Meidän pikkuisemme (4kk) joutuu olemaan joinakin päivinä 5-8 tuntia yksin, kun olemme töissä.
Mutta tätä ongelmaa esiintyy jopa silloin, kun käväisemme vain lähikaupassa (10-15min.).
Eli ongelmamme on roskisten ja pöytäliinojen, kenkien ym. levittely ja pureskelu.
Nykyään telkeämme roskakaapit tai viemme roskat ulos, otamme pöytäliinat pöydiltä ja nostamme kengät pois, mutta aina vauveli keksii jotain järsittävää, mistä me suutumme.
Tämä ilmeisesti on jotain yksinäisyysmielenosoitusta?
Olemme kokeilleet paljon, leluja, herkuilla täytettyjä maitopurkkeja, kaikenlaisia virikkeitä, mitä vain voi keksiä, mutta ne ovat koskemattomina lattialla, kun tulemme kotiin.
Alamme olla epätoivoisia, emme tahtoisi vauvelia viedä kokopäivähoitoonkaan...
Mutta tätä ongelmaa esiintyy jopa silloin, kun käväisemme vain lähikaupassa (10-15min.).
Eli ongelmamme on roskisten ja pöytäliinojen, kenkien ym. levittely ja pureskelu.
Nykyään telkeämme roskakaapit tai viemme roskat ulos, otamme pöytäliinat pöydiltä ja nostamme kengät pois, mutta aina vauveli keksii jotain järsittävää, mistä me suutumme.
Tämä ilmeisesti on jotain yksinäisyysmielenosoitusta?
Olemme kokeilleet paljon, leluja, herkuilla täytettyjä maitopurkkeja, kaikenlaisia virikkeitä, mitä vain voi keksiä, mutta ne ovat koskemattomina lattialla, kun tulemme kotiin.
Alamme olla epätoivoisia, emme tahtoisi vauvelia viedä kokopäivähoitoonkaan...
Vastaukset 13
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=1500000000000090&posting=22000000003903995
Wau, miten paljon hyviä vinkkejä!
Minäkin yritän pitää "päiväkirjaa" edistyksestä...
Luin sen itte ihan äskettäin ja suosittelen ehdottomasti muillekkin.. Ei sitä aina tuu ajatelleeks, mitä koiralle viestittää (paraskin puhuja kun ei ittellä vielä oo ees koiraa ;) ) Mutta lukekaa ihmeessä, ei mee hukkaan aika!!!
olen myös tutustunut kyseisen naisen kirjaan ja päässyt niin pitkälle, että olen toteuttanut hänen neuvojaan..siis perheemme eli laumamme on kokenut aivan uuden maailman..maailman jossa koiralla on hyvä olla ,koska häneen on saatu 'yhteys'..suosittelen kirjaa myös todella lämpimästi ja fennel on kirjoittanyt kaksi kirjaa ykkös- osan ja kakkos- osan ja molemmat on käännetty suomeksi
inhotava, mut sanon vaan että koirat ei kärsisi mistään eroahdistuksista jos niiden kanssa oltaisiin ekat esim 2 kk kotona.
Eikä siinä ole kyse mistää johtajuudesta, pentu vaan ei halua olla yksin,sillä on ikävä ,ei sen kummempaa.Teillä on luottamus hukassa,ei johtajuus.
Mutta kuka voi olla yhtä mittaa 2 kk kotona, ellei ole jonkinlainen miljonääri? Ei meikäläisen kesäloma ainakaan ole kuukautta pitempi ja ruuissa on perhe pidettävä.
Tietty olis ideaali, että vois koiran seurana olla vaikka vuoden, mutta tavalliselle työssäkäyvälle lienee aika mahdotonta. Ollako sitten kokonaan ilman koiraa?
olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen,tein töitä niin että oli mahdollisuus jäädä kotiin 5 kk:ksi eli pentu on vähän yli 6 kk kun menen töihin.
Se on pieni kituuttaminen siihen mitä pystyy antamaan koiralle.
Mutta yksi ero moniin ihmisiin,meillä ei otettu koiraa hetken mielijohteesta vaan tämä oli 4 vuoden projekti.
olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen,tein töitä niin että oli mahdollisuus jäädä kotiin 5 kk:ksi eli pentu on vähän yli 6 kk kun menen töihin.
Se on pieni kituuttaminen siihen mitä pystyy antamaan koiralle.
Mutta yksi ero moniin ihmisiin,meillä ei otettu koiraa hetken mielijohteesta vaan tämä oli 4 vuoden projekti.
tulee taas varmaan tuplaten..
olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen,tein töitä niin että oli mahdollisuus jäädä kotiin 5 kk:ksi eli pentu on vähän yli 6 kk kun menen töihin.
Se on pieni kituuttaminen siihen mitä pystyy antamaan koiralle.
Mutta yksi ero moniin ihmisiin,meillä ei otettu koiraa hetken mielijohteesta vaan tämä oli 4 vuoden projekti.
tulee taas varmaan tuplaten..
Niin, ajattelin vain että useimmissa työpaikoissa tuo ei varmaan onnistuisi - kuukausipakka ei siitä kohoa vaikka kuinka paljon tekisit töitä, ja jos jäät yhtään ylimääräisille vapaille niin takaisin ei tarvitse tulla - tekijöitä on jonossa.
No, meillä on joka tapauksessa koira, eikä tarvinnut sen takia työpaikkaa uhrata. Enkä usko että moni nykyaikana ottaa koiraa hetken mielijohteesta - kyllä se useimmiten on pitkään harkittu ja valmisteltu. Onneksi niin, tietysti.
Heippa!
Olen sitä mieltä että noin pientä pentua ei voi jättää yksinään kotiin 8h tunniksi.
Pentu on parhaimmassa iässä kasvatettavaksi,sosiaalistettavaksi ja kodin pelisääntöihin opetettavaksi.Eli mitä saa tehdä ja mitä ei.
Ei ole mieltäkään opettaa koiraa sisäsiistiksi, jos sen täytyy pissata monta kertaa sisälle.
Johdonmukaisuus on kaiken a ja o!
Pentu ei ole vielä varma/rohkea jäämään edes yksinään kotiin. Se turhautuu ja ikävystyy.
Se on perheenjäsen. Ethän jättäisi alle kouluikäisiä lapsiasikaan yksinään kotiin.
Pentua on myös OPETETTAVA olemaan yksinään askel kerrallaan.Niin ettei eroahdistusta pääse syntymään.
Ja jos kaupassa tai asioilla käytte täytyykö kaikkien mennä mukaan?
Hankkikaa hänelle vaikkapa seuraa päivän ajaksi. Joku luotettava "vanhempi" tai joku tuttava joka on esim. lastensa kanssa kotona tai Täti tai setä.
Kuka vain tuttu koirista pitävä ja osaava ihminen.
Keinoja on monia jos haluatte saada lemmikistänne harmonisen ja ihmisiin luottavaisen.
Se on teidän velvollisuus lemmikkiänne kohtaan.
Jos koira hankitaan mietitään myös hänen tarpeet vaativat toimenpiteet.
Onnea etsintäpartiolle;)
En oikein tiedä tuosta hoitotädistä...
Veljeni spanieli on aivan leimautunut veljeni anoppiin, joka hoiti koiraa 2-3 päivänä viikossa, kun veljeni oli töissä...
Olen nyt kuitenkin pyytänyt naapuriamme käyttämään pentua päivien aikana pitkällä lenkillä, jotta enin energia purkautuisi.
Teen kolmivuorotyötä, joten en oikein pysty vuoroja koiranpennun vuoksi järjestämään...
En ole ymmärrettävästi pennun tulon jälkeen
paljoa nukkunut, vietän suurimman osan vapaa-ajastani sitä kouluttaen, lenkittäen yms.
Jos vaikka yövuoron jälkeen tahdon muutaman tunnin nukkua, pyydän kyllä jotakuta koiraa hoitamaan. Sehän luulisi, etten välitä siitä jos pitkän eron jälkeen sanoisin vain hyvää yötä ja penturaukan yksinäiset touhut jatkuisivat...
Käyn kymmenentuntisen työpäivän jälkeen pitkällä lenkillä tai päästän sen vapaana metsään samalla kun itse kävelen lenkkini.
Kuntoni on kasvanut huomattavasti pennun tulon jälkeen...
Toivottavasti tästä selvisi taas vähän lisää...
Miksiköhän jotkut vastaajat saivat minut tuntemaan itseni surkeaksi koiranomistajaksi?
Hei!
Hienoa, että olet saanut naapurisi tai jonkun tuttavan hoitamaan pentuanne ja auttamaan tilanteessanne;)
Hoitotäti oli vain "esimerkki".
Hän on kuitenkin vielä niin "vaavi", että tarvitsee totuttelua askel kerrallaan yksinäisyyden totutteluun.
Kaikkea ei voi aina ehtiä ja jaksaa ja sen vuoksi tarvitsemme toisiamme avuksi silloin tällöin;)
Ei siinä mielestäni mitään pahaa ole?
Rakastan koiria ylikaiken ja haluan, että muillakin on siihen mahdollisuus.
Ymmärrsit väärin tarkoitukseni. En todellakaan kritisoinut, vaan halusin antaa mielestäni teillesopivan neuvon, omasta kokemuksesta pohjaten.
Olen itse nimittäin ollut jo kahdelle koiralle(ei omalle) pentuiässä "hoitotäti" ruokatunnilla n 3-8kk:een asti, tai kunnes karvaturrit olivat oppineet olemaan sisäsiistejä tai olemaan yksin rauhassa, tuhoamatta mitään perheen poissaollessa.
Itsellänikin on aina ollut pentu hankittuna loma-aikana tai vapaata työstä otettaessa.
Koen sen velvollisuudekseni lemmikkejä kohtaan.