Kuinka kouluttaa kovaluonteista koiraa

Lisättäköön vielä, että itsellä on käynyt mielessä se PeVi, mutta onko huono ajatus? Kritiikkinä siitä olen kuullut, että on pelkkää koiran ahdistamista ja pelottelua, mutta onko yksilöä, jolla ei ole minkäänlaista halua miellyttää ketään, mahdollista kouluttaa lempein keinoin?

Mulla on kovaluonteinen narttu, joka viis veisaa ihmisistä. Se ei ole riippuvainen kenestäkään eikä halua miellyttää ketään. Huomasin jo ihan pentuna, että fyysinen rankaisu pahentaa tilannetta. Joten huomioimattomuus oli se jolla koiran sai kunnioittamaan. En osaa sanoa miten pitää toimia kun koira on jo noin vanha. Jättämällä huomioimatta sisällä pariksi viikoksi ja muutenkin tekemällä niin ettei anna tilaisuuksia koiralle tehdä jotain mistä pitää käskeä tai kieltää. Itsellä koiran murkkuikä tuli esille niin ettei totellut käskyjä, ei antanut kiinni, ei tullut autoon jne. En vain enää käskenyt vaan piti tehdä niin ettei tullut tilanteita joissa se pääsi uhmaamaan käskyjä. En käskenyt enää tulla luokse vaan jossain vaiheessa nappasin sen kiinni. Ei nimittäin ole hyväksi taistella murrosikäisen koiran kanssa fyysisesti tai muuten kovasti. Muutamassa kuukaudessa näki jo korvien asennosta, että nyt uhmat on uhmattu ja sen jälkeen on toteltu kaikkia käskyjä. Pikkusen dominanssi vieläkin huolettaa varsinkin lasten kanssa, mutta seurailen tilannetta.

saa helpoiten koulutettua hyvällä. Siis kiität oikeasta toiminnasta. Noi jäähy jutut on oikeastaan aika turhia. Ei koira siinä vaiheessa enää mitään väärää ole tehnyt, kun sen sinne jäähylle viet. Dominoiva koira tulee kokeilemaan rajojaan siihen asti kunnes se kypsyy aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen, jos se kokee omistajansa liian heikoksi johtajaksi.
Muista itse olla joka asiassa johdonmukainen. Jos koira ei mielestäsi saa jotain tehdä niin se ei saa olla hyväksyttyä yhtään kertaa. Jos sinä olet tekemässä koiralle jotain hoitotoimenpiteitä niin sinä teet ne, vaikka koira vastustelisikin. Omistajan tulee olla koiralle sellainen, että koira voi luottaa ja kunnioittaa omistajaansa. Hyvä koiran ja omistajan suhde on avain kaikkeen.

Rakkautta ja rajoja

Lahjominen herkuilla ei vie eteenpäin jos koira on kova ja luokittelee itsensä johtajaksi.

Huomioimattomuudesta voisi aloittaa ja katsoa saatko koiran kuuntelemaan sinua. Sen jälkeen aloitat perusasioiden kouluttamisen niin että kaikki mitä vaadit viet aina loppuun saakka: paikallaan oleminen, luoksetulo jne.

Jäähyä se tuskin ymmärtää mihin se liittyy, koska rangaistuksena se tulee niin myöhään ja on liian pitkäkestoinen jotta koira tajuaisi syy-yhteyden. Näykkimiseen pitäisi puuttua sillä sekunnilla kun se tapahtuu. Kolinapurkki kaikille käteen ja se heitetään koiran jalkoihin kun se näykkäisee. Tuo on helpohko lavastaa jos koira tekee sitä usein päivässä.

Suosittelisin pevi-kouluttajan neuvolatunnille menemistä. Omatoimi-purkitus voi myös mennä pieleen, joten hyvän lopputuloksen varmistamiseksi kannattaisi itse mennä oppiin. Kokeneen ohjaajan huomiot ja neuvot avaavat silmiäsi, ja itsestäsi riippuu sitten, tarvitsetteko kolmea käyntiä enempää.

www.Koiraneuvola.fi

Juu kannattaa ottaa mukaan ulkopuolinen silmäpari, jolla on kokemusta, ja joka ei paini pelkän seurauksen kanssa.
Tuo aloitus voi olla syy ja seuraus sille, että se tekemisen taso ei ole ollut riittävä koiran kehityksen kanssa. Mukana kun on lisäksi vrk.aika ja lapset niin pelkät "nettivinkit" on turhia.

Tässä on jo vakava raja, jossa lapset ja niiden turvallisuus tulee paljon ennen koiraa.. "mutta lasten näykkimisen on loputtava".."Koira on sen verran iso"..Nyt olisi jo tehtävä jotain, tai jokin ratkaisu, eli punnita omat resurssit ja miten niihin on mahdollista panostaa.. Lasten/ihmisten turvallisuus on etusijalla.

Kysyn vielä tuosta PeVistä, kun en siitä kovin paljon tiedä. Sisältyykö siihen siis tämä ajatus arkielämän laumanjohtajuudesta, toisin sanoen, ovista on ehdittävä ennen koiraa, koira ei saa koskaan olla ovien suissa tai portaiden yläpäässä taikka huonekaluilla jne. jne.

Tuota nimittäin koetettiin jonkin aikaa, kun koira oli pikkupentuna aivan mahdoton, eikä se nähdäkseni muuttanut koiran käytöstä mitenkään. Silloinkin ongelmana oli hyökkäily ja näykkiminen. Käytös parani silloin sillä, että koiralle lisättiin reippaasti tekemistä ja liikuntaa (koirani on siis yliaktiivinen/ylivireä; ongelma, joka tunnistettiin jo pentukaukalossa, ja vaatii vähän enemmän aikaa ja aktiviteettiä kuin koirat keskimäärin).

Onko oikeesti noilla ovista meni ja muista kulkemisjärjestelyistä mitään hyötyä tai syömisjärjestelyistä. Normaalikoiran kanssa voi toimia miten lystää. Itellä on nyt ensimmäinen dominoiva koira ja sen kanssa on joutunut miettimään asioita kunnolla ja varsinkin lasten kanssa. Olen sitä mieltä ettei kunnioitusta saa noilla toimilla ja turha pomottaminen vaan pahentaa asiaa. Kunnioitus pitää ansaita koiran luottamuksella. Mielistellä ei saa, mutta vastaavasti huomioimattomuudella saa paljon huomiota koiralta ja se siis toimii. Itse jätän dominoivan koiran täysin huomiotta, vasta kun koira laskee korvat ja päänsä lähestyessään, se saa huomiota. Toinen asia on tilan kunnioittaminen, vaadi itsellesi oma tila, laita koira väistymään tai kävele yli. Ei käskyjä, sen pitää vain liikkua pois edestä. Ei saa törmätä, vaan odottaa kunnes häipyy edestä. Syömisasiassa voi ehkä olla jotain perää, tai ainakin koira on tyytyväinen kun saa viimeisenä ruuan. Lasten on hyvä antaa myös välillä ruokaa koiralle. Meillä näykkiminen loppui niin, kun rapsuttaessa alkoi näykkimään niin heti täysihuomioimattomuus. Äkkiä huomasi että ei kannata näykkiä. Nyt vanhempana ymmärtää sanat "ei saa" ja sillä voi kieltää asioita. Nuokin sanat sanotaa pehmeästi ja hiljaa ja koira lopettaa heti ei-toivotun käyttäytymisen. Kovalle koiralle ei kannata huutaa, se vain vähentää kunnioitusta.

Peviin sisältyy kyllä ajatus johtajuudesta, mutta tuollaisia muodollisia sääntöjä se ei tarkoita. Lellittelemällä ei koiraa sinänsä pilalle saa, se on kurin puute joka sen pilaa. Koiraa saa ja pitää rakastaa, kun ilmennät sen oikeaan aikaan oikealla tavalla. Kuri ei ole pikkumaista pomottamista, vaan asenne.

Käytännöt voivat vaihdella paljonkin. Perustuu ajatukseen, että koira on laumaeläin, ja ymmärtää erinomaisesti johtajuuden päälle. Jos ihminen johtaa avuttomasti, koira ottaa homman hoitaakseen. Tätä periaatetta on nykyään muodikasta julistaa vääräksi ja vanhentuneeksi. Jostain syystä vaan homma toimii ilmiömäisen hyvin, joten ei se ihan vääräkään voi olla. Kurikin on lähinnä kirosana, joka tuo monelle mieleen väkivallan ja rangaistukset. Oikeasti kuri on positiivinen elementti kasvatuksessa, sillä ohjataan oikeaan.

Itse jo usean koiran kokemuksella uskon tähän vakaasti. En juurikaan kouluta koiraani, muutama hallintakäsky riittää: tänne - odota - pois - ei - paikka. Näistä ei palkita muuten kuin rauhallisella hyväksynnällä. Koirani ovat tottelevaisia ja ystävällisiä kaikkia kohtaan, eivätkä aiheuta minulle huolia. Voi pitää irti, eivätkä tappele keskenään.

Koiran käytöstavat pitää kouluttaa ilman namipalkkoja, vaatimalla. Koira älyää ja omaksuu ne helposti. Nameja käytetään sitten erilaisten temppujen kouluttamiseen, esim. harrastuksissa. Niiden yletön syytäminen koiralle käytösasioissa johtaa kunnioituksen puutteeseen.

Ei ole tarvetta rankaisemiseen, ei huutamiseen eikä alistamiseen. Tähän päästään siten, että koiralle jo pennusta lähtein tehdään selväksi, että meillä määrään minä, ja tottelemattomuus ei tule kysymykseen. Onnistuu henkisellä asenteella, väkivaltaa ei tarvita. Koira hyväksyy itsevarman, reilun johtajuuden helposti, eikä uhmaa. Seurustelu sujuu rauhallisella äänellä ja meillä käsimerkein myös. Tokihan tässä yksilölliset luonne-erot näkyvät. Aikuistuttuaan vahvaluonteisestakin koirasta tulee viimeistään tottelevainen.

Jos ei ne johtajan otteet ole johdonmukaiset alusta asti, vaatii tilanteen korjaaminen tietysti hetkellisesti enemmän. Mutta lopputulos maksaa vaivan. Tarvitset kouluttajan ohjeita, jotta voit korjata omat virheelliset käytäntösi. Eihän niitä itse helposti huomaa.

Ota nyt nopeesti ongelmakoirakouluttajaan yhteyttä, ennenkuin mitään pahempaa sattuu?

Mene ehdottomasti sinne pevi-kouluttajalle niin pääset noista eroon. Mutta ei se sulle mitään poppakonstia anna ja ei se kouluttaja sua helpolla päästä, eli kaikki lähtee nimenomaan omasta tekemisestä. Mutta mä uskon kyllä että et joudu luopumaan koirasta jos käyt siellä.

Kävin Alajärvellä pevissä oman lapparin kanssa ja jäi kyllä pelkästään hyvä maku suuhun.

Ensin se teki mun molemmille koirille käytöstestin ennen kuin mitään koulutusta edes alotettiin. Sen perusteella se osasi kertoa koiran suhtautumisen erilaisissa tilanteissa, turvautuukot/kysyykö neuvoa multa, millainen suhde on vai meneekö ominpäin ja turvautuu vain itseensä.

Tuomio oli että meillä koira on äärimmäisen toimiva, hyvähermoinen, nopeasti palautuva, ei lainkaan aggressiivinen ja melkoisen dominoiva.

Musta tuntuu sen läpikäyneenä hölmöltä kuinka sitä kolinapurkkia nostetaan esille joka käänteessä kun se oli yksi pieni osa koko koulutusta ja sen käyttökin opetetaan kunnolla.

Ensimmäisenä mun lappari joutui jäähylle. TÄÄ on sellainen jonka uskon tehoavan sun koiraan, mutta käy nyt ensin se käytöstesti ja tästä jäähystäkin sain ihan kirjalliset ohjeet.

Eli siis viikon ajan koira oli ilmaa. Ei pelkkää perushuomioimattomuutta jossa huono käytös ignorataan vaan ihan totaalisesti koira oli ilmaa. Kolme päivää meni niin lappari tajus että nyt ei auta muu kuin ruveta itse kiinnittämään huomioita muihin.

Taika oli siinä että en oo ikinä nähnyt tuon lapparin tottelevan niinkuin jäähykauden jälkeen. Se kuuli jokaisen käskyn vaikka ennen korvat oli lukossa. Sitten kun tosiaan tiukoissa tilanteissa sai omaksi tuekseen sen kolinapurkin niin eihän sitäkään tarvinnut meidän koiralle ku vähän heläyttää käskyn tueksi niin loppui rähjääminen.
Sitten oli vielä remmikoulutusta ja vaikka mitä.

Vaikeinta oli itselle se jäähy. :D

Kerrottakoon vielä että kouluttaja oli myös kyllä rehti ja sanoi suoraan jos ei voi kouluttaa. MEntiin nimittäin alunperin meidän murheenkryynin kanssa, joka oli yltiöpelokas jämti. Ollut sellainen siitä lähtien kun meille tuli ja säikkyi pattereiden rasahduksiakin. Siitä valitettavasti kouluttaja sanoi käytöstestin jälkeen että menee vaan mun rahat hukkaan jos yritetään kouluttaa. Testi jouduttiin keskeyttämään koska koira oli niin jumissa. No lopputulos oli se, että koiran tila paheni asteittain ja muutaman kuukauden päästä se oli jo ihan pimeä ja jouduttiin lopettamaan. Päässä oli siis selkeästi vikaa.

Enkä pitänyt kyllä hintaakaan pahana, 200e ellen väärin muista. Koulutus kesti meillä kolme vai neljä viikkoa ja nykyään tuo on ihan eri koira. Ainut on nyt kun pitää ylläpitää niin tahtoo vähän tuo oma käytös välillä ailahdella niin näkee kyllä heti myös koirassa. Sitten täytyy vaan ottaa taas itseä niskasta kiinni. Mutta enää ei voi kyllä puhua millään tavalla ongelmakäyttäytymisestä vaan lähinnä rasittavasta käyttäytymisestä joka sekin nousee esille vain ajoittain kun tuo on sellainen jatkuva pyrkyri. :D

Mikä rotu?

Pevi kouluttajalle vaan. http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=41960 Tuolta löytyy lista kouluttajista.

Koiralle tehdään testi josta selviää sen ominaisuudet ja suhde omistajaan, siis kunnioittaako koira tai luottaako omistajaan.

Meillä mennään entisten remmirähjien (espanjanvesikoira ja rotikka) kanssa nykyään vapaana ohi häiriöistä hännät heiluen, myös koirista. Ennen ei ollut toivoakaan.

Suosittelen ohdottomasti. Meidän remmirähjiin toimi!

Nameilla mekin yritettiin ensin mutta totuus on että koira valitsee itse mieluisimman kohteen ja meillä se oli aina se toinen koira eikä nakkien syömisestä ollut tietoakaan.

Osaako joku sanoa jotain tuosta kuviosta/selitää sitä?

PeVi-kouluttaja osaa.:)

Herää kysymys miksi isäntä antaa koiran riekkua lapsen ja sinun ympärillä, jos kerran hänen jyrähdys toimisi. Nauttiiko hän kenties sinun ja lasten pulassa olosta vai eikö koira kuitenkaan tottelisi häntä=noloa. Koiran toiminta sinun suhteen on silkkaa hyväksi käyttöä. Toivottavasti vain koiralta.

Itse sinun kuitenkin täytyy hoitaa suhteesi koiraan ja kouluttaja auttaa siinä. Kouluttajalle koko perhe niin saatte avun, ja helposti.

En lukenut vastauksia, mutta...


Jos koira muuttaa nopeasti käytöstään, niin ehkäpä vika on siinä, että pehmeää koiraa käsitellään kuin kovaa koiraa. Luullaan sen siis kestävän minkälaista riuhtomista ja käsittelyä hyvänsä traumatosoitumatta.

Kova koira menee rataansa pitkin, eikä sen käytös niin vain muutu, että tänään ei pureksele lapsia, mutta huomenna pureskeleekin, tai tänään maistuu makupala, mutta huomenna ei maistukaan.

Jos koira, joka on ennen sietänyt lapsia, alkaakin nyt käyttätymään eritavoin lapsia kohtaan, se kertoisi siitä, että koira on pehmeä, saanut yhden tai pari huonoa kokemusta ja sen takia muuttanut kokonaan suhtatumistaan lapsiin.

Kovuudella ei ole mitään tekemistä mm. terävyyden tai puolustushalukkuuden (dominoinnin) kanssa. Niin pehmeä kuin kova koira voi olla dominoiva ja osoittaa sen terävästi. Myös pehmeä tai kova koira voi osoittaa puolustushaluttomuutta ja pyrkiä luikkimaan pakoon sille ahdistavista tialnteista. Kovuus ja pehmeys kertovat vain siitä, miten nopeasti koira omaksuu uusia asioita. Pehmeä omaksuu kerrasta parista, kova tarvitsee esimerkiksi kymmeniä paskoja kokemuksia ennenkuin alkaa ymmärtämään tilanteen ja kokemuksensa yhteyden ja alkaa ennakoida tilanteissa.

Kyllä se kannattaa viedä ongelmakoirakouluttajalle, yleensä jo kolmen kerran käynti riittää, JOS teet huolellisesti kaiken niin kuin neuvotaan. Itse kävin Vilanderilla.

Pevi on toiminut 40 vuotta hyvillä tuloksilla ja toimii edelleen, Pevi kouluttaa myös uusia kouluttajia erinomaisella menestyksellä. Mikä muu koulutusmuoto on saanut niin paljon huomiota kuin Pevi niin positiivisessa kuin negatiivisessa muodossa siitä huolimatta Pevi jyrää!!
Ihmiset jotka arvostelevat eivät tiedä tai halua tietää mikä Pevi koulutuksen oikea metodi on?? Arvosteluissa oletetaan, mielipiteet perustetaan kuulopuheisiin ja Peviä matkitaan huonoin seurauksin.
Kannattaa tutustua ensin koulutusmuotoon, koska täältäkin saa lukea mitä ihmellisempiä ajatuksia ja konsteja mitä Peviin ei kuulu??

Omana mielipiteenä asettaisin koiralle rajat. Koiraa voi kouluttaa missä iässä vain ja tämä kaikki käytös kuullostaa huomion hankkimiselle ja murrosiän tuomille hormooneille. Sekä koiralla voi myös olla tylsää ja se uhmaa sinua sen vuoksi. Koira ei myöskään selvästi pidä sinua johtajana jos ei usko käskyjä vaan testaa kumpi teistä on pomo. Pienillä asioilla voit saada koiran ymmärtämään että sinä johdat. Älä anna ulkona liikkua remmissä sinun edelläsi vaan ainoastaan vierellä tai takanasi. Kun menet mistä vain ovesta ja jos koira tulee mukana sinä menet ENSIN ennenkuin koira jne.Suosittelen paljon liikuuntaa, keskenäisiä harjoituksia keskittymiskykyyn, pitkäjänteisyyttä ja kovaa kuria. Liikunta, kuri ja hellyys sillä pääse hyvin pitkälle koiran kanssa. Onnea sinne, eiköhän koira rauhoitu ja pian teillä on ihana vahti siellä! Itselläni on kaksi "kova" päistä koiraa ja hyvin meillä on tähän asti mennyt vaikka molemmat saavat murrosiän huumissaan ties mitä tempauksia aina, kyllä se siitä rauhoittuu kun jaksaa vaan uskoa ja treenata! :)

Sekä tälle että toiselle kyselijälle, jolla yksivuotias lapinkoira:
kastraatio auttaa kasvattamaan kuulevia korvia koiralle. En suosittele kaikille koirille enkä kaikissa pulmissa, mutta pikkulapsiperheeseen jos menee isorotuisen urospennun ottamaan niin näille ilmiselvästi.
Kuitenkin realismin nimessä, jos on aikuisilla ansiotyönsä ja sitten vielä leikki-ikäisiä perheessä, niin iso aktiivinen koiramurkku sopii yhtälöön heikosti. Hankkikaa joku teiniulkoiluttaja koiraa liikuttamaan tunti päivässä omien hipsuttelevien lastenulkoilulenkkien lisäksi. Olenko huonosti lukenut mutta miten paljon aikaa pelkästään koiran aktivointiin ja ulkoiluun päivässä aloittajaperheellä liikenee??
Dominanssia ei tarkoita merkit siitä, että koira on sukukypsä, ikävystynyt ja keskellä lapsiperheen arkihässäkkää.

Kannattaa myös nollata itsensä noista lokeroinneista "kovakoira" koska se ennakkoasenne helposti rajaa ja ohjaa tulevaa koulutussuuntaa/koulutettavuutta ja tulevaisuutta.

Monesti kannattaisi kokeilla lisätä paljon liikuntaa. Viikon ajan vähintään kaks tuntia kunnon rääkkiä joka päivä että energian saa pois. sitten mukaan älyllistä toimintaa ja voi muuttaa lenkit kevyemmiksi, mutta silti koiran pitäis päästä kerran pari viikossa kunnolla juoksemaan luontoon. Palloleikkiriehuntaa en suosittelis.