä voi millään viimeistelyohjeilla parannella. Ei sitä ensikässäriäkään tartte silputa, mutta kirjoittaa uusi. Itse hain muutaman kässärin verran omaa tyyliäni ennen kuin se sopparin saaneessa kässärissä löytyi.
Mutta siinäpä sitten onkin pähkäiltävää, onko kässäri läpimenokelvoton vai eikö se vain ole osunut kustantamoon, joka siitä innostuu. Kannattaa varmaan panostaa arviointipalveluihin, jos tuntuu ettei uuden kässärin kirjoittaminen kiinnosta ennen kuin entisen kohtalo on selvitetty.
Aikaisemmelle kysyjälle: sain vastauksen 3,5 kuukauden kuluttua kässärin lähettämisestä. Myös muut kustantamot vastasivat suurinpiirtein ilmoittamissaan ajoissa.